Vuosi 2020

Blogi on ollut hiljainen, koska korona perui loppuvuoden kokeet ja kaikki vähän lässähti. Jäätiin vaan puuhastelemaan. Ja toisaalta loppuvuosi hujahti kuitenkin nopeasti, joulu ja uusivuosi vietettiin melko perinteisesti. Tykkään hirveästi joulusta ja sen viettäminen on aina yhtä ihanaa. Kuitenkin vuoden loppu muistuttaa aina myös Iitun, Miukun ja Piinan kuolemasta, joista tuli kuluneeksi viisi vuotta. Se oli silloin niin kova paikka, että sen muistaa vieläkin ja siksi mieli meinaa olla apea. Kolmen jäsenen nopea poistuminen laumasta otti koville. Kaikki rakkaita lemmikkejä.

Ja uusivuosikin alkoi synkästi, sillä menetimme tärkeän ja rakkaan sukulaisen hieman yllättäin. Aika ei olisi ollut vielä. 💔

Vuosi 2020 jää historiaan inhottavan korona-viruksen takia. Eikä se ole ohi vieläkään, ei lähelläkään. Viruksen aiheuttaman synkkyyden edessä olo tuntuu niin voimattomalta. Toivottavasti rokotteet alkaisivat auttamaan pian ja synkkyyden keskelle alkaisi ilmestyä enemmän toivoa ja valoa. 

Mutta jos jättää maailman ja omat murheet pois mielestä ja keskittyy hetkeksi vain "koiravouhotukseen", niin ehkä vuodessa 2020 on muutakin muisteltavaa kuin korona. Tulevaisuuteen en tavoitteita listaa, koska lopulta millään tuloksilla ja suurilla suunnitelmilla ei ole väliä.

Easy täytti huhtikuussa 2020 vuoden ja kävi tutkituttamassa itsensä luustoltaan terveeksi! Tehtiin ensimmäkseen tokoa ja odoteltiin koronan hellittämistä ennen kuin päästiin ensimmäiseen kisaan. ALO1 kisattiin vasta kesäkuussa täysin pistein, kunniapalkinnolla ja luokkavoitolla. 

Hoksattiin tässä kohtaa, että korona sallii Labradorien Derby- ja Mestaruuskisan järjestämisen elokuun alkuun, joten päätettiin vähän viime tingassa ilmoittautua siihen mukaan. Ja sitten yritettiin treenailla enemmän nomea, mutta tässä välissä oli taipparitkin, jotka vaativat omat treeninsä. Taipparit Easy läpäisi kirkkaasti heinäkuun puolivälissä. Derby jännitti ja tuotti ohjaalalle stressiä ja siinä stressissä onnistuin saamaan vajaa viikko ennen koetta Easyn epävarmaksi ja jättämään mm. noudon kesken. Tämän pahemmin ei mikään voisi enää mennä, joten oli pakko vaihtaa taktiikkaa ja suunnitelmana oli, että ohjaaja on hiljaa ja antaa koiran tehdä työt.

Derby- ja Mestaruuskisa oli Labradorikerhon 40v juhlakisa ja derbyssä oli ennätysmäärä osallistujia, 

yhteensä 56 koirakkoa.

Easy ylitti itsensä ja selvitti karsintapäivänä itsensä seuraavan päivän finaaliin! Finaalipäivänä tehtävät olivat vaikeampia, mutta Easy suoriutui rasteista erinomaisesti ja lopputuloksena oli Derbyn hopeasija vain 1v 3kk iässä! Aivan huikean uskomaton suoritus! Tätä pidän ehdottomasti vuoden 2020 kohokohtana! Ihan timanttinen koira 💗

Elokuussa päästiin tutustumaan metsästykseen ensimmäistä kertaa ja Easy kävi muutamia kertoja kyyhkyllä. Lähinnä oltiin ja harjoiteltiin passissa olemista ja sehän sujui tosi mallikkaasti. Kerran Easy oli aamulennolla ja silloin sai hakea parit ammutut linnut, mutta itse hain myös muutamat, jotta koiralle jäisi käsitys, ettei kaikesta ammutusta pääse noutamaan. Tutustuttiin samalla "naapuriin" ja päästiin kotinurkille metsästämään. Ja koska ollaan lähellä, niin käytiin myös muutamia kertoja etsimässä hukkaan joutuneita lintuja. Aina ei löytynyt, mutta kerran Easy osoitti loistavia metsäkoiran ominaisuuksia ja nappasi lentoon yrittäneen hyvävoimaisen kyyhkyn kiinni. Easy pääsi myös jälkietsimään sorsia ja toimitti niitä syyskuun kylmästä rantavedestä talteen.

Metsästyshommien lisäksi jatkettiin tokoiluja, mutta sitten oma seura kaipasi alemmanluokan osallistujia rally-tokon SM-kisoihin, joten otettiin ylimääräistä ohjelmaa listalle. Jotta SM-kisoihin pääsi, piti olla tulos alokasluokasta. Tavallinen flunssa iski allekirjoittaneeseen, joten Easyn ohjaksiin pakotettiin lainaohjaaja, joka ei ollut kisannut aiemmin rallyssa. Easyhän tekee sen kanssa, jolla on nakit ja niin kaksikko nappasi itselleen 2 x hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, vaikka Easykään ei ole harrastanut rallya. Rally-SM kisoissa edustettiin siis lokakuussa ja siellä ohjaaja mokaili yksilösuorituksen, mutta mahtava joukkueemme saalisti lopulta joukkuepronssia! Samalla Easylle RTK1 koulari.

Lokakuun lopussa korkattiin vielä tokossa avoinluokka tuloksella AVO1 318,5p, kunniapalkinto ja luokkavoitto.

Heti tokokokeen jälkeen huristeltiin Pihtiputaalle allekirjoittaneen lapsuuden maisemiin ja päästiin kanalintujahtiin kolmeksi päiväksi. Jälleen tuli erinomaista passiharjoittelua, eli kuultiin laukauksia harvakseltaan, mutta ei noutoja. Eräänä aamuna oli niin sumuista, että linnut piiritti meidät maata pitkin, kun eihän teeret sumussa lennä. Nähtiinkin pari lintua sumun keskellä, mutta ampumaan ei päässyt. Jännittävä ja ainutlaatuinen kokemus. Easy jaksoi hyvin myös metsäsamoilut aamupassien lisäksi. Toisena aamuna saatiin yksi teeri ja sen Easy sai noutaa. Tämä kanalinnustus on ehdottomasti SE juttu, mitä haluaisin itsekin tehdä oman haulikon kanssa. Siinäpä haaveilua ja tavoittelemista tulevaisuuteen.

Aamupassissa

Tähdättiin vielä tokossa loppuvuotena voittajaluokan kokeeseen, mutta sitten tuli taas korona. Sinänsä ei harmita, koska koe olisi tullut hieman liian pian suhteessa sen hetkisiin taitoihin. Nyt niitä on ehditty treenata huomattavasti pidemmälle. Loppusyksystä tehtiin muuten ihan vähän peltojälkeä ja tsekattiin miten paljon on unohtunut, kun ei olla tehty. Vaan ei Easy ollut unohtanut, jatkoi siitä mihin viimeksi jäi. Nenä kävi tarkasti ja luoja että se jäljesti kyllä upeasti! Esineetkin lähtisi ilmaisemaan hienosti, kun vain vähän treenaisi. Tästä koirasta olisi kyllä tähänKIN hommaan!

Paljon kerettiin vuonna 2020 ja niin kiitollinen kaikista kokemuksista. Virallisiin nome-kokeisiin ei päästy, koronan ja juoksujen vuoksi, mutta toivottavasti tänä vuona päästään jatkamaan eteenpäin. Treenataan ainakin paljon ja nautitaan siitä mitä saadaan tehdä.

Sitten on Ruu, joka täytti korona vuotena pyöreät 10v! Ikä näkyy jo muorikoirassa ja vuosi 2020 menikin suuremmaksi osaksi vähän terveysmurheiden kanssa. 

Ruun vuosi 2020 käynnistyi ihan kivasti ja maaliskuussa kisattiin ensimmäisen kerran rallyn voittajaluokassa. Ohjaaja oli luhistua jännityksestä ja muusta säädöstä ihmisvauvan kanssa, mutta rata meni hyväksytysti läpi ja tuomarin mielestä virheettömästi, joten pisteitä täydet 100! 

Ruulle on kauhean tärkeää saada tehdä mun kanssa jotain, joten siksi tätä rallya tehdään, vaikkei se ohjaajan suosikkilaji ole. Mutta mitä sitä ei koiransa vuoksi tekisi.

Kuva: Riikka Närä

Sitten tuli se korona asuttiin kotona. Mitään isompia murheita terveyden kanssa ei sinänsä ollut, mutta halusin Ruun terveys tsekkaukseen samalla, kun Easy kävi terveystutkimuksissa kesällä, koska omiin sormiin Ruun oikea polvi oli vähän turvonneen tuntuinen. Ja olihan se vähän turvoksissa ja samalla huomattiin, että ylhäällä iso poskihammas olisi ehkä poistettavassa kunnossa, tai ainakin sitä pitäisi tsekata tarkemmin. Polven parempi hoito tehtäisiin loppukesästä eri reissulla, muuten ei erityistä huonoa terveydessä todettu.

Seuraavaksi käytiin tsekkaamassa hampaat, pieniä etuhampaita otettiin pois kaksi (toinen jostain oudosta syystä oli tuoreeltaan katkennus, niin sen jämät poistettiin samalla), mutta poskihampaat saivat jäädä. Hammaskivet poistettiin, mutta sitä ei ollut mahdottoman paljon. 

Hampaiden hoidosta meni korkeintana pari kuukautta, kun käytiin Tampereella alkusyksystä hoitamassa suunnitellusti polvea. Silti suurena yllätyksenä Ruulta kuuluikin selkeä sivuääni sydämestä! Oireita ei onneksi ollut, mutta jossain kohti kannattaisi tsekata sydämen tila tarkemmin.

Polven hoidosta kului juuri sopivasti varoajat umpeen ja myös Ruu kävi Rally-tokon SM-kisoissa Turussa edustamassa joukkuettamme voittajaluokassa. Treenit jäivät kyllä vähän vähälle ja sitä parasta fiilistä ei ehditty saavuttaa. Ohjaaja teki tietämättään virheitä ja hypystä Ruu ajautui kovasta yrityksestä huolimatta ohi, joten loppupisteitä jäi 92 ja sillä oltiin kuitenkin hienosti sijalla 5! Ja bonuksena upeasti joukkuepronssia!

Suunnitelmana oli osallistua vielä noutajien rally-kisoihin, mutta korona hiljensi kaiken. Metsästykseen en Ruuta enää ottanut, koska pyrin vähän säästelemään muorikoiraa ja välttämään suurta fyysistä rasitusta. Sopivissa kohti Ruu sai kuitenkin hengailla mukana ja auttaa riistan kantamisessa. Ja nämä oli varmasti Ruun vuoden kohokohtia 💗

Myös Ruu kokeili loppusyksystä peltojälkeä, mutta kovin hienosti ei kyllä sujunut. Ruu oli jo edellisenä vuotena jotenkin häslä eikä keskittynyt. Tuntui, että inhosi esineitä jäljellä ja pyrki lähinnä juoksemaan jäljen korkealla nenällä läpi. Aloin kovasti miettiä, että kuormittaako haistelu sydäntä paljon ja johtuuko huono työskentely siitä? Ajan saaminen vähän venyi, mutta loppuvuodesta ehdittiin vielä tsekata sydän kunnolla. Huojentavaa oli, että vaikka siellä oli läppävuoto, niin sydän toimii edelleen hyvin eikä ole suurentunut yhtään. Normaalia elämää saa ja pitääkin jatkaa. Kontrolloidaan tilanne tarpeen mukaan.

Eli aika terveysmurhepainotteinen vuosi oli Ruulla, mutta onneksi ei liian vakavia asioita. Kaikkien kanssa pärjätään ja olen onnellinen, että seikkailut jatkuvat myös Muori-koiran kanssa.

Tokon avoinluokka

 Easyn kanssa korkkasimme tokon avoimenluokan viime sunnuntaina. Talkoilin ensin evl ja voi luokissa liikkurin apparina, jolloin kisapaikalla oltiin jo ennen klo 9 aamulla. Ylempien luokkien välissä oli reilu tauko ja ehdin käyttää Easya kunnolla lenkillä aamupäivällä. Avoinluokka alkoi vasta klo 13. Hyvää odottelun harjoittelua tulevaisuutta ajatellen.

Avoimessa luokassa koirakoita oli yhteensä 8 ja tuomarina Heli Herranen. Me suoritimme heti toisena. Liikkeet oli jaettu kolmeen settiin, ensin paikalla istuminen ja sitten 5 + 4 liikkeen setit. Hallissa sai odottaa vain seuraavana oleva koirakko vuoroaan ja tilaa oli erittäin niukasti, joten isoja viime hetken treenejä ei pystynyt tekemään. Me mentiin hyvillä mielin kokeeseen, mutta monen epävarman tekijän kanssa. Suurimmat keskeneräiset asiat oli ruutu, jossa Easy vielä edellisenä päivänä istui seisomisen sijasta. Outo virhe ja ajatus ylipäänsä, sillä en missään vaiheessa ole Easya ikinä koskaan pyytänyt istumaan ruudussa eikä se siitä ole palkkaa saanut. Sitkeääkin sitkeämpi virhe, josta ei olla päästy eroon. Toiset epävarmuudet on jäävät, joissa ei ole mitään varmuutta vielä olemassa. Ja kaukot, ikuisuusprojekti, ei voinut tietää millä tekniikalla tekee kokeessa. Sekatekniikka on varjostanut koko ajan tätä projektia.

Mutta ilman koetta ei päästä eteenpäin. Sen vuoksi mentiin hyvillä mielin tsekkaamaan tilanne. Jännityskin pysyi hyvin kurissa, koska oli niin paljon kivempaa mennä tokokehään kuin rallikehään...
Alla liikkeet ja kommentit. Liikkeet suoritusjärjestyksessä.

1. Paikkaistuminen: 10 - Easy istui tosi kauniisti ja rauhassa. Sitten yllättäen alkoi haistella maata lyhyen aikaa ja jatkoi taas nätisti istumista loppuun. Tuhma koira. Ei ole treeneissä ikinä haistellut, mutta onhan meillä treenejä alla niin vähän, että en voi nyt oikein moittia. Tuomari oli turhan kiltti pisteissä.
   
   Lyhyt tauko 
   
   
2. Luoksetulo: 10 - Hyvin maahan etujalkatekniikalla. Tuli ok vauhtia ja siisti sivulle tulo.
   
   
3. Liikkeestä seisominen: 10 - Ihan hyvä seuruu ja ok stoppi, mutta vino. Niin kovin vino. Mutta seisoi! Olisi hyvin voinut istua tai ampua maahan. Tyytyväinen, että seisoi.
   
   
4. Merkin kierto: 10 - Menovauhti olisi voinut olla reippaampi. Siisti sivulle tulo. Matkan varrella oli lattiassa kohta, jossa haisi koirien mielestä jotain. Sama kohta häiritsi ylempiä koirakoita tunnarissa. Easy onneksi ylitti alueen ongelmitta.
   
   
5. Kaukot: 10 - Ansaittu! Tekniikka toimi, upeaa!
   
   
6. Hyppy: 10 - Siisti kokonaisuus.
   
   
   Tauko
   
   
7. Liikkeestä istuminen: 10 - Se istui! Meille helpompi olisi ollut maahanmeno, mutta tuomari päätti, että istutaan. Ihan ok istuminen, asento oli paljon suorempi kuin seisomisessa. Hyvä seuruu. Iloinen, että tämäkin onnistui kokeessa.
   
   
8. Seuraaminen: 10 - Easy oli jo vähän väsynyt eikä innoissaan edistänyt yhtään. Parissa kohti kontakti ja paikka huono, mutta ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. On unohtunut treenata peruutusta aktiivisesti ja siinä Easy tuli niin taakse, että törmättiin. Onneksi en mielestäni tallonut varpaille. Isona ongelmana on mun vasemman käden paikka. Se on mennyt eteenpäin, mutta vieläkin ajoittain mun on kamalan vaikea löytää sille fiksua paikkaa koiran viereltä. Jatketaan työstämistä.
   
   
9. Ruutu: 9½ - Meni hyvin ruutuun asti ja se SEISOI! Wuhuu! Nopeasti kyllä pyysin makuulle. Stoppi oli vähän pehmeä, mutta sitäkin saadaan treenattua. Perusasentoon tuloa ei oltu ehditty treenata vissiin kertaakaan liikkurin kanssa kunnolla ja sitten kokeessa asetun vielä niin, että Easyn on vaikea tehdä kummallakaan tekniikalla perusasentoa. Olen liian takana etujalkatekniikkaan ja liian edessä takajalkatekniikkaan, jonka vuoksi Easy pomppaa epämääräisellä tekniikalla ollakseen about oikeassa kohdassa. No, tätä ei tartte enempää treenata, kun jatkossa koiraa kutsutaan ruudusta pois.
   
   
10. Nouto: 10 - Haki ja palautti ihan ok vauhdilla, mutta luovutus oli todella hidas. Oudon hidas. En oikein osaa selittää miksi. 

Kokonaisvaikutus 10, joten yhteensä siis AVO1, 318,5p, KP ja luokkavoitto. Osa kympeistä ihan ansaittuja, mutta hieman kilttiä oli tuomarointi muutaman liikkeen kohdalla. 

Kokonaisuuteen olen ihan super tyytyväinen, sosiaalinen palkka toimi ja Easy teki työt niin hyvin kuin osaa tässä vaiheessa. Nyt jatketaan kohti voittajaluokkaa.

 

Easy 1,5v

Easy täytti eilen 1,5v. Vasta! Liian usein ajattelen sen olevan jo 3v, kunnes havahdun siihen, että eihän se vielä todellakaan ole. Easyn luonne saa sen varmasti aikaan, sillä se on sellainen pikkuvanha sielu. Easy on myös tosikko ja ehdottomasti meidän perheen poliisi. Työt tehdään täysillä ja töitä se kyllä haluaisi koko ajan tehdä. Esimerkiksi omaehtoinen leikkiminen pihassa on jäänyt jo tässä vaiheessa hurjan "vähäiseksi", mutta tarjoutuu kyllä töihin, vaikka ei treenihetki olisikaan. Tiedä sitten miten paljon on mallioppimista vanhemmalta koiralta? Ruuhan ei enää koko ajan ole leikkimässä eikä leiki yhtään, jos minä touhuan muita piha hommia tai esim. puhun puhelimessa. 

Easy n. 1v5kk iässä

Syksy alkaa olla lopussa metsästyksen osalta. Maltillisesti mentiin tämä ensimmäinen metsästyskausi läpi, sillä isommat tavoitteet ovat tulevaisuudessa. Nyt saatiin rakennettua rauhaa, malttia, rauhaa ja vähän lisää malttia. Tärkeintä oppia tässä vaiheessa. Tutustuttiin meidän "naapuriin", jonka ansiosta Easy pääsi kyyhkylle sekä pari kertaa etsimään sorsia jälkikäteen. Toisella kertaa ei lintuja löytynyt ja ne mitkä lähti lentoon ei saatu alas. Toisella kertaa kaislikosta/veden puolelta palautui nopeasti kaksi heinäsorsaa, jotka sinne haavakoina oli paennut. Linnut oli jo elottomia, mutta eivät jääneet hukkaan. Easy kävi vesialuetta läpi omatoimisesti eikä kylmä vesi tuntunut haittaavan yhtään. Tämmöinen jälkietsintä on tosi mukavaa ja mielekästä vaikka löytöjä ei tulisikaan. Suuri kiitos mahdollisuudesta!

Easy ja heinurit. Kuvasta ei näy, mutta koiraa paleltaa oikein kunnolla.
Etsintää kylmä vesi ei haitannut yhtään.

   
Ruu oli mukana sorsien etsinnöissä ja auttoi saaliin kantamisessa sillä aikaa, kun Easy kahlasi ja rämpi vedessä. Ruulle on hirmuisen tärkeää saada olla mukana, vaikka varsinaisiin töihin en raaski sitä enää laittaa. Ruu on aina kantanut saalista erittäin kauniisti eikä se halua laskea sitä vapaaehtoisesti alas. Nyt sai kantaa pitkään ja hartaasti. Onnellinen mummukoira.

Syyslomalla päästiin kanalintujahtiin Pihtiputaalle. Ensimmäisenä aamuna Easy jaksoi jonkun aikaa istua ja ihmetellä, kunnes kävi makuulle. Oli täysin hiljaa koko ajan. Aamu oli hiljainen, mutta ihan lopussa lensi pari lintua ja yksi saatiin alas. Sen Easy sai käydä hakemassa ja nopeasti löysikin. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta kanalintujen sanotaan olevan kaikkein mieluisinta noudettavaa ja Easyn piti nostaa vähän karvojakin pystyyn, kun niin ihanan jännittävää tuntui olevan. Noudon jälkeen istuttiin vielä hetken aikaa, vaikka aamu oli jo ns. ohitse. Se maltti ja rauha. Päiväretkellä ei lintuja näkynyt. Lopussa lähti edeltä yksi metsäjänis, jota ei saatu saaliiksi, mutta laitoin Easyn jäljille ja kyllä se painelikin jälkiä pitkin menemään. Hyvä, riistan haju kiinnostaa.

Ekana aamuna passissa.

Toisena aamuna oli lintuja, mutta niin paljon sumua, että ei päässyt oikein ampumaan. Teeret eivät tykkää lentää sumussa ja ne tulivat maata pitkin periaatteessa haulikko etäisyydelle. Niitä oli edessä ja takana, mutta sumun vuoksi ei nähnyt kunnolla ja etäisyyden arvioiminen on hankalaa. Lopulta ne pärähtivät karkuun. Päiväretkellä nähtiin lintuja ja metsästäjä pääsi niitä yrittämäänkin, mutta ei pudotuksia.

Easy, pikkuvanha tosikko kun on, on melkein tilanteessa kuin kuin tilanteessa rauhallinen. Se ei lähde juoksemaan metsään into piukkana, vaan se odottaa kärsivällisesti auton lähellä, että päästään matkaan. Kun pysähdeltiin metsäkävelyllä niin Easykin pysähtyi. Se kulkee metsässä vaivattomasti ja oppisi varmasti ajamaan kanalinnut ylös jos sellainen tapahtuisi pari kertaa. Laukauksista Easyn kierrokset nousivat ja ihan kaikkein parasta antia näinä kolmena päivänä oli se, että se ei päässyt noutamaan kaikista laukauksista. Laukausten jälkeen se olisi kyllä halunnut lähteä juoksemaan, mutta en päästänyt. Vasta kun kierrokset oli selvästi alhaalla päästin sen taas kulkemaan vapaana. Silloin ei ollut enää tarvetta syöksyä holtittomasti eteenpäin. On mielenkiintoisen hämäävää, miten kaiken sen rauhan alla kuohuu hyvin nopeasti. 

Tässä Easy on pysähtynyt odottamaan, kun kaikki muutkin on pysähtyneet.
Tuossa se patsasteli pitkään ja odotteli kärsivällisesti matkan jatkumista.

Kolmantena aamuna oli myöskin hiljaista ja vasta ihan lopussa lensi pari lintua. Ensin toinen lähelle puuhun, mutta jäi niin piiloon, ettei heti päässyt ampumaan. Ja hetken päästä lensi toinen yllättäen ampujan selän takaa, johon kaksi laukausta, mutta molemmat ohi. Ja laukausten myötä se ensimmäinenkin lintu otti hatkat. Jälleen kuultiin laukauksia, mutta ei noutoja. Metsokin nähtiin ihan loppuviivalla ennen autoa, mutta vanha kokenut lintu liiteli varmasti ajoissa karkuun.

Easy vikan aamun passissa. Taisi välillä tuhista unissaan, että kyllä ainakin rennosti osasi ottaa. 
Unohdin koiran takin kotiin, niin hätäratkaisuna edes pyyhe vähän lämmittämässä.

Päiväretkelle ei kolmantena päivänä enää ehditty aikataulullisista syistä. Mutta oli ihan parhaat kolme päivää ja ihan parasta antia nuorelle koiralle. Itse tykkään ehdottomasti eniten kanalinnustuksesta ja tuli hirveä hinku saada itsellekin metsästysluvat. 

Nyt jatketaan treenejä. Nomessa pitäisi oikein kunnolla ottaa työn alle ohjaukset ja haku. Varsinkin haku on tökkinyt ja ei olla sitä treenattu pitkään aikaan. Ajattelin treenata seuraavaksi hakua riistan kanssa, niin motivaatio on varmasti kohdallaan. Ohjauksiin tarvittaisiin vankemmat perustat. Hyvin motivoituna Easy menee pitkänkin ohjauksen "helposti", mutta sille ei tässä vaiheessa vielä riitä vahvaksi motivaatioksi se, että olisi käynyt hakemassa markkeerauksen samasta paikasta tai tehnyt jo yhden ohjauksen samaan paikkaan. Easy tuntuu ajattelevan, että sieltä on jo haettu, miksi mennä uudestaan?

Easy 6kk

Easy 1v5kk

Rally-tokon SM2020

 Ei ole mitään järkeä herätä klo 02.20 ja lähteä 4h yöunilla ajamaan kohti Turkua, jossa vietät koko päivän ja kotimatkalle pääset varaslähdön turvin klo 21.30. Kotona peiton alla olin uudestaan klo 01.30. Sanotaan, että ei tarvinnut unta houkutella...
Ystävä sanoi, että koiraharrastajat ovat ihan oma rotunsa. Ja niin me varmasti ollaankin. Yksin en olisi lähtenyt, mutta samanlaisen vouhottajan kanssa kyllä. Itseasiassa olihan meitä siellä kokonainen joukkue.

Mutta rally-tokon SM-kisoihin Turkuun ajeltiin ja matka joutui hyvin. Perillä oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ajoissa klo 7 aikaan aamulla. Yöllä ei paljon liikennettä ollut. Vajaan tunnin odottelun jälkeen menin Easyn ja Ruun kanssa eläinlääkärin tarkastukseen. Molempien kanssa yhtäaikaa, koska muuten Easyn tarkastus olisi ollut päällekkäin Ruun rataantutustumisen kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi järjestäjä voinut vähän katsoa tulijoita ja joukkueita ja sijoittaa meitä samoihin ryhmiin. Näin korona-aikaan olisi välttynyt turhalta paikan päällä olemiselta, sillä nyt kaksi meidän joukkueesta aloitti aamusta ja muut vasta viimeisten joukossa. Silti kaikki oli paikalla reilusti ennen omaa vuoroa kyyditysten takia. 

Ruun rataantutustuminen oli about klo 9.30 ja meidän vuoro oli ekan ryhmän viimeisinä. Radalla oli meille kaikki vaikeimmat jutut eli hyppy ja pers kukkanen. Hyppyä ehdin treenata ulkona agi-kentällä ja se sujui siellä tosi hienosti, mutta ei silti onnistunut radalla. Meidän tulos oli 92p ja sillä irtosi sija 5. Moni jäi ilman tulosta ja muutenkin rata vaikutti olleen haastava. Tässä mielessä meiltä oikein hyvä suoritus emmekä olisi kyllä pystyneet yhtään parempaan. Tai minä en olisi pystynyt. Ruu oli ihan super ja teki kaikki niin hyvin kuin osasi. Taitavampi ja osaavampi ohjaaja olisi ollut parempi, sillä kaikki virheet tuli mun mokista.

Eka virhe tuli kyltillä 6 -1p kontr. En osaa sanoa miksi, koska tämä onnistui omasta mielestä ihan nappiin. Sitten kyltillä 10 -1p väärästä suorituspaikasta. Tehtävänä oli puolen vaihto jalkojen välistä ja radalla kyllä mietin, että teinköhän tämän liian aikaisin. Onneksi en uusinut. Kyltti 13 oli hyppy ja vaikka kuinka vihjailin hypystä se ei onnistunut ja Ruu meni siitä ohi, eli -3p uusinnasta. Kyltti 17 oli se pers kukkanen ja omasta mielestä se onnistui hienosti, mutta -3p tvä eriaikaisuudesta. Tuomarin kommentit suorituksesta oli "Hieno tasainen suoritus. Siisti peruutus ja liikkeestä seiso.". Tämä oli Ruulle toinen hyväksytty tulos voittajasta. 

Sitten taas odoteltiin jonkin aikaa ennen Easyn rataa. Easy sai kunnian aloittaa koko alokasluokan. Ainoa "vaikea" liike meille oli seiso-istu-maahan 1-2-3 askeleella. Easy arpoi kovasti ennen kisoja seisooko vai istuuko ja viimeisimmäksi päätti olla menemättä maahan. Ja miten kävikään. Mokattiin heti eka kyltti, jossa pysähdys, maahan ja kierrä koiran ympäri. Aivan yksinkertainen ja helppo tehtävä. Ja Easy ei pysähtynyt perusasentoon, vaan jatkoi inasen matkaa ja korjasi nopeasti. Minä pohdin kovasti paljonko tästä tulee virhepisteitä ja lopulta tulin lopputulokseen, että olen pohtinut jo tovin tätä asiaa, että parempi on uusia. En kestäisi, jos siitä napsahtaisi -10p. Mieluummin se -3p. Muuten rallateltiin rata läpi helposti, mutta tuomari nappasi vielä -1p kyltillä 5 ov. Enkä tiedä miksi. Lopputulos 96p ja sillä sijoitus kaukana kärjestä. Joka tapauksessa Easylle kolmas hyväksytty ja RTK1. Tuomari oli kommentoinut kisalappuun, että "Hienosti huomattu uusimisen paikka.". Eli kymppi siitä olisi napsahtanut ilman uusimista.

Loppu päivä olikin aikaa odotella joukkue tovereiden ja muiden ystävien suorituksia. Hallissa ei hengailtu ylimääräisiä ja maskit päässä aina, paitsi omilla kisasuorituksilla ja palkintojen jaossa. Yllättävän nopeasti se päivä lopulta sujahti. Ja mikä mahtavinta, meidän pikkuinen ja pippurinen joukkueemme ylsi lopulta pronssille! Laukaan koiraharrastajat sijoittui 35 joukkueesta mitaleille! Upeaa me! Erityisesti onnea Anna ja Pipsa SM5 sijasta!

Kohti rallyn SM-kisoja

 Ei pitänyt ei. Easyn kanssa oli tarkoitus aloittaa rally-toko sitten joskus useiden vuosien päästä eläkelajina ja keskittyä nyt pelkästään muihin juttuihin. Mutta kun on ystävä, joka on niin kiltti ja ihana ihminen, että et voi sanoa ei. Tai alkuun olin kyllä vakuuttava (ainakin itselleni), enkä todellakaan ollut lähdössä mihinkään Turkuun SM-kisoihin. Ehei. Mutta hiljalleen se vakuuttava vastarinta mureni, kun säännöllisesti tuli niin kauniisti toteamus, että "Easy otettaisiin niin mielellään mukaan joukkueeseen.". Sellaista lempeää tönimistä asian tiimoilta. No en pelkästään Easyn kanssa lähtisi. Kuulemma Ruukin mahtuu joukkueeseen. Huokaus ja niin sitä sitten lähti ilmo seuran omiin rally-kisoihin. Aluksi meinasin vain yhdelle radalle, mutta sitten pelkäsin kämmääväni jotain ja kaksi rataa olisi varmempi saada tulos. Tuplakisat kun olivat. 

Viikko ennen kisoja oma nenä muuttui nuhaiseksi, joten äkkiä lainakuljettajaa järjestämään. Kaikki lajia harrastaneet kaverit olivat tavalla tai toisella buukattuja. Pienen säädön jälkeen yksi ystävistä riensi pakotettiin hätiin ja sain Easylle kuskin kisoihin. Ainoa vaan, että kumpikaan kaksikosta ei ollut harrastanut rallia aiemmin. Olihan mun tarkoitus treenata jotain ennen kisoja, mutta jotenkin vaan en ehtinyt saanut aikaiseksi. 

Rallyn alokasluokka on hyvin simppeli ja toko-koira osaa oikeastaan kaiken mitä liikkeet vaatii. Rally vaan on lajina kummallisen kimurantti ja täynnä vielä kummallisempia sääntöjä. Kokematon parivaljakko teki ekalla radalla 100p suoritusta, mutta toka vikalla kyltillä prakasi. Siihen kaksi uusimista ja siltikin säätöä, jolloin lopputulos 83p. Mutta miten hienosti! Toisella radalla meno oli yhtä hienoa, mutta yksi säätämisen kanssa tehty uusiminen. Kova tuuli vei kylteiltä lappuja pois, joten siihen nähden ohjaaja veti hyvin (kun muisti liikkeet). Tuomarista riippuen tuo yhden kyltin uusiminen olisi voinut johtaa hylkäykseen (näin me itseasiassa luultiin), mutta luultavasti tuomarilla oli ihailtavaa pelisilmää ja uusimisen säätö annettiin anteeksi, koska tuuli vei kylteiltä lappuja. Oli miten oli, tokalta radalta 96p ja vielä sij. 3! Hyvä Easy ja T!

Vajaa viikko SM-kisoihin. Easy aloittaa koko alo-luokan. Perus. 

Metsästäjän ura korkattu

Facebookissa on sellainen ryhmä kuin Noutajapörssi. Siellä metsästäjät ja koirakot voivat ilmoittaa aikeistaan ja suunnitelmistaan metsästyksen osalta. Tarkoitus on siis saada aina koira mukaan metsälle, jotta lintuja ei jäisi maastoon. Yhden ilmoituksen ansiosta pääsin sitten Easyn kanssa ihan tähän lähelle, melkein kuin "takapihalle" metsästämään kyyhkyjä. Ensimmäinen kokemus passissa oli erittäin onnistunut. Mitään ei oikeastaan tapahtunut, yksi laukaus, mutta ei noutoa. Easy pötkötteli rauhassa, kun mitään ei tapahtunut. Se ei selvästi vielä ymmärtänyt, että miksi me siellä edes oltiin. Mutta pääasia, että oli täysin hiljaa ja rauhallinen koko ajan.

Passissa rennosti

Tämän kokemuksen kautta sitten sain kuitenkin tähän "naapuriin" yhteystiedot ja ilmiannoin meidät vapaaehtoisiksi passeihin tai etsimään kadonneita lintuja, kun näin vieressä asutaan. Ja päästiin sitten tosi nopeasti uudestaan kyyhkypassiin! Mahtavuutta! 

Aikaisin sunnuntai aamulla ajeltiin n. 10-15min matka paikalle. Ihan luksusta! Paikalla oli periaatteessa kolme ampujaa, joista kaksi jäi omille paikoilleen passiin. Me mentiin kolmannen ampujan kanssa vähän sivuun, josta nähtäisiin lentääkö kyyhkyjä ja mahdolliset tiputukset puista. Ja lentihän niitä. Easy ehti käydä pötköttelemään ennen ensimmäistä lintua. Koira ei nähnyt pudotusta, vaan käveltiin rauhassa paikalle. Laitoin hakuun (matkaa linnulle n. 20m) ja Easy pölähti heti kohta vähän ihmeissään takaisin ilman lintua. Lähetin uudestaan ja tuli kohta parin höyhenen kanssa. Menin sitten kaveriksi, kun ajattelin, että eikö se uskalla/halua ottaa kyyhkyä kantoon. Niistä kun lähtee niitä höyheniä ihan urakalla. Easy haisteli maassa olevia höyheniä kovin tarkasti linnun ympäriltä ja se oli ihan sen näköinen, että näitäkö tässä pitäs tuoda?! Kun sitten viimein osui kyyhkylle, niin olisitte nähneet miten nopeasti otti sen suuhunsa ja ilme kirkastui 100%. "Ai me etsitään OIKEITA lintuja! SIISTIÄ!". 

Silmät loistaa! Täällä on oikeita lintuja!

Ensimmäisen linnun jälkeen Easy tiesi mitä ollaan metsästä etsimässä. Se sai hakea muistaakseni yhteensä 5 lintua. Neljä helppoa lyhyen matkan etsimistä, mutta yksi liisi vähän kauemmas ryteikköön haavakkona (meidän paikalle kuultiin sen lyhyt räpiköinti maassa) ja sen etsimisessä oli koirasta paljon apua. Noutojen väleissä pötköteltiin ja koko ajan Easy oli täysin hiljaa. 

Olisimme päässeet tällä samalla reissulla myös veneen kyytiin sorsia jahistamaan. Tästä kunniasta toistaiseksi kieltäydyimme, sillä se olisi voinut olla liian kuumottavaa. Pyysin kyllä ampujaa ampumaan linnut heinikkoon ja olisimme mielellämme jälkijunassa lähteneet niitä etsimään. Kuitenkin sorsat oli löydetty omatoimisesti, joten ei niitä hommia meille vielä. 

Luulin, että meidän hommat olisi olleet ohi, mutta juuri sillä hetkellä, kun astuin iltapäivällä ovesta ulos (tarkoituksena käyttää koiria vielä lenkillä) soi puhelin. Samassa paikassa olivat vielä kytänneet kyyhkyjä ja yksi lintu oli selvästi lähtenyt laskeutumaan, mutta eivät olleet sitä löytäneet. Eli ehkä yksi lintu jossain, tai sitten ei. Me sitten lähdettiin käymään paikalla. Easy oli heti todella innoissaan ja alkuun se jaksoikin rymytä ja nuuskutella tehokkaasti. Ruu kulki kanssani, koska en voinut polven takia päästää sitä juoksemaan vapaasti. Käytiin aluetta läpi systemaattisesti ja mitään ei tuntunut löytyvän. Parissa paikassa koirat haisteli hirmu pitkään ja kiinnostuneina, mutta sen isompaa "saalista" ei löydetty. Easykin alkoi selvästi jo vähän väsyä ja suurin into juoksentelulle oli laantunut. Tultiin uudestaan kohtaan, jossa koirat oli nuohonneet heinää ihan antaumuksella. Oltiin aika kaukana puista, joihin kyyhky oli alunperin ammuttu. Päätin, että lähdetään jo pois, mutta otetaan vielä ns yksi kaistale tästä pikkiriikkisestä heinäaukosta kohti autoa. Ehdittiin kävellä varmaan vain 20m, kun Easy pöläytti linnun ylös ja ryntäsi perään. Kaikki tapahtui parissa sekunnissa ja puiden/puskien takaa en edes nähnyt tilannetta, mutta sieltä se pieni suuri noutaja tuli lintu suussa! Ja oli kyllä niin polleaa koiraa! Toki myös aiheesta... Mukava, että pitkän etsinnäin päätteeksi koira sai täydellisen palkan.
Kyyhky oli tosi hyväkuntoinen ja ilmeisesti yritti lentoon. Easy kävi siihen kiinni kuin sika limppuun eikä epäröinyt yhtään elävän linnun kanssa. Ja näin saatiin taas yksi haavakko pois metsästä. Hyvä Easy!

Metsästetään näin ensimmäisenä syksynä vähän maltillisemmin, ettei kuumene liikaa. Easy eteni metsästäjän urallaan isoja harppauksia ja kaikki ainekset hyvään metsästyskoiraan on olemassa.

Haavakko talteen!

Voi meidän Muori-koiraa

 Ruu kävi reilu viikko sitten suunnitellusti oikean polven hoitoreissulla Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla. Meidän luottoeläinlääkärimme Juha Kallio pisti polveen kortisonia, jotta nivel saataisiin sisältäpäin rauhoittumaan. Polvi oli edelleen lievästi täyttynyt ja nivelkapseli oli paksuuntunut. Hoitamattomana nämä haurastuttavat ristisiteitä ja aiheuttavat nivelrikkoa ja pienestä ongelmasta kasvaa äkkiä katastrofi. Ruu ei ole tässä välillä oirehtinut jalkaa mitenkään ja on pärjännyt hyvin meidän "perus lenkit". 

MUTTA, aina on se mutta. Ennen rauhoitteen laittamista kuunnellaan tietysti rutiinisti sydän. Ja kun Juha kuunteli pitkään niin arvasin, että jotain on pielessä. Ruun sydämestä kuului selkeä sivuääni, joka vaikuttaisi läppävuodolta. Kuuntelun perusteella arviona jo 2/6. On suuri mysteeri, mistä ja miksi se on ilmestynyt näin nopealla tahdilla. Ruu on kuitenkin käynyt lyhyellä ajalla kahdesti eläinlääkärissä eikä sivuääntä ole kuulunut. Onneksi Muori ei oirehdi vielä mitenkään, mutta käydään viimeistään puolen vuoden päästä tutkimassa tilanne tarkemmin. Voihan murhe.

Itse polven hoito sujui hyvin. Niin paitsi Ruu olikin allerginen jodille ja oli reagoinut ihon puhdistukseen käytettävään betadineen niin voimakkaasti, että rakkulat olivat nousseet iholle. Tämä täytyy vain jatkossa muistaa kertoa jos tarvetta on.

Pistoksen jälkeen Ruu on voinut hyvin ja kulkea puksutellut entiseen malliin mukana.