Perjantaina treenattiin kokeenomaisesti kisaryhmän vuorolla. Porukkaa oli niin kivasti paikalla, että odotusta kyllä tuli ihan kokeiden tyyliin. Häiriötä ei ehkä niin paljon ympärillä kuin olisin toivonut, kehä tehtiin kaukaloon ja kaukalon laidat suojaa ympäristöltä aika paljon.
Ensin tehtiin paikallaolot kaikista luokista putkeen. Meitä ylemmän luokan koirakoita oli rivissä kolme, Ruu oli numerolla yksi toisessa reunassa riviä. Istuminen oli hieno ja varma, ei teputuksia. Makuu sujui myös oikein hienosti, oli siirtänyt/korjannut etuosan asentoa kerran siirtämällä toista etutassua. Se perinteinen.
Pitkän odottelun jälkeen alkoi sitten meidän vuoro. Järjestys oli perinteinen, ruudusta poikki.
Seuraaminen: Ihan jees ja hyvälle tuntui. Irtosi yhdessä juoksun täyskäännöksessä (olen alkanut tekemään sitä oikean puolen kautta eikä olla ehditty treenata) mutta korjasi heti kun jatkettiin suoraan. Perusasennot hitaita. Mokasin itse yhden pysähdyksen jälkeen, kun oli tarkoitus mennä hidasta käyntiä ja vaihdoin stopin jälkeen normaaliin käyntiin.
Zeta: Järjestys oli maahan - istu - seiso, kaikki vaihdot oikein. Maahanmeno hidas, muihin stoppeihin olin tyytyväinen. Kai oma kävelykin pelitti?
Luoksetulo: Tämän liikkeen treenaaminen on täysin laiminlyöty, ehkä se näkyi. Liikkuri seisoi aika lähellä matkan varrella ja en oikein edes osaa sanoa mitä Ruu mietti matkalla. Odotti varmaan joko palkkaa liikkurilta tai sitten pelkäsi, että se liikkuri heittää pallolla. Ruu nimittäin eteni jotenkin vinosti, seisominen oli kohtuullisen nopea, maahanmenossa niiasi, mutta jäikin sitten seisomaan. Pälyili taakseen liikkuria ja oli vähän ihmeissään. Liikkuritreenin puutetta.
Ruutu: Voihan ruutu, se meidän murheenkryyni. Halusin kaverin tummanpunaiset merkit ja mustan nauhan ja jotenkin ne vain sekoittuivat hiekkataustaan sillä seurauksella, että näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Lisäksi teimme sen verran kehänauhaa näihin treeneihin, että se kiersi ruudun sivusta ja takaa hyvät pätkät. Mutta se loppurulla jäi sitten harhamerkiksi kehän takareunalle ruudun sivuun, ja valkoinen kyllä näkyy ja loistaa. Merkille meno oli hyvä, reipas ja napakka. Intoa oli. Ruutu oli oikealla ja Ruu lähti lujaa ja juoksi suoraan tälle kehänauharullalle. Toisella käskyllä palasi merkille, siitä taas rullalle ja sitä rataa. Oli ihan pihalla. Mutta vilkuili kuitenkin näillä juoksumatkoilla myös ruutuun päin, mutta jostain syystä päätti sitten ignoorata kuitenkin sen oikean paikan. Helpotin sitten tosi paljon ja bongattiin ruutu sitten voittajaluokan tyylisesti. Kun Ruu oli sen bongannut, lähetin kuitenkin merkiltä evl-tyylisesti. Meni vähän epävarmasti, mutta meni! Palkkasin sen ruutuun ja palasin lähtöpaikalla. Käskytin maihin ja tehtiin loppuosa liikkeestä. Sivulle tuli reippaasti, mutta jotenkin epätarkasti. Ei paha kuitenkaan.
Kaikkien suoritusten jälkeen käytiin tekemässä vielä kertaalleen ruutu. Ja nyt sinne osattiin, Wau!
Välipalkkauksen jälkeen uudelleen kehään.
Ohjattu: Alla hävettävän vähän treeniä ja jännitin kyllä, että miten menee. Vasen haettiin ja ruutu jäi sinne taustalle. Yllätyin siitä, että Ruu tuntui joko jääneen kapuloihin kiinni tai sitten se kuvitteli menevänsä ruutuun. Käskyllä oli painelemassa merkistä ohi kohti kapulaa tai ruutua, en ole varma. Stoppasi käskystä ja toisella kehotuksella meni merkille. Siitä pyysin kapulalle, lähti tosi lujaa ja hirmuisella draivilla kapulaan kiinni. Luovutus ok. Ilahduttavaa, että oikea kapula nousi, mutta varma tämä liike ei todellakaan ole. Liikkurointia kaivataan selvästi lisää.
Metallihyppy: Kymppi! Ponnisti esteenyli melkein paikoiltaan, ihan järjetön loikka. Pitäs varmaan tehdä hyppytekniikkaa ihan tokoa varten...
Tunnari: 0, toi väärän! Oho, oliko aivopieru vai jäikö edellisen päivän tunnaritreenistä jotain epävarmuutta? Toivottavasti Pikkumusta ei nyt luule, että pitää aina tuoda yksi väärä ennen sitä oikeaa...
Kaukot: Perusjärjestys, viimeisessä seiso-istu vaihdossa siirsi paikallaan oikeaa takajalkaa ihan inasen, muuten täydellistä.
Piirin kokeisiin on kuukausi aikaa. Riittääkö se? Treenattavaa on aikasta paljon, ehkä liikaa siihen nähden, että treenimahdollisuuksia on rajallisesti aikapulan vuoksi. Nyt on treenattu sekä la että su omassa pihassa aamuruuan voimalla ja hyvällä meiningillä, mutta ei se kotipiha ratkaise ongelmia. Ne pitäs osata missä ja milloin vaan. Ja vaikka treenaisi näitä liikkeitä varmemmiksi, niin silti pitäisi treenata myös liikkurointia ja kokonaisuuksia. Nyt vaikka Ruu pärjäsi ihan hyvin ja teki ihanalla ilmeellä hommia, niin silti aistin siitä sitä tiettyä tunnetta ja epävarmuutta liikkuroinnin kanssa. Se on varmaan se oma epävarmuus. Meininkiin ja työskentelyyn olin tosi tosi tyytyväinen, siitä onkin hurjan hyvä mieli.
Tuleehan niitä kokeita ja kisoja vielä, inhoan hoppuilua ja hätäilyä. Pohdiskellaan ja tuumaillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti