Ruulle SM-hopeaa!!!

Eilen saavutimme Pikku-Ruun kanssa jotain, jota tuskin koskaan tulen enää saavuttamaan. Tahkosimme tokon sm-kisoissa tulokseksi ALO1 197p, KP, joka oikeutti meidät nousemaan alokasluokan palkintopallille vastaanottamaan sm-hopeaa kovatasoisessa kisassa. Voittaja sai täydet 200p ja kolmanneksi tullut 196p eli vain pisteen vähemmän kuin meillä. Alokasluokassa starttasi kaikenkaikkiaan 101 koirakkoa, joista 58 ylsi ykköstulokseen. Ei hassumpi aloitus RuuRuun tokouralle!
 
Sm-kisat pidettiin Kuopiossa Puijon urheilualueella, nurmikentällä. Me lähdimme kisoihin siis joukkeena, joten mukana menossa olivat avoimessa Riikka & Rieha, voittajassa Anna & Nelli sekä Tiia & Pepe ja alokkaassa meidän kanssa Henna & Hupi. Hyvien suoritusten, outojen sattumusten ja rankan odottelun seurauksena joukkueemme oli lopulta 35 kun joukkeita oli kaikkiaan 68. Eli ei niin huonosti sekään. Hyvä me! =)
 
Alokasluokan kehät oli rajattu kepeillä joiden välissä kulki useampi kehänauha ja jotka sitten räpisivät tuulisessa säässä ihan huolella. Pelkäsin tämän aiheuttavan ongelmia, joten kävin hengailemassa Ruun kanssa nauhojen tuntumassa. Seuruutin vähäsen ja pikkuisen tuntui Ruu väistävän nauhoja, mutta esim. paikkamakuu kokeilussa oli ihan rauhallinen. Alokasluokan kehiä oli siis kaikkiaan kolme, samoin tuomareita ja liikkureita kolme.
 
Koska olimme joukkueemme kanssa ajoissa liikenteessä (herätys neljältä aamulla), olimme myös kisapaikalla jo seitsemän jälkeen. Annalla oli tosi hieno teltta, jonne saimme koirat häkkeihin lepäämään. Kisat starttasivat yhdeksältä ja olimme Ruun kanssa aika alkupäässä suoritusvuorossa. Olimme kolmannessa paikkamakuuryhmässä, kilpailimme numerolla 115.
 
Ensimmäisessä kehässä tuomarina oli Erkki Shemeikka ja liikkeinä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Toisessa kehässä tuomarina Vesa Rantaharju ja liikkeinä hihnaseuruu, liikkeestä seisominen ja hyppy. Kolmannessa kehässä Taru Torpström ja liikkeinä irti seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Meidän pisterivistömme näytti siis tältä:
 
Luoksepäästävyys: 10 – Tuomari katsoi hampaatkin, oikein hienosti! Edellinen koira aiheutti dramatiikkaa käymällä tuomarin päälle hampaiden katsomisen yhteydessä. Sai tuomarin kasvoihin ja käteen kunnon haavat, todella järkyttävää! Niin ikävää kaikkien osapuolten kannalta. =( Pelkäsin, että Ruu luulisi rähähdystä aiheelliseksi ja sanoisi tuomarille ”Buh” tai väistäisi. Mutta ei onneksi!
Paikkamakuu: 10 – Niin olikin! Hieno! Viereinen koira oli noussut ilmeisesti heti istumaan, ei tämäkään haitannut.
Hihnaseuraaminen: 10 – Mielestäni jotain pientä viilaamista olisi ollut, mutta tuntui hyvälle!
Liikkeestä seisominen: 9 – Vähennyksen syytä en tiedä, stoppi mielestäni hyvä, olisiko vino perusasento?
Hyppy: 10 – Oikein hyvä!
Irti seuraaminen: 10 – Tuntui paremmalta kuin hihnassa!
Liikkeestä maahanmeno: 10 – Liikkuri meinasi varmaan unohtaa käskyttää, sillä seuruutti aika pitkään ennen käskyä. Toinen jännityspaikka oli perusasentoon nouseminen, kun Ruu katseli eteenpäin. Vaikka odotin hetken jouduin silti antamaan käskyn ilman kontaktia koiraan, Ruu käänsi silloin kyllä katseensa ja ONNEKSI se tajusi sitten vielä noustakin sieltä istumaan. =)
Luoksetulo: 10 – Rauhallinen vauhti, korrekti sivulle tulo. Saattoi olla vähän vino perusasento.
Kokonaisvaikutuksiksi saatiin tuomareilta 9/9/10 eli keskiarvona sitten 9.
 
Kehät pyörivät tosi tehokkaalla aikataululla ja paljon ei ehtinyt kyllä ylimääräisiä ajatella tai pisteitä katsella. Kehissä käskytykset tuli yyber kiireisellä menolla, hyvä kun ehti perusasennon ottaa, kun jo käskytettiin eteenpäin. Seuraamisissa ekstra haastetta tuli, kun liikkurit käskytti todella lähelle sihteerien telttoja. Niin että oli siinä haastetta kerrakseen. Ruu tuli mukana ihmeen hienosti. Se teki töitä tosi hyvin, omalla rauhallisella ja varmalla tavallaan. Suorituksemme jälkeen oli aivan mahtava fiilis! Tiesin, että ykköstulos tuli varmasti, mutta se kyllä yllätti, että ylsimme lopulta niin kärkeen.

Yleensäkin olen NIIN tyytyväinen koiraan. Tämä oli itsellekin ensimmäinen arvokisa koskaan ja täytyy sanoa, että se tohina ja häiriön määrä on valtava. Muidenkin luokkien kehät oli tosi pienet ja häiriö suuri. Ruu oli tosi cool koko ajan, sitä ei tuntunut häiriöt hetkauttavan suuntaan eikä toiseen. Totesi varmasti koko touhusta, että on niitä ihmisiä ja koiria ennenkin nähty paljon samassa paikassa. Ja kaikki muu hälinä...no Ruun mielestä sekin on kai sitten ihan normaalia. =) Hassu koira.

Ihanaa, kun ensimmäiset kisat on nyt korkattu. Se on aina oma jännityksensä ja tilanteensa ja mitä pidempään odottaa sen suurempi kynnys on lähteä. Ehkä parasta on päästä nyt eteenpäin kohti avointa luokkaa. Tästä on hyvä jatkaa. Ei paremmin voisi kyllä ollakaan. =) Kiitos treenikavereille ja kisajoukkueellemme, oli aika kokemus!
 
Ja sitten vielä mitalisti itse palkintojensa kanssa. Laitetaan ensimmäinenkin potretti näytille, sillä kukas muukaan kuin Neiti Näpsä saapunut paikalle ottamaan osaa näihin palkintojen jakoihin. Sehän on selvä, kenen ansiota kaikki on? Eikö? ;) 

 

Ja sitten vielä Ruu SM-hopeaa 2012!

 

Polvi kontrollissa

Ajettiin Iitun kanssa tänään polven kontrollikäynnille Tampereelle Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalle. Piips on voinut niin hyvin, etten oikeastaan jännittänyt kontrollia yhtään, vaikka itse paikan päällä meinasi pessimisti-luonne nostaa päätään entäs jos...

Onneksi polvi on parantunut kuitenkin niin hyvin kuin olosuhteet huomioiden on mahdollista. Itseasiassa saimme kehuja hyvin kuntoutetusta koirasta.  Polvi on siis luutunut niin hyvin, että asteittain voidaan hyvillä mielin lisätä liikkunnan kuormittavuutta. Nivelrikkoa sinne ei ollut kehittynyt sen enempää kuin ennen leikkaustakaan. Ainoa miinus polven suhteen oli leikkaushaavan muutama kohta, jotka tihkuvat. Varuilta saimme antibiootit, ei sopisi antaa minkään pöpön päästä inplantteihin.

Kuvattiin myös lonkat, niissäkään ei merkittäviä nivelrikon etenemisiä näkynyt, mutta jotain kuitenkin. Vasemmassa sen huomasi selvemmin, mutta kaukana se on silti vielä oikean lonkan tilanteesta. Lonkat on kyllä Iitulla huonot, ei sille mitään mahda. Voi Piips... 

Potilas Piips ja Ruun terveystuloksia

Iitun tilanteestakaan ei ole ehtinyt kertomaan. Toipuminen on edennyt hyvin, huolta tuottaa nyt enemmänkin lonkat ja allergia, kuin itse polvi. Mutta sitkeästi mennään ja onneksi nyt on kuitenkin enemmän niitä hyviä päiviä kuin huonoja.

Piips on iloinen ja tuntuu voivan omasta mielestään hyvin. Se ei valita, venyttelee omatoimisesti molempia takajalkoja taakse ja tekee kiltisti harjoituksia kanssani. Iitu on vaan mestari fuskaamisessa. Se on varmaan niin pitkään kompensoinut menemisiään pois oikealta takajalalta, että en olisi uskonut millainen akrobaatti voi noinkin iso koira olla. Lenkkejä ollaan pidennetty jo 20min. En tiedä, ollaanko luontoäidin suosiossa, kun lunta ei nyt oikein ole ja päästään kulkemaan metsässä hyvää polkua pitkin. Ei ole liukasta ja kakkapaikatkin löytyy helposti. Leikkauksesta tulee täyteen nyt 5vkoa, kontrolliin pitäisi kohta puoliin mennä, kunhan saadaan sopiva aika varattua. Hyvältä näyttää polven kannalta, jännitän mitä lonkille on tapahtunut.

Ruun terveystuloksetkin saapuivat viimein hieman vajaa kaksi viikkoa sitten. Tervettä lausuntoa tuli, AA/00! Laitoin heti ensimmäiseksi kasvattajalle viestin asiasta ja saan kuulla, että juu, tulokset on olleet netissä näkyvissä jo viikon ajan, sekä koiranetissä että naamakirjassa. Niin...että silleen. Laitan tämänkin kiireiden piikkiin!  Joka tapauksessa, ihania uutisia pitkästä aikaa! Ja Ruun tapauksessa on erityisen ihanaa, ettei siellä ole piilevänäkään mitään! Terve ruoto koko koirassa! Sisaruksistakin on kolmen muun tulokset jo tulleet, A:ta ja nollaa näytti muillakin. Vielä yhden sisaren tulokset puuttuvat.

Toipilas Piips ja muita kuulumisia

Piips on toipunut hyvin. Leikkauksesta on nyt hieman reilu 1½ viikkoa. Turvotukset on laskeneet jo kokonaan ja Piips käyttää jalkaa hyvin. Keventää toki reilusti, mutta se on vielä normaalia. Tikit otan pois tässä parin päivän sisällä. Haavan yläpuolella on vähän sen näköistä jälkeä, että Iitu sitä todennäköisesti on jollain tavalla hammastanut. Luulin ensin, että haava erittää vähän kudosnestettä, mutta nyt siihen on ilmestynyt pari punaisempaa kohtaa ja näin tänään Iitun kaulurinsa kanssa sellaisessa asennossa, että hampaiden käyttö on varsin mahdollista.  On tuo aika eteväksi oppinut tötterönsä kanssa...vaikka päässä onkin tuplasti isompi kauluri. Hmm...mitenkähän tuon nyt estäisi niin kauan, että saisi tikit pois ja haavan täysin parannettua?

Vauhtikin meinaa potilaalla kasvaa päivä päivältä, innostuminen on herkässä. Maahan satanut lumikaan ei helpota yhtään tilannetta, sillä Piips rrrakastaa lunta. Lumileikit olisi heti pystyssä, jos se vain sallittaisiin. Lumen tuoma liukkauskin huolettaa, yritetään kulkea rauhallisesti ja varovasti.

Liikkumattomuus ja pienennetty ruokamäärä ovat tehneet sen, että kakkaa pidätetään välillä parin vuorokauden verran. Meillä on vielä sekin ongelma, että Iitu on tottunut pääsemään mahdollisimman pöpelikköön tarpeilleen, jonka vuoksi nyt hihnassa toimiminen on aivan tuskaa. Yritin ensin itsepintaisesti saada toista asioimaan tasaisella nurmikolla, mutta luovutin kahden vuorokauden jälkeen ja etsittiin siedettävän tasainen heinikko tien varresta. Iitu tosin tulee myös puolitiehen vastaan ja suostuu asioimaan hihnassa.  Että sellaisia ongelmia meillä...

Aktiivinen fysioterapia aloitetaan jahka tikit otetaan pois, mutta lihaskireyksiin ollaan puututtu jo tässä vaiheessa ja kyllä meinaakin paikat jumittaa.  Olen myös huomannut, että liikkumattomuus tuntuu jäykistävän oikeaa lonkkaa, joka aiheuttaa Iitulle jonkin verran ongelmia. Yritetään sitäkin helpottaa fysioterapialla. Onneksi tuo koira on kuitenkin aina iloinen. Ei muuten vaikuta kivuliaalta, ennemminkin tylsistyneeltä. Kohta voidaan aloitella namijumpat!

---

Kerrotaampas vähän muitakin kuulumisia. Kissat eivät arvosta talven tuloa ja ovat välillä dramaattisen ”hätää kärsiviä” ulkona. Piina varsinkin on aivan onneton. Se on saanut uuden lempinimen, City-kissa, jonka lempi iltasatu on tarina ihanasta kerrostalo asunnosta, jossa on lasitettu ja lämmitetty parveke, sisävessa, aina hyvää ruokaa tarjolla...pehmeitä tyynyjä...jne. Voi Piinaa...näkisitte sen ilmeen tarinaa kerrottaessa!

Miuku on aloitellut jo pienien tuhmuuksien tekemisen, vaikka odotin niiden alkavan vasta keväämmällä. Ja edelleen nämä toimet kohdistuvat allekirjoittaneen tavaroihin, vaatekaappiin, laatikoihin jne. Mielenkiintoinen talvi tulossa...

Autotalli on melkein valmis, ovet täytyy vielä kunnolla asentaa ja sitten suurimman työt on tehty. Ensi keväälle jäi pihan siistiminen ja sokkelit niin tallista kuin talostakin pitäisi tuunata. Ja sitten olisikin se terassi-projekti...

Ruun kanssa treenaillaan silloin kun ehditään ja muuten lenkkeillään. Tavallista arkea sen kanssa. Helppo otus.

Piips polvioperaatiossa

Iitun polvi leikattiin eilen Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla ja ell Juha Kallion toimesta. Leikkausmenetelmänä käytettiin TTA-menetelmää. Leikkaus sujui hyvin ja nyt odotellaan toipumisen edistymistä. Eilisestä tuli varsin pitkä päivä, sillä lähdettiin kotoa kuudelta ja tultiin takaisin ilta kahdeksalta. Kiitos klinikalle hyvästä hoidosta!

Leikkauksessa todettiin, että eturistisiteestä oli jäljellä enää vajaa kolmasosa. Herättää suurta ihmetystä, miten vähän Piips on oirehtinut suhteessa tilanteen vakavuuteen! Uskomaton koira. Ongelman on täytynyt kehittyä hyvin pitkältä ajalta, jolloin polven muut ympäröivät kudokset ovat vakauttaneet polvea sitä mukaa, kun eturistiside on rispaantunut. Leikkauspäätös oli oikea ratkaisu, sillä olisi ollut vain ajan kysymys, milloin ristiside olisi katkennut kokonaan. Polvi oli ollut kokonaisuudessaan yllättävän siisti, kierukat ehjät, mutta paksuuntuneet ja kuormittuneet. Nivelrikkoa on hyvin vähän.

Matka kotiin meni hyvin. Piips nosti päätänsä muutamaan otteeseen, mutta asettui onneksi pian takaisin makuulle. Ensimmäisen illan potilas valitti oloaan oudolla valasmaisella urinalla. Yö meni kuitenkin rauhallisesti, joitakin kertoja herättiin Iitun liikehdintään, mutta muita itkuja ei ollut. Ruokakin maistui. Kävely oli hyvin hankalaa kolmella jalalla, sillä leikattua jalkaa Iitu ei maahan laskenut.

Nyt toisena päivänä Piips on jo pirteämpi, ei ole valitellut ääneen enää yhtään. Tänä iltana on alkanut jo ottamaan jalalla askelluksia. Hyvä hyvä! Ulkona on käyty vain tarpeilla, ulkoportaissa on kannettu koira alas ja ylös. Selvin merkki paranemisesta on se, että Piips alkoi illalla hoitamaan taas ruokapoliisin tehtäviään. 

Leikkauspäätös tuntui alkuun niin vaikealta, mutta se oli parhain ratkaisu. Polvi ei olisi kestänyt kyllä enää pitkään. Kiitän Iitun päänuppia siitä, miten hyvin se selvisi leikkauksesta ja vahvoista dropeista heräämisestä. Matkusti hyvin eikä valittanut juuri yhtään. Mutta sellainenhan se on. Hiljainen, reipas ja aina iloinen...tuli mitä tuli!

Iloa, surua ja huolta

Vaikka ajatuksia on yrittänyt kasata parin päivän ajan, en vieläkään tiedä, miten tätä asiaa käsittelisin tai kertoisin, kun niin vahvasti tekee mieli kieltää koko asian olemassa olo. Matkattiin koirien kanssa perjantaina siis Tampereelle Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalle. Ruulla virallinen luuston terveystarkastus ja Piips lähti muuten vain mukaan sopivaksi testikoiraksi koiran tutkimiseen liittyvään koulutukseen, johon osallistuin eläinfysioterapiaa silmällä pitäen.

Ruun luusto on terve. Kuvat näyttivät hyviltä. Todennäköisesti lonkka-arviot tulevat takaisin AA:na, mutta vaikka tulisivatkin B:nä, ei lonkista löytynyt tutkittaessa yhtään kliinistä löysyyttä. Ranka terve, kyynärpäät terveet. En pysty toistaiseksi näistä hyvästä uutisista iloitsemaan, sillä Piips onkin sitten kaikkea muuta kuin  terve ja se vetää mielen surulliseksi ja herkäksi. Tiesin kyllä, että Piips on rikki. Se on tiedetty jo aikaa sitten, mutta toivoin niin paljon, että ongelmat olisivat rajoittuneet lonkkiin.

Iitusta paljastui tutkimisen yhteydessä varmaan se pahin mahdollinen, mitä olen pelännyt ja epäillyt. Oikean polven eturistiside on osittain revennyt. Se toistaiseksi tukee polven ihan hyvin, jonka vuoksi näkyvää ontumista tai muitakaan merkkejä ongelmasta ei ole ollut havaittavissa. Mutta polven sisempi sivuside on paksuuntunut, koska ristiside siirtää tehtäviänsä sille. Polven nivelnesteet on täyttyneet aiheuttaen nivelen sisälle turvotusta ja sen myötä kiristystä patella jänteeseen. Kaikki muutokset aiheuttavat polveen nivelrikkoa, jota toistaiseksi on Iitun polvessa vähän. RTG-kuvissa näkyi vielä jokin irtopala tai kalkkeuma, joka puoltaisi leikkauksen tarvetta. Eläinlääkärin mielestä polvi kannattaisi operoida.

Lisäksi kuvattiin lonkat. Oikean lonkan nivelrikko on radikaalisti pahentunut. Vasemmankin lonkan nivelrikko on lisääntynyt, mutta on vielä ”yllättävän” siisti. Löysyys sieltä näkyy selvästi ja lonkkamalja on madaltunut entisestään.

Mikäli polvi operoidaan se tarkoittaisi sitä, että Piips keventäisi painoa oikealta jalalta entisestään. Nythän se keventää sieltä reilusti painoa lonkan takia, varmaan osittain myös polven vuoksi. Jokatapauksessa vasen lonkka joutuisi vastaanottamaan suuremman kuormituksen vähän yllättäin ja sen tilanne voisi pahentua nopeasti hyvin paljon, jolloin molemmista lonkista tulisi radikaalisti nivelrikkoiset ja Iitun tilanne voisi mennä nopeasti liian huonoksi.

Jos polvea ei operoida nyt, ristiside hyvin todennäköisesti sanoo jossain vaiheessa sopimuksensa irti ja olisi kuitenkin leikattava. Odotus vaan on aiheuttanut sitten sen, että polveen on ehtinyt tulla suuremmat ja selvemmät nivelrikkomuutokset samoin kuin lonkkien tilanne olisi huomattavasti huonompi. Tällöin ei välttämättä enää pystytä tai ei ole kannattavaa operoida polvea, jolloin Piips tulisi tiensä päähän.

Piips liikkuu niin hyvin ja on melko hyvässä kunnossa muutenkin, ettei heti kyllä arvaisi sen RTG-kuvien olevan niin karua katseltavaa. Toisaalta hyvä kunto puoltaisi leikkausta ja toipuminen sujuisi paremmin, mutta kun se tilanne voi muuttua täysin päinvastaiseksi leikkauksen takia. Tai sitten tekee mieli uskotella itselle, että hyvät liikkeet ja hyvä lihaskunto veisivät meidät niin pitkälle kuin lonkkien suhteen on mahdollista ilman, että polvi koskaan sanoisi sopimustaan irti.

Lievästi sanottuna ahdistaa ja surettaa, teit niin tai näin, kolikon molemmat puolet ovat melkein yhtä huonot. Voi Piips...pieni koiralapseni, se ensimmäinen...se rakkain.

Nome-koulutusta

Koiraihmiset ovat outoa kansaa. Kuka normaali ihminen nyt kotonaan haluaisi aikaansa viettää? Juhlien, reissujen ja ensimmäisen rankan työviikon päätteeksi nousin lauantaina ”reippaasti” aamu viideltä ylös ja lähdin ajelemaan kohti Iittiä. Pääsin osallistumaan hollantilaisen Tineke Antonisse-Zidjan pitämään nome-koulutukseen ja viikonlopun jälkeen täytyy sanoa, että olisi harmittanut todella paljon nukkua peiton alla kotona! Koulutus oli moninkertaisesti kaiken vaivan arvoinen! Tineke on pitkänlinjan koirakouluttaja, nykyisin eläkkeelle jäänyt entinen ammattikouluttaja, jolla on kuitenkin paljon kokemusta eri metsästyskoirien kouluttamisesta. Osallistuin kuunteluoppilaana, joten koirat jäivät tällä kertaa kotiin. Kynä sauhuten tein muistiinpanoja ja laitan asiat ylös tänne blogiinkin, jotta neuvot olisivat edes jossain muistissa. Osa on tosi yksinkertaisia perusasioita, mutta aina ne on kuultava jonkun toisen suusta ennen kuin ne uppoavat ihan oikeasti ajatuksiin. Neuvoja saa hyödyntää!

1.        Noutajan on opittava odottamaan. Odottamaan hiljaa ja rauhassa.

a.   Tähän otettiin muutaman vilkkaan yksilön kanssa harjoitus, jossa omistaja seisoo kädet rintakehää vasten rauhassa paikoillaan puhumatta ja reagoimatta mihinkään, mitä koira mahdollisesti touhuaa. Palkitaan koira istumisesta ja rauhassa olemisesta ja kontaktista ohjaajaan. Pikkuhiljaa vaaditaan pidempää kontaktin ottamista ennen palkkausta.

b.   Namin tultava kädestä, ei taskusta!

c.   Koiraa ei kiskota hihnasta, ei komenneta, ei huomioida mitenkään.

d.   Näin koira oppii, että kun ohjaaja seisoo rauhassa paikoillaan mitään ei tapahdu, jolloin koirakin voi odottaa rauhassa.

2.        Linja- ja ohjausharjoitusta 

a.   Tineke käyttää valkoisia ”huomiokeppejä” linjan opetukseen, joiden tarkoituksena on olla koiralle selvänä ohjeena, mistä dami löytyy. Koira siis ensin opetetaan, että kepin luota löytyy aina dami. Pikkuhiljaa kasvatetaan matkaa, jolloin kohdekeppi näkyy koiralle aina vain huonommin ja huonommin edessä. Keppiä aletaan laittamaan maahan myös hieman vinoon, jolloin se näkyy vielä huonommin koiralle. Lopulta koira joutuu luottamaan ohjaajaansa ja etenemään jonkin matkaa, ennen kuin keppi tulee sille näkyviin. Pikkuhiljaa matkaa ja etäisyyttä pidennetään ja vahvistetaan luottamusta, että sieltä se tulee vastaan kunhan vain juoksee tarpeeksi pitkälle.

b.   Linjalle ei tehdä hajujälkiä! Damit viedään kiertoteitse!

c.   Koiralle opetetaan alusta asti, että kun ohjaaja ottaa tarkasti oman rintamasuunnan linjalle, koira tulee suoraan jalan viereen ja on menossa samaan suuntaan. Koira oppii, että tästä suunnasta löytyy dami, kun sitä etenee tarpeeksi pitkään. Lähetyksessä varottava, ettei peitetä koiran silmiä kädellä.

d.   Huomioidaan aina tuulen suunta harjoituksissa. Alkuvaiheessa kannattaa ottaa takatuuli, jotta koira ei ala metsästämään. Vastatuuleen varsinkin nuoret koirat alkavat pian käyttää nenäänsä ja ryhtyvät etsimään damia. Nuorelle koiralle aina takatuuli linjaan!

e.   Tilanteessa, jossa et ole varma missä dami on, lähetät koiran ensin linjalle sinne minne haluat ja sitten annat koiralle erikseen luvan/käskyn aloittaa metsästys, eli itsenäinen haku ja etsiminen.

f.    Käytä alkuopetuksessa apuna luonnon omia linjoja, esim. pellolla treenatessa tee lähellä metsänreunaa. Vähitellen kasvata etäisyyttä reunaan. Käytä hyödyksi myös pellon ”omia linjoja”.

