Olin jo tuudittautunut siihen, ettemme mahdu marraskuun kokeeseen. Ja kun oletat näin, ei tule treenattua ihan niin "tosissaan" ja sitä antaa niiden ongelmakohtien mennä omalla painollaan. Tänään tuli sitten viestiä, että kokeeseen olisi paikka. Ja vaikka hommat on pahasti kesken, päätin tarttua haasteeseen. Eihän tästä muuten tule mitään, jäämme vain tokoilemaan kotipihaamme ilman tavoitteita. Ei sovi mulle. Nyt ohjaaja ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenaamaan oikeasti tavoitteellisesti. Piste. Haastavaa se voi olla, sillä tämä laumamme uusin ja nuorin tulokkaamme on osoittanut omaavansa luonnetta ja Pikku Herra Kuhnailija on nykyisin Pikku Herra Hankala. Jotta jää nähtäväksi, kuinka paljon äiskä saa treenata.
Voivoi-luokka on edessä, kerrataanpas nyt tilanne ja treenattavat kohteet.
Paikkamakuu: Treenattava koirahäiriössä ja ihmishäiriössä.
Seuraaminen: Juoksuosuuksia treenattava sillä irtoaa niissä, oikealle käännös myös väljä, samoin askelsiirtymiä (erit. taakse ja vasemmalle).
Liikkeestä istuminen: Keskeneräinen liike, yksi murheistamme. Liikkuritreeniä, paljon iloisia istumisia.
Ruutu: Tällä hetkellä erittäin kesken, heikoin liikkeemme. Varmuutta, varmuutta ja varmuutta, paljon treeniä!
Luoksetulo: Viimeaikaiset stopit on olleet hyviä, pidetään niitä yllä.
Hyppynouto: Aikalailla kunnossa, varmuutta ja muistuttelua.
Metsku: Iloista luovutustreeniä, muuten kunnossa.
Tunnari: Kunnossa, pidetään yllä.
Kaukot: Aikalailla kunnossa, pidetään tekniikka yllä.
Ykköstulos ei ole kaukana, mutta on siihen tehtävä töitä. Haastavinta on päästä treenaamaan muuallekin kuin kotipihaan ja se liikkurointi puuttuu kokonaan. Sitä pitäisi tehdä myös paljon. Seuraavaksi teen paperille aikataulutusta ja päätän treenipäivät/hetket, ei tämä muuten toimi. Treeneissä muutama treenattava asia, iloista mieltä, ei nillitystä eikä missään nimessä huolia Pikkumustalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti