Katjan koulutuksessa ja pientä tilanne päivitystä

Osallistuimme Ruun kanssa Kiviahon Katjan toko-koulutukseen, olin ensin maanantaina kuunteluoppilaana ilman koiraa ja eilen sitten Ruun kanssa. Tykkäsin todella paljon!

Maanantailta poimin vinkin seuraamiseen, jolla haetaan sitä, että koira osaa seurata vasenta jalkaa. Tämä auttaa koiraa pitämään paremmin paikan seuruun aikana. Seuruutetaan koiraa ja sitten pehmeällä liikkeellä pysähdytään vasemman jalan päälle vaikka kädet ja oikea jalka jatkavat liikettä.

Jälleen myös hyvä ja tärkeä muistutus siitä sosiaalisesta palkasta, se nyt ihan rutiinina ohjelmaan! Prkl!

Pohdin kovasti mitä haluaisin Katjan katsovat, kun varsinaisesti missään ei ole mitään ongelmaa, kaikki on vain treenin puutetta. Valitsin sitten meille vaikeimmat tai keskeneräisimmät liikkeet voittaja-luokkaa ajatellen. Ensin katsottiin ruutua. Siihen on löytynyt tosi kiva draivi ja ruudun paikkakin on hyvä, mutta ei varma niin kuin kävi ilmi. Kaipasin myös lisähäiriötä liikkeeseen taustalla olevista henkilöistä. Meiltä puuttuu häiriötreenit kokonaan. Eka toisto hyvä, kosketusalusta oli käytössä, sivulle tulokin oli ihan jees. Sitten häiriö-ihmiset taustalle, mutta niistä ei ollutkaan yllättäen mitään häiriötä. Ilman alustaakin Ruu haki tässä kohtaa paikan vielä hyvin. Ongelma tuli esiin, kun vaihdettiin ruudun paikkaa ja alusta ei ollut käytössä. Ruu jäi vähän haistelemaan nauhaa ja merkkiä, niitä alkuvaiheen ongelmia tässä liikkeessä. Nyt jatkossa täytyy siis vaikeuttaa treeniä ja tehdä tämmöisiä harjoituksia varmuuden hakemiseksi. Katja neuvoi myös menemään palkkaamaan Ruu ruutuun, sillä se herkästi tarjosi luoksetuloa, kun olen palkannut sen hyvästä stopista leluun. Saatiin myös hyvä vinkki sivulletulon parantamiseen. Jätän koiran maahan, kutsun, lähden juoksuun ja kun tunnen koiran olevan ihan hollilla vaihdan kävelyyn ja vähän ennen kuin koira ehtii kunnolla sivulle vedän namikäden ylös, jolla saan myös koiran päätä ja kontaktia ylös. Vahvistan siis paikkaa tulla viereen ja seuraamaan, josta nami tulee. Tässä oli minulla ajoituksen vaikeutta, mutta eiköhän se siitä!

Toisessa setissä halusin katsoa luoksetuloa, joka on ehkä se heikoin liike. Varsinkin seisomaan pysähdys, joka ajoittain on tosi hyvä, ajoittain semi hyvä ja toisinaan sitten huono. Takapalkkaa on kokeiltu, se tuntuu vähän vaikealta, joten Katjan kanssa kokeiltiin niin, että palkka tuli sivusta avustajalta. Palkkana narupallo, jolla Ruu tykkää leikkiä. Ja nyt ihan alussa palkka lentää tyyliin samantien kun käsky tulee, jotta saadaan koira hoksaamaan jutun juoni. Noh, ehkä eilen tuli todistettua livenä se, minkä olen tiennyt koko ajan ja mistä Ruun lempinimi "Pöljä" tulee. Katka kun heitti pallon, oli Ruun ilme lähinnä sellainen, että "Hui saatana, en ainakaan tuon pallon perään mene...sehän tuli tuolta oudolta liikkurilta. Tää on joku häriö juttu ja minähän sen siihen ansaan lankea." Ja juoksi sitten tyyliin kahta lujempaa minua kohti. Jouduin siis "antamaan luvan" tähän palloon ja kannustamaan menemään sen perään. Toisella yrittämällä pallo osui vahingossa Ruun otsaan vai kuonoon, ei onneksi ottanut siitä itseensä. =) Kolmannella kerralla Ruu ei edelleenkään tee elettäkään pallon perään omatoimisesti...minun pieni Pöljäni! Välillä tehtiin läpijuoksu, jottei jää ennakoimaan.

Katja kannusti jatkamaan tätä, vielä ei saa luovuttaa. =) Yritetään nyt sisäänajaa tätä. Muina vinkkeinä voisin liittää maahanmenon juuri kun koira on kiertänyt kohteen (kun treenaan stoppeja kiertojen kautta). Näin treeni muistuttaa enemmän luoksetuloa liikkeenä. Ja jos koira ennakoi vähääkään pysähdystä, se otetaan läpijuoksuna ja palkataan sinne. Hidastelua ei haluta missään nimessä esiin.

Tosi kiva koulutussessio! Jospa me päästäisiin nyt enemmänkin treenaamaan muualle kuin kotipihaan... Toko-suunnitelmien osalta syyskuun Labbiskerhon kokeet jää meiltä nyt välistä. =( Mieli teki kovasti osallistua, mutta ratkaisevalla hetkellä ei päästy testaamaan miten liikkeet sujuisi kokeenomaisesti (Ruu sai ampiaisen piston tassuun ja ontui tosi pahasti), sitten paukkui ilmoajat yli ja loppujen lopuksi niin pitkä kisamatka tuntui liian haastavalta pienen pojan kanssa. Joten, ensi vuonna sitten! Nyt tähdätään piirin kisoihin syyskuun lopussa!

Nome-maailmassa ei pyyhi edelleenkään hyvin . Pakko palata taaksepäin...ja kauas. Huoh... Mutta, elämme jännittäviä aikoja, sillä pääsemme ehkä sorsa-tai kyyhkymetsälle...tai molemmille. =)

Vauvan tuoksua

Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta tällä kertaa siihen on jokin muu syy kuin ainainen kiire. Ylläoleva kuva kertoo varmasti enemmän kuin sanat, mutta sanotaan se siitä huolimatta. Meille syntyi 19.7. pieni poika, joka on sen jälkeen varastanut kaiken huomion ja pistänyt vanhempiensa rytmit ja rutiinit uusiksi.

Eläimet ovat suhtautuneet uuteen tulokkaaseen juuri niin kuin olin ennalta arvannutkin. Iitun kohdalla homma oli rakkautta heti ensi nuuhkaisusta lähtien. Piips on selvästi tietoinen ihmisvauvasta, se hakeutuu lähelle, tarkkailee ja haistelee ja jos saisi, pussaisi poikaa varmasti koko ajan. Pikkumusta ei vauvasta perusta, on käynyt nuuhkaisemassa ja lähtenyt pois. Hakeutuu kyllä lähelle, mutta mielestäni minun lähelle, eikä vauvan. Ruu on näistä se, joka on eniten "kärsinyt" vauvan tulosta ja kaipaa selvästi yhdessä tekemistä ja huomiota. Tikrut pelkäsivät alkuun, niin kuin arvelinkin, mutta nyt on nekin alkaneet jo sulattaa asiaa. Neiti Näpsä taas...noh, Miuku ei todennut muuta kuin että "jaa". Ei siis pelkää tippaakaan, mutta mielestäni ilmassa on pientä mustasukkaisuutta ja huomion kaipuuta. Sen verran tiiviisti yritti Näpsä ängetä samaan syliin, kun olin sohvalla imettämässä. Tyytyi sitten jäämään viereen, mutta vaati silityksiä puskemalla oikein urakalla.

Koirista luonnollisesti eniten näkee, että kaipaavat huomiota, varsinkin Ruu. Se tulee aina lelu suussa heiluttamaan häntää ihan nenän eteen varmana siitä, että lepertelyt (joita vauvalle höpistään) on tarkoitettu hänelle. Nyt kun mini-H on ollut kotona sen pari viikkoa, olen päässyt irtautumaan jopa muutaman kerran kotipihaan ja tehnyt siinä Ruun kanssa tokoa. Ja ette usko, mikä tekemisen meininki Pikkumustalla on! Pieni tauko ei ole tehnyt ainakaan yhtään huonoa! Paitsi kaukoihin...huoh. Lähipeltokin oli yllättäen niitetty ja pääsen sinne rattaiden kanssa ja tekemään pientä nomea. Siitä lajista sen verran, että tauko on tehnyt ainakin markkeerauksiin todella huonoa. Tai sitten Ruu ei keskittynyt yhtään. Eilen kokeilin linjatreeniä, onneksi ne sujui hienosti huolimatta hirmuisesta innosta tehdä!

Eli koiraharrastukset jatkuvat huolimatta tästä uudesta tulokkaasta. Kisasuunnitelmat on vain menneet uusiksi, on ollut pakko siirtää aioittuja kokeita tokon osalta. Syyskuun alussa on labbiskerhon toko-koe, siihen tähdätään!

Mutta, pikkuhiljaa alkaa arki asettua. On tuo pieni ihme vaan niin ihana ja ihmeellinen. <3

 

Laitetaan loppuun vielä pari otosta eläimistä. Kissat ensin.

Kuten sanottu, Miuku ei kiinnosta.

Paniikki kurkkii vankkureihin. Pahimmista peloista on jo päästy tässä vaiheessa.

Piina ei uskalla vielä tätä lähemmäs tässä vaiheessa.

Ja Piips esittämässä teatraalisesti Argentiinan katukoiraa. "En saa ruokaa, en saa silityksiä enkä huomiota enkä mitään. Jouduin käymään tähän kylmälle ja kovalle lattialle verhon alle...voihan surkeus..." Sitten voidaankin kysyä, että hoidetaanko katukoirien tassuja, jos niihin on sattunut tulemaan haava? =)

 

 

Kaksi tiukkaa päivää, tänään vapaata

Tänään pidettiin lepopäivä kaikesta tekemisestä. Aamusta kävi vieraita ja sitten vietettiin koirien kanssa iltapäivä mustikassa. Tytöt toimivat mörön vahteina, mutta vahtimisen sijaan kilpailtiin parhaimmista mustikkamättäistä. Mokomat ahmatit...=) Kun sain mustikat siivottua niin tehtiin pieni lenkki metsässä. Ihan hyvä ottaa välillä vähän lunkimmin...vaikka selkä tietääkin tällä hetkellä poimineensa marjoja...

Pari edellistä päivää sen sijaan on treenattu ja urheiltu. Birgitan kanssa tokoiltiin perjantaina koulun pihalla. Olin paikalla ajoissa ja ensin, touhusin pieniä juttuja Ruun kanssa ja kun Birgitta tuli kentän laidalle, Ruu pönötti paikkaistumisessa. Yhden yksittäisen ihmisen ilmestyminen on aina vähän tiukka paikka, niin se oli nytkin, vaikka henkilö periaatteessa oli tuttu. Ruu murisi paikoiltaan, mutta pysyi ja malttoi olla. En päästänyt Pikkumustaa tervehtimään tulijaa, vaan päätin katsoa, miten se pystyy työskentelemään tuohtuneessa vireessä.

Siis ensin ruutu liikkuroidusti. Hyvin löysi, meinasi mennä vähän pitkäksi, mutta korjasi alustalle ja siihen maihin. Palkkasin koiran ohi kävellessäni sen ruutuun makuulle. Sivulle tuli vauhdikkaasti, kesti hyvin Birgitta-tuomarin kohti kävelyn, kun tarkisti koiran olevan ruudussa. Oli vissiin kiire tulla sieltä mamman luokse...=D Häiriömerkkejä taas paljon takana ja toisella sivulla kenttää.

Perään tunnari, jonka sekin Ruu suoritti mielenkuohuista huolimatta hienosti! Hyvä ja varma haistelu, palautuskin laukalla! Tällä kertaa otin luovutuksen kanssa ja siitä kunnon palkkaus leluun. Hienoa!

Sitten ohjattua noutoa. Eka kapula merkin kanssa samaan linjaan, kahdella siirrolla kisamatkaan. Ruutu jäi taustalle, vaikka Ruu sitä kovasti katseli, ei aiheuttanut harharetkiä lainkaan! Molemmat suunnat meni tosi hienosti. Lopuksi muutama merkille meno heitetyistä kapuloista huolimatta. Hyvä oli!

Yhtäaikaa koirahäiriössä tehtiin kaukoja. Kentälle tuli myös äiti kahden pienen lapsen kanssa, mutta yllättävän vähän Ruu otti näistä huolia tekemiseen. Tekniikkavirheitä tuli, mutta paljon meni myös oikein.

Ruudun kokeilin tehdä evl-tyyliin kertaalleen, ruutu jäi merkistä vasemmalle. Merkki hyvä, mutta Birgitta koirineen ruudun taustalla tuntui olevan liikaa ja ekalla jouduin auttamaan enemmän, että sain koiran ruutuun. Toisella taustalla istui vain bc-Veki, mutta silti häiriö oli kova. Eli jatkossa pitää ehdottomasti tehdä paljon toistoja niin, että ruudun takana ja sivuilla tapahtuu jotain tai on ihmisiä/koiria.

Lopuksi lyhyet paikallaolot, istuminen ja makuu. Istumisessa oli ihan lopussa kääntynyt katsomaan taakseen, jolloin toinen etutassu oli liikahtanut. Makuu reipas 2min, se hyvä.

Treenien päätteeksi käytiin kevyellä kimppalenkillä. Illalla tehtiin Ruun kanssa sitten fillarointilenkki ja matkalla heittelin sille dameja veteen, jolloin tuli uintiakin.

---

Eilen treenattiin hakua fillarilenkin yhteydessä. Hakualueen katkaisi etuosasta iso oja. Ollaan aiemminkin tehty samassa paikassa, ei kuitenkaan tänä vuonna kertaakaan. Ojan tälle puolelle kaksi damia, kuusi damia toiselle puolelle. Muu maasto helppoa kangasmetsää eikä alue mahdottoman kokoinen ollut. Alku sujui tosi hyvin, Ruu oli innokas ja vauhdikas, dameja palautui ripeästi. Toi yhden damin ojan tältä puolelta ja neljä toiselta puolelta, joihin kuului myös toinen kauimmaisista dameista. Tämän jälkeen sitten tapahtui jotain. Ruu löysi pidemmän etsinnän jälkeen toisen etudameista ja sen jälkeen sillä varmaan katkesi ajatus ja hetken päästä tuli väsymys lämpimässä kelissä. Ei irronnut enää oikeastaan ollenkaan toiselle puolelle, pyöri etualalla ja siinä ojassa, kunnes siltä loppui usko kokonaan ja alkoi kysellä apuja. Menin lähemmäksi ojan reunaa, mutta viimein kutsuin koiran pois ja lähetin sen selkeästi etsimään. Tällä lähetyksellä palautui melko nopeasti ja helposti toinen puuttuvista dameista ja se oli se toinen kauimmaisista. Lähetin hakemaan vielä viimeistäkin, mutta Ruu jäi taas pyörimään ojaan. Juoksenteli siinä aikansa, pohti omiaan, kunnes eteni toiselle puolelle ja tuntui hirmu helposti löytävän sen viimeisenkin damin. Eli löysi nopeasti, kun vain viitsi etsiä. Mikähän ajatushukka sille tuli tuossa yhdessä vaiheessa? Kun on jo löytänyt pari kauempaakin, ei osaakaan enää hakeutua sinne etsimään?

Haun päälle uitiin vielä vähäsen ja sitten hölkättiin kotiin. Ruu saa kyllä totaalisen kuntokuurin nyt kesän ja syksyn aikana ja se pidetään sitten tiukasti yllä myös talvella. Tällä kunnolla ei ole asiaa mihinkään kokeisiin. Kävin yksi päivä vakoilemassa ja opiskelemassa avoimen luokan B-koetta. Eipä meillä vielä taidotkaan olisi kyseiseen kokeeseen riittäneet, mutta ei ehkä ihan kaukanakaan enää olla?

Treenit jatkukoot

Eilen lähdettiin ekstempore mökille saunomaan illaksi, joten pitihän siellä vähän vesihommia tehdä. Perus markkeerauksia, Aki heitteli damit veneestä. Sujui oikein mallikkaasti. Ensin varman päälle ja tarpeeksi lyhyellä matkalla. Pari kertaa kaksoismarkkeeraukset ja loppuun muutama pitkän matkan ykkönen. Ekalla pitkällä alkoi pää pyöriä suurin piirtein veneen kohdilla ja siinä Ruu heitti vähän kierroksia, jatkoi kuitenkin uskollisesti etsimistä ja saikin pian hajun damista. Toinen varmempi, hyvä! Mutta molemmilla kerroilla Ruu ui syystä tai toisesta aina tosi lähelle venettä, varmistiko tällä sen, että ei ui vahingossakaan ohi damista, vaan odotti, että sai tuulesta hajun? Markkeerausten jälkeen vielä uintia veneen perässä, 7min.

Tänään tokoiltiin sitten koulun kentällä.

Aloitettiin seuraamisella, jossa meininki hyvä. Juoksuosuuksia pitäisi alkaa tehdä nyt säännöllisesti, siinä meinaa ehkä käännöksissä olla uskon puutetta jatkaa sivulla. Lisäksi sivuaskeleet vasemmalle oli unohduksissa, Ruu siirtyi aina eteeni seisomaan ja siitä kyllä kiepautti itsensä näppärästi sivulle, mutta se ei kuitenkaan ollut nyt tarkoitus. Funtsin vähän omia askelluksia ja saatiin homma pelittämään niin kuin pitää! Eli näitäkin nyt rutiinina mukaan treeniin!

Parit liikkeestä istumiset paikallakävelyn kera, meni ihan ok. Montaa en uskaltanut yksin tehdä.

Sitten ruutu. Oransseja häiriökartioita olin latonut nyt ruudun taakse, yhden matkalle sivuun ja loput kentän toiselle reunalle luoksarin merkkeinä. Nämä eivät hämänneet yhtään, Ruu eteni hienosti ruutuun, paikka ja stoppi tosi hyvät! Toinen maahanmenon kanssa, hyvä sekin! Kolmas merkin kautta, ruutu jäi nyt vasemmalle ja matka merkillekin melkein täysi. Merkki hyvä, siitä palkkasin erikseen. Ruutuun meno ihan loistava, stopista palkka! Lopuksi parit sivulletulot, eka oli erinomaisen hyvä, sitten vauhti alkoi hiipua. Tarvitseeko siis jankata, jos ekallakin pelittää?

Kaukoja jumpattiin, niissä entisenlainen meno.

Luoksarinstoppeja, hyvä meininki!

Parit vauhtinoudot metskulla. Otin luovutuksia erikseen, mutta niissä tulikin "riitaa", kun meinasi kapula kovin kalista hampaissa. Ruu ottaa kapulan välillä suuhunsa vähän vinoon, jolloin kalinaa ei tule. Olikohan Pulliaisen koulutuksessa puhetta, että lajin huiput jopa opettaisivat koiriansa ottamaan kapulan vastaavalla tavalla suuhunsa? Niinpä ajattelin, että alan opettamaan metskun ottamista sillä tapaa suuhun. Nyt ei treenin loppupuolella jaksanut oikein enää keskittyä, mutta otetaan sitä erikseen.

Tekisi NIIN mieli jo kokeisiin!

Kun muutakaan ei tapahdu

Kerran ei mitään tapahdu, niin käytetään se aika sitten tehokkaaseen treenaamiseen.

Perjantaina oli totaalinen toko-päivä, treenattiin kahteen otteeseen. Aamupäivästä saatiin seuraksi Tuija ja Urpo, treenipaikkana Aholaidan jaliskenttä.

Ruutu onnistui tänään parhaiten ikinä! Ruu meni suoraan ruutuun ja paikka aivan priima! Vauhtipalkkaus! Kokeilin saman merkin kautta, merkille lyhennetty matka, mutta siitä taas täysi matka ruutuun. Ruutu oikealla. Ja priimaa! Lisäksi jatkettiin aivotyötä ilman kosketusalustaa, eli naksuttelin oikeasta paikasta ja toimi sairaan hyvin!

Luoksarin stoppeja kierron kautta. Maahanmenossa pientä ongelmaa, jäi seisomaan pariin otteeseen. Annoin kenties liian kovan käskyn? Kun sain onnistumaan jätin siihen. Toivotaan, ettei ala esiintymään enempää...

Lyhyet paikallaolot Urpon kanssa, ei huomautettavaa.

Tunnari kertaalleen liikkuroituna ja se hirmu hyvä! Lähti palauttamaan laukalla, joten vauhtipalkkaus. Haetaan nyt nopeutta luovutuksiin ja otetaan myöhemmin niitä luovutuksia.

Liikkeestä istumista, Tuija naksutteli nopeista istumisista. Tämä on edistynyt vähän ja Tuija ehdottikin, että voisin alkaa jo tekemään niin, että pysähdyksen sijaan jään kävelemään paikalleni. Toimi kokeiltaessa...pikkuhiljaa. En ole siltikään kauhean toiveikas, että saisin Ruulle koskaan kovin nopeaa istumista. Mutta jos se ei olisi kuitenkaan maailman hitain...sekin olisi jo hyvä! =)

Iltapäivällä oli sitten Laukan omat treenit Vihtavuoressa, paikalla vain kaksi muuta koirakkoa. Oltiin ajoissa paikalla, joten ehdin tehdä yksikseen juttuja ennen muiden tuloa.

Kaukoja jumpattiin ja niissä ehkä vähän huolia, kun kentän reunalla oli vieraita ihmisiä jutustelemassa. Keskittyminen ei parhainta ja ongelmaa olikin seiso-istu vaihdossa. Siinä tuli niin äkkiä pientä liikettä. Lisää jumppaa!

Luoksarinstoppeja, joissa meno parempaa kuin aamupäivällä. Oikein hyvä!

Avustettuna tehtiin sitten ohjattua entiseen malliin, ensin kapula merkin kanssa samaan linjaan. Nyt päästiin ekaa kertaa testaamaan uusia ihania pinkkejä ohjatun kapuloita, Ruu oli aikas söpö niitä hakiessaan! =D Neljällä toistolla kapula siirtyi ihan kisamatkaan saakka ja ei mitään ongelmia oikean kapulan hakemisessa. Molemmat suunnat meni yhtä varmasti. Suurimman osan vein Ruun merkille, pari kertaa lähetin sen muutaman metrin päästä merkille ja kerran se meinasi sivuuttaa merkin. Eli ehkä meille tulevaisuudessa vaikeinta on muistaa mennä merkille? Lopuksi vielä Laura heitti kapulan häiriönä, mutta Ruun piti mennä merkille. Ja sehän meni. =)

Paikallaolot loppuun. Istuminen 1,5min, makuussa täydet 4min, Ruu keskellä rivissä. Hieman oli haistelua ilmassa, pari kertaa huomautin asiasta. Lopuksi vielä jumppaa evl-tyyliin, eli vuoronperään istumaan ja maihin. Ei haksahduksia!

---

Tänään sitten käytiin nomeilemassa pellolla, Aki tuli heittämään meille dameja. Tarkoituksena ottaa nyt ihan kunnolla matkaa. Siihenhän se heti alkuun kosahti. Etäisyyttä oli nyt reilusti yli 100m, ei olla ikinä niin pitkältä matkalta markkeerauksia tehty. Alkuun käytettiin valkoisia dameja, mutta siitä huolimatta usko loppui hieman yli puolen välin jälkeen kesken, eli jäi reippaasti lyhyeksi. Ekaa ei siis haettu ollenkaan. Mentiin vähän lähemmäksi, mutta jälleen jäi vajaaksi, Aki auttoi damille. Tämän jälkeen jokin naksahti jossain ja Ruu alkoi tekemään hommia. Vaikka pidensin matkaa ihan alkuperäiseen mittaan, Ruu löysi damit suoraan ja helposti. Hienosti! Yksi kakkonen lyhyemmältä matkalta, jossa haasteena punaiset damit vihreää taustaa vasten. Ekaa damia Ruu etsi jonkun aikaa. Koira meni heitosta hieman liian vasemmalle eikä saanut näin ollen tuulesta apua. Ei lähtenyt kaahaamaan, pyöri suht alueella ja lopulta löysi. Ajattelin, että nyt on ehtinyt jo hukata toisen heiton, mutta se löytyi ykkösellä. Hyvä!

Sitten linjaharjoitus niin, että kolme targettia kolmio-muodostelmassa, lähetin koiraa kohteelle aina kolmion eri sivuilta niin, että aina piti ohittaa kaksi sivulle jäävää targettia. Aki laittoi aina koiralta salaa damin oikealle targetille. Suoraan juoksut yksittäin olivat helppoja. Myöskään hämätty damin laitto (nostettiin pois Ruulta salaa) ei saanut pientä mustaa menemään halpaan, vaan se paineli suoraan niin kuin oli määrätty. Kertaalleen tein niin, että pysäytin keskellä ja lähetinkin jommalle kummalle sivulle, sujui molempiin suuntiin helposti. Tämän jälkeen taas suoraan ja sinnekin varmasti! Yhdeltä sivulta lähettäessäni sattui se yksi kauneusvirhe. Oikea kohde näkyi hieman huonommin ja hätäilin itse lähetyksessä. Ruu lähti hyvin, mutta se oli epävarma. Ilmeisesti sen vuoksi tuli kattoneeksi sivullensa, sai sieltä väärän targetin näkyviinsä ja haksahti sinne. Annoin todeta paikan tyhjäksi ja otettiin uusiksi. Nyt eteni suoraan! Lopuksi vielä kaksi suoraan lähetystä, joihin stoppi ja siitä uudelleen taakselähetys. Sujui tosi hyvin! Viimeinen oli suoraan targetille, ilman stoppeja. Etäisyydet oli melko lyhyet ja targetit näkyi selvästi, mutta harjoituksen tarkoitus olikin valaa koiraan uskoa edetä sinne, minne sanotaan.

Huokastiin hetki näistä harjoituksista ja jatkettiin vielä ennakkoon tekemääni hakuruutuun, jossa 11 damia sijoitettuna kaikki nyt kauas. Maasto suht helppoa sammalkuusikkoa, mutta syvemmällä haasteena jonkin sorttista oja notkelmaa, kaatuneita puita oksineen. Tuuli oli taas kerran huono, mutta jokin pieni vire saattoi käydä. Alkuun Ruu juoksi taas ruudun etualalla, mutta eteni siitä sitten syvemmälle. Etsi aika kauan kaikkia dameja, ruutu oli kyllä sen verran iso ja tuuli huono? Mutta joka tapauksessa Ruu teki tasaisesti töitä ja kertaakaan se ei tullut ilman damia pois tarkistamaan minun sijaintiani! Etsi aina niin kauan, että löysi jotain. Kerran se pyörähti oikealla edessä, mutta ei ollut sen näköinen, että olisi ollut minusta huolissaan. Sillä oli jokin muu haju työn alla. Kun viisi damia oli palautunut, ajattelin, että haetutan vielä kaksi ja toivoin saavani yhden vasemmalta takaa. Ruu toi aivan takaa ja oikealta dameja, halusin siltä yhden vasemmalta. Mutta kuudes dami olikin vasemmalta takaa, joten jätettiin siihen. Aika puhki oli jo Pikkumusta tehdystä työstä. Tähän oli hyvä lopettaa. =)

Toko SM 2013 kuvia

Tässä linkki kuviin tokon SM-kisoista tältä vuodelta. Joku niitä kisapaikalla kyselikin ja tänne lupasin linkittää kuvat. Kuvia saa käyttää kopioida omaan käyttöön ja saa vinkata tutuillekin, kun en muualle kuvia linkitä. Pahoittelen, että laatu ei aina vastaa kameran ulkonäköä...kuvaaja ei osaa kaikkea. =)

Kuvat siis täältä

3h mettässä ja kotipihatokoa

Käytiin Ruun kanssa kaksistaan tuolla mettässä treenaamassa ja koitin pitää ajatuksen mukana hommassa. Ehkä siihen sen takia hurahtikin reipas kolme tuntinen... Kun ensin käyt rakentamassa treenin, sitten lämppäät koiran ja vasta sitten treenaamaan. Ja oliko pakko rakentaa treenipisteet kilometrin päähän toisistaan? Noh, eihän siinä...hiki tuli myös ohjaajalle...

Ensin tehtiin vesiohjaus. Paikka sama, missä Marikan kanssa tehtiin viimeksi markkeerauksia. Targetille kaksi damia ja tämän lisäksi häiriötargetti, joka tyhjä. Ajatuksena siis yliuittaa tuon lahden poukaman ylitse ja jos sattuisi menemään vikaan niin oppisi kuuntelemaan. Mutta kun menin sitten vastarannalle lähettääkseni koiran töihin huomasin, että oikea targetti ei näy ollenkaan, mutta häiriötargetti loisti sitäkin selkeämmin rannassa...n. 15m päässä oikeasta paikasta. Miksen tajunnut, että se on kenties liian lähellä??? Nyt jos koira menisi sinne, se todennäköisesti saisi äkkiä vainun dameista joka tapauksessa ja tarkoituksen mukainen opetus jäisi saamatta... Kyllä taas onnittelin itseäni tästä selkeästä ja hyvin rakennetusta treenistä.

Lähetyksessä Ruu mielestäni katselikin häiriötargettia, joten poikkeuksellisesti osoitin sinne selkeästi ja sanoin rauhassa "ei". Sitten käänsin rintamasuunnan kohti oikeaa targettia, jos se rintamasuunta nyt siitä juuri muuttui... Lähetin koiran ja se ui oikein mallikkaasti suoraan piittaamatta häiriötargetista lainkaan!!! Kurssi meni koko ajan viiva suoraan, mutta n. 3-5m oikeasta kohdasta vasemmalle. Yritin hieman ennen rantaa ohjeistaa ja ohjata koiraa, mutta me ei edelleenkään osata vesiohjauksia. Sain Ruun siis uimaan itseäni kohti takaisin tai vasemmalle. MUTTA, sain sen kuitenkin käännytetyksi kohti sen alkuperäistä suuntaa, joten annoin mennä rantaan saakka. Tuuli tuli vasemmalta, joten se ei saanut dameista hajua, vaan lähti rantaa vasemmalle etsimään. Pillitin ja ohjasin oikealle, Ruu otti sen hyvin, mutta ranta oli sen verran hankala, että ajautui syvemmälle rantaan. Pillitin ja ohjasin uudestaan, jonka avulla sain koiran damille. Jei! Toinen lähetys meni lähemmäs oikeaa paikkaa, mutta edelleen vasemmalle ja jälleen ohjasin koiran oikealle. Tällä kertaa ohjeet upposi heti ja dami nousi. Vaikka yritin taas saada koiran epäonnistumaan, niin Ruu hanskasi homman upeasti! Sillä on ihanasti noussut luotto edetä, nyt pitäisi vaan päästä enemmän lumpeiden ja muiden vedessä olevien esteiden sekaan, uskon niiden olevan vaikeita. Kivaa on myös se, että ohjaus toimii joten kuten maalla...pitäisi vaan saada tehtyä samaa jotenkin vedessä...

Ohjauksen jälkeen talsittiin lähihakualueelle, samaisen lammen rannalla, mutta toisella puolella ja ihan toisessa päädyssä. Uusi paikka kokonaan. Alueesta tein tosi pienen, minkähän kokoisia ne yleensä on? Yhteensä neljä pikkudamia alueelle, kaksi rantaan ja kaksi "metsän" puolelle. Tarkoituksena siis ihan vain harjoitella lähihakua ja siihen liittyvää pillikäskyä ja muita vihjeitä, ettei lähdetä etsimään laajalta alueelta. Ja koira toimi tosi kuuliaisesti! Kolme damia löytyi nopeasti, yksi metsän puolella oleva sitten vaikeammin. Metsän puoleen kuului korkeaa suopursukasvustoa ja pikku penger, joka muuttui tiheähköksi metsäksi. Välillä Ruu ajautui alueelta näkymättömiin, joten pillitin sen takaisin ja opastin lennosta etsimään uudestaan alueelta. Tuuli tuli takaviistosta vasemmalta, joten damin löytäminen oli senkin vuoksi vaikeaa. Dami löytyi heti, kun Ruu osui oikein sen kohdalle ja sai hajun. Tällä "rastilla" Ruu kuunteli pilliä tosi kuuliaisesti, hienoa! =)

Sitten marssittiin aivan toisaalle ns kuivalle maalle, jonne olin tehnyt vaikean hakuruudun. Alueella 7 damia, mutta damit laitoin nyt kaikki aika kauas. Tarkoituksena nyt opettaa koira etenemään ruudussa ja uskomaan etsintään. Alue oli etualalta ja vasemmalta helpohkoa kangasmetsää, mutta muuttui melko pian tiheäksi ja puskaiseksi muuttuneeksi istutusalueeksi. Tuuli tuli oikealta/edestä, mutta vaikeampikulkuinen alue oli niin tiheää, että tuuli oli varmasti vaikea siellä. Ruu juoksenteli alkuun paljon etualalla ja tuhlasi siinä parhaimmat voimansa. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hakeutui vaikeammalle alueelle, mutta toi sieltä oikealla takana olevan damin. Sen jälkeen oikealta toisen reunimmaisen ja sen jälkeen yhden keskeltä. Kerran jouduin puuttumaan menoon, kun harhautui pitkälle takaviistoon pois alueelta, mutta uutta etsi-käskyä ei tarvinnut antaa. Ennen kuin annoin Ruun lopettaa, halusin siltä yhden damin vasemmalta "kaukaa". Joten koira vain uudestaan töihin kolmannen damin jälkeen. Ruu kulkikin kivasti alueella ja hakeutui kauemmaksikin, mutta sitten yllättäen se kohta juoksi reilua vauhtia tyhjänä luokseni ja jäi siihen seisomaan. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, otin parin askelta kohti ja Ruu lähti siitä omatoimisesti takaisin hommiin. Ja ei mennyt kauaa, kun se osui lähimmälle vasemmalla olevalle damille, joka sijaitsi siis helpomman maaston alueella.

Lopuksi vielä metsälinja, jossa uusin lähdön kahdesti, kun Ruu lähti selkeästi vinoon oikealle. Kolmas oli onnistuneempi, sieltä siis vain yksi dami ylös.

Hakuruutua pitää treenata enemmän ja siinä selvästi on laitettava lähimmätkin damit selvästi kauemmaksi. Ruu on jämähtänyt etualalle ja kulkee siinä sinnikkäästi ristiin rastiin, vaikkei löydä mitään. Usko etsiä kauempaa on hukassa. Lisäksi pienellä Lapasellani on tapana huolehtia minustakin ja se tulee selvästi takaisin vain tarkistaakseen, että olen vielä paikalla. Eli hakutreeniä lisää!

---

Kotipihassa on otettu tokoa nyt parina päivänä lyhyesti. Ruu on juoksujen jälkeen ollut minusta vähän "apaattinen" ja kovin huomion kipeä, mutta onneksi kotipihassa löytyy sitä iloakin tehdä hommia.

Toivon, että ruudussa on saatu joku ajatus ainakin vähän eteenpäin, sillä tein läheltä lähetyksiä niin, että annoin koiran tarjota oikeaa paikkaa ruudussa. Mielestäni Ruu ei jollain tapaa ole tajunnut vielä homman ideaa. Laitoin ekana päivänä uudet ruutumerkit ja Ruu sortui ekalla yrittämällä jälleen ihmettelemään merkkejä ja nauhaa ja seisoi lopulta toisen takamerkin takana, ennen kuin siirtyi alustalle. Tein paikan hakemista ilman lätkää, joka tuntui olevan liian vaikea, joten otin lätkän käyttöön. Toisena päivänä ajatusta oli työstetty ja homma sujui myös ilman lätkää aikas hienosti! Jospa se tästä. Jotenkin hassua opettaa Pikkumustaa...se ei vaikuta ihan niin välkyltä kuin isosiskonsa Piips, joka oppi nopeasti ruudun lätkän avulla ja loppupelissä sille oli se ja sama, onko ruudussa lätkää vai ei. Ruu taas...ehkä pohtii asiaa liikaa...tai sitten se ei pohdi sitä ollenkaan...en ole oikein vielä selvillä asiasta...=D

Luoksarinstopit on sujuneet kierron kautta! Ihan muutama onnistunut toisto tehty näistä!

Hyppynoutoa testattu metallilla pari kertaa, vähän leppoisa meno, mutta muuten pelittää. Otin sitten metskunoutoa niin, että heti kapulan poimittuaan lähden juoksemaan karkuun ja vaihdetaan kapula leluun. Eli vauhtinoutoja ihan kunnon vauhdilla. Tänään tein tunnarinpalautukseen saman tempun, kaksi toistoa. Molemmilla itse kapulan etsintä hienoa.

Kaukoja pitäisi muistaa jumpata enemmän! Homma on sujunut ja Ruu osaa, joten se on jäänyt sitten sen osaamisen varjoon. Mutta ei niistä vaihdoista tule varmoja, jos ei treenaa!

Istumista on tehty tarjoamisen ja naksuttelun kautta. Ei liikkeenomaisesti ollenkaan. Arvatkaa, kauanko kesti ennen kuin Ruu tarjosi minulle niinkin yksinkertaista asiaa kuin istumista! Kaikkea muuta kyllä ennen sitä...