Hallitokoa

Päästiin Ruun kanssa treenaamaan Jyväskylän Agility Teamin halliin, seuraksi saimme Riikan ja Riehan. Varkauden kisat ovat jonkinlaisessa hallissa, joten siksi halusin meille tuntumaa vastaavanlaiseen ympäristöön. Eikä suotta, hieman taisi uusi ja vieras paikka vaikuttaa noutajan tekemisiin.

Aloitettiin taas jäävien erottelulla ja leikillä. Ihan hauskaa, vaikka vähän Ruu vaikutti "hiljaiselta". Sitten tehtiin erikseen noutokapulan luovutusta niin, että Ruu sai poimia kapulan ja luovuttaa sen sivulla. Se ylikorjaa asennon taakseni ja kun odotan, ylikorjaus vain pahenee. Miten opettaa korjaamaan toiseen suuntaan? =) Täytyy varmaan ottaa sisällä peilin edessä perusasento treeniä...

Lyhyet paikallaolot. Istumisessa menin piiloon, aikaa minuutin verran ja kerran kurkkasin. Hyvin istui. Makuussa laski nenän heti kun olin piilossa, josta kröhähdin ja sen jälkeen ihan priimaa keskittymistä. Hmm...

Sitten hiottiin luoksarin stoppia ja pelkästään seisomista. Riikka käskytteli vähän mukana ja heitin aina pallon suorana palkkana. Toiseen suuntaan teputti heitosta huolimatta, toiseen suuntaan stoppasi paremmin. Mutta edelleen pohdituttaa, käsimerkki vai suullinen käsky??? Suullisen käskyn opetuksen joutuisi ottamaan melko alusta, mutta toisaalta Ruu sinänsä osaa käskyn ja se voisi mennä aika nopeasti jakeluun. Olisiko se kuitenkin varmempi käytännössä? 

Tähän väliin pikku huili, jonka jälkeen tunnari liikkuroituna. Kapulat oli ympyrällä, Ruu haisteli oikein kauniisti, mutta se oikea jäi juuri koiran taakse, jolloin taisi hermo vähän pettää ja epävarmuus iskeä, kun ei niistä mikään ole oma. Niimpä Ruu maistoi kevyesti yhtä, jatkoi haistelua ja viimein löysi oman jonka palautti. Otin luovutuksen kanssa, kehuin ja silitin, mutten palkannut enempää. Uusinnassa haisteli jälleen kauniisti, osui nopeasti omalle ja lähti palauttamaan reippaasti. Tästä vauhtipalkkaus.

Lopuksi vielä kaukoja niin, että Riikka teki Riehan kanssa kaukoja Ruun takana. Hyvä häiriö, joka ei häirinnyt yhtään. Maahanmenoon hain nopeutta, sitä voisi vahvistaa enemmänkin.

Oikein hyvät treenit ja ehdottomasti käytävä uudestaankin. Tuommoinen halli olisi kyllä laadukas paikka treenailla säännöllisemminkin...

Torstain ja perjantain tokot + pientä pohdintaa

Torstaina ajelin Liepeen äskaupan pihaan tekemään vähän tokoa. Ruun kanssa ensin leikin yhteydessä jäävien erottelua, istuminen on kivasti nopeutunut ja huteja ei tainnut tulla yhtään...en muista enää =) Tuo on hauska leikki, koira tekee tosi iloisena hommia.

Sitten tein putkeen avoimen liikkeitä. Ekassa setissä seuruu - maihin - luokse. Tokassa seisominen - nouto - kaukot. Seuruu oli tosi ok, huolimatta aivan liki menneestä parista autosta ja ihmisistä. Maihin hyvä, luoksetulon meinasin ottaa ilman stoppia mutta otinpa sittekin ja se oli tosi hyvä lumella ja näin äkkiseltään tehtynä! =) Siitä olikin hyvä palkata. Seisominen hyvä, noudossa otti vähän tassulla kapulasta tukea ja kaukot oikein hyvä.

Olen pohtinut liikkeiden väliä ja sitä, miten ne kannattaisi Ruun kanssa tehdä. Se, että vapautan sen ja kehun ja innostan ja yritän olla iloinen ja onnellinen ei jotenki ole mielestäni toiminut. Onhan tuo otus pystynyt tekemään hyvät koesuoritukset, ei siinä mitään, mutta kun se fiilis tahtoo hukkua jonnekin. Koira näyttää siltä (tai itsestä ainakin tuntuu), että tietää mun käyvän jollain ylikierroksilla eikä lähde siihen mukaan, vaan enemmänkin rauhoittelee mua. Heh...=). Ruu on luonteeltaan kuitenkin paljon rauhallisempi kuin Iitu tai minä itse. Ajattelin sitten, että jos en vapautakaan sitä varsinaisesti viereltä, vaan vihjailen tulevasta palkasta ja tehdään vähän täyskäännöstä tms, jossa se saa tehdä pientä hommaa vierellä. Tämä tuntui ainakin nyt ekalla kerralla toimivan aika kivasti, joten päätin ottaa sen testaukseen myös muulloinkin.

Erikseen tehtiin vielä suht lyhyehkö paikkamakuu. Heti alussa alkoi nuuhkimaan, josta kröhähdin piilosta ja sen jälkeen makasi kuin tatti. Tunnari myös kertaalleen, se ihan priima!

Piips oli mukana ja tein sitten jotain pientä senkin mielenvirkeydeksi. Ai että miten voi olla ikävä tokoa ison koiran kanssa?! =/ Piips tuntui niin isolta, varmalta ja innokkaalta vasten vasenta jalkaa. Se painoi tosi paljon, mutta se taas antaa mulle tunteen, että tässä mennään eikä meinata ja että sillä on KIVAA! Parit liikkeestä seisomiset siinä seuruun lomassa ja nekin helposti vanhasta muistista. =) Tunnarinkin sai Piips tehdä ja naurettavan helppoa sille, huolimatta kuinka pitkästä tauosta lienee!?! Vitsit...meiltä jäi kisakentät kyllä aivan liian aikaisin kesken... Täytyy humputella sen kanssa, jos se pysyy yhtä "hyvässä" kunnossa. Piips tuntui tykkäävän tosi paljon hommista. Oli jotenkin päheän oloinen. =)

Tänään perjantaina mentiin sitten kisaryhmän vuorolla treenaamaan Ruun kanssa maneesille. Paikalla Hanna ja Noomi sekä Tiia ja Pepe. Ruu aloitti, ja halusin sille kokeenomaisen treenin. Samalla halusin testata uutta liikkeiden väli taktiikkaa sekä homman videolle, jotta näkisin missä mennään. Kun se näyttää aina niin erilaiselta videolta kuin miltä se tuntuu.

Ruu työsti tosi ihanasti koko setin! Tuntui hyvälle ja videoltakin näkyy, että noutaja osaa ja tekee iloisesti. Pientä viilattavaakin löytyi, mutta kisoihin on nyt vielä hyvin aikaa. Seuruu tosi hyvä, ainoastaan perusasennot taisi jossain kohti olla vinoja ja yhdessä kohtaa Ruu tuntui edistävän, mutta se piti paikan ja kontaktin muuten koko ajan kasassa ja oli kuulolla. Maahanmeno ok, unohdin kävellä ns. väärältä puolelta Z-liikettä ajatellen. Luoksetulo on meidän heikoin lenkki, stoppi valui ihan huolella, mutta muuten molemmissa pätkissä oli reipas ja iloinen tsemppi päällä. =) Stoppi siis treenin alle. Seisominen priimaa. Noudossa olisi varmaankin käynyt koetilanteessa niin, että kapula olisi lentänyt kehästä ulos huolimatta siitä, että mielestäni heitin tosi leppoisasti. Ei kuitenkaan törmännyt maneesin seinään, eli vauhti pysähtyi omia aikojaan aivan seinän viereen. Tämän ansiosta Ruu poimi kapulan ilman tassuapuja, vauhti reipas, perusasentoon tulo ripeä mutta vino. Kaukoissa näkyi edelleen intoa, ekassa istumisessa pieni siirtymä intoilusta, muuten kesti hyvin liikkurointihäiriön. Hyppy ei ainakaan intoa laskenut, päinvastoin. Ruu nytkähti liikkurin käskytykseen, mutta pysyi. Hyppäsi reippaasti ja oli suuntaamassa jonnekin? Käskytin istumaan ja istuminen super nopea!!! Istui pahasti kyllä vinossa esteeseen nähden ja olin varma, että ohittaa takaisintulo hypyn. Ennakoi käskyä ja hyppäsi jo omia aikojaan, itse säädin käskyn kanssa muutenkin, kun en enää muista kutsunko koiraa hypyllä vai sivulle käskyllä? Sivulle koira kuitenkin reippaasti tuli ja siitä oli oikein hyvä palkata.

Liikkeiden välit mielestäni toimi!!! Hiljaiset vihjailut ja vähän työskentelyä pepulla tuntui nostattavan pienen noutajan virettä. Se tuli koko setin hyvin mukana ja teki vauhdikkaasti. Kaiken se siis muistaa ja osaa, hyvillä mielin ollaan kisoihin menossa.

Erikseen liikkuroituna vielä tunnari, joka tosi hyvä! Vauhti palkkaus. Hetken huilaamisen jälkeen Noomin kanssa paikalla istuminen ja makuu. Istumisessa jäin näkyville, hyvin istui ja kesti Tiian heilumisen takana lapion ja haravan kanssa. Makuu 3min, oli ollut vähän levoton ja haistellut alussa maata, loppua kohti parantanut ja rauhoittunut. Muutamia kertoja käväisin näkyvillä piilosta. Pääasia, että pysyi hyvin, mutta pitäisi varmaan saada vähän skarppiutta makaamiseen, ettei mene nuuhkimiseksi. Mutta miten?

Yksiksemme tehtiin vielä kiertojen kautta stoppia ja kokeilin suullista käskyä. Kyllä se silläkin pysähtyi, paremmin kuin alkuun tehdyssä koesetissä, mutta kun kokeilin käsimerkkiä, stoppasi vielä paremmin. Pohdin vielä, pitäisikö käskyä vaihtaa ja ajaa suullinen paremmin sisään vai pitää käsimerkki? Hmm...........

Treenit on virallisesti alkaneet!

Pikkuisen on kokeiltu kotipihassa tokoa, kahdesti sellainen 10-15min ja intoa on ollut. Tunnarikin onnistui heti kylmiltään, vaikka toisella kertaa ei keskittyminen sitten enää riittänytkään. Mutta viime perjantaina osallistuttiin piiiiitkästä aikaa seuran kisaryhmän treeneihin maneesilla, ilmassa oli itsellä vähän jännitystäkin mukana...=)

Halusin vain vähän haistella meininkiä pitkän tauon jälkeen porukassa ja maneesilla, joten tehtiin enimmäkseen itseksemme muiden koirakoiden toimiessa häiriönä ympärillä. Aloitettiin vähän vehtaamisella ja sitä jatkettiin jäävien erottelulla. Hienosti meni! Istuminenkin jotenkin hassusti vaan sujui, vaikka sen treeni jäi aikanaan pahasti kesken. Hauskaa, kun Ruu on oppinut jotain pitkän tauon aikana ihan yksikseen. =D

Tämän jälkeen Riikka liikkuroi meille "nätisti" tunnarin, vaikka vähän epäilin, olisiko pitänyt ottaa kierroksia ensin tuon vehtausleikin jälkeen alas. Kun kotipihassa kierroksilla tuli pari väärää kapulaa ennen sitä oikeaa. Vaan Ruu teki täydellisen tunnarin, kapulat oli ringissä ja Ruu osui aika lailla heti omalle ja poimi sen samantien. Vauhtipalkkaus, upea!

Sitten seuraamista, jossa tehtiin oikeastaan peruutusta seinää apuna käyttäen. Seinän kanssa sujuu tosi hyvin, ilman sitä Ruu karkaa aika vinoon sivulle, vaikka löytääkin sieltä perusasentoon. On tullut vahingossa tallattua sen varpaille pariin otteeseen, joten onko ihmekään, että koira väistää. Yritän opetella samalla itse siirtämään jalkojani niin, ettei näin pääsisi enää käymään.

Paikallaolot kolmen koirakon rivissä, Ruu keskellä. Ensin lyhyt istuminen, jäin näkyville. Oikein hyvä. Makuussa tuli inasen kiire valmistella koiraa, kun liikkuri jo aloitti käskytyksen. Tehtiin evl tyyliin yksi kerrallaan alas ja näytti sujuvan ongelmitta. Piilosta tulin muutaman kerran esille, sillä liikkuri pujotteli koirat ja Ruulle ei tätä olla vielä koskaan ehditty ottaa.  Hieman se katseli, mutta pysyi nätisti.

Huvikseen kokeilin miten liikkeestä istuminen onnistuisi, kun erottelu treenissä Ruu istahtaa jo ihan kivasti. Ekalla istuminen oli tooooosi hidas ja pysäytin aika lailla oman liikkeen avuksi, mutta kehuin ja palkkasin nahkarukkasella. Ruun ilme oli huvittava, se tuntui olevan vähän huolissaan suorittamastaan tehtävästä ja sen piti päästä hyppäämään vasten syliin rapsuteltavaksi. =D Seuraavalla parilla toistolla istuminen nopeutui, mutta samaa rohkaisua tuntui pieni koira tarvitsevan. Sen jälkeen Ruu kai uskoi, että tämmöinenkin jäävä liike on olemassa ja se vapautui vähän leikkimään rukkasella. =)

Muuta järkevää ei oikein tehty, leikittiin ja hassuteltiin.

Tänään käväistiin Liepeen torilla treenaamassa Tiinan ja Birgitan kanssa. Jatkettiin samalla menolla, eli kunhan vähän fiilisteltiin. Tiina liikkuroi heti alkuun tunnarin ja tällä kertaa ei noutajalla ollut nenä mukana, vaan se poimi rivistä sen mikä hyvälle maistui. Otin kapulan vaan vastaan ja lähetin etsimään uudestaan. Nyt palautui oma, josta sai pelkät kehut. Uusinnassa oli jo nenä mukana, mutta työskentely oli tosi hätäistä. Sen seurauksena oma kapula lipsahti sieltä suusta, palautus sinänsä varma. Hetken harkinnan jälkeen halusin vielä yhden toiston, joka oli myös aika hätäinen vaikka oma palautui hyvin. Treeniä treeniä lisää.

Jäävien erottelu meni hyvin, maahanmenot oli tosi napakoita. Istumiseen tuli muutama huti, muuten meni asennot oikein. Tästä jatkettiin liikkeestä istumisen harjoittelua, jossa Ruu tarjosi seisomista useamman kerran. Vasta kun avustin kunnolla, eli pysäytin selvästi omaa liikettä alkoi tulla oikeita asentoja. Epävarmuutta vielä paljon ilmassa.

Tehtiin muutama vieraalle merkille meno, jonka ympärillä oli vieraita noutokapuloita. Ruu katseli niitä, mutta meni ihmettelemään merkkiä. Paikka ei ollut täydellinen, mutta ansaitsi tulla palkatuksi. Toisella toistolla paikka merkin takana priimaa. Kolmannella tein ekstreme jutun ja lähetin merkille pysähdyksen jälkeen Ruun vasemmalle, josta se löysi kapulan! Kapula oli suoraan sivulla muutaman metrin päässä ja tämä onnistui ainoastaan nome-suuntien ansiosta. Muutenhan ei olla ohjattua noutoa tehty. Pitäisi varmaan miettiä niitä käskysanoja...tarttis vissiin olla omat käskysanat eri lajeihin...

On ollut tosi mukavaa aloittaa treenit! Kisat olen katsonut helmikuulle, yritetään sieltä sitä viimeistä ykköstä avoimesta luokasta. Jännää!

Vuosi vaihtui ja kuntoilu alkoi!

Uusivuosi oltiin kotosalla, "rauhallisissa kotibileissä" =P, vieraiksi saimme Marikan, Tapsan ja Viuhtin. Syötiin, juotiin ja saunottiin hyvin ja katseltiin muutamat naapurien raketit. On se helppoa ja mukavaa, kun koirat ei välitä paukkeista mitään. Stressitöntä menoa siis. Lupauksia ei tehty, mutta toivotaan seuraavastakin vuodesta hyvää! =)

Uudenvuoden kunniaksi ja tavoitteiden toteutumiseksi olemme Ruun kanssa aloittaneet nyt ihan järjestelmällisen kuntoilun. Allekirjoittanut sai synttärilahjaksi potkurin, jolla olemme käyneet huristelemassa pitkin teitä. Taitaa vaan ottaa enemmän ohjaajan kunnolle kuin koiran, mutta tällä päästään hyvään alkuun kunnes lumet lähtee ja saadaan fillari alle. Jumpattukin ollaan tosi säännöllisesti ja siinäkin kehitystä on tapahtunut! Pysytään aktiivisina!

Tämä tammikuun hetkellinen "kevät" sapettaa ihan huolella. Kevät on muutenkin syvältä niin kauan kuin lunta on maassa, niin onko sen sitten pakko tulla jo tammikuussa, kun tietää ettei ne lumet siitä vielä mihinkään lähde?!? *kele* vieköön...=( Isompi koira meillä siis kärsii tästä luonnonoikusta, mutta tsemppaa kuitenkin ihmeen hyvin. Harmittaa silti...

Hyvää Joulua ja onnea vuodelle 2013!

Vaivumme nyt hetkeksi Joulun viettoon ja vuoden vaihtoon. Toivottavasti joululoma ei mene kokonaan kovilla pakkasilla, että pääsisi hyödyntämään vapaa-aikaa ja valoisuutta! Aaton vietämme täällä Jyväskylässä ja Joulupäivänä matkaamme koko sakki Puttaalle. Siellä viivytään sitten rauhassa jokunen päivä.

Oikein ihanaa Joulua kaikille! =)

Mitä muuta kuuluu? (korjauspäivityksiä)

**Oli ihan pakko tulla oikaisemaan Ruun tavoite-osiota, kun olen selittänyt sinne ihan puuta heinää.

----

Koska ei olla treenattu niin en ole näköjään jaksanut turhia jaaritella tännekään. Kaksi kuukautta on hurahtanut yhdessä hetkessä ja mitä lähemmäs Joulua on tultu, sitä vähemmän on ollut aikaa edes päivitellä blogia. Viimeiset kaksi viikkoa on töissä ollut sellaista haipakkaa, ettei tosikaan. Nyt on ollut ihanaa aloittaa ansaittu joululoma, meillä on kaikki kotona lomilla Joulun, välipäivät ja vuodenvaihteen. Ihanaa ihanaa!!!

Alkaisi olla jo intoa tuonne treenikentällekin. Ruu on toipunut hirmuisen hyvin ja siitäkin alkaa jo huomaamaan, että kaipaisi vähän hommia. Olen 2min treenin tehnyt kotipihassa ja koira pomppi melkein yli...niin innoissaan ja onnellinen se oli. =) Meillä olisi muuten ollut mahdollisuus pyrkiä Kennelliiton Nuorten koirien tokorinkiin, jonka näyttökoe olisi ollut tässä joulukuussa. Alunperin olin niin suunnitellutkin, mutta sitten tuli tämä ontuma ja saikku. Sitten aloin pohtia, miksi hakea muutenkaan? Onko meidän tavoitteet maajoukkuetasoiset ja Suomen huipulla asti? Päädyin sitten siihen, että saadaan harrastettua sen verran mitä halutaan ihan perinteisin menetelminkin, jolloin homma ei mene sitten ainakaan liian vakavaksi. Ja tuskin meitä olisi joukkoon valittukaan. TVA-tittelin osalta lupaan homman hoitaa kotiin, onhan se kuitenkin meidän tavoite, mutta se saadaanko titteliä virallisesti koskaan en voi täysin luvata, se on näyttelytuomareista kiinni. ;)

Kissatrio elää tätä nykyä vahvasti sisäkissoina. Nyt kun on ollut tiukkaa pakkasta, ei pienet katit meinaa tareta ollenkaan. Miuku varsinkin on todella onneton alle -20 pakkasessa. Mitälie rotuja Miukussa on, sen turkki on paljon hentoisempi ja "hampumpi" kuin Tikruilla, joilla on tiivis ja paksunoloinen karva. Sisällä oleminen alkaa vain ahdistaa eniten juuri Neiti Näpsää. Tuhmuuksia ahkeroidaan harva se päivä ja sähinää kuullaan melkein yhtä paljon. Muutaman kerran on käynyt nolosti, kun Miuku on päättänyt lähteä asenteella ulos ja n. 2min päästä alkaa kuulua raapimisääniä oven takaa, kun kissa palaa jo takaisin. =D Noloa...


Voisin lopuksi vähän kertailla tämän vuoden tavoitteita ja niiden toteutumista ja asetetaan samalla ensi vuodelle tavoitteet.

Aloitetaan vanhemman oikeudella Iitun tavoitteista:

"Vuoden 2012 ainoa tavoite meillä Iitun kanssa on terveys. Mahdollisimman terveenä, hyvä kuntoisena ja iloisena pysyminen. Tavoitteelliset harrastukset olen haudannut jo aikaa sitten, vaikka Iitulla olisi ollut kyllä vielä annettavaa toko-kentillä. Mikäli ylitämme tavoitteemme reilusti ja Piips on sitä mieltä, että tehdään!...niin ehkä sitten. Ai niin! Tulevan vuoden yhtenä tavoitteena voisi Iitulle sopia uuden eläke-lajimme käytäntöön otto: Sienikoira Piips!"

Edellinen on kopsattu vanhasta blogista. Polvioperaatiosta tuli marraskuun puolivälissä vuosi täyteen. Leikkauksesta toivuttiin hyvin, mutta sitten tuli paha notkahdus ja tilanne näytti jo melkein sille pahimmalle mahdolliselle. Se olikin kauheaa aikaa, mutta niin vain Iitun kanssa taisteltiin ja päästiin tilanteessa voiton puolelle. Harrastuksiin ei ole palattu ja sinne emme varmasti enää koskaan palaakaan. Surullista, mutta Piips on aateloitu nyt virallisesti kotikoiraksi ja kivasti se on sitä virkaa pystynyt toimittamaankin. Niin kuin jokaisen koiran pitäisi pystyäkin.

Sienikoira projekti eteni hyvin, mutta sen verran tuo terveys notkahti, että tämänkin harjoitteleminen meni jäihin ja käytännön opetus jäi vajaaksi. Sisällä homma siis sujui jo kuin vettä vain, mutta en sitten nähnyt järkeväksi viedä koiraa niihin maastoihin, joissa sieniä olisi ollut. Mutta sisätreenin ansiosta Piips kuitenkin todisti loppusyksystä pystyvänsä aidosti löytämään minulle kanttarelleja! Hieno koira! =)

Vuoden 2013 tavoitteena on edelleen terveenä ja iloisena pysyminen. En muuta toivo, kuin että iso koirani jaksaisi ja pystyisi sitä kotikoiran virkaa toimittamaan.

Sitten Ruun tavoitteet vanhasta blogista: 

"Vuodelle 2012 asetan Ruun kanssa tavoitteeksi ALO1-tuloksen toko-puolella ja prkl vieköön pitää sen AVO1 tuloksenkin tulla! Voi voi liikkeille vahvaa pohjaa! Nome puolellakin voisimme johonkin kisaan osallistua...? Ehkä... Riippuu mitä kasvattaja sanoo..."

**
Ruun kanssa saavutettiin paljon enemmän kuin olin osannut tavoitteiksi asettaa. Aiemmin rustasin, että olisimme alokasluokasta napanneet koularin...joku äärimmäisen outo takalukko iskenyt sillä kirjoitushetkellä, eli ei me mitään koularia alokkaasta haettu, ainoastaan mielettömän hieno uran aloitus Kuopion SM-kisoista ja sieltä SM hopeaa! SM mitali kyllä lämmittää isona ekstrana mieltä. =) Alokkaasta jatkettiin suorillaan avoimeen luokkaan, jossa päästiin hyvään vauhtiin kahdella upealla AVO1 tuloksella. Ensimmäinen ykkösistä tuli Keski-Suomen piirinmestaruuskokeessa, jossa Ruu voitti oman luokkansa ja joukkuekisassa sijoituimme vielä kolmansiksi! Toinen ykkösistä tuli taas labradorikerhon toko-mestaruuskokeessa, jossa Ruu myöskin voitti luokkansa ja oli kokeen "Iloinen tottelevainen labradori". =) Koularia ei ehditty hakea yllättävän sairastauon takia, mutta eipä se alkuperäisenä tavoitteena ollutkaan. ;) Ja koska ohjaaja ei vaan kykene treenaamaan montaa asiaa yhtä aikaa, voittajaluokan liikkeet eivät ole saaneet vahvaa pohjaa. Tästä noottia allekirjoittaneelle. Ekstrana suoritimme BH kokeen ja saimme sillä itsemme yhdyskuntakelpoisiksi.

NOME puolella ylitettiin kaikki tavoitteet. Starttasimme loppujen lopuksi kolmessa kisassa, kahdessa B-kokeessa ja yhdessä WT-kokeessa hienoin tuloksin. NOME B:stä ALO1 ja ALO2 tulokset ja WT-kokeesta ALO2 tulos. En voisi tyytyväisempi uran aloitukseen olla. =)

Vuodelle 2013 toivotaan ykkösasiana terveyttä. Ei haavereita, eikä muita takapakkeja. Ollaan siis ahkeria huoltotoimissa! Tokossa TK2 ja VOI1 tulos, tavoitellaan sitä TK3 koularia. Onnistuisikohan ohjaajan treenailla sitä EVL-luokkaakin edes sinnepäin? NOMEn puolella ei ole mitään asiaa vielä kisaamaan avoimeen luokkaan, joten keskitytään treenaamaan fysiikkaa ja tottakai on taitoja kasvatettava ja paljon. Käydään terveystarkissa tsekkaamassa, että paikat on ok (lähinnä polvien tilanne) ja jatketaan sen jälkeen treenaamista hyvillä mielin. Ensi talvena lisää fysiikkaa ja ehkä 2014 sitten kisaamaan.     

Terveystiedot ajantasalle

Ohhoh, viime päivityksestä onkin jo aikaa ja näin vuoden loppua kohti on kiirettä pitänyt niin paljon, ettei ole ollut mitään saumoja istua koneelle. Ajattelin, että nyt on hyvä päivittää terveystiedot molempien tyttöjen osalta.

Ruun kanssa on vietetty nyt 2kk pelkkää saikkua. Lokakuun lopussa on edelliset treenit olleet ja sen jälkeenhän alkoi välitön ontuminen. Ei olla nomeiltu eikä tokoiltu yhtään, koira ei ole päässyt riekkumaan lainkaan, vaan on opetellut liikkumaan ravilla ja rauhassa. Saikulla ei tosin olla pelkästään huilattu, tai koira ehkä, mutta joka tapauksessa olen tehnyt aivan julmetusti töitä sen eteen, että jumit on saatu auki ja tilanne on nyt jo lähes ok. Oikean etujalan liikeradat ja liikkuvuudet on palautuneet, haukkaria saa venyttää jo melkein täydellisesti ilman minkäänlaisia reaktioita. Samoin takajalkojen lihaskireydet on jo lähes poistuneet, vasemman takajalan takareisi-pakaralihasten osastossa on vielä vähän kireyttä. Nyt on alettu sitten lihashuoltamisen lisäksi jumppaamaan ahkerasti ja se tuntui olevan se viimeinen silaus sille, että haukkariongelmakin ratkesi. Kuntouttaminen on ollut suorastaan helvetin työlästä, mutta nyt se kantaa hedelmää.

Paljon on vielä töitä tehtäväkin. 2kk onnettoman kevyttä liikuntaa on tehnyt sen, että muutenkin solakasta noutajasta on lähtenyt lihaksia. Sen lisäksi se pudottaa karvaansa juoksujen takia, jota tässä vaiheessa ovat muuten jo ohitse. Juoksut alkoivat muistaakseni marraskuun viimeisellä viikolla. Eli vähän reppanan näköinen on Ruu tällä hetkellä. Nyt aletaan hakemaan sitä perus fysiikkaa takaisin pidentämällä lenkkejä ja nostamalla vauhtia, vahvistetaan ja jumpataan säännöllisesti ja tavoitteellisesti sekä etu- että takapään syviä lihaksia kuntoon ja huolehditaan liikkuvuuksista ja lihashuollosta. Huh, iso on työmaa, mutta olen niin tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kannatti malttaa pitää kunnollinen tauko treeneistä, haukkari-ongelmat on kyllä niin v-maisia, että mieluummin hoitaa asian kerralla ja kunnolla pois. Tokon aloittamiseen on nyt lupa. =)

Sitten Piips. Heti kun tuli pysyvät lumet ja pakkaset, alkoi näkymään sitä perinteistä levon jälkeistä ontumista/jäykkyyttä. Liukkaus, epätasainen lumialusta ja lumen pöppöröisyys kuormittavat selvästi enemmän Iitun nivelrikkoisia niveliä ja sen kyllä näkee. Tilannettahan ei helpota yhtään se, että Piips RAKASTAA lunta ja talvea. Energiaa ja toiminnanhalua olisi vaikka muille jakaa ja sen takia se vauhtikin tuntuu kasvavan ja sen myötä sitten ne oireet. Iitulle hain carthrophen-kuurin ja katsotaan kuinka pitkälle se auttaa. Luulen, että joudumme joka tapauksessa turvautumaan myös kipulääkkeisiin talven aikana. Pakon sanelemana on hillitty ison koiran vauhtia, jonka ansiosta myös levon jälkeinen kankeus on vähentynyt. Iitunkin kanssa tehdään säännöllisesti jumppaa erityisesti heikkoon takapäähän ja huolletaan paremmin jatkuvasti ylikuormittuvaa etupäätä. Kevät pelottaa jo etukäteen, se on aina ollut kaikkein vaikeinta aikaa.