g.   Koiran tulee oppia etenemään linjaa itsenäisesti ilman omistajan apua. Jos koira epäröi, avustaja auttaa/houkuttelee koiraa määränpäähän. Omistaja ei sano mitään, koska muuten koira saa vahvistusta epäröinnilleen.

h.   Huomioi käsien käyttö ohjauksessa: esim. jos koiralle on viety dami oikealle, mutta sen pitää hakea dami takaansa, niin lähetä koira vasemmalla kädelläsi. Näin kerrot jo etukäteen koiralle, ettei sen ole ainakaan oikealle tarkoitus lähteä.

i.    Samoin kannattaa pohtia, tarvitseeko käyttää kättä pysäytyspillityksessä, koska käsimerkki on sama kuin taakselähetyksessä ja jos haluatkin ohjata koiraa sivulle? Sinulla on siis käsi ylhäällä, koiralla ajatus taakselähtemisestä, mutta haluatkin koiran vasemmalle...?

j.    Kun koira on jo kokeneempi ja kestää häiriöitä linjalla, voidaan tehdä harjoitus niin, että edessä ja oikealla on kohdekepit. Koiraa huijataan niin, että se ei näe edessä olevalle tikulle vietyä damia, mutta sille näytetään, kun oikealle laitetaan dami, joka kuitenkin koiralta salaa otetaan pois. Koira lähetetään eteen ja jos se kaartaa oikealle väärälle kohteelle, ohjaaja EI REAGOI mitenkään. Antaa koiran huomata oma hölmöytensä. Kutsutaan koira pois ja yritetään uudestaan. Jos koira toistamiseen yrittää oikealle niin sitten puututaan ja kutsutaan koira pois ja helpotetaan. Avustaja voi auttaa koiraa seisomalla oikean kohteen luona tai jopa houkuttelemalla koiraa sinne. Pidetään huoli, että koira löytää aina perille sinne, minne sen on tarkoitettu menevän! Siirry tarvittaessa lähemmäs kohdetta ja lähetä sitten uudestaan.

k.   Älä käytä pysähdyspillitystä linjaharjoituksissa koiran pysäyttämiseen jos se menee väärään suuntaan, pysäytä muilla avuin. Pysäytyspillityksen on tarkoitus olla iloinen käsky, jolla koira kääntyy ja ottaa kontaktin ja kysyy minne eikä niin, että koira uskoo tehneensä virheen.

l.    Lähetyksessä koiran pitää istua ja keskittyä siihen minne on menossa. Nuoren koiran annetaan erittäin harkitusti ja varovaisesti katsoa toisten tekemistä, koska se kuumuttaa koiraa ja saa nuoren koiran ääntämään ”itkemään”, kun sekin haluaisi tehdä töitä.

m.  Jos koira varastaa, anna mieluummin käsky jälkikäteen, kuin kutsut koiran pois. Jos varastamista tapahtuu, voidaan käytää hyvin lyhyttä ja pientä nome-kaulainta, josta saa juuri pidettyä kiinni, mutta joka ei haittaa koiran juoksemista. Kaulaimessa ei saa olla käsilenkkiä, joka voisi sotkeutua koiran jalkoihin!

n.   Muista treenata avustajien kanssa, jotta koira tottuu niihin! Kisoissa on aina ampujia ja daminheittäjiä milloin piilossa, milloin lähellä noutopaikkaa.

o.   Jos koira menee epävarmaksi ja alkaa metsästämään linjalla, olet tehnyt liian vaikeita harjoituksia. Koira ei luota siihen, että kun menee tarpeeksi kauan suoraan, tulee sieltä dami vastaan. Helpota harjoituksia!

p.   Alkuvaiheen opetuksissa ei koskaan pysäytetä koiraa linjalla.

q.   Linjaa voi harjoitella muistipaikoilla, mutta on oltava varovainen, ettei koira opi muistamaan tuttuja paikkoja, jolloin ongelmat ilmenevät vieraissa paikoissa. Kohdekeppien kanssa koira luottaa ohjaajaan, että siellä on aina ja varmasti dami vastassa. Muistipaikkojen kanssa koira luottaa vain omaan muistiin.

r.    Sivusuuntien ohjauksessa koira pitäisi osata kääntyä 90 astetta sivulle, eikä valua pientä pätkää eteenpäin kohti ohjaajaa ennen kuin kääntyy sivulle. Tämän vuoksi ohjaaminen aloitetaan ihan koiran edestä.

s.    Linjalle voi tehdä hajuhäiriöitä niin, että vähän ennen varsinaista damia tehdään hajuhäiriö damilla maahan, jolloin koiran on ylitettävä se päästäkseen oikealle damille. Koiran on opittaja erottamaan maassa olleen damin haju ja maassa olevan damin haju. 

3.        Markkeerauksista

a.   Markkeerauksissa pitää huomioida tuulen suunta. Alkuvaiheessa nuorelle koiralle paras on sivutuuli niin, että avustaja heittää damin vastatuuleen. Koira hakeutuu yleensä markkeeraukselle ”avustajan kautta” tuulen alle, saa hajun damista ja löytää sen.

b.   Damia heitetään ensin avustajan kanssa samaan linjaan, sitten etuviistoon ja viimeisenä takaviistoon.

c.   Sitten vaikeutetaan ja avustaja heittää damin myötätuuleen.

d.   Jos koira on huono markkeeraamaan ja alkaa pian ”metsästämään” damia avustajan tulee nopeasti auttaa koiraa, jotta se ei löydä damia metsästämällä.

e.   Ohjaaja ei pillitä ja ohjaa koiraa markkeerauksilla!!!

f.    Ykkösmarkkeerauksista siirrytään suht nopeasti tekemään myös kakkosia, muuten koira ei opi odottamaan kakkosmarkkeerauksia ollenkaan.

g.   Koiran annetaan odottaa hetki ennen lupaa noutaa, jolloin koiralle ehtii muodostua selvempi käsitys tai selvempi kuva siitä, minne dami on tippunut.

h.   Koiran markkeerausmuistia (ykkösmarkkeerausten yhteydessä) voi harjoitella niin, että koiran annetaan pikkuhiljaa aikaa pidentämällä odottaa lupaa noutoon.

i.    Koiran palauttamaa damia ei koskaan laiteta pois maahan! Se kertoo koiralle, ettei dami ollut tärkeä. Ja jos se ei ole tärkeä, niin miksi sellainen pitäisi sitten tuoda kiireesti ohjaajalle? Laittamalla damit aina taskuun tai laukkuun ei koiralle tule myöskään koskaan epäselvyyksiä siitä, ettei se saisi poimia damia ihmisen ”jaloista”.

j.    Kaksoismarkkeeraus samaan linjaan on koirille vaikea, sillä ne hahmottamat ja markkeeraavat usein vain sen yhden damin. Jos koira ei löydä kauimmaiselle damille avustaja auttaa koiraa. Jos tiedät, että koira ei osaa hahmottaa kauimmaista damia, auta sitä kisatilanteessa ohjauksella.

k.   Odota 5-10s ennen kuin lähetät koiran markkeeraukselle, jotta se ehtii muodostaa kuvan heitosta ja keskittyy töihinsä. Markkeerausmuistia voi harjoituttaa pidentämällä pikkuhiljaa lähtöluvan antamista.

4.        Lähihakupillitys

a.   Lähihakupillitystä voi harjoitella esimerkiksi niin, että merkitsee korkeaan heinikkoon neljällä kepillä alueen, joka on dameilla hajustettu ja jonne on ns. piilotettu. Koiralle annetaan lupa mennä ja pillitetään, kun se on ruudussa. Jos koira eksyy neliöstä pois lopetetaan pillitys ja odotetaan hiljaa niin kauan, että koira palaa takaisin oikealle alueelle, jolloin aletaan taas pillittämään. Näin koira oppii kuuntelemaan ja luottamaan lähipillitykseen, kun se heinikosta viimein damin löytää. 

5.        Tuulen huomiointi harjoittelussa

a.   Linjaharjoittelussa takatuuli helpoin. Sitten sivutuuli ja vaikeimpana tuulena vastatuuli.

b.   Markkeerauksissa sivutuuli helpoin, sitten vastatuuli, sitten myötätuuli.

c.   Haussa vastatuuli helpoin, sitten sivutuuli ja vaikeimpana myötätuuli. Haussa vihreät damit ovat hyviä, koira joutuu käyttämään nenäänsä tarkemmin. Älä jätä dameja omille jäljillesi, koska muuten koira oppii jäljestämällä etsimään damit. Heitä damit aina hieman sivuun jäljiltäsi.