Korona on siirtänyt edelleen kisojen aloittamista, joten nyt on tammi- ja helmikuun ajan vaan treenattu, lähinnä tokoa. Saatiin Huotarin Oili kouluttamaan meidän kisatokoryhmää säännöllisesti ja se on kyllä ollut tosi kiva juttu, vaikka vasta yksi kerta takana. Viimeksi puitiin Easyn merkin kiertoa, ruutua ja tunnaria sekä tsekattiin nopeasti miltä jäävät näyttää. Kierto ratkaisiin n. 3min aikana, ruutuun tuli paksu pino kotiläksyjä samoin kuin tunnariin. Jäävät näytti tässä vaiheessa hyviltä. Ruutua ja tunnaria on treenattu tosi säännöllisesti, mutta suurta edistysaskelta ei olla vielä niissä otettu. Huoh. Ruudussa riidan aiheena on ruudun paikka ja tunnarissa nenän auki pitäminen HETI alusta alkaen.
Kas tässä näitä ihania kännykkäräpsyjä.
Koska korona on perunut toistaiseksi kaikki kokeet eikä ole varmaa päästäänkö aloittamaan vielä maaliskuussakaan, niin päätin tähdätä SM-kisoihin voittajaluokkaan EVL:n sijasta. Mikäli SM-kisat nyt edes saadaan pidettyä. Ei millään ehditä saada osallistumisoikeutta ylinpään luokkaan ja kovin keskeneräisenä en halua noihin kisoihin edes lähteä. Haluaisin kuitenkin isompien kisojen kisakokemuksen Easylle ja kivempi ottaa osaa siksi pykälän helpompaan luokkaan.
Nomea on treenattu vähemmän, mutta kuntoa on lähdetty kasvattamaan säännöllisesti nyt talven aikana. Päätähtäimessä on loppukesä ja syksy, silloin en halua, että kunto loppuu kesken. Aloitettiin peruskestävyydellä, tehtiin potkurilenkkejä, joissa vaadin ravia. Alkuun Easy yritti herkästi vaihtaa laukalle, mutta nyt en meinaa saada sitä välttämättä laukkaamaan. Keskimäärin on menty n. 10km lenkkiä, muutamia 16-20km lenkkejä on pisimmillään tehty. Osan matkaa noista olen antanut/saanut Easyn kulkemaan laukkaa. Kaikki lenkit koira on tuntunut menevän kevyesti, ihmisellä on ollut sataprosenttia raskaampaa. 😂
Nyt ei olla hetkeen päästy potkuroimaan, mutta Easy on siirtynyt omatoimisesti kasvattamaan kestävyyttä, voimaa ja sitkeyttä. Se löysi nimittäin vahingossa loukkaantuneen nuoren rusakon ja kiikutti sen minulle. Siitä sen into etsiä pupun jälkiä nousi potenssiin sata ja koko ajan pitäisi saada rämpiä pitkin metsiä ja umpihankea. KOSKA sieltä voi LÖYTYÄ toinenkin LÄMMIN RIISTA! Pisimmillään ollaan menty n. 1h lenkki, josta Easy on juossut/kulkenut umpihangessa n. 40min. Koira irtoaa jo aika kauas, eikä sillä ole ihan heti kiire tulla takaisin. Nyt tämä vielä menee, mutta kun lumet sulaa, niin miten kaukana tämä sitten viilettää menemään? Joudunkohan harkitsemaan tutkapannan hankkimista...😬 Liikaa en halua rajata Easyn inspiraatiota. Nyt näyttäisi siltä, että alo- ja avoluokan haku treenautuu kuin itsestään... En malta odottaa kevään riistatreenejä!
Nyt tuoreeltaan Easy aloitti juoksut, joten sekin olisi torpannut kokeisiin osallistumisen. Onneksi viimein aloitti, niin saadaan ne tästä sopivasti ohitse.
Muori-koira on ehkä hieman köpistynyt ja satunnaista liikkeelle lähdön ontumista on ollut havaittavissa. Ilmeisesti jumiutuu hangesta todella, vaikka se ei varsinaisesti hangessa edes lenkkeile. Lunta on vain tullut niin usein ja paljon, että meidän omat polut ei meinaa pysyä tampattuina, vaan polku jää sellaiseksi pehmeän lumen pöpperöksi. Ja jos on se ihmisellekin raskas kulkea, niin miksei se olisi sitä koiralle? Täytyy huoltaa Muori ja tsekata tilanne tarkemmin.
Muoria on myös närästänyt ilmeisen paljon, sillä se turvautui äärimmäiseen keinoon oloa helpottaakseen ja söi p-a-s-k-a-a metsästä. Monet koirat toki sitä tekevät, mutta Ruulle se oli täysin poikkeavaa käytöstä. Kesällä se yritti ohimennen pari kertaa mutustella multaa/hiekkaa tms, mutta en tuolloin tajunnut yhtään mikä oli hätänä. Nyt on vaihdettu kevyempi ruoka, ylimääräiset rasvat on karsittu pois, puruluut olen korvannut ruoalla täytetyillä kongeilla ja olen pyrkinyt lisäämään ainakin yhden ruoka-annoksen päivään. En ole huomannut, että ongelma olisi ainakaan pahentunut. Varovaisesti voisin todeta, että ehkä edes vähän helpottanut.
Jatkamme treenejä ja kuntoilua. Voisin yrittää kasailla jonkinlaista koostetta toko-treeneistä videollekin. Viime viikonloppuna saatiin parhaat kaverit ystävänpäiväviikonlopuksi kylään ja se olikin pelkkää koiravouhotusta aamusta iltaa. "Parempi" kamera ei ole ulkoillut mukana, koska niin kovasti haluaisin päivittää sitä paremmaksi, mutta ihan heti ei pysty investoimaan. Siksi motivaatio nykyisen ulkoiluttamiselle on olematon. Easysta on kasvanut atleettinen nuori koira ja olisi kiva saada se näkymään kuvissa. Sitä odotellessa tyydytään kännykkäräpsyihin.
Blogi on ollut hiljainen, koska korona perui loppuvuoden kokeet ja kaikki vähän lässähti. Jäätiin vaan puuhastelemaan. Ja toisaalta loppuvuosi hujahti kuitenkin nopeasti, joulu ja uusivuosi vietettiin melko perinteisesti. Tykkään hirveästi joulusta ja sen viettäminen on aina yhtä ihanaa. Kuitenkin vuoden loppu muistuttaa aina myös Iitun, Miukun ja Piinan kuolemasta, joista tuli kuluneeksi viisi vuotta. Se oli silloin niin kova paikka, että sen muistaa vieläkin ja siksi mieli meinaa olla apea. Kolmen jäsenen nopea poistuminen laumasta otti koville. Kaikki rakkaita lemmikkejä.
Ja uusivuosikin alkoi synkästi, sillä menetimme tärkeän ja rakkaan sukulaisen hieman yllättäin. Aika ei olisi ollut vielä. 💔
Vuosi 2020 jää historiaan inhottavan korona-viruksen takia. Eikä se ole ohi vieläkään, ei lähelläkään. Viruksen aiheuttaman synkkyyden edessä olo tuntuu niin voimattomalta. Toivottavasti rokotteet alkaisivat auttamaan pian ja synkkyyden keskelle alkaisi ilmestyä enemmän toivoa ja valoa.
Mutta jos jättää maailman ja omat murheet pois mielestä ja keskittyy hetkeksi vain "koiravouhotukseen", niin ehkä vuodessa 2020 on muutakin muisteltavaa kuin korona. Tulevaisuuteen en tavoitteita listaa, koska lopulta millään tuloksilla ja suurilla suunnitelmilla ei ole väliä.
Easy täytti huhtikuussa 2020 vuoden ja kävi tutkituttamassa itsensä luustoltaan terveeksi! Tehtiin ensimmäkseen tokoa ja odoteltiin koronan hellittämistä ennen kuin päästiin ensimmäiseen kisaan. ALO1 kisattiin vasta kesäkuussa täysin pistein, kunniapalkinnolla ja luokkavoitolla.
Hoksattiin tässä kohtaa, että korona sallii Labradorien Derby- ja Mestaruuskisan järjestämisen elokuun alkuun, joten päätettiin vähän viime tingassa ilmoittautua siihen mukaan. Ja sitten yritettiin treenailla enemmän nomea, mutta tässä välissä oli taipparitkin, jotka vaativat omat treeninsä. Taipparit Easy läpäisi kirkkaasti heinäkuun puolivälissä. Derby jännitti ja tuotti ohjaalalle stressiä ja siinä stressissä onnistuin saamaan vajaa viikko ennen koetta Easyn epävarmaksi ja jättämään mm. noudon kesken. Tämän pahemmin ei mikään voisi enää mennä, joten oli pakko vaihtaa taktiikkaa ja suunnitelmana oli, että ohjaaja on hiljaa ja antaa koiran tehdä työt.
Derby- ja Mestaruuskisa oli Labradorikerhon 40v juhlakisa ja derbyssä oli ennätysmäärä osallistujia,
yhteensä 56 koirakkoa.
Easy ylitti itsensä ja selvitti karsintapäivänä itsensä seuraavan päivän finaaliin! Finaalipäivänä tehtävät olivat vaikeampia, mutta Easy suoriutui rasteista erinomaisesti ja lopputuloksena oli Derbyn hopeasija vain 1v 3kk iässä! Aivan huikean uskomaton suoritus! Tätä pidän ehdottomasti vuoden 2020 kohokohtana! Ihan timanttinen koira 💗
Elokuussa päästiin tutustumaan metsästykseen ensimmäistä kertaa ja Easy kävi muutamia kertoja kyyhkyllä. Lähinnä oltiin ja harjoiteltiin passissa olemista ja sehän sujui tosi mallikkaasti. Kerran Easy oli aamulennolla ja silloin sai hakea parit ammutut linnut, mutta itse hain myös muutamat, jotta koiralle jäisi käsitys, ettei kaikesta ammutusta pääse noutamaan. Tutustuttiin samalla "naapuriin" ja päästiin kotinurkille metsästämään. Ja koska ollaan lähellä, niin käytiin myös muutamia kertoja etsimässä hukkaan joutuneita lintuja. Aina ei löytynyt, mutta kerran Easy osoitti loistavia metsäkoiran ominaisuuksia ja nappasi lentoon yrittäneen hyvävoimaisen kyyhkyn kiinni. Easy pääsi myös jälkietsimään sorsia ja toimitti niitä syyskuun kylmästä rantavedestä talteen.
Metsästyshommien lisäksi jatkettiin tokoiluja, mutta sitten oma seura kaipasi alemmanluokan osallistujia rally-tokon SM-kisoihin, joten otettiin ylimääräistä ohjelmaa listalle. Jotta SM-kisoihin pääsi, piti olla tulos alokasluokasta. Tavallinen flunssa iski allekirjoittaneeseen, joten Easyn ohjaksiin pakotettiin lainaohjaaja, joka ei ollut kisannut aiemmin rallyssa. Easyhän tekee sen kanssa, jolla on nakit ja niin kaksikko nappasi itselleen 2 x hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, vaikka Easykään ei ole harrastanut rallya. Rally-SM kisoissa edustettiin siis lokakuussa ja siellä ohjaaja mokaili yksilösuorituksen, mutta mahtava joukkueemme saalisti lopulta joukkuepronssia! Samalla Easylle RTK1 koulari.
Lokakuun lopussa korkattiin vielä tokossa avoinluokka tuloksella AVO1 318,5p, kunniapalkinto ja luokkavoitto.
Heti tokokokeen jälkeen huristeltiin Pihtiputaalle allekirjoittaneen lapsuuden maisemiin ja päästiin kanalintujahtiin kolmeksi päiväksi. Jälleen tuli erinomaista passiharjoittelua, eli kuultiin laukauksia harvakseltaan, mutta ei noutoja. Eräänä aamuna oli niin sumuista, että linnut piiritti meidät maata pitkin, kun eihän teeret sumussa lennä. Nähtiinkin pari lintua sumun keskellä, mutta ampumaan ei päässyt. Jännittävä ja ainutlaatuinen kokemus. Easy jaksoi hyvin myös metsäsamoilut aamupassien lisäksi. Toisena aamuna saatiin yksi teeri ja sen Easy sai noutaa. Tämä kanalinnustus on ehdottomasti SE juttu, mitä haluaisin itsekin tehdä oman haulikon kanssa. Siinäpä haaveilua ja tavoittelemista tulevaisuuteen.
Aamupassissa
Tähdättiin vielä tokossa loppuvuotena voittajaluokan kokeeseen, mutta sitten tuli taas korona. Sinänsä ei harmita, koska koe olisi tullut hieman liian pian suhteessa sen hetkisiin taitoihin. Nyt niitä on ehditty treenata huomattavasti pidemmälle. Loppusyksystä tehtiin muuten ihan vähän peltojälkeä ja tsekattiin miten paljon on unohtunut, kun ei olla tehty. Vaan ei Easy ollut unohtanut, jatkoi siitä mihin viimeksi jäi. Nenä kävi tarkasti ja luoja että se jäljesti kyllä upeasti! Esineetkin lähtisi ilmaisemaan hienosti, kun vain vähän treenaisi. Tästä koirasta olisi kyllä tähänKIN hommaan!
Paljon kerettiin vuonna 2020 ja niin kiitollinen kaikista kokemuksista. Virallisiin nome-kokeisiin ei päästy, koronan ja juoksujen vuoksi, mutta toivottavasti tänä vuona päästään jatkamaan eteenpäin. Treenataan ainakin paljon ja nautitaan siitä mitä saadaan tehdä.
Sitten on Ruu, joka täytti korona vuotena pyöreät 10v! Ikä näkyy jo muorikoirassa ja vuosi 2020 menikin suuremmaksi osaksi vähän terveysmurheiden kanssa.
Ruun vuosi 2020 käynnistyi ihan kivasti ja maaliskuussa kisattiin ensimmäisen kerran rallyn voittajaluokassa. Ohjaaja oli luhistua jännityksestä ja muusta säädöstä ihmisvauvan kanssa, mutta rata meni hyväksytysti läpi ja tuomarin mielestä virheettömästi, joten pisteitä täydet 100!
Ruulle on kauhean tärkeää saada tehdä mun kanssa jotain, joten siksi tätä rallya tehdään, vaikkei se ohjaajan suosikkilaji ole. Mutta mitä sitä ei koiransa vuoksi tekisi.
Kuva: Riikka Närä
Sitten tuli se korona asuttiin kotona. Mitään isompia murheita terveyden kanssa ei sinänsä ollut, mutta halusin Ruun terveys tsekkaukseen samalla, kun Easy kävi terveystutkimuksissa kesällä, koska omiin sormiin Ruun oikea polvi oli vähän turvonneen tuntuinen. Ja olihan se vähän turvoksissa ja samalla huomattiin, että ylhäällä iso poskihammas olisi ehkä poistettavassa kunnossa, tai ainakin sitä pitäisi tsekata tarkemmin. Polven parempi hoito tehtäisiin loppukesästä eri reissulla, muuten ei erityistä huonoa terveydessä todettu.
Seuraavaksi käytiin tsekkaamassa hampaat, pieniä etuhampaita otettiin pois kaksi (toinen jostain oudosta syystä oli tuoreeltaan katkennus, niin sen jämät poistettiin samalla), mutta poskihampaat saivat jäädä. Hammaskivet poistettiin, mutta sitä ei ollut mahdottoman paljon.
Hampaiden hoidosta meni korkeintana pari kuukautta, kun käytiin Tampereella alkusyksystä hoitamassa suunnitellusti polvea. Silti suurena yllätyksenä Ruulta kuuluikin selkeä sivuääni sydämestä! Oireita ei onneksi ollut, mutta jossain kohti kannattaisi tsekata sydämen tila tarkemmin.
Polven hoidosta kului juuri sopivasti varoajat umpeen ja myös Ruu kävi Rally-tokon SM-kisoissa Turussa edustamassa joukkuettamme voittajaluokassa. Treenit jäivät kyllä vähän vähälle ja sitä parasta fiilistä ei ehditty saavuttaa. Ohjaaja teki tietämättään virheitä ja hypystä Ruu ajautui kovasta yrityksestä huolimatta ohi, joten loppupisteitä jäi 92 ja sillä oltiin kuitenkin hienosti sijalla 5! Ja bonuksena upeasti joukkuepronssia!
Suunnitelmana oli osallistua vielä noutajien rally-kisoihin, mutta korona hiljensi kaiken. Metsästykseen en Ruuta enää ottanut, koska pyrin vähän säästelemään muorikoiraa ja välttämään suurta fyysistä rasitusta. Sopivissa kohti Ruu sai kuitenkin hengailla mukana ja auttaa riistan kantamisessa. Ja nämä oli varmasti Ruun vuoden kohokohtia 💗
Myös Ruu kokeili loppusyksystä peltojälkeä, mutta kovin hienosti ei kyllä sujunut. Ruu oli jo edellisenä vuotena jotenkin häslä eikä keskittynyt. Tuntui, että inhosi esineitä jäljellä ja pyrki lähinnä juoksemaan jäljen korkealla nenällä läpi. Aloin kovasti miettiä, että kuormittaako haistelu sydäntä paljon ja johtuuko huono työskentely siitä? Ajan saaminen vähän venyi, mutta loppuvuodesta ehdittiin vielä tsekata sydän kunnolla. Huojentavaa oli, että vaikka siellä oli läppävuoto, niin sydän toimii edelleen hyvin eikä ole suurentunut yhtään. Normaalia elämää saa ja pitääkin jatkaa. Kontrolloidaan tilanne tarpeen mukaan.
Eli aika terveysmurhepainotteinen vuosi oli Ruulla, mutta onneksi ei liian vakavia asioita. Kaikkien kanssa pärjätään ja olen onnellinen, että seikkailut jatkuvat myös Muori-koiran kanssa.
Easyn kanssa korkkasimme tokon avoimenluokan viime sunnuntaina. Talkoilin ensin evl ja voi luokissa liikkurin apparina, jolloin kisapaikalla oltiin jo ennen klo 9 aamulla. Ylempien luokkien välissä oli reilu tauko ja ehdin käyttää Easya kunnolla lenkillä aamupäivällä. Avoinluokka alkoi vasta klo 13. Hyvää odottelun harjoittelua tulevaisuutta ajatellen.
Avoimessa luokassa koirakoita oli yhteensä 8 ja tuomarina Heli Herranen. Me suoritimme heti toisena. Liikkeet oli jaettu kolmeen settiin, ensin paikalla istuminen ja sitten 5 + 4 liikkeen setit. Hallissa sai odottaa vain seuraavana oleva koirakko vuoroaan ja tilaa oli erittäin niukasti, joten isoja viime hetken treenejä ei pystynyt tekemään. Me mentiin hyvillä mielin kokeeseen, mutta monen epävarman tekijän kanssa. Suurimmat keskeneräiset asiat oli ruutu, jossa Easy vielä edellisenä päivänä istui seisomisen sijasta. Outo virhe ja ajatus ylipäänsä, sillä en missään vaiheessa ole Easya ikinä koskaan pyytänyt istumaan ruudussa eikä se siitä ole palkkaa saanut. Sitkeääkin sitkeämpi virhe, josta ei olla päästy eroon. Toiset epävarmuudet on jäävät, joissa ei ole mitään varmuutta vielä olemassa. Ja kaukot, ikuisuusprojekti, ei voinut tietää millä tekniikalla tekee kokeessa. Sekatekniikka on varjostanut koko ajan tätä projektia.
Mutta ilman koetta ei päästä eteenpäin. Sen vuoksi mentiin hyvillä mielin tsekkaamaan tilanne. Jännityskin pysyi hyvin kurissa, koska oli niin paljon kivempaa mennä tokokehään kuin rallikehään... Alla liikkeet ja kommentit. Liikkeet suoritusjärjestyksessä.
Paikkaistuminen: 10 - Easy istui tosi kauniisti ja rauhassa. Sitten yllättäen alkoi haistella maata lyhyen aikaa ja jatkoi taas nätisti istumista loppuun. Tuhma koira. Ei ole treeneissä ikinä haistellut, mutta onhan meillä treenejä alla niin vähän, että en voi nyt oikein moittia. Tuomari oli turhan kiltti pisteissä.
Lyhyt tauko
Luoksetulo: 10 - Hyvin maahan etujalkatekniikalla. Tuli ok vauhtia ja siisti sivulle tulo.
Liikkeestä seisominen: 10 - Ihan hyvä seuruu ja ok stoppi, mutta vino. Niin kovin vino. Mutta seisoi! Olisi hyvin voinut istua tai ampua maahan. Tyytyväinen, että seisoi.
Merkin kierto: 10 - Menovauhti olisi voinut olla reippaampi. Siisti sivulle tulo. Matkan varrella oli lattiassa kohta, jossa haisi koirien mielestä jotain. Sama kohta häiritsi ylempiä koirakoita tunnarissa. Easy onneksi ylitti alueen ongelmitta.
Kaukot: 10 - Ansaittu! Tekniikka toimi, upeaa!
Hyppy: 10 - Siisti kokonaisuus.
Tauko
Liikkeestä istuminen: 10 - Se istui! Meille helpompi olisi ollut maahanmeno, mutta tuomari päätti, että istutaan. Ihan ok istuminen, asento oli paljon suorempi kuin seisomisessa. Hyvä seuruu. Iloinen, että tämäkin onnistui kokeessa.
Seuraaminen: 10 - Easy oli jo vähän väsynyt eikä innoissaan edistänyt yhtään. Parissa kohti kontakti ja paikka huono, mutta ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. On unohtunut treenata peruutusta aktiivisesti ja siinä Easy tuli niin taakse, että törmättiin. Onneksi en mielestäni tallonut varpaille. Isona ongelmana on mun vasemman käden paikka. Se on mennyt eteenpäin, mutta vieläkin ajoittain mun on kamalan vaikea löytää sille fiksua paikkaa koiran viereltä. Jatketaan työstämistä.
Ruutu: 9½ - Meni hyvin ruutuun asti ja se SEISOI! Wuhuu! Nopeasti kyllä pyysin makuulle. Stoppi oli vähän pehmeä, mutta sitäkin saadaan treenattua. Perusasentoon tuloa ei oltu ehditty treenata vissiin kertaakaan liikkurin kanssa kunnolla ja sitten kokeessa asetun vielä niin, että Easyn on vaikea tehdä kummallakaan tekniikalla perusasentoa. Olen liian takana etujalkatekniikkaan ja liian edessä takajalkatekniikkaan, jonka vuoksi Easy pomppaa epämääräisellä tekniikalla ollakseen about oikeassa kohdassa. No, tätä ei tartte enempää treenata, kun jatkossa koiraa kutsutaan ruudusta pois.
Nouto: 10 - Haki ja palautti ihan ok vauhdilla, mutta luovutus oli todella hidas. Oudon hidas. En oikein osaa selittää miksi.
Kokonaisvaikutus 10, joten yhteensä siis AVO1, 318,5p, KP ja luokkavoitto. Osa kympeistä ihan ansaittuja, mutta hieman kilttiä oli tuomarointi muutaman liikkeen kohdalla.
Kokonaisuuteen olen ihan super tyytyväinen, sosiaalinen palkka toimi ja Easy teki työt niin hyvin kuin osaa tässä vaiheessa. Nyt jatketaan kohti voittajaluokkaa.
Easy täytti eilen 1,5v. Vasta! Liian usein ajattelen sen olevan jo 3v, kunnes havahdun siihen, että eihän se vielä todellakaan ole. Easyn luonne saa sen varmasti aikaan, sillä se on sellainen pikkuvanha sielu. Easy on myös tosikko ja ehdottomasti meidän perheen poliisi. Työt tehdään täysillä ja töitä se kyllä haluaisi koko ajan tehdä. Esimerkiksi omaehtoinen leikkiminen pihassa on jäänyt jo tässä vaiheessa hurjan "vähäiseksi", mutta tarjoutuu kyllä töihin, vaikka ei treenihetki olisikaan. Tiedä sitten miten paljon on mallioppimista vanhemmalta koiralta? Ruuhan ei enää koko ajan ole leikkimässä eikä leiki yhtään, jos minä touhuan muita piha hommia tai esim. puhun puhelimessa.
Easy n. 1v5kk iässä
Syksy alkaa olla lopussa metsästyksen osalta. Maltillisesti mentiin tämä ensimmäinen metsästyskausi läpi, sillä isommat tavoitteet ovat tulevaisuudessa. Nyt saatiin rakennettua rauhaa, malttia, rauhaa ja vähän lisää malttia. Tärkeintä oppia tässä vaiheessa. Tutustuttiin meidän "naapuriin", jonka ansiosta Easy pääsi kyyhkylle sekä pari kertaa etsimään sorsia jälkikäteen. Toisella kertaa ei lintuja löytynyt ja ne mitkä lähti lentoon ei saatu alas. Toisella kertaa kaislikosta/veden puolelta palautui nopeasti kaksi heinäsorsaa, jotka sinne haavakoina oli paennut. Linnut oli jo elottomia, mutta eivät jääneet hukkaan. Easy kävi vesialuetta läpi omatoimisesti eikä kylmä vesi tuntunut haittaavan yhtään. Tämmöinen jälkietsintä on tosi mukavaa ja mielekästä vaikka löytöjä ei tulisikaan. Suuri kiitos mahdollisuudesta!
Easy ja heinurit. Kuvasta ei näy, mutta koiraa paleltaa oikein kunnolla. Etsintää kylmä vesi ei haitannut yhtään.
Ruu oli mukana sorsien etsinnöissä ja auttoi saaliin kantamisessa sillä aikaa, kun Easy kahlasi ja rämpi vedessä. Ruulle on hirmuisen tärkeää saada olla mukana, vaikka varsinaisiin töihin en raaski sitä enää laittaa. Ruu on aina kantanut saalista erittäin kauniisti eikä se halua laskea sitä vapaaehtoisesti alas. Nyt sai kantaa pitkään ja hartaasti. Onnellinen mummukoira.
Syyslomalla päästiin kanalintujahtiin Pihtiputaalle. Ensimmäisenä aamuna Easy jaksoi jonkun aikaa istua ja ihmetellä, kunnes kävi makuulle. Oli täysin hiljaa koko ajan. Aamu oli hiljainen, mutta ihan lopussa lensi pari lintua ja yksi saatiin alas. Sen Easy sai käydä hakemassa ja nopeasti löysikin. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta kanalintujen sanotaan olevan kaikkein mieluisinta noudettavaa ja Easyn piti nostaa vähän karvojakin pystyyn, kun niin ihanan jännittävää tuntui olevan. Noudon jälkeen istuttiin vielä hetken aikaa, vaikka aamu oli jo ns. ohitse. Se maltti ja rauha. Päiväretkellä ei lintuja näkynyt. Lopussa lähti edeltä yksi metsäjänis, jota ei saatu saaliiksi, mutta laitoin Easyn jäljille ja kyllä se painelikin jälkiä pitkin menemään. Hyvä, riistan haju kiinnostaa.
Ekana aamuna passissa.
Toisena aamuna oli lintuja, mutta niin paljon sumua, että ei päässyt oikein ampumaan. Teeret eivät tykkää lentää sumussa ja ne tulivat maata pitkin periaatteessa haulikko etäisyydelle. Niitä oli edessä ja takana, mutta sumun vuoksi ei nähnyt kunnolla ja etäisyyden arvioiminen on hankalaa. Lopulta ne pärähtivät karkuun. Päiväretkellä nähtiin lintuja ja metsästäjä pääsi niitä yrittämäänkin, mutta ei pudotuksia.
Easy, pikkuvanha tosikko kun on, on melkein tilanteessa kuin kuin tilanteessa rauhallinen. Se ei lähde juoksemaan metsään into piukkana, vaan se odottaa kärsivällisesti auton lähellä, että päästään matkaan. Kun pysähdeltiin metsäkävelyllä niin Easykin pysähtyi. Se kulkee metsässä vaivattomasti ja oppisi varmasti ajamaan kanalinnut ylös jos sellainen tapahtuisi pari kertaa. Laukauksista Easyn kierrokset nousivat ja ihan kaikkein parasta antia näinä kolmena päivänä oli se, että se ei päässyt noutamaan kaikista laukauksista. Laukausten jälkeen se olisi kyllä halunnut lähteä juoksemaan, mutta en päästänyt. Vasta kun kierrokset oli selvästi alhaalla päästin sen taas kulkemaan vapaana. Silloin ei ollut enää tarvetta syöksyä holtittomasti eteenpäin. On mielenkiintoisen hämäävää, miten kaiken sen rauhan alla kuohuu hyvin nopeasti.
Tässä Easy on pysähtynyt odottamaan, kun kaikki muutkin on pysähtyneet. Tuossa se patsasteli pitkään ja odotteli kärsivällisesti matkan jatkumista.
Kolmantena aamuna oli myöskin hiljaista ja vasta ihan lopussa lensi pari lintua. Ensin toinen lähelle puuhun, mutta jäi niin piiloon, ettei heti päässyt ampumaan. Ja hetken päästä lensi toinen yllättäen ampujan selän takaa, johon kaksi laukausta, mutta molemmat ohi. Ja laukausten myötä se ensimmäinenkin lintu otti hatkat. Jälleen kuultiin laukauksia, mutta ei noutoja. Metsokin nähtiin ihan loppuviivalla ennen autoa, mutta vanha kokenut lintu liiteli varmasti ajoissa karkuun.
Easy vikan aamun passissa. Taisi välillä tuhista unissaan, että kyllä ainakin rennosti osasi ottaa. Unohdin koiran takin kotiin, niin hätäratkaisuna edes pyyhe vähän lämmittämässä.
Päiväretkelle ei kolmantena päivänä enää ehditty aikataulullisista syistä. Mutta oli ihan parhaat kolme päivää ja ihan parasta antia nuorelle koiralle. Itse tykkään ehdottomasti eniten kanalinnustuksesta ja tuli hirveä hinku saada itsellekin metsästysluvat.
Nyt jatketaan treenejä. Nomessa pitäisi oikein kunnolla ottaa työn alle ohjaukset ja haku. Varsinkin haku on tökkinyt ja ei olla sitä treenattu pitkään aikaan. Ajattelin treenata seuraavaksi hakua riistan kanssa, niin motivaatio on varmasti kohdallaan. Ohjauksiin tarvittaisiin vankemmat perustat. Hyvin motivoituna Easy menee pitkänkin ohjauksen "helposti", mutta sille ei tässä vaiheessa vielä riitä vahvaksi motivaatioksi se, että olisi käynyt hakemassa markkeerauksen samasta paikasta tai tehnyt jo yhden ohjauksen samaan paikkaan. Easy tuntuu ajattelevan, että sieltä on jo haettu, miksi mennä uudestaan?
Ei ole mitään järkeä herätä klo 02.20 ja lähteä 4h yöunilla ajamaan kohti Turkua, jossa vietät koko päivän ja kotimatkalle pääset varaslähdön turvin klo 21.30. Kotona peiton alla olin uudestaan klo 01.30. Sanotaan, että ei tarvinnut unta houkutella... Ystävä sanoi, että koiraharrastajat ovat ihan oma rotunsa. Ja niin me varmasti ollaankin. Yksin en olisi lähtenyt, mutta samanlaisen vouhottajan kanssa kyllä. Itseasiassa olihan meitä siellä kokonainen joukkue.
Mutta rally-tokon SM-kisoihin Turkuun ajeltiin ja matka joutui hyvin. Perillä oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ajoissa klo 7 aikaan aamulla. Yöllä ei paljon liikennettä ollut. Vajaan tunnin odottelun jälkeen menin Easyn ja Ruun kanssa eläinlääkärin tarkastukseen. Molempien kanssa yhtäaikaa, koska muuten Easyn tarkastus olisi ollut päällekkäin Ruun rataantutustumisen kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi järjestäjä voinut vähän katsoa tulijoita ja joukkueita ja sijoittaa meitä samoihin ryhmiin. Näin korona-aikaan olisi välttynyt turhalta paikan päällä olemiselta, sillä nyt kaksi meidän joukkueesta aloitti aamusta ja muut vasta viimeisten joukossa. Silti kaikki oli paikalla reilusti ennen omaa vuoroa kyyditysten takia.
Ruun rataantutustuminen oli about klo 9.30 ja meidän vuoro oli ekan ryhmän viimeisinä. Radalla oli meille kaikki vaikeimmat jutut eli hyppy ja pers kukkanen. Hyppyä ehdin treenata ulkona agi-kentällä ja se sujui siellä tosi hienosti, mutta ei silti onnistunut radalla. Meidän tulos oli 92p ja sillä irtosi sija 5. Moni jäi ilman tulosta ja muutenkin rata vaikutti olleen haastava. Tässä mielessä meiltä oikein hyvä suoritus emmekä olisi kyllä pystyneet yhtään parempaan. Tai minä en olisi pystynyt. Ruu oli ihan super ja teki kaikki niin hyvin kuin osasi. Taitavampi ja osaavampi ohjaaja olisi ollut parempi, sillä kaikki virheet tuli mun mokista.
Eka virhe tuli kyltillä 6 -1p kontr. En osaa sanoa miksi, koska tämä onnistui omasta mielestä ihan nappiin. Sitten kyltillä 10 -1p väärästä suorituspaikasta. Tehtävänä oli puolen vaihto jalkojen välistä ja radalla kyllä mietin, että teinköhän tämän liian aikaisin. Onneksi en uusinut. Kyltti 13 oli hyppy ja vaikka kuinka vihjailin hypystä se ei onnistunut ja Ruu meni siitä ohi, eli -3p uusinnasta. Kyltti 17 oli se pers kukkanen ja omasta mielestä se onnistui hienosti, mutta -3p tvä eriaikaisuudesta. Tuomarin kommentit suorituksesta oli "Hieno tasainen suoritus. Siisti peruutus ja liikkeestä seiso.". Tämä oli Ruulle toinen hyväksytty tulos voittajasta.
Sitten taas odoteltiin jonkin aikaa ennen Easyn rataa. Easy sai kunnian aloittaa koko alokasluokan. Ainoa "vaikea" liike meille oli seiso-istu-maahan 1-2-3 askeleella. Easy arpoi kovasti ennen kisoja seisooko vai istuuko ja viimeisimmäksi päätti olla menemättä maahan. Ja miten kävikään. Mokattiin heti eka kyltti, jossa pysähdys, maahan ja kierrä koiran ympäri. Aivan yksinkertainen ja helppo tehtävä. Ja Easy ei pysähtynyt perusasentoon, vaan jatkoi inasen matkaa ja korjasi nopeasti. Minä pohdin kovasti paljonko tästä tulee virhepisteitä ja lopulta tulin lopputulokseen, että olen pohtinut jo tovin tätä asiaa, että parempi on uusia. En kestäisi, jos siitä napsahtaisi -10p. Mieluummin se -3p. Muuten rallateltiin rata läpi helposti, mutta tuomari nappasi vielä -1p kyltillä 5 ov. Enkä tiedä miksi. Lopputulos 96p ja sillä sijoitus kaukana kärjestä. Joka tapauksessa Easylle kolmas hyväksytty ja RTK1. Tuomari oli kommentoinut kisalappuun, että "Hienosti huomattu uusimisen paikka.". Eli kymppi siitä olisi napsahtanut ilman uusimista.
Loppu päivä olikin aikaa odotella joukkue tovereiden ja muiden ystävien suorituksia. Hallissa ei hengailtu ylimääräisiä ja maskit päässä aina, paitsi omilla kisasuorituksilla ja palkintojen jaossa. Yllättävän nopeasti se päivä lopulta sujahti. Ja mikä mahtavinta, meidän pikkuinen ja pippurinen joukkueemme ylsi lopulta pronssille! Laukaan koiraharrastajat sijoittui 35 joukkueesta mitaleille! Upeaa me! Erityisesti onnea Anna ja Pipsa SM5 sijasta!
Ei pitänyt ei. Easyn kanssa oli tarkoitus aloittaa rally-toko sitten joskus useiden vuosien päästä eläkelajina ja keskittyä nyt pelkästään muihin juttuihin. Mutta kun on ystävä, joka on niin kiltti ja ihana ihminen, että et voi sanoa ei. Tai alkuun olin kyllä vakuuttava (ainakin itselleni), enkä todellakaan ollut lähdössä mihinkään Turkuun SM-kisoihin. Ehei. Mutta hiljalleen se vakuuttava vastarinta mureni, kun säännöllisesti tuli niin kauniisti toteamus, että "Easy otettaisiin niin mielellään mukaan joukkueeseen.". Sellaista lempeää tönimistä asian tiimoilta. No en pelkästään Easyn kanssa lähtisi. Kuulemma Ruukin mahtuu joukkueeseen. Huokaus ja niin sitä sitten lähti ilmo seuran omiin rally-kisoihin. Aluksi meinasin vain yhdelle radalle, mutta sitten pelkäsin kämmääväni jotain ja kaksi rataa olisi varmempi saada tulos. Tuplakisat kun olivat.
Viikko ennen kisoja oma nenä muuttui nuhaiseksi, joten äkkiä lainakuljettajaa järjestämään. Kaikki lajia harrastaneet kaverit olivat tavalla tai toisella buukattuja. Pienen säädön jälkeen yksi ystävistä riensi pakotettiin hätiin ja sain Easylle kuskin kisoihin. Ainoa vaan, että kumpikaan kaksikosta ei ollut harrastanut rallia aiemmin. Olihan mun tarkoitus treenata jotain ennen kisoja, mutta jotenkin vaan en ehtinyt saanut aikaiseksi.
Rallyn alokasluokka on hyvin simppeli ja toko-koira osaa oikeastaan kaiken mitä liikkeet vaatii. Rally vaan on lajina kummallisen kimurantti ja täynnä vielä kummallisempia sääntöjä. Kokematon parivaljakko teki ekalla radalla 100p suoritusta, mutta toka vikalla kyltillä prakasi. Siihen kaksi uusimista ja siltikin säätöä, jolloin lopputulos 83p. Mutta miten hienosti! Toisella radalla meno oli yhtä hienoa, mutta yksi säätämisen kanssa tehty uusiminen. Kova tuuli vei kylteiltä lappuja pois, joten siihen nähden ohjaaja veti hyvin (kun muisti liikkeet). Tuomarista riippuen tuo yhden kyltin uusiminen olisi voinut johtaa hylkäykseen (näin me itseasiassa luultiin), mutta luultavasti tuomarilla oli ihailtavaa pelisilmää ja uusimisen säätö annettiin anteeksi, koska tuuli vei kylteiltä lappuja. Oli miten oli, tokalta radalta 96p ja vielä sij. 3! Hyvä Easy ja T!
Vajaa viikko SM-kisoihin. Easy aloittaa koko alo-luokan. Perus.
Facebookissa on sellainen ryhmä kuin Noutajapörssi. Siellä metsästäjät ja koirakot voivat ilmoittaa aikeistaan ja suunnitelmistaan metsästyksen osalta. Tarkoitus on siis saada aina koira mukaan metsälle, jotta lintuja ei jäisi maastoon. Yhden ilmoituksen ansiosta pääsin sitten Easyn kanssa ihan tähän lähelle, melkein kuin "takapihalle" metsästämään kyyhkyjä. Ensimmäinen kokemus passissa oli erittäin onnistunut. Mitään ei oikeastaan tapahtunut, yksi laukaus, mutta ei noutoa. Easy pötkötteli rauhassa, kun mitään ei tapahtunut. Se ei selvästi vielä ymmärtänyt, että miksi me siellä edes oltiin. Mutta pääasia, että oli täysin hiljaa ja rauhallinen koko ajan.
Passissa rennosti
Tämän kokemuksen kautta sitten sain kuitenkin tähän "naapuriin" yhteystiedot ja ilmiannoin meidät vapaaehtoisiksi passeihin tai etsimään kadonneita lintuja, kun näin vieressä asutaan. Ja päästiin sitten tosi nopeasti uudestaan kyyhkypassiin! Mahtavuutta!
Aikaisin sunnuntai aamulla ajeltiin n. 10-15min matka paikalle. Ihan luksusta! Paikalla oli periaatteessa kolme ampujaa, joista kaksi jäi omille paikoilleen passiin. Me mentiin kolmannen ampujan kanssa vähän sivuun, josta nähtäisiin lentääkö kyyhkyjä ja mahdolliset tiputukset puista. Ja lentihän niitä. Easy ehti käydä pötköttelemään ennen ensimmäistä lintua. Koira ei nähnyt pudotusta, vaan käveltiin rauhassa paikalle. Laitoin hakuun (matkaa linnulle n. 20m) ja Easy pölähti heti kohta vähän ihmeissään takaisin ilman lintua. Lähetin uudestaan ja tuli kohta parin höyhenen kanssa. Menin sitten kaveriksi, kun ajattelin, että eikö se uskalla/halua ottaa kyyhkyä kantoon. Niistä kun lähtee niitä höyheniä ihan urakalla. Easy haisteli maassa olevia höyheniä kovin tarkasti linnun ympäriltä ja se oli ihan sen näköinen, että näitäkö tässä pitäs tuoda?! Kun sitten viimein osui kyyhkylle, niin olisitte nähneet miten nopeasti otti sen suuhunsa ja ilme kirkastui 100%. "Ai me etsitään OIKEITA lintuja! SIISTIÄ!".
Silmät loistaa! Täällä on oikeita lintuja!
Ensimmäisen linnun jälkeen Easy tiesi mitä ollaan metsästä etsimässä. Se sai hakea muistaakseni yhteensä 5 lintua. Neljä helppoa lyhyen matkan etsimistä, mutta yksi liisi vähän kauemmas ryteikköön haavakkona (meidän paikalle kuultiin sen lyhyt räpiköinti maassa) ja sen etsimisessä oli koirasta paljon apua. Noutojen väleissä pötköteltiin ja koko ajan Easy oli täysin hiljaa.
Olisimme päässeet tällä samalla reissulla myös veneen kyytiin sorsia jahistamaan. Tästä kunniasta toistaiseksi kieltäydyimme, sillä se olisi voinut olla liian kuumottavaa. Pyysin kyllä ampujaa ampumaan linnut heinikkoon ja olisimme mielellämme jälkijunassa lähteneet niitä etsimään. Kuitenkin sorsat oli löydetty omatoimisesti, joten ei niitä hommia meille vielä.
Luulin, että meidän hommat olisi olleet ohi, mutta juuri sillä hetkellä, kun astuin iltapäivällä ovesta ulos (tarkoituksena käyttää koiria vielä lenkillä) soi puhelin. Samassa paikassa olivat vielä kytänneet kyyhkyjä ja yksi lintu oli selvästi lähtenyt laskeutumaan, mutta eivät olleet sitä löytäneet. Eli ehkä yksi lintu jossain, tai sitten ei. Me sitten lähdettiin käymään paikalla. Easy oli heti todella innoissaan ja alkuun se jaksoikin rymytä ja nuuskutella tehokkaasti. Ruu kulki kanssani, koska en voinut polven takia päästää sitä juoksemaan vapaasti. Käytiin aluetta läpi systemaattisesti ja mitään ei tuntunut löytyvän. Parissa paikassa koirat haisteli hirmu pitkään ja kiinnostuneina, mutta sen isompaa "saalista" ei löydetty. Easykin alkoi selvästi jo vähän väsyä ja suurin into juoksentelulle oli laantunut. Tultiin uudestaan kohtaan, jossa koirat oli nuohonneet heinää ihan antaumuksella. Oltiin aika kaukana puista, joihin kyyhky oli alunperin ammuttu. Päätin, että lähdetään jo pois, mutta otetaan vielä ns yksi kaistale tästä pikkiriikkisestä heinäaukosta kohti autoa. Ehdittiin kävellä varmaan vain 20m, kun Easy pöläytti linnun ylös ja ryntäsi perään. Kaikki tapahtui parissa sekunnissa ja puiden/puskien takaa en edes nähnyt tilannetta, mutta sieltä se pieni suuri noutaja tuli lintu suussa! Ja oli kyllä niin polleaa koiraa! Toki myös aiheesta... Mukava, että pitkän etsinnäin päätteeksi koira sai täydellisen palkan. Kyyhky oli tosi hyväkuntoinen ja ilmeisesti yritti lentoon. Easy kävi siihen kiinni kuin sika limppuun eikä epäröinyt yhtään elävän linnun kanssa. Ja näin saatiin taas yksi haavakko pois metsästä. Hyvä Easy!
Metsästetään näin ensimmäisenä syksynä vähän maltillisemmin, ettei kuumene liikaa. Easy eteni metsästäjän urallaan isoja harppauksia ja kaikki ainekset hyvään metsästyskoiraan on olemassa.
Ruu kävi reilu viikko sitten suunnitellusti oikean polven hoitoreissulla Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla. Meidän luottoeläinlääkärimme Juha Kallio pisti polveen kortisonia, jotta nivel saataisiin sisältäpäin rauhoittumaan. Polvi oli edelleen lievästi täyttynyt ja nivelkapseli oli paksuuntunut. Hoitamattomana nämä haurastuttavat ristisiteitä ja aiheuttavat nivelrikkoa ja pienestä ongelmasta kasvaa äkkiä katastrofi. Ruu ei ole tässä välillä oirehtinut jalkaa mitenkään ja on pärjännyt hyvin meidän "perus lenkit".
MUTTA, aina on se mutta. Ennen rauhoitteen laittamista kuunnellaan tietysti rutiinisti sydän. Ja kun Juha kuunteli pitkään niin arvasin, että jotain on pielessä. Ruun sydämestä kuului selkeä sivuääni, joka vaikuttaisi läppävuodolta. Kuuntelun perusteella arviona jo 2/6. On suuri mysteeri, mistä ja miksi se on ilmestynyt näin nopealla tahdilla. Ruu on kuitenkin käynyt lyhyellä ajalla kahdesti eläinlääkärissä eikä sivuääntä ole kuulunut. Onneksi Muori ei oirehdi vielä mitenkään, mutta käydään viimeistään puolen vuoden päästä tutkimassa tilanne tarkemmin. Voihan murhe.
Itse polven hoito sujui hyvin. Niin paitsi Ruu olikin allerginen jodille ja oli reagoinut ihon puhdistukseen käytettävään betadineen niin voimakkaasti, että rakkulat olivat nousseet iholle. Tämä täytyy vain jatkossa muistaa kertoa jos tarvetta on.
Pistoksen jälkeen Ruu on voinut hyvin ja kulkea puksutellut entiseen malliin mukana.
Derby- ja Mestaruus-kilpailu on epävirallinen wt-koe, mutta labbis piireissä hyvinkin arvostettu kilpailutapahtuma. Derby on tarkoitettu alle 2v nuorille koirille, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet derbyyn. Muita vaatimuksia osallistumiselle ei periaatteessa ole, eli ei vaadita taippareita eikä muuta kisakokemusta. Mestaruus taas on avoin kaikille 2v eteenpäin, mutta näkemykseni mukaan koiran tulisi olla vähintään voittajatasoinen, jotta on edes joku mahdollisuus saada dameja talteen. Itse olen ollut 9v sitten edellisen kerran katsomassa kyseistä kilpailua kisaturistina, joten pieni tovi siitä jo on. Kuuleman mukaan tehtävät Derbyssä ovat olleet viime vuosina niin vaikeita, että osallistujamäärät ovat laskeneet huomattavasti ja palautetta asiasta on annettu. Tänä vuonna järjestäjä (Labradorinnoutajakerho) oli erikseen luvannut, että tehtävät tulisivat olemaan nuorille koirille sopivia. Niinpä minäkin yhdessä muiden kanssa päädyin ilmoittamaan Easyn mukaan kisaan. Kenties lupaus mukavista tehtävistä vaikutti niin, että Derbyssä osallistujia oli ennätykselliset 58 koirakkoa, joista 57 lopulta starttasi.
Kuva viime syksyltä. Easy 7kk.
Korona teki sen, että ei ollut varmuutta siitä, että koko kisaa edes järjestettäisiin. Jossain vaiheessa kesää muistin koko kisat ja ensin tutkimaan milloin ne pidettäisiin jos pidettäisiin. Heinäkuussa sitten jossain kohti ilmo sisään. Taipparit oli heinäkuun puolessa välissä, joten niihin meni oma keskittyminen. Easylle ei oltu ammuttu yhtään ja vähän pukkasi ressiä siitä, että ehtisi kuulla paukkuja ennen taippareita. Easy on vieraita kohtaan toisinaan hyvin varautunut ja se jollain tapaa tuntui pohtivan, miksi ampuja (epäilyttävä vieras ihminen) päästää sellaisen pamaus-äänen. Easylle olisi ehdottomasti pitänyt aiemmin aloittaa ampumisen yhdistäminen noutoon, mutta aina voi olla jälkiviisas. Taippareiden jälkeen iski realiteetit, 2vkoa enää Derbyyn. Tässä ajassa ehdittiin tehdä enää 2 x treenit ampujan kanssa.
Viikkoa ennen koetta osallistuimme oman seuran järjestämään wt-koulutukseen Valkolassa. Tämä oli Easyn ensimmäin "ryhmätreeni" nomessa ja Easy käyttäytyi niin kuin olisi aina ollut vastaavanlaisissa tapahtumissa. Se odotti rennosti, hiljaa ja omalla vuorolla teki töitä vauhdikkaasti. Minä en ole vielä ehtinyt tehdä Easylle ohjauksia kovinkaan paljon enkä ikinä ohjannut Easya markkeerauksissa, joka WT:ssä on hyvin tyypillistä. Nyt kun sitä sitten koitettiin, niin minusta Easy vähän hämmentyi pilliavuista ja parit kerrat pysähtyi katsomaan minuun kesken etsinnän. Luonnollista, kun se ei osaa vielä kunnolla. Pääosin tehtävät sujuivat kuitenkin hienosti ja kouluttaja kehui Easya tosi hyväksi koiraksi. Kuulemma näin nuoreksi koiraksi kuuntelee pilliä erittäin hyvin. Mukava koulutus ja minä sain paljon hyviä vinkkejä jatkoon.
Easy 1v.
Koulutuksen jälkeen yritin heti seuraavassa treenissä ajaa sisään sen, että Easy ottaisi markkeerauksilla paremmin minun apuni vastaan. Ja lopputulos oli se, että Easy jätti noudon kesken! FUCK!!! Fuckfuckfuck!
Ai kamala mikä morkkis ohjaajalla ja derbyyn aikaa enää neljä päivää. Ehdittiinköhän vielä kerran käydä dameja viskomassa ja onneksi ne kaikki Easy etsi itse ongelmitta. Minä päätin, että ohjaukset opeteltaisiin myöhemmin ja kisoissa Easy saisi hoitaa markit itse.
Että semmoisilla taidoilla ja treeneillä Derbyyn. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, yövyttiin Nokialla ystävän luona. Pihtiputaan Mummi pestattiin mukaan Prinsessa Pikkiriikkisen vahdiksi, kun en ole neidin kanssa vielä siinä vaiheessa, että voitaisiin olla toisistamme yötä erossa. Ensimmäisenä yönä unta kertyikin neidin ansiosta ruhtinaalliset 2,5h.
Easyn kasvattaja oli arponut meille perjantai-iltana suoritusnumeroksi numeron 8. Tapahtuma alkaa perjantaina illalla ja lauantaina olisi ollut juhlaillallinen ja finalistien julkistaminen, joka sekin jäi tällä kertaa välistä. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsemme nauttimaan koko tapahtumasta. Mikäli on siis sopivan ikäinen ja taitoinen koira olemassa...
Ja viimein koitti kisa-aamu. Alkupuhuttelun jälkeen siirryttiin rasteille. Tuomareina Els van Den Bergh, Stef Bollen, Filip Bollen (kaikki Belgiasta) sekä Miso Sipola.
Me aloitimme rastilta yksi, jossa tehtävänä oli ykkösmarkkeeraus ja ohjaus samaan paikkaan. Maasto oli selkeä ja vietti alamäkeen. Markkeeraus oli selkeä, mutta kenties alkuinnosta tai toisten hajujen saattelemana Easy ajautui vähän liian pitkälle oikealle ampujan ja heittäjän taakse. Pyöri siellä hetken ja palasi sitten heitolle ja sai sen ylös. Luovutuksen jälkeen odotettiin laukaus ja ohjattiin koira about samaan paikkaan ohjausdamille. Tältä rastilta pisteitä 19/20. Minusta hieman kiltti tuomarointi. Tämä oli mielestäni koko kisan helpoin markkeeraus ja Easy olisi pystynyt parempaan. Markkeerausdamin poimimisessakin pieni kauneusvirhe. Videota olen hieman leikannut.
Sitten odoteltiin tovi ennen kakkosrastia, jossa ensin kisasi puolet mestaruuskoirista. Derbyläisten tehtäväksi tuli kakkosmarkkeeraus 90 asteen kulmassa. Meillä piti olla rintamasuunta kohti ekaa heittoa, jonka jälkeen 2s viiveellä tulee toinen laukaus ja heitto. Tuomarin luvalla ekalle noudolle. Noutojärjestyksellä ei ollut väliä. Minä kauhistelin mielessäni heittojen matkoja, kun maastokin oli "ei niin avara" kuin ekalla rastilla. En ikinä saisi ohjattua Easya mitenkään. Mutta ei tarvinnutkaan. Easy kävi hakemassa damit talteen äärimmäisen helposti. Uskomatonta! Jalat vapisi. Pisteitä 20/20.
Seuraavaksi taas odottelua, vähän eväitä ja siirryttiin sitten kohti 3 ja 4 rasteja, jotka olivat kisapaikalta 10-15min ajomatkan päässä. Viidennellä rastilla käyneiltä tuli tietoa, että veteen tehdä markkeeraus ja koiran palauttaessa veteen heitetään toinen markkeeraus, mutta ensimmäinen tuodaan tietysti ensin perille asti. Apua! Easy ei ole tämmöistä harjoitellut, eikä kovin moni muukaan käsittääkseni. Odottelua oli jonkin verran, mutta lopulta ei auttanut kuin astella suoritusvuoroon. Ensimmäisen markkeerauksen matka veteen oli pitkä, pisin mitä Easy on ikinä tehnyt. Tuomarin luvalla sai lähettää noutoon, mutta lupaa piti odottaa kauan! Veden äärellä 10-15s odotus on pitkä! Vaikeinta oli olla jännityksessään ihan paikoillaan, ettei koira tulkitse pienintäkään liikettä lähtöluvaksi. Easy odotti niin hienosti! Lähti luvan saatuaan ja ui kohti heittoa. Luuli lummetta damiksi, mutta korjasi onneksi nopeasti. Puolessa välissä tuli laukaus ja se toinen markkeeraus veteen. Huomatkaa videolla ohjaajan huokaus jännityksestä, että miten tulisi käymään. Olin päättänyt, että Easy saa katsoa heiton. Ja se katsoikin ja lähti uimaan sinne, joten pillitin luoksetulon komennon. Ja Easy kääntyi kuuliaisesti kohti rantaa, luovutti damin kauniisti ravistelematta ja lähetin sen hakemaan toisen damin. Upea, upea suoritus. Pisteitä 20/20.
Viimeisen odottelun jälkeen neljännelle rastille, jossa ensin heitettiin ilman laukausta dami, joka jätettiin muistiin. Tämän jälkeen koiraa seuruutettiin vastakkaiseen suuntaan lyhyt matka, jonka jälkeen edessä päin tuli laukaus ja ykkösmarkkeeraus tasanteelle. Tuomarin luvalla lähetys. Easy hiljensi heiton kohdilla, mutta ei jotenkin laskenut nenää heti hommiin ja yritti kai pientä ympyrää juoksemalla saada damin ylös. Olisiko jo väsymys painanut? Koska en luottanut ohjaukseen annoin pienen hetken etsiä ja kun oli mielestäni damin kohdalla puhalsin seis, mutta samaan aikaan Easy löysi itsekin damin ja toi sen. Luovutuksen jälkeen seuruutettiin vielä muutamat askeleet ja käännyttiin alkuperäiseen suuntaan, jolloin tuli laukaus sille ensiksi heitetylle damille. Luvalla lähetys ja damin Easy löysi nopeasti. Tuomari olisi halunnut, että autan koiraa nopeammin ensimmäisessä markkeerauksessa, joten siitä tuli vähennyksiä. Painoarvo (puolet pisteistä) rastilla oli seuraamisessa, joka sujui hienosti. Eli pisteet 16/20.
Aivan järisyttävän mahtava fiilis rastien jälkeen! Kaikki damit tallessa!!! Pisteitä ei saa tietää ennen kuin oma koe on ohi, mutta meillä oli joka tapauksessa niin onnistunut fiilis. Easy ylitti itsensä! Se odotti vuoroaan rauhallisesti, ei puhkunut kenellekään ja laukaukset otti nostattavana ja motivoivana asiana tehtävissä. Ei pienintäkään epäröintiä tai avun pyyntöjä minulta. Kertakaikkisen upea suoritus!
Kuva: Marika Ruottinen Shoppailtiin meille Kelpo Kepolta kisan jälkeen palkinnoksi uusia dameja, koska oltiin niin hyviä ja omasta mielestämme voittajia.
Olen ehkä vähän outo kilpailija, mutta aloin murehtia, että jos päästään finaaliin, niin tehtävät ovat todennäköisesti vaikeampia ja päättyykö kaikki sitten kuitenkin epäonnistumiseen ja jääkö koiralle paha mieli. Itselläni on Ruun kanssa kokemusta wt-kokeesta, jossa ei saatu dameja ylös ja siitä surullisesta päivästä jäi niin paha mieli, että meni 3v ennen kuin uskaltauduttiin seuraavaan kokeeseen. Tuo paha mieli kummittelee vieläkin ja aina, kun koira palauttaa damin tai riistan olen ikionnellinen. Vaikka siitä saisi vain yhden pisteen. Löydetty dami on aina löydetty dami. Finalistit arvottiin juhlaillallisella ja sieltä se viesti sitten kantautui. Easy pääsi finaaliin! Derbyläisiä oli finaalissa yhteensä 19 koirakkoa. Meidän ensimmäisen päivän pisteet olivat tässä vaiheessa vielä salaisuus.
Sunnuntain finaali alkoi sekin ajoissa aamulla, heti klo 8. Rasteja oli kaksi ja ne pidettiin edellisen päivän 3 ja 4 rastien luona. Kaksi tuomaria oli arvostelemassa molemmilla rasteilla. Mestaruuskoirat aloittivat, joten ensin odottelua autossa. Ennen ensimmäistä finaalitehtävää jännitys meinasi valloittaa mielen. Mutta sitten sain psyykattua itseni, että mitään en pysty tekemään, jos Easy ei osaa. Se on vielä nuori koira ja opetus on täysin kesken. Se tekee sen mitä se osaa ja sillä mennään. Paineet muille. Lisäksi hengitin rauhallisesti ja hitaasti syvään, enkä lähtenyt siihen jännityksen tuomaan hyperventilointi vapinaan mukaan. Ja ensimmäistä kertaa tuosta hengityksestä oli hirveän iso apu. Itse rastille marssin lopulta hyvillä mielin.
Rasti nro 6 tyhjeni mestaruuden koirakoista ensin, joten sieltä aloitