No nyt ne ensimmäiset pyöreät on totta ja Pikku Koira täytti 10kk! Painoa on 22,4kg.
Easy on aloittanut ensimmäiset juoksunsa reilu viikko sitten, mutta kai sitä saa pennutella vielä parin vuoden ajan? Olin jo jonkin aikaa tarkkaillut merkkejä juoksujen alkamisesta, mutta mitään muuta kuin römpsän pieni turpeus ei näkynyt. Easy ei merkkaillut, ei putsaillut itseään eikä kaverin uroskaan ollut kovin kiinnostunut. Ja sitten yks kaks veritippoja ilmestyi lattialle. Juoksupöksyt on olleet jalassa, sillä Easy ei tunnu ymmärtävän tehdä asian hyväksi mitään. Paitsi kun pöksyt valahtavat pois (joo, täytyy hankkia oikeat paremmat tilalle), niin Easy kantaa niitä suussaan näytille ja puetaan ne sitten taas jalkaan. Oikein näppärää.
Mielenkiintoinen tilanne, jota ei ole aiemmin nähty. Juoksujen alettua Pikku Koira kellahtaa välillä kesken leikkien selälleen Muorin eteen haisteltavaksi. Tai Ruu ihan selvästi vaatii saada haistella ja Easyn ei auta laittaa vastaan. Ehkä se ymmärtää, että leikki ei jatku ennen kuin Ruu on saanut haistella.
En tiedä kuvittelenko, mutta Easy vaikuttaa entistäkin ahneemmalta juoksujen alettua. Voiko olla? Ja hommia se tuntuu tekevän kahta intensiivisemmin, jotta todella saisi sitä RUOKAA. Ja se vaeltelee ja esittää nälkäkuoleman partaalla olevaa koiran reppanaa. Lisäksi olen useamman kerran huomauttanut, kun nenä käy turhan paljon kohti pöytätasoja. Toivottavasti ei tee juoksujen jälkeen valeraskautta.
Easy 9,5kk ja Ruu 9,5v
Kuukausi sitten luulin, että mörköilyt olisivat helpottaneet, mutta nyt taas vaikuttaa siltä, että ne ovat pahentuneet. Pari kertaa Easy on sanonut jopa minulle BUH, vaikka ollaan oltu koko ajan näköetäisyydellä toisiimme. Toki näinä kertoina on ollut pimeää. Hallillakin puhisee taas enemmän. Ja kotona tuntuu, että pienimmistäkin äänistä lähtee puhinat käyntiin. Tarkoitus oli lähteä käymään kylillä vähän avartamassa maailmaa, mutta nyt täytyy odottaa juoksujen takia vähän aikaa.
Easy 9,5kk. Pihassa ihanasti ja sopivasti lunta juosta ja leikkiä.
Eletään helmikuun puolta väliä ja piha oli pari viikkoa sitten taas ei niin ihanalla jäällä. Voi v**** ja p****** sanon minä. Inhoan tätä talvea! Inhoan! Tykkään, kun kattoon ropisee oikein kunnolla vettä, mutta kun tuota ääntä saa kuunnella helmikuussa, niin ei ole kyllä yhtään mukavaa. Viimeksi taivaalta tuli muutaman sentin kerros märkää lunta ja sen seurauksena koko piha oli täynnä loskaa ja vesilammikkoa. Nyt loskakin on ehtinyt sulaa ja vain nurmikolla on jäätä ohuelti. Uskomattoman kurja talvi. Metsästä on onneksi lumet lähteneet liki kokonaan pois ja siellä me enimmäkseen ulkoillaankin. Onni on "oma" metsä heti takapihalta.
Vaikka onkin ihan p**** talvi, niin silti aivan mahtavan odottavat fiilikset kevääseen ja kesään! Easy on kyllä ihan SUPER ihana ja mahtava ihan kaikessa. Kotona ja treeneissä, aivan mieletön! Oon niin fiiliksissä!
Tässä meidän toko puuhastelujen fiilistelyjä 9kk-10kk väliltä.
Kaikista ihaninta on tuo heiluva häntä <3
Easy loistaa arkemme jonkinlaisena huomion varastajana heti Neiti Hankalan jälkeen, niin väkisinkin on välillä fiilis, että Ruu jää taka-alalle. Easy onkin aika röyhkeä huomion vaatija, sitä kun ei haittaa tippaakaan tuupata toisia syrjään. Itse kyllä huolehdin, että Ruun ollessa juuri sillä hetkellä kanssani, sen paikkaa ei vie kukaan toinen. Toisinaan voisi olla hyvä, että Ruu osaisi itsekin pitää vähän puolensa, mutta eihän se pidä. Ruu, Maailman Kiltein Koira, ei halua pahaa kenellekään ikinä eikä koskaan.
Ruu 9,5v syksyllä 2019
Edellisessä päivityksessä taisin todeta metsän olevan ihan sula ja pihankin sulaneen liki kaikesta jäästä. Tilanne on taas aivan toinen ja kahdessa päivässä tupsahti aikasta paljon lunta. Lumi ei haittaa, sitähän nyt ehdottomasti pitäisi ollakin, mutta toivon mukaan pitää pakkasella kevääseen asti, niin ei tarvitse veivata loskan, jään ja kuran kanssa. Varsinkin jään kanssa. En inhoa mitään niin paljon kuin liukkautta. Pysyvä kestoviha sitä kohtaan. Mur.
Mutta siis, Ruun kanssa odotellaan kevättä ja peltoja. Jäätiin niin kivaan vaiheeseen, kun yks kaks jälki alkoi kulkea ja Ruusta kuoriutui jäljellä itsevarman oloisesti eteenpäin puksuttava juna. Toivotaan, että on sitä myös keväällä.
Syksyllä 2019
Easy on varastanut tänä talviaikana valtaosan treeniajasta itselleen, mutta joka kerta Muorikin saa tehdä jotain ralliin liittyviä juttuja. Joko hallilla tai kotona keittiössä. Ja hiljattain olen pitänyt parit treenikerrat "Ruun treeneinä", joissa Easy on vähemmässä roolissa. Näistä Muorin treeneistä onkin tosi hyvä mieli. Toisenlaista laatuaikaa.
Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että pentu malttaa oikein hienosti seurata sivusta toisten tekemistä.
Treeneihin on saatu huippuseuraa ja kasa huippuneuvoja. Totesin, etten pääse Ruun kanssa eteenpäin ilman ratatreenejä, sillä en muuten opi ikinä ajoittamaan käskyjä oikein tai linjaamaan meitä suhteessa kyltteihin oikein. Enkä opi ikinä hallitsemaan hermojani ja itseäni saati lukemaan rataa tai olemaan rento! En ole ikinä rento rallissa!
Mutta Ruu on kyllä ihan super! Taitavammalla ohjaajalla olisi varmasti huippukoira ralliin. Minä en saa edes valmiin ratapohjan kylttejä oikeaan järjestykseen. Huoh.
Eli huippuseuran ansiosta, kun on joku joka osaa sen radan rakentaa, on päästy harjoittelemaan ratatreenejä VOI luokkaan keskittyen. Ja kuulemma maaliskuussa pitää startata kokeessa ja kuulemma valion arvoa tämän vuoden aikana tavoitella. Aikamoista, kun pelkkä ajatuskin kokeesta saa perhoset lentämään vatsassa. Ehkä kohta todella on aika uskaltaa ottaa seuraava askel.
Mutta nyt kun mietin, niin kyllä meillä on Ruun kanssa ollut rallitreeneissä kivaa ja se sellainen alkuvaiheen kaamea ahdistus on jäänyt pois. Tilalle on tullut pelkästään "eiku eiku eiku...", "apua apua mitä pitikään tehdä...", "sivu eiku liki eiku..." ja sen sellaisia puheluita radan aikana.
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Ruu 9,5v. Kuvasta välittyy hyvin Ruun tämän hetken rallimenot :D
Terveyttä on riittänyt lihasjumeja lukuunottamatta. Ei ontumia tai muitakaan isompia vaivoja. Silmissä oli inasen rähmimistä syksyllä ja käytiin varuiksi silmätohtorilla toteamassa, että näkimet ovat erinomaisessa kunnossa. Vain pientä kuivuutta erityisesti vasemmassa silmässä, ei muuta. Aikomus on käyttää myös Ruu eläinlääkärin kopeloitavana sitten, kun Easy on menossa virallisiin luustokuviin. Jonkin verran Ruu on nuollut tassujaan ja se mietityttää, kun siellä varpaissa on pientä alkavaa nivelrikkoa joskus todettu. Lisäksi voidaan samalla tsekata pari pattia rintakehän alueella, joiden uskon olevan rasvapatteja. Ei siis mitään isompaa, mutta sellainen fiilis, että on kiva tsekata tilanne. Tuleehan Ruulle tänä vuona pyöreät 10v täyteen.
Easy on pitänyt Ruun liikkeellä ja ketterästi Muori jaksaakin vouhottaa pennun kanssa. Minä olen aikamoinen natsihitleri vieressä ja isoja ralleja ei ole lupa harrastaa. Sellaista hammastelua, vouhkaamista ja yksin juoksentelua. Ja joka kerta Ruullakin meinaa lähteä homma lapasesta. Nuorekas Muori koira <3
Iitun ja Ruun blogi väistyy muistoihin ja blogin uudeksi nimeksi vaihtuu Eläinhullun päiväkirja. Itselläni on joskus nuoruudessa ollut sellainen höpö höpö avaimenperä, jossa luki suurin piirtein näin: "Kissat ja koirat tunteva, kaikkien eläinten oikeuksia puolustava eläinhullu."
Lisäksi mies joka asuu meillä, on aina kutsunut minua eläinhulluksi ja koiraharrastustani koiravouhottamiseksi.
Eikä nämä kovin kaukana varmaan totuudesta ole.
Alle halusin kuvan elämässä tärkeimpinä olleiden otusten kuvia, jotka ovat jo pilven päällä. Hevosista ei kaikista ole digi versiona kuvaa. Mutta ehkä alla ne tärkeimmät.
Taas laskin Easyn ikää persiilleen ja olin jo juhlimassa ensimmäisiä pyöreitä 10kk merkeissä, mutta vietetään nyt kuitenkin ensin 9kk etappi! Painoa oli 21,9kg ja korkeudessa on varmasti Ruun mitoissa ellei jopa yli. Ruu on mitattu rallikisoihin muistaakseni 49cm korkuiseksi, mikä oli aika yllättävää. Onkohan Muori seisonut laiskasti, koska en jaksa uskoa sen pitävän paikkaansa. Tai sitten vanhuus on tehnyt tehtävänsä. Mutta kyllä Easy ainakin 50cm on, ehkä sentin pari enemmänkin.
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Kuvassa Easy on hieman reilu 8kk. Takakorkeus on tasoittunut ja ihan kivalta se näyttää.
Eletään pikkuhiljaa tammikuun loppua ja lunta ei ole käytännössä yhtään. Tamppautuneet kohdat ovat olleet jäässä, mutta kovaa vauhtia alkaa pihakin olemaan sula. Taivaalta on satanut vettä! Uskomatonta tähän aikaan vuodesta. Metsä on ollut onneksi pitkään sula ja tämä inspiroi tekemään Easylle ensimmäiset markkeeraukset dameilla, kypsässä 8,5kk iässä. Isäntä heitti ykkösmarkit, matka oli naurettavan lyhyt (jotain 20-30m), mutta kumpaakaan pudotuspaikkaa Easy ei pystynyt tarkasti näkemään. Se istui sivulla erittäin rauhassa, mutta myös erittäin valppaana. Markkeerasi hyvin ja löysi nopeasti. Juoksi perkeleen lujaa. Itse sähläsin toiselle noudolle lähetyksessä ja siinä tuli vähän säätöä, mutta Easy muisti silti hyvin pudotusalueen eikä epäröinyt lähdössä yhtään.
Lopputuloksena tälle on se, että Easy tykkää, osaa ja haluaa noutaa ja tuntuu, että vain taivas on rajana sille, mihin se voisi pystyä. Ohjaajasta on sitten loput kiinni. Seuraavat noudot pentu saa tehdä sitten joskus. Nyt jatketaan nometokolla ja harjoittelemme istumista rauhassa ja dameista luopumista. Opetellaan pillikäskyjä ja ehkä eteenmenon alkeita.
Easy 7kk
Tokossa taas olen huomannut monen monta asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä toisin ja alkanut opettaa niitä uudestaan. Hohhoijaa. Esimerkiksi seuraamisen paikkaa aloin opettamaan uudestaan, perusasentoa samalla hieman taaksepäin ja perusasentoon tulemisen tekniikan haluan paremmaksi. Liikkeestä seisomiseen onnistuin opettamaan tuplapomput, joten siinäkin on kriteerit menneet uusiksi. Ruutuun menee niin lujaa etten saa sitä pysähtymään kuin ruudusta ulkona. Kerran tuli ekstempore kokeiltua voi-luokan kävelyt ja luoksetulo, kun olin ensin lähettänyt ruutuun. Sujui ihan hyvin.
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Mutta yksi asia on PALJON parempi kuin jokin aika sitten ja se on tunnari! Minun nouto- ja namihullu pentuni on toden totta saanut juonesta kiinni. Saimme ystävältä lainaan purkkitelineen ja opetin ilmaisemaan oman kapulan ilman noutoa. Aluksi hyväksyin ilmaisuksi maahanmenon, koska se oli jäljeltä tuttu. Päädyin kuitenkin vaihtamaan sen pian kuonokosketukseen, koska se on tarkempi ja luultavasti myöhemmin liitettävä kapulan poiminta tulee luontaisemmin mukaan. Käsittämättömän helposti Easy tämän tajusi ja hyvin nopeasti pystyin jättämään purkit pois. Olen hämmentynyt, koska liike vaikutti melkein mahdottomuudelta saada ikinä opetettua.
Videolle otin mukaan ihka ensimmäisen tunnariyrityksen (vaikka ajattelin, etten ikinä kehtaa sitä julkisesti näyttää), koska suoritusten välillä on aika hurja ero. Ajattelin, että super pentuni osaisi tämän tuosta vain, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Välissä tuli kokeiltua jos vaikka mitä, mutta aika epätoivoista oli noutohullun kanssa. Eli jos joku tuskailee toivottoman tunnarin kanssa, niin siitä on mahdollista päästä eteenpäin. Videoiden välillä on 6 viikkoa, ja jos olisin heti opettanut hajuerottelun, väli voisi hyvin olla vaikka 3 viikkoa.
Tokokoekin heitettiin ajatuksena tapetille helmikuun loppu puolelta. Easy olisi juuri ehtinyt sen 10kk täyttää. Periaatteessa sieltä kyllä varmasti tuloksen saisi, mutta hieman kauhistuttaa näin nuorella ja raakileella lähteä kokeeseen. Mutta sitten taas SM-kisoja varten pitäisi olla tulos alokkaasta ja nyt olisi koe lähellä, niin miksi ei? Mutta voihan olla, että juoksut tulee ja laittaa suunnitelmat uusiksi. Tai jos en nyt mene kokeeseen niin juoksut sotkevat sitten myöhemmin kuviot.
Mietitään mietitään...
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Bc Koska ja Easy. Kaverukset ovat lähes samanikäisiä tulevaisuuden lupauksia.
Mörköjä Easy ei ole ihan hirveästi nyt nähnyt enää, mutta äänille puhisee kotona. Jonkun auton äänen kuulen minäkin joskus, mutta aina ei voi tietää, mikä on puhinan syynä. Useimmiten ei mikään. Hallillakaan ei puhku ja hauku enää niin paljon jos joku tulee ja menee ovesta.
Toisinaan ei sano enää mitään.
Muuten kotielämä on leppoisaa Pikku Koiran kanssa. Vielä se pentumaisesti jaksaa ja haluaa osallistua kaikkiin mahdollisiin leikkeihin mukaan ja tunkee väkisin niin lähelle kuin pystyy. Vähän pitää varoa, ettei rötkähdä vauvan päälle, koska todella tulee ihan niin kiinni ja lähelle kuin pystyy. Edelleen saan käteen kaikki mahdolliset tavarat lattialta ja joskus niitä mennään poikien leikkihuoneeseen ihan varastamalla varastamaan tuotavaksi. Onneksi Easy tuo ne kaikki minulle, koska esim. lego-osat ovat toisinaan hyvin hyvin pieniä ja helposti nieltävissä tai pureskeltavissa. Täytyisi varmaan käydä kylillä sen kanssa pitkästä aikaa ja näyttää elämää metsän ulkopuoleltakin...
Ihanaa, kun kotona on nuori harrastuskoiran alku ja pikku pikku koiranpentuvaihe on ohi!
Kamalan nopeasti tuli joulu sekä uusivuosi siihen perään. Molemmat sujui sopivassa tohinassa ja ne vietettiin varsin perinteisin menoin. Oli kinkut, kuuset, lahjat, ruuat, hössötykset, jännitykset, Joulupukki sekä myös Grinch mukana puuhasteluissa. Molempina juhlina oltiin ihan kotosalla, välipäivinä reissattiin Pihtiputaalla.
Easy ei välittänyt rakettien paukkeista mitään. Ei yhtään mitään. Toki niitä ei katsomalla katsomaan lähdetty, mutta kaukana kuuluneet paukkeet eivät aiheuttaneet mitään reaktioita. Pakollisilla pissatuksilla taisi joku raketti kuulua lähempää, mutta sekään ei aiheuttanut mitään reaktiota.
Hyvä niin.
Joulukorttikuva jäi kaikessa hässäkässä postaamatta, joten laitetaan se näin jälkijunassa. Easy joutui ensimmäistä kertaa malliksi ja Ruu sai sillä varjolla vapautuksen tehtävästä. Pikku Koira kun tunkee joka paikkaan mukaan, on aina tiellä ja aina ensimmäisenä kaikkea ihmettelemässä, niin oli melko luonnollista komentaa se koristeiden keskelle maahan. Yhtään aurinkoista päivää ei tullut, että olisi ulkona saanut kivan kuvan ja sisällä valon määrä nyt on rajallinen ja kuvauskalusto vieläkin rajallisempi. Näillä mentiin.
Iines kissa muuten on saanut oman instagram tilin. @iines_her_laziness oli joulukorttikuvista tätä mieltä...
Pikku Koira suoriutui tehtävästään mallikkaasti, vaikkakin ulkona auringossa olisi saanut varmasti kivemman talvikuvan joulukorttiin.
Vuoden vaihteessa tuli Iitun poismenosta kuluneeksi neljä vuotta. Edelleenkin aika tuntuu paljon pidemmältä. Ihan kuin siitä olisi vähintään tuplasti aikaa.
Viimeinkin sain aikaiseksi teettää pari taulua, jotka olisi jo aikaa sitten ansainneet päästä seinälle.
Tässä Tiina Karvosen ottamassa kuvassa Piips on parhaimmillaan. Kumpa se olisi saanut juosta aina näin. Kiitos Tiinalle, kun jaksoit kaivaa tämän kuvan arkistoista <3
En edelleenkään halua listata tulevan vuoden tavoitteita tai sen ihmeemmin koostaa edellisen vuoden saavutuksia. En ole pystynyt siihen sen jälkeen, kun jouduin jollain tapaa yllättäen luopumaan Iitusta. Silloin olin juuri postannut blogiin saavutukset sekä seuraavan vuoden tavoitteet ja oli vahva usko siihen, että Piips jatkaa kanssamme kohti kevättä. Kunnes maailmalta putosi hetkellisesti pohja. Kyllä se jätti jälkensä eikä ne tunteet ole unohtuneet vieläkään. En unohda, miten itkin ensimmäisellä lenkillä ilman Iitua niin paljon, että hengittäminen oli vaikeaa. Metsässä oleminen ahdisti niin paljon, että juoksin lenkin päästäkseni sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Se oli ihan valtavan kamala paikka, josta yli pääseminen kesti kauan.
Tuntuu niin turhalta suunnitella ja tavoitella kauheasti kaikkea, kun pitäisi ennemminkin nauttia jokaisesta treenistä ja pienistä onnistumisista sekä tavallisen arjen hassuista sattumuksista.
Nautitaan yhdessä tekemisestä. Se on hyvä tavoite. Ja ehkä sellainen hyvän mielen muistelu kuluneeseen vuoteen, mitä on saatu kokea! Ei niin, että mitä on saavutettu ja miten paljon.
Tässä Piips on joko vuoden tai korkeintaan kahden vanha. Otettu Sarvivuoressa, jossa asuttiin aiemmin.
Muuten on vietetty tavallista arkea. Easy täytti joulukuussa 8kk ja alkaa olla aika lailla Muorin korkuinen. Tuskin kasvaa korkeutta enää kovin paljoa, mutta vankistuu vielä varmasti paljon. Täytyy yrittää ottaa vaikka seuraavan kuukauden kohdalla seisomiskuvaa, jos vaikka aurinkokin paistaisi joskus. Takakorkeus on vähentynyt ja Easy on "kauneimmillaan" metsässä vapaana liikkuessaan. Se on niin ketterä, liikkuu kevyesti, ravaa nätisti ja juoksee niin halutessaan lujaa. Ryhdikkäästi seisoessaan on omaan silmään oikein nätti, mutta jos yritän asetella seisomaan, niin kauneus katoaa jonnekin...
Easy 8kk ja Ruu reilu 9v. Kyllä korkeus alkaa olla sama.
Loppuvuodesta ehdittiin muuten piipahtaa Easyn kasvattajan luona kylässä ja oli kiva nähdä Easyn enoa, siskoa ja mummoa. Kyläily sujui hyvin ja vain kerran sekoitin oman pentuni Tirri-siskoon, vaikka ne kuvassa ovatkin selvästi erotettavissa toisistaan.
Dopey-eno, Easy, Tirri-sisko ja Myra-mummo
Täytyy tehdä eri päivitys treeneistä, kunhan nyt ehtii istua seuraavan kerran alas. Ja vähän pohdintaa myös Muori-koirasta, josta olen välillä hieman huolissani.
Tämä postaus on ollut täynnä mitä parhaimpia kännykkäkuvia, mutta näyttävät tätä elettyä arkea parhaiten.
Hetki sitten lattialla oli vain vauva. Minuutin päästä joku oli ilmestynyt viereen. Halusi vissiin osallistua tähän leikkiin...
Easy tuo minulla jatkuvasti kaikkea mahdollista. Tässä olen saanut kuivan makaronin, jonka Easy tulkitsi roskaksi. Roskista saa palkkaa, tästäkin annoin nakkia palkaksi. Ihan hyvä diili. Olen saanut myös pienen helmi nomparellin sekä ohuttakin ohuemman pätkän kuivunutta sokerikuorrutusta. Lista on melkein loputon. Easy tuntuu oikein etsimällä etsivän jotain tuotavaa...
Multa on kadonnut ihana pikkukoira jonnekin ja tilalle on tullut teinikoira, jonka kanssa joutuu jo pohtimaan asiaa jos toistakin. Mitään sen ihmeellisempiä pulmia ei ole, mutta pari tarkkailun alla olevaa asiaa, joista se oleellisin lienee vahtivietti. Easy on ensimmäinen mun koirista, joka saattaa juosta tielle haukkumaan ohikulkijoille. Tai siis yrittää juosta tielle, mutta vielä se on totellut ja tullut takaisin. Ajatella, ettei edes Iitu tehnyt sitä aikanaan. Ruussa on aina asunut sellainen pieni vahtija, mutta se on jäänyt vain yksittäisiin haukahduksiin, puhinoihin ja örinöihin, jotka loppuu melkein heti. Nyt Muori-koira tuntuu höperehtivän ja lähtee Easyn puhinoihin mukaan niin päheänä että.
Vahtivat noutajat. Muori 9v ja Easy 6,5kk
Tiedä sitten liittyykö tämä Easyn vahtiminen sen mörköilyihin ja taantuisiko ajan kanssa? Tässä muutama päivä sitten treenihallilla nostettiin pieni peili esille, josta näkisi koiran asentoa sivulla. No itse treeni ei peilin surkeuden vuoksi onnistunut, mutta Easy päätti sitten puhahtaa peilikuvalleen ja hetken päästä hiipi kohti ja kurkisti varovaisesti peilin/pylvään taakse, että kuka siellä oli.
No ei ollu ketään. Kappas.
Ja sisälläkin jos vaan jotain kuvitteellista ääntä kuuluu (koska aina ei ihminen ymmärrä, että olisi kuulunut mitään), niin Easy alkaa puhkua ja menee ovelle odottamaan. Ja varsinaisille tulijoille puhkutaan ja haukahdellaan aina. Treenihallillakin jos joku tulee ovesta, niin se on varmasti paha paha mörkö. Vaikka tämä sama henkilö olisi juuri äsken ollut hallissa yhtä aikaa kanssamme. Eniten Easy on ehkä puhissut vieraille lapsille. Ilmeisesti epäilyttäviä teletappeja...
Easy 7kk
Easylle tuli taas ikäkuukausia lisää ja nyt on mittarissa 7kk. Painoa oli viikkoa ennen 19,2kg. Unohdin punnita 7kk kohdalla. Kasvanut on edelleen, mutta ei vieläkään Ruun mitoissa. Takakorkeuttakin vielä on, mutta se on jo selvästi tasoittunut.
Kuvakulma vähän hämää, mutta kyllä Easy vielä vähän joka suhteessa on Ruuta pienempi, vaikka jalan mitta näyttääkin jo liki samalta.
Ihan jäätävän ketterä, nopea ja täpäkkä Easy on. Sellainen pieni bambi. Erittäin hyvä luontainen kropan hallinta ja sopisi siksi erinomaisen hyvin agilityynkin. Hirrrrmuisen ahne ruualle.
Siis A-H-N-E
Ei kaikkein tarkin kuva, mutta kertoo erittäin hyvin mikä Bambi tämä koira on. Easy 6kk
Nyt on treenattu oikeastaan vain tokoa. Lumet tuli ja suli, mutta silti ei olla nyt jälkipellolle menty. On kuitenkin kylmää ja märkää niin en halua (en uskalla) tässä vaiheessa vaatia ilmaisuja maahan. Ja toisinaan pellot on jäässä. Jatketaan keväällä, hyvälle mallille kaikki kuitenkin jäi.
Peikkometsässä <3
Tokossa samat treenit toistuu ja jatkuu. Nyt pitäisi taas päästä osaavampien silmien alle katsastamaan tilannetta.
Eräänlaisen ahaa-elämyksen koin muutama päivä takaperin. Päätin rohkeasti kokeilla, miltä juniorin tunnari mahtaisi näyttää. Kun sellainen yleispätevä fiilis oli, että sehän voisi vaikka sujua tuosta noin vaan. Taustalla oli kerran kokeiltu, että tuo luonnonkepeistä hienosti sen mikä on mun kädessä ollut.
No, itse tunnari oli katastrofi. Easy toi toi toi kiireesti mulle ensimmäisen kapulan, joka vastaan tuli. Toi jopa kahta kerrallaan. Sitten laitoin nameja, että rauhoittuisi ja haistelisi. Easy rohmusi hirveällä raivolla nameja (ei haistellut niitäkään) eikä edes syönyt kaikkia, vaan sitten kiireesti ja äkkiä eka kohdalle osunut kapula suuhun ja mutsille. Että silleen. Tajusin, että Easy on nouto - JA namihullu koira. Ja tästä pääsin ajatukseen, että osaako pentu oikeasti yhtään mitään? Vai juokseeko se hallissa pelkästään "nakkinakkinakki" tai "karkkikarkkikarkki" asenteella eikä mieti mitä tekee?
Easy 7kk
Kaukokäskyissä Easylla olisi kropanhallintaa sekä etujalkakaukoihin että takajalkakaukoihin, MUTTA kun se ei tunnu ajattelevan pätkän vertaa mitä on tekemässä. Ihan kuin sen silmissä olisi vaan nakin kuvat ja yrittää kauheasti kaikkea salaman nopeasti ja lopulta ehkä yhdestä kymmenestä yrityksestä saa palkan. Ja ohjaajalla ei meinaa hermo kestää. Kaiken lisäksi päädyin jostain syystä vielä hakemaan etujalkakaukoja, vaikka ne ovat itselleni kovin vieraan tuntuiset opettaa. Kai ajattelin, että sen piirun verran voisi olla helpompi takoa päähän, että tassut paikoillaan. Yritin käsiavuilla, yritin ohjata lähellä seisten ja yritin ties miten päin. Vaikka Easy kuinka luopuisi karkista tai odotan ettei se tarjoa mitään, niin homma ei alkuun tuntunut edistyvän yhtään. Epätoivo meinasi vallata, mutta sitten yllättäen, kun taas kokeili, niin selvästi oli pikkukoira ajatellut asioita. Uskomatonta. Oppimista näköjään tapahtuu, vaikka sitä ei aina huomaisikaan.
Nyt tiedän, miksi niin moni ei tykkää yhtään tunnarista tai kaukokäskyistä. Ne on olleet tähän asti kivat liikkeet ja onnistuneet loogisen opettamisen kautta. Vähän sellaiset bravuuri liikkeet. Ensimmäistä kertaa mulla on koira, jonka kanssa joudun painimaan opetuksen kanssa. Täytyy ottaa tämä ohjaajaa opettavana haasteena. Ehkä olen viisaampi sitten, kun näistä joskus kisavalmiit liikkeet saa.
Pois tieltä risut ja männynkävyt! Easy 7kk
Mutta kyllä moni asia jo hyvältäkin näyttää ja on erittäin ihanaa tokoilla Easyn kanssa. Mä oon niin tokoihminen! En voi olla hehkuttamatta! On sääli, että mulla ei ole Ruun pentuajoista yhtään filmiä tallella, vaikka niitä varmasti edes joitakin tuli otettua. Siksi olen yrittänyt säännöllisesti filmata Easyn treenejä ja ladata niitä nettiin, jotta ne eivät katoaisi eräänä kauniina päivänä kotikoneelta. Sitten joskus on kiva palata niiden äärelle.
Tässä tämän hetkistä menoa.
Easy 7kk
Kotona Easy kantaa lähes jatkuvasti jotain suussaan. Ja tuo minulle, onneksi. Se on pelastanut monet tavarat tuholta. Easy oikein tarkoituksella lähtee etsimään jotain sen ulottuvilla olevaa ei koirakamaa. Lista kannetuista esineistä, tavaroista, roskista yms on jo aika pitkä. Easy toi jopa avonaisen kakkavaipan minulle. Ja kyllä, vaippa oli roskiksessa, mutta pennun ulottuvilla.
Taas on löytynyt jotain kannettavaa
Kotona hakeutuu lähes aina Muorin viereen, tai päälle. Jännä, että Ruu ei hakeudu koskaan Easyn viereen.
Ruun kanssa Easy haluaisi temuta vähän jatkuvasti, lähinnä ulkona. Sisällä ei riehuta kaikkien turvallisuuden takia. Joskus harvoin on hammaspaineja, mutta nekin tahtoo niin äkkiä lähteä lapasesta. Ulkona touhu vaan on alkanut käydä välillä vähän rajuksi ja yhtään en uskalla jättää valvomatta, ettei päättömät ryntäilyt pääse valloilleen. Ja Ruu on alkanut taas vähän osoittamaan, että meno on välillä liian rajua ja saattaa juosta luokseni "turvaan".
Mutta harjoitellaan me pihassa olemista myös niin, että osataan leikkiä niillä omilla leluilla. Aina ei tartte painia kaverin kanssa.
Viimein koitti syysloma ja odotettu reissu Pihtiputaalle. Tiedossa oli jälleen metsästystä Muorille ja tavoitteena tehdä pennulle peltojälkeä. Kaikki toteutui ruhtinaallisesti ja siitä suuren suuret kiitokset Super Mummille, Metsästäjälle ja hänen 10v avustajalleen ja Ankku-tädille.
Mentiin lauantaina iltapäivällä pelipaikoille ja ehditiin metsästää Ruun kanssa neljänä aamuna. Lisäksi Muori kävi yhden päiväretken taas metsästäjien kanssa mukana tarpomassa. Kelit oli kyllä tosi suosiolliset. Yhtenäkään aamuna ei satanut, ei tuullut ja muutenkin ihan jeppis kelit.
Ekana aamuna olikin liikennettä! Ruulle tarjoiltiin markkeerauksia, joista yksi oli erityisen hieno, kun sekä minä että Metsästäjä jäimme putoamispaikan eteen. Ruu oli kuitenkin kartalla ja se kiersi meidät painellen suoraan linnulle. Yksi pudotus tuli 2m päähän koirasta ja mikään ei pidätellyt, Muori päätti olla omatoiminen. Kröhöm. En kyllä ehtinyt sanoa tai reagoida mitenkään. Joku taisi olla haavakkokin? Kaikin puolin onnistunut aamu.
Ensimmäisen aamun saaliit.
Loppuina aamuina ei sitten tapahtunutkaan niin paljoa. Ei, vaikka yhtenä aamuna oli NIIN optimi keli kuin olla ja pystyi. Ei tainnut lentää linnun lintua muistaakseni. Toisena aamuna aivan lopussa tuli yksi lintu, joka käytiin porukalla etsimässä.
Viimeisenä aamuna oli myös hiljaista ja meinattiin jo lopetella, kun jostain pölähti kaksi lintua. Minä en nähnyt mitään enkä usko, että Ruukaan näki mitään. Kaksi laukausta, kaksi lintua. Toinen tippui hyvin lähelle meitä ja lähetin Ruun hakemaan sen ensin. Lintu oli haavakko ja tuli nopeasti talteen. Toisen linnun löytyminen otti vähän aikaa. Ruu ei ensin edennyt riittävän syvälle, varmaan kun eka löytyi niin läheltä. Joitakin kertoja pysäytin ja lähetin uudestaan aluetta kohti. Viimein sai käryn niiltä nurkilta, joihin Metsästäjä kertoi linnun pudonneen. Ruu kuitenkin eteni selvästi vasemmalle pudotuspaikasta ja hetken joutui lintua poimimaan kyytiin. En nähnyt kuin koiran takapuolen ja vimmatusti heiluvan hännän. Olisiko lintu sitten juossut hetken ja yrittänyt piiloutua? Linnun poimiminen poikkesi kuitenkin selvästi aiemmista, joten jotain siinä on tapahtunut, mitä emme nähneet. Joka tapauksessa lintu tuli talteen.
Toisen aamun yksinäinen saalis.
Muori tykkäsi kyllä niin kovasti näistä oikeista töistä! Päiväretkeltä ei tullut taaskaan saalista.
Pehmeällä suolla juokseminen otti kyllä vähän koville Muori-koiralle ja jo silmillä havainnoin, että vähän jäykäksi kävi liike. Ei onneksi ontumaa. Pienellä tutkimisella paljastui täällä kotona aika lailla lihasjumeja, jotka hoidetaan heti, kun Neiti Johtaja vain suvaitsee.
Lapsikoira oli tietysti hyvin surullinen ja kateellinen, kun Ruu yksin lähti aamuisin mukaan. Tervettä opettelua jäädä kotiin. Ja meidän mahtava Metsästäjä sai saalista Easyllekin, joita se pääsi kantamaan hetkellisesti. Harakka käytiin etsimässä pudotuspaikalta yhdessä. Easy haisteli harakkaa hetken ja katsoi sitten minuun häntä heiluen. Mun ei tarvinnut kuin kysyä, että mikä siinä on, kun harakka nousi kyytiin. Ja sitä esiteltiin tietysti ylpeästi. Vähän Easy meinasi kiihtyä kantamisesta ja otetta korjatessaan puri vähän voimakkaammin. Kröhöm.
Variksella vedin pennulle hyvin lyhyen jäljen. Haju tarttui nenään heti ja sitä seuraillen löysi linnulle ja poimi sen omatoimisesti ja nopeasti kantoon. Kantoi nätisti ja esitteli sitä taas syliin asti. Sai kantaa vain hetken, ettei kiihdy sen enempää eikä ala puremaan. Riista siis todella kelpaa ja on se JUTTU! Nyt jää raadot muhimaan ja harjoitellaan pehmoleluilla pitämistä ja kantamista.
Ehkä ensi vuonna sitten tositoimissa?
Easyn saaliit ja poseerauskuva aarteiden kanssa.
Metsästysjuttujen lisäksi pääsin tekemään kahdesti Easylle jäljen mummolan ihanille, täydellisille pelloille. Ekan päivän jäljestä on videokoostekin, koska ihana 10v avustaja oli kuvaamassa. Ja Ruu sai ajaa kahdesti tämän samaisen ihanan 10v tekemät täysin namittomat jäljet.
Ruun eka jälki oli jonkun satametriä pitkä suora, jolla kolme esinettä. Ruu ei ole ajanut pitkään pitkään aikaan vieraan tekemiä jälkiä, joten siksi helppo suora. Ja Muori puksutti kuin juna jäljen läpi ja ilmaisi kaikki esineet! Wau! Toinen jälki oli sitten astetta haastellisempi. Ensin lyhyt suora, kulma vasempaan, pidempi suora (2 esinettä), kulma oikealle, lyhyempi suora jossa selkeän ojan ylitys (oja syvä ja kapea, josta ihmisen on harpattava yli) ja viimeinen esine jäljen päässä. Ja Ruu jatkoi puksutustaan! Ensimmäinen kulma oli ihan unelma! Ilmaisi molemmat esineet hyvin. Ajoi jälkeä lähes täydellisesti jäljen päällä hyvällä vauhdilla. Toisella kulmalla teki pienet tarkistelu ympyrät ja jatkoi sitten taas kuin juna oikeaan suuntaan. Niin itsevarmana, ettei auttanut kuin perässä roikkua. Ojan ylitys kuin mitään ojaa ei olisi koskaan ollutkaan. Kaiken kaikkiaan WAU!!!! Aivan mielettömän hienosti!
Ruu 9v ja Easy 5,5kk
Easy jäljesti myös hyvin, tarkasti ja innokkaasti. Esineisiin reagoi hyvin ja nyt ollaan saatukin vinkiksi vain jatkaa iloisia palkkauksia ja kehuja esineillä. Olen ehkä vähän turhaan jo aloitellut vaatimaan esineillä olemista, mutta sen kuulemma ehtii opettamaan myöhemminkin ja puolivuotiaan pennun kanssa voi iloita reilummin esineisiin reagoimisesta.
Videolla olevalla jäljellä on Easyn ensimmäinen kulma koskaan, joka sujuu hyvin namitettuna aivan täydellisesti. Kokeilin 10 askeleen namittomia pätkiä ja niillä vauhti kiihtyy selvästi. Tähänkin on tullut vinkkiä, ettei ole kiire tehdä namittomuutta, jotta tarkkuus ei kärsi. Auton renkaiden jättämien urien ylitys sujui hyvin ja toisella jäljellä ei enää reagoinut mitenkään. Toisella jäljellä muuten Easy ylitti kahdesti Ruun ensimmäisen jäljen, jota pitkin minäkin siis olin kulkenut. Easy ei reagoinut missään vaiheessa vanhaan jälkeen. Hyvä niin!
