Kävimme eilen vuoden viimeisellä metsästysreissulla Hannun kanssa tässä lähiseudulla. Kanalintuja oli tarkoitus jahdata, mutta saalista ei saatu. Mutta kyllä tuolla metsässä on vain kiva samoilla, siellä mieli lepää. Vaikka varsinainen saalis jäi saamatta, nähtiin monen otuksen jättämiä tuoreita jälkiä. Jäniksen, hirven, teeren, metson ja kenties jopa saukon.
Ruu tykkää jäljestää. Se seurailee jälkiä ja oli hauska huomata, että kanalintujen tuoreisiin jälkiin se reagoi selvästi lisääntyneellä innokkuudella. Olen tehnyt sille vähän ilmaisutreeniä kanalintuihin muutamalla lelulla, jotka olen päällystänyt teeren siivillä. Kyllä tämä riistatouhu on Ruulle sitä ykköspuuhaa.
Mainitaan vielä tähän loppuun, että Iitulla on noussut tämä noutajavouhaaminen kyllä totaalisesti hattuun. Sehän on innolla aina treeneissä mukana ja hakee päheänä targettikepit. No, asia on laajentunut tietenkin dameihin ja niiden etsimiseen. Mutta sitä en arvannut, että Piips yrittää ihan tosissaan näköjään päteä, sillä se osoitti kovaa kiinnostusta näihin teerensiipileluihin. Silloin aikanaan kun Ruu oli pieni ja tuli harjoiteltua näillä, Piips suorastaan yökki kun yritin saada sitä kantamaan moista lelua. Mutta nyt se otti niin hanakasti teeri-lelun suuhunsa ja kantoi sitä NIIN polleana pitkin pihamaata. Voi Piips, ehkä siitä tehdään vielä pesun kestävä noutaja? ;)
Ja kuinka tehdään lapsista koiravouhaajia? Muurasjärven kaksi vanhinta Eemeliä on olleet pari kertaa mukana nomeilemassa, kuten olen kertonutkin. No, siskoni viestitteli tässä yksi päivä, että oli huvittuneena seurannut kahden pojan leikkejä. Vanhempi poika esitti minua ja nuorempi Ruuppaa. Dameina toimi pari pehmolelua ja niitä sitten heittelivät ja asianmukaisella lähetyskäskyllä lähetti sitten tämän "koiran" noutoon. Ja tottakai koira suullansa "damit" kävi noutamassa. Leluja myös piiloteltiin ja tekivät näin ollen hakuruutua. Ai miten suloista! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti