Vuosi alkaa olla pulkassa

On aika kerrata vuosi ja pohtia menikö kaikki niin kuin oli suunniteltu.

Iitulle oli tälle vuodelle tavoitteena:

”Vuoden 2013 tavoitteena on edelleen terveenä ja iloisena pysyminen. En muuta toivo, kuin että iso koirani jaksaisi ja pystyisi sitä kotikoiran virkaa toimittamaan.”

Vähän oli tavoitteita, mutta sitäkin tärkeämmät sellaiset. Piips oli koko vuoden tosi hyvässä kunnossa. Jumpattiin paljon, se varmasti auttoi. Piips jaksoi lenkkeillä meidän kanssa pidempiä lenkkejä, juoksenteli ja leikki minkä kerkesi ja oli todellakin oma iloinen itsensä. Piips oli niin hyvässä kunnossa, että aloin jo miettiä sille rally-toko juttuja. Kunnes tuli nämä liukkaat tähän loppu vuoteen. Nyt tilanne onkin paljon huonompi ja sen vuoksi olen vähän surumielinen. Miten olin niin typerä, että annoin itseni unohtaa Iitun todellisen tilanteen? Että kaikki voi muuttua yhdessä yössä aivan toisenlaiseksi. Ehkä se oli sitä ihanaa kuvitelmaa, että mulla olisi terve, elinvoimainen ja vahva "susikoira" vierelläni. Tuntuu niin pahalta, kun toinen on kipeänä. Täytyy vaan toivoa, että nämä oireet helpottavat kipulääkekuurin jälkeen ja kun pahin liukkaus menee ohitse.

Toivotaan yhtä hyvää 2014 vuotta kuin tämäkin vuosi on suurimmalta osin ollut! Pidetään ”mummo” koirasta mahdollisimman hyvää huolta.

Sitten Pikku-Ruu

”Vuodelle 2013 toivotaan ykkösasiana terveyttä. Ei haavereita, eikä muita takapakkeja. Ollaan siis ahkeria huoltotoimissa! Tokossa TK2 ja VOI1 tulos, tavoitellaan sitä TK3 koularia. Onnistuisikohan ohjaajan treenailla sitä EVL-luokkaakin edes sinnepäin? NOMEn puolella ei ole mitään asiaa vielä kisaamaan avoimeen luokkaan, joten keskitytään treenaamaan fysiikkaa ja tottakai on taitoja kasvatettava ja paljon. Käydään terveystarkissa tsekkaamassa, että paikat on ok (lähinnä polvien tilanne) ja jatketaan sen jälkeen treenaamista hyvillä mielin. Ensi talvena lisää fysiikkaa ja ehkä 2014 sitten kisaamaan.”

Saimme TK2-koularin ja VOI1 tuloksen, EVL-luokka ei ole kaukana. Muuta ei aikaiseksi sitten saatukaan, mutta annetaan itsellemme anteeksi. Kaikkea en maha-aikana pystynyt tekemään ja vauva-arki on vaatinut omat veronsa. Enkä ole millään raaskinut jättää Iitua kotiin, joten olemme Ruun kanssa joutuneet tyytymään Iitulle sopiviin lenkkeihin, jotka eivät kyllä kasvata kenenkään kuntoa. Noutajajuttuja on treenattu, mutta hitto kun se laji ei siitä sen helpommaksi muutu. Huoh. Olen itseeni vähän pettynyt, kun en osaa viedä koiraa eteenpäin. Ensin näyttää hyvältä, sitten tullaan taas kolisten alaspäin.

Ensi vuodelle otetaan tokossa tavoitteeksi TK4, SM-kisat päätähtäimenä. Sieltä haetaan isojen kisojen kokemusta ja pidetään hauskaa! Pohdin, pitäisikö käydä yhdet näytelmät katsomassa, nauraako ne meidät sieltä pihalle? Varovaisen optimistisesti toivomme saavamme H:n aikaiseksi. ;) Tänä talvena voisi olla paremmin mahdollista saada Pikkumustan kuntoa kohotettua, otetaan se yhdeksi oleelliseksi tavoitteeksi. Nomen treenaamista jatketaan, kisoihin ei vielä havitella. Kesällä lisää kuntoilua ja syksyllä nyt uutena tavoitteena se terveystarkki. Nyt sille ei ollut tarvetta, kun ei me mitään rankkaa olla tehty. Huolletaan Pikkumustaakin ja huolehditaan terveydestä, pyritään sitä kautta välttämäät sairastauot.

Siinäpä sitä on tavoitteita. Hyvillä mielin kohti ensi vuotta!

Kuulumisia, pientä terveyshuolta

Päivitelläänpäs vähän muitakin kuulumisia.

Talvi on tullut ja Joulu lähestyy hurjaa vauhtia. Poika kasvaa ja aika menee siivillä. Mutta miksi täällä Suomessa, kerran se talvi joka tapauksessa tulee, ei voi tulla lumet ja pakkaset kerralla ja kunnolla? Miksi tulee ensin lunta ja pakkasta, sitten yhtäkkiä taas aivan plussaa ja kaikki menee kirkkaalle peilijäälle? Oi miksi miksi?!? Ja tuntuu, että kaikki tapahtuu yhdessä yössä. Ja kuka siitä kärsii eniten, no Piips. =(

Huomasin ensin jumpan aikana, että kaikki ei ole kunnossa. Piips ei selvästi pystynyt työskentelemään oikealla takajalalla niin hyvin kuin se on tässä aiemmin pystynyt. Sehän on siis huono jalka noin muutenkin, lihakseton tms., mutta Piips on pystynyt sen kanssa jumppaamaan ja olen kaikille sanonutkin, että olosuhteet huomioiden Piips on ollut todella hyvässä kunnossa. No ei ole enää. Jumpan jälkeen tilanteen alkoi nähdä liikkeessä ravissa ulkona ja nyt sen näkee jo ihan sisälläkin ja käynnissä. =( Kaiken lisäksi Iitua kiusaa allergiat, sitkeä sellainen. On varmaan pakko vaihtaa ruokamerkkiä, vaikka se tähän asti on sopinut aika hyvin. Olen antanut nyt iltaisin kipulääkkeen, carthrophen kuuri täytyy ottaa pikimmiten.

Ja Piipshän rrrrakastaa lunta ja pakkasta. Se uhkuu energiaa ja vauhtia pihalla. Tuo koira on kyllä niin iloinen, aina. No, hyvä niin. Mutta vauhtia joudun kontrolloimaan ja nyt en ole uskaltautunut lenkille mihinkään, leikitään ja hengaillaan kotipihassa lumella ettei olisi niin liukasta.

Kissoilla pyyhkii ihan hyvin. Paitsi Paniikki on taas jollain oudolla talvisella kierroksellaan. Se teki saman niiden ihan ensimmäisten lumien ja pakkasten aikaan, oli viikon poissa. Ensimmäinen talvi, kun se tekee näitä reissuja kylmälläkin säällä. Vähän alkaa jo huolettamaan, kun tuntuu, että tämä on kuitenkin epänormaalia käyttäytymistä. Aikaisemmin talvisaikaan ei kissoja meinaa kyllä ulos saada.

Nythän meillä on Kissatalo! Niin hieno, makuukammari ja vintti erikseen! =D Sain talon synttäri/joululahjaksi siskon perheeltä ja kyllä kelpaa kissojen nyt siellä majailla. Voivat siis pihalla ollessaan majautua sinne jos haluavat. Talo on "minikopio" meidän talon julkisivusta, ensi kesänä se täytyy vielä maalata. Mutta on se hieno! Neiti Näpsähän siellä tuskin viettää aikaa, jos ällöttävät Tiikerit ovat paikalla. =)

Piina on sitä mieltä, että uusi majapaikka on ihan jees...

Ai niin! Ja nyt kun sattuu olemaan aikaa päivittää kuulumisia, on ihan pakko jakaa kanssanne muutama Tiinan ottama valokuva, koska niistä tuli odotettua paremmat! Halusin siis isänpäivä lahjaksi yllätyskuvan itsestäni ja pojasta, mutta samalla Tiina kuvasi vähän noita karvakuonojakin, kissat pääosassa. Kaikki kuvat siis Tiina Karvonen ja ne on otettu "Tiinan studiossa". =D Kiitos Tiina!

Ensin Neiti Näpsä

 

Sitten Piina Pikku-Rotta

 

Ja pari kuvaa Paniikki Pulla-Pojasta

 

Pikkumusta

 

Ja pakko laittaa vielä tämä yhteiskuva minusta ja Iitusta. Piips on niin...jotain aivan erityistä...

Oili Huotarin koulutuksessa

Päivitykset laahaa perässä, syyttäkäämme joulukiireitä. =) Eipä me olla juuri treenattukaan. Kisojen jälkeen on vähän huilattu, sitten satoi lunta ja tuli kylmä, iltaisin ei näe mitään ja se ärsyttää ja masentaa, joten ei ole jaksanut treenata. Tekosyitä kenties? Pitäisi nyt vaan pitää vire ja meininki yllä, suotta sitä heittää hukkaan tehotreenin tuottamia tuloksia.

No mutta me oltiin reippaita ja osallituttiin Oili Huotarin toko-koulutukseen, jonka seuramme järjesti. Ja tykkäsin! Tykkäsin tosi paljon. Paljon oli tuttua asiaa, mutta sitä on vain terveellistä käydä säännöllisesti kuuntelemassa, jos niitä alkaisi oikeastikin toteuttaa treeneissä. Koulutus pidettiin viikko sitten viikonloppuna Saarijärvellä, meille täysin vieras halli. Ihana, lämmin ja valoisa.

Sitten niihin poimittuihin asioihin.

Meillä oli edellisissä kokeissa ongelmana irtoaminen seuraamisen juoksuosuudessa, joten kaipasin siihen neuvoja. Ensin näytin mikä ongelma oli ja paitsi että Ruu irtosi juoksuosuudella, se myös edisti ihan törkeästi liiasta innokkuudesta. Edistäminen ei varsinaisesti ole ongelma, mutta välillä sitäkin esiintyy. Lähdettiin työstämään asiaa sitten niin, että teen kesken juoksun nopean pysähdyksen, jolloin koira mitä todennäköisimmin ajautuu pahasti eteen ja joutuukin sitten työskentelemään tuplasti takaosalla palatakseen takaisin korrektille paikalle sivulle. Kehutaan ja jatketaan juoksua. Eli pysähdyksellä ikään kuin kerrotaan koiralle, että se teki väärin ja joutuu korjaamaan paikkansa sivulla. Jos paikka pysyy niin sitten koira saa juosta, eli juoksu jatkuu. Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira alkaa olla tarkempi sivulla ja tarkkaavaisempana koko seuraamisessa, jolloin se ei ajaudu edistämään tai irtoamaan paikaltaan mihinkään. Pelkän pysähdyksen lisäksi voi tehdä stopin + pienen askeleen etuviistoon oikealle, käännöksen vasemmalle + seis tai käännös vasemmalle ja pari askelta taakse. Koiran tulee korjata perusasentonsa itse! Koira palkitaan, kun se korjaa paikkansa itse, muuten tulee pelkkä sanallinen kehu. Tämä toimi Ruulle todella hyvin ja se alkoi jo muutaman toiston jälkeen olla paljon tarkkaavaisempi. Lisäksi Oili kehotti palkkaamaan Ruuta ulkokautta, jottei se pyri niin kovasti kiertymään eteeni.

Eli seuraamispaikan miettimistä samalla ohjeella, muutama askel eteen, käännös ja seis. Koira joutuu keskittymään. Oili korosti myös sitä, että koiraa kannattaa palkata paljon perusasentoon tulemisesta! Ja se niin tuttu ja paljon kuultu, sosiaalinen palkka ennen kuin se käsi menee sinne taskuun!

Kontaktia häiriön alla pitäisi treenata paljon paljon ja paljon. Ihan tuttu juttu. Eli koira istuu perusasennossa ja treenikaveri yrittää houkutella koiraa menemään maahan, lähtemään mukaansa tms. Koira ei saa välittää tästä, vaan sen tulee keskittyä pitämään vain ja ainoastaan kontakti ohjaajaansa. Jos koira tekee virheen, huomautetaan siitä, otetaan alusta ja onnistumisesta sitten kehu + palkka. Kun huomautetaan koiralle rikkeestä, sen tulisi keskeyttää toimintansa ja ottaa kontakti ohjaajaan. Tästä kehutaan ja annetaan uudelleen käsky olla kontaktissa. Häiriötä vaikeutetaan pikkuhiljaa ja kun se osaa sen paikalla ollessaan niin samaa voi treenata myös esim. häiriökujana seuraamisen aikana. Tämä harjoitus treenaa siis kontaktia ja häiriön sietokykyä, mutta muutaman koiran kanssa päästiin eroon ääntelystä, kun koiran piti keskittyä tehtäväänsä, eli pitää kontaktia. Töihinsä keskittyvä koira ei ääntele. Lisäksi harjoitus vahvistaa koiran ns. yleistä keskittymistä ohjaajaan. Eli harjoituksen avulla koira on opetettu, ettei lähelle tuleva tyyppi tai joukko ihmisiä aiheuta mitään vaaraa, niistä ei tarvitse/ei saa välittää ja pelkästään ohjaaja on se johon keskitytään. Näin kisoissa liikkurit, tuomarit tai yleisö ei merkkaa koiralle mitään, vaan se keskittyy ohjaajaan ja tehtäviin.

Häiriöteemalla mainitaan tässä vaiheessa Toko-häirikkö CD:stä, joka on tarkoitettu ns. taustamusiikiksi treeneihin, erityisesti kun yksin treenaa. Tämä oli itselleni ihan uusi juttu, en ollut aiemmin moisesta kuullutkaan. CD:n avulla koiraa voi siedättää kaikenlaisiin ääniin/häiriöön. Toko-obe näitä myy, aion ainakin itse sieltä tuollaisen hankkia!

Vilkkaalle koiralle, joka haluaa tehdä, mutta käydessään kovilla kierroksilla ei vaan pysty tekemään, Oili neuvoi purkamaan paineita ennen kehään menoa koiran haluamalla tavalla. Esimerkkinä ollut koira juoksenteli itse lelun kanssa sillä leikkien ja ohjaaja vain käveli rennosti mukana. Ohjaaja ei saa heittää lelua tai taistella sen kanssa eikä koira saa paimentaa/vaania lelua. Omaehtoinen leikkiminen lelulla on ainoastaan sallittua. Näin koira saa purkaa itseään leluun. Tämän jälkeen koiralle annetaan kehän laidalla muutamia nameja syötäväksi maasta. Sitten treenataan sama myös kun liikkuri sanoo ”Liike alkaa, onko valmista?”, silloin tiputetaan koiralle namia syötäväksi. Namin syönti rauhoittaa. Samaa voi käyttää myös silloin, jos koira ääntää lähtiessään esim. merkille. Tiputetaan namit syötäväksi ensin, sitten vasta merkille. Namit suussa on vaikea pitää meteliä.

Yksi hyvä muistutus oli myös siitä, että ole tarkka omista kriteereistäsi ja pidä niistä kiinni! Älä siis palkkaile vähän mistä sattuu, koira ei sillä periaatteella opi.

Sitten vielä mielenkiintoinen tapaus oli nuori koira, joka oli alkuun vähän asenteella että ”ei mua huvita, kunhan piippaan ja ääntelen tässä”. Jos koiraa sitten yritti komentaa, se meni lyhyen matkan päähän maahan eikä sitten halunnut tehdä enää mitään. Oili sitten kysyi, onko koiralla syytä pelätä omistajaa? No ei tietenkään ollut, eli koira vain esittää järkyttynyttä ja ”pelkäävää”. Oilin ohjeiden mukaan pyydettiin koiraa napakasti tulemaan perusasentoon. Jos ei onnistunut, niin haettiin koira pannasta sivulle ja kerrottiin, että nyt tehdään. Tällä tavalla ei anneta koiralle vaihtoehtoa. Lisäksi koirakolle tehtiin samaa kontaktihäiriötä kuin aikaisemmin ja koko ajan koiran asenne ja ilme muuttui paremmaksi. Se lakkasi ääntelemästä ja keskittyi tekemiseen. Eikä se omistajakaan sitten niin kamala ollutkaan…

Oilin mukaan jotkut koirat fuskaavat ja huijaavat ja yrittävät tehdä oman mielensä mukaan. Oili kertoi hakeneensa omaa ”pelkäävää” koiraansa auton alta useamman kerran, kunnes koira oli todennut, ettei sen huijaus onnistunut ja kyllä se omistajan kanssa tekeminen oli sittenkin ollut oikein kivaa.

Lopuksi vielä muutamia asioita Oilin pitämältä lyhyeltä luennolta, jossa teemana oli kisaaminen ja kisoihin tähtääminen: 

Motivaatio, sekä koiran ja ohjaajan

-          Ohjaaja pitäköön taukoa tarvittaessa tai soittaa kaverille, siitä ne murheet unohtuu kun joku toinen ymmärtää ja on kokenut saman.

-          Koiran motivaatioon tuli huomioina, että opettele tuntemaan koirasi ja mistä se pitää. Leikkiä leikkiä leikkiä pitää olla paljon!

Asenne, mielentila

-          Koiran tulisi olla sellainen, ettei se halua tehdä virheitä. Koiran tulisi focusoida huomionsa vain ja ainoastaan sinuun ja siihen mitä teette.

Itsetunto

-          Itsetunnon pitäisi olla hyvä, jolloin koira pystyy tekemään kaikkea mitä ohjaaja haluaa.

-          Koiralla saa ja pitää olla lupa tehdä aina kaikki täysillä! Ohjaa ohjaaja sitten oikein tai väärin, koira saa juosta namikipolle silloin kun se luulee tekevänsä oikein, vaikkei se niin olisikaan. Pennun kanssa tämä on todella tärkeää, sillä koira oppii, ettei käy kuinkaan vaikka menisi väärin. Myöhemmin koiran kasvaessa voi sitten kertoa, mikä meni pieleen.

Kuuntelutreenit

-          Tee koiralle jekkuja, riko kaavat. Lähetät sen merkille, mutta noudon tai ruudun sijasta teettekin kaukoja tai kävelet koiran ohi ja otat sen sitten seuruuseen mukaan ja teette jääviä.

-          Ensin on kuitenkin treenattava kaavat kuntoon ennen kuin ne voi rikkoa. Varo, ettei mene överiksi. Joillekin koirille tulee stressiä, kun tehdään niin paljon.

Yliharjoittele

-          Tee sika vaikeita treenejä.

-          Treenaa kokonaisuuksia, pennun kanssa niitä asioita, joita se osaa. Esim. sivulletulo à kehu à kierrä jokin esine àkehu à pidä pannasta kiinni ja lähetä noutamaan heittämäsi kapula à sitten vasta palkka. Tämä korostaa sosiaalista palkkaa!

-          Voit leikittää pentua/koiraasi itselläsi tai jollain liikkeellä, esim. lähetät koiran ruutuun.

Opeta jäykkyys

-          Ohjaajan jäykkyys, passiivisuus, toko-asento tarkoittavat koiralle, että se on parasta mitä ne tietävät. Silloin pääsee töihin ja saa palkkaa!

Testaus

-          Testaa ennen koetta osaako koira tarvittavat asiat. Esim. kun se juoksee ruutuun, joku muu huutaa maahan tms. Se häiriö CD!

Kokonaisuus

-          Pienet virheet eivät merkkaa mitään. Jos niitä tulee, ei haittaa, kunhan vire ja tekeminen jatkuu läpi kokeen liikkeestä liikkeeseen.

-          Treenaa liikkeiden välit! Siirtymät! Opeta koiralle rutiinit näihin, jolloin voit hallita koiran virettä helpommin ja koira tietää, mitä tehdään.

Rutiinit

-          Opettele rutiinit kehään menossa.

-          Vilkkaalle koiralle tulisi mielellään näyttää kehä, koira saa katsella, jolloin sen ei tarvitse katsella enää kehään mentäessä.

-          Toisille voisi tehdä ennen kehään menoa kontaktin häiriköintiä, jolloin koira tietää, että nyt pitää olla tarkkana.

Koiran aktiivisuus, ohjaajan passiivisuus

-          Koira ei saa saada palkkaa siitä, että ohjaaja on yliaktiivinen.

-          Koira ei saa mitään, mitä se ei halua tarpeeksi paljon. Esim. jos se ei juokse lelulle tarpeeksi lujaa niin juokse kiinni ja ota lelu pois. Tai jos koira ei kisko hihnassa merkille tarpeeksi kovaa, se ei pääse sinne. Kun se vetää tarpeeksi, niin sitten se pääsee merkille.

-          Tai koira pääsee esim. ruualle, kun se hyppää ohjaajaa vasten ja on tarpeeksi aktiivinen.

-          Koira ei saa seisoa ja vinkua saadakseen huomiota.

Ja viimeisenä hyvä vinkki kisajännittämiseen

-          Oili neuvoi laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ajattele, että olet etuoikeutettu päästessäsi kehään ja kisaamaan, olet niin onnekas! Mietit koiraa ja pidätte yhdessä hauskaa! Voi nimittäin käydä niinkin radikaalisti, että koira kuolee ennen koetta tai jollain todetaan vakava sairaus tms. syy, jolloin ei pääse kisaamaan. Pysäyttävät esimerkit, pitäisi tosiaan aina muistaa, että mitä vaan voi sattua. Nauttikaamme kisaamisesta ja harrastamisesta!

 


En malttanut olla ihan loppuun saakka, sillä kärsin eroahdituksesta pientä poikaani kohtaan. =) Kanssa treenaajat voivat kuitenkin todistaa, että maltoi olla useamman tunnin poissa eikä kädet tärisseet ollenkaan. ;) Mieltä lämmitti erityisesti Oilin kehut Ruusta, on kuulemma hyvin koulutettu ja opetettu. Totesin siihen vähän vähättelevään sävyyn kommentin ja kavereilta tuli sitten pientä noottia taustalta. Ja tottahan se itseasiassa on. Ei pitäisi vähätellä Pikkumustaa, se on kuitenkin tosi kiva koira. Se vaan on niin erilainen kuin Piips, ja Piipshän on ihan Mun Koira. Kotimatkalla ja jälkeenpäin olen pohdiskellut, että meidän välit Ruun kanssa on kypsyneet koko ajan ja tuntuu kuin vasta opettelisin tuntemaan koko koiraa. Vai onko se aikuistunut ja kasvanut nyt kolmevuotiaana yhtäkkiä niin paljon, että huomaan eron? Parempaan suuntaan kuitenkin mennään koko ajan ja tuntuu, että ollaan nyt todellakin löydetty sitä fiilistä tuonne treeneihin. Tästä on niin hyvä jatkaa ja mitä kaikkea vielä ehditäänkään saavuttaa, kuka tietää? Parasta kuitenkin, että meillä on yhdessä tosi hauskaa! =)

Oli se sittenkin!

Mahdollista nimittäin! Päivässä oli kyllä jännitystä, vauhtia, epävarmuutta ja ripaus dramatiikkaakin, mutta niin vain pieni Pöljäni meni ja nappasi ensimmäisestä voivotteluluokan kokeestaan ykköstuloksen! Rehellisesti sanoen en ihan jaksanut ykköseen uskoa, vahva kakkostulos ehkä. Ruu sitten kuitenkin työskenteli aivan uskomattoman hienosti ja yllätti kyllä tuloksellaan totaalisesti! Iloitsen eniten Ruun iloisesta tekemisestä, meno tuntui todella hyvälle! En varmaankaan tunne tuota Pikkumustaa vielä tarpeeksi hyvin, jos puhutaan kisakentistä. En luota siihen, sen tekemiseen tai siihen, miten se kokeessa käyttäytyy ja jaksaa tehdä töitä. Mutta niin se Iitunkin kanssa oli, se kypsyi ylempiin luokkiin ja siellä se varmuus hommiin tuli. Hyvällä tiellä me Mustan kanssa ollaan, nyt on saatu treenit kulkemaan tosi hyvin.

Kisasimme siis Jyväskylässä JAT:n järjestämässä toko-kokeessa, joka toimi samalla KV-kokeena. Tuomarina oli Salme Mujunen ja koiria meidän luokassa oli seitsemän. Me starttasimme numerolla kolme. Liikkeet oli jaettu kolmeen eri settiin, vähän evl-luokan maistelua samalla. Koepaikalla oltiin tosi ajoissa, paria tuntia ennen. Ruu tuntui olevan aivan irti. Sillä oli vauhtia ja kaasua ihan hirmuisesti ja ei vaan meinannut millään pystyä lenkilläkään menemään hissuksiin. Hallissa sillä oli tosi kivaa, niin kuin tähänkin asti treeneissä. Pomppi nenille ja kävi aika kierroksilla. Tuntui, ettei koira pysy hanskassa.

Tässä liikkeet se sepostukset. Homma ei valitettavasti tullut videolla, sillä kamera päätti sanoa sopimuksensa irti juuri minuuttia ennen kehään menoa.

1. Paikkamakuu: 8 - Muuten erinomainen, mutta kaksoiskäsky istumiseen. Annoin huonosti ekan käskyn, oma moka.

2. Seuraaminen: 9½ - Ja se oli ehkä parasta Ruuppaa ikinä! Se tuntui niin hyvällä, tuli koko ajan mukana, kontaktissa ja korrektilla paikalla. Pistevähennys juoksuosuuden lopussa irtosi sivusuunnassa. Tuomarikin kehui seuraamista kovasti. Meille tuli kiire kehään, kun säädettiin kameran kanssa, en ehtinyt valmistella koiraa normaalisti. Ruulla kun oli sitä virtaa, ajattelin, että se seuraa vähintään metrin edellä.

3. Liikkeestä istuminen: 9½ - Wuhuu!!!!!!! Se osasi istua!!!! Ehkä tämä tästä. =) Olisi voinut istua vieläkin nopeammin, mutta luulen, että kokeen istuminen oli Ruun nopeimpia mahdollisia. Sehän on "osannut" tämän liikkeen vasta reilun viikon ajan.

4. Luoksetulo: 9½ - Hieno oli! Olin todella tyytyväinen stoppeihin, parhaita stoppeja Ruulle. Tuomari kaipasi seisomiseen napakkuutta enemmän.

5. Ruutu: 10 - Ja se löysi lootaankin! =) Sivulletulo ei ollut ihan kovin kaunis, siitä olisi voinut rokottaa pisteitäkin. Ruu tulee vauhdilla, mutta jää kovin irtonaiseksi sivulle ja poikittaa.

6. Hyppynouto: 0 - Tämä oli se meidän dramaattinen nolla. Joka kummastutti, sillä liike on aika varma. Ruu tuli siis ohi esteestä palauttaessaan kapulaa. Hups. Analysoin asiaa ja luulen, että heitin kapulan liian lähelle estettä. Ruu meni niin vauhdilla ja lähti palauttamaan niin vauhdilla, että kaarsi vain vahingossa esteen sivuun ja ei ehtinyt siihen enää reagoimaan. Jatkossa kapulat heitellään kauemmas! Tässä vaiheessa ajattelin, että siihen se ykkönen viimeistään meni.

7. Metallinouto: 10 - Hieno oli, eikä kalissut yhtään!

8. Tunnari: 9 - Löysi oman, mutta etsiminen ei ollut ihan kaikkein kauneinta mahdollista. Merkkasi heti oman, mutta tarkisteli vielä muita ja siirsi yhtä väärää. Eli selvästi epävarmuutta nyt jostain ihmeen syystä. Tuomari oli mielestäni arvostelussaan kiltti, olisi siitä voinut vielä pisteen ottaa pois.

9. Kaukot: 9 - Ekaan istumiseen kaksoiskäsky!? Annoinko taas huonon käskyn vai oliko Ruulla vain joku unohdus? Seiso-istu vaihdossa liikautti toista takajalkaa, joka ei ilmeisesti häiritse ketään muuta kuin itseäni. Ruu osaa paremminkin. Tuomari kehui kovasti kaukojen tekniikkaa ja onhan se hyvä.

10. Kokonaisvaikutus: 10 - Tuomari kehui tosi paljon Ruuppaa ja piti siitä ja meidän työskentelystä kovasti. Hyvin koulutettu koira kuulemma. =) Jatkoa ajatellen liikkeiden välillä hieman neutraalimpaa palkkausta koiralle.

Yhteensä siis 278,5p, VOI1 ja sij. 2/7. Uskomatonta, mutta totta. =)

Nyt siirrymme varmaankin kohti evl-luokkaa, vaikka alunperin ajattelin hakea koularia voittaja-luokasta. Jos koularia lähdetään hakemaan niin jämähdetään paikoillemme. En osaa treenata luokkia sekaisin keskenään, ei sovi mulle.

Kiitos ihan miljoonasti teille treeniystävät!!! Emme olisi pystyneet tähän ilman teitä!!!

Ei sittenkään...

Pitikin sanoa se ääneen. Treenit on sujuneet niin hyvin ja Ruulla on ollut NIIN hauskaa ja kivaa treeneissä, se on tehnyt hyviä suorituksia ja vaikeat liikkeet sinänsä virheettömästi, että aloin ajatella, ettei se ykköstulos välttämättä ihan mahdottomuus ole.

Viime viikonloppu huilattiin kokonaan, mutta tällä viikolla on taas treenattu.

Maanantaina tein hiekkakentällä nopeasti ruudun x 1, parit luoksetulon stopit kierron kautta ja liikkeestä istumisen. Ne sujui ihan jees. Huomautetaan nyt, että liikkeestä istuminen on nyt toiminut lyhyen aikaa, vaihdoin siinä palkkaustyyliä ja olen tehnyt pari kertaa sisällä ja Ruu tuntui hoksaavan homman? Ehkä...

Tiistaina Hennan kanssa jattilassa. Tein kaksi liikettä aina yhteen putkeen ilman välipalkkaa. Seuraaminen iloista, mutta toi mukanaan vähän pieniä virheitä. Niistä ei nyt nillitetä. Istuminen, Ruu istui!!!! Wuhuu!!! Siitä palkkaa. Luoksari meni oikein hyvin, paitsi kyynärpäät taisi olla vähän ilmassa, oli niin tuloillaan sieltä. Ruutu onnistui. Jes! Metsku hyvä, kaukot muuten täydellisesti, mutta liikautti hieman toista takajalkaa seiso-istu vaihdossa. Hyppynouto oli älyttömän hieno! Ja tunnari hieno sen perään. Ja tällä rivillä ja tekemisellä se ykkönen olisi tullut. Hyvä fiilis!

Keskiviikkona Liepeella Tiinan ja Birgitan kanssa. Parit luoksarin jätöt, huomio kyynärpäissä. Ekalla Pikkumusta nousi!! Hups, olipa hyvä ottaa tämä erikseen treenin alle. Parit onnistuneet odotukset ja yksi kutsun kanssa ilman stoppeja. Kerran liikkeestä istu, ja me selvittiin Birgitan liikkuroinnista huolimatta! Loppuun pari kaukojen vaihdot. Hyvä fiilis!!!

Tänään piti olla kenraalit jattilassa, Tuijan ja Sadun kanssa. Paikkamakuu 3,5min, tosi hyvä. Sitten parit luoksarin stopit kierron kautta ja perään yksi liikkuroituna niin, että kyynärpäät pysyi ja koira pysyi. Liikkeestä istu x 1 ja se onnistui! Ruutu x 1, vähän meinasi häiriömerkit vetää puoleensa, mutta hyvin löysi ruutuun. Sivulletulo erikseen, se on edelleen väljä ja aukeaa, mutta ei mahda mitään. Sitten tunnari, joka kusi totaalisesti ja miksi, kun tietäisinkin. Ruu meni siis kapuloille hyvin, haisteli vauhdilla ja nappasi väärän! VÄÄRÄN!!!???!!! Menin niin hämilleni, etten osannut tehdä mitään ja paniikki iski samantien. Tämä on ollut 120% varma liike, Ruu ei koko ikänsä aikana ole tuonut mulle väärää kuin ehkä kerran tai kaksi. Uusinnalla näkyi epävarmuus, maistoi omaa, haisteli vielä muita mutta toi sen oman.

Jotta näin. Loppuun vielä parit vaihdot kaukoja ja ne ok. Mutta tuo tunnari jäi mysteeriksi ja v

Meillä kasvaa ehta koiravouhaaja =)

Selailin eräänä iltana nettiä ja Pikku Herra Hankala istui sylissä. Lueskelin sitten Riikan ja kelpie-Riehan blogia ja huvikseni kurkkasin sitten Riikan esille laittaman kaukojumppa-videon. Riehan jumppa sitten kovasti huvitti meidän pientä miestä, joten oli ihan pakko ottaa siitäkin pätkä ja se on ihan pakko jakaa nähtäväksi. Toinen on niin suloinen. =) Ehkä Eliaksesta kasvaa koiravouhaaja, nimittäin ei tuo poika kyllä aina nuku treenien aikana, vaan haluaa selkeästi osallistua. Isi tykkää... ;)

Videolla esiintyy siis Rieha-kelpie

Onneksi edes fiilis on toiminut!

Viikko kisoihin ja valmista ei ole sinne päinkään. Mutta se mitä on tavoiteltu on se tekeminen ja fiilis, ja se on onneksi Pikkumustalla ollut kohdillaan. Sillä on ollut treeneissä hauskaa, asennetta ja vauhtia. Siitä tykkään! Ja sehän se meidän päätavoite on ollutkin. Aika vain loppuu kesken, että saisi koko paketin kasaan. Mutta en sorru panikointiin, koska se pilaa sitten sen fiiliksen. Treenattu on edellisen viikon tapaan melko ahkerasti, jattilassakin on käyty useampaan kertaan.

Koostaan treenit liikekohtaisesti.

Paikkamakuu: Ruu on ollut tosi terävänä makuissa, tosi tosi skarppina ja vähän levottomana, joten pientä huolta tämän suhteen ehkä on. Jos joku nousee, voi olla, että Ruu on niin jousilla, että vahingossa nousee mukana.

Seuruu: Yksi koemainen pätkä tehty, siinä asenne ja fiilis oli tosi hyviä. Vinoja perusasentoja ja irtosi juoksussa.

Istuminen: Tämä liike kusee. Liikkuroinnissa lakosi maihin tai jäi seisomaan. Tuskin ehdin sille enää mitään tekemään. Varon ennen kaikkea paineistamasta koiraa, tehdään vain iloisia istumisia ja ei murehdita liikoja. Aika ei muuhun riitä.

Luoksetulo: Koemaista ei ole tehty, olen keskittynyt tekemään kiertojen kautta ja hakenut sieltä stoppeja. Ne on toimineet ihan ok.

Ruutu: Ihme ja kumma, tämä on toiminut! Vaikka joskus tehdessä on ollut isoakin häiriötä, täysin vieraita ruutumerkkejä ja huolien aiheuttajaa läsnä. Yhtään hutia ei ole tullut, mutta ihan satavarmaksi en tähän luota. Se on se pessimistin luonne.

Hyppynouto ja metsku: On tehty ehkä kerran jattilassa, silloin toimi hyvin.

Tunnari: On toiminut.

Kaukot: On toimineet. Liikkuri tuottaa vähän huolta, mutta Ruu on siitä huolimatta tilanteesta selviytynyt.

Nyt muutama treenikerta enää jäljellä. Perjantaina on treenikielto kokonaan. =) Jännittää kyllä, ei siitä mihinkään pääse. Mutta pidetään hauskuus yllä ja yritetään olla murhetimatta! Kiitos edelleen treenikavereille, ilman teitä ei oltaisi menossa kokeeseen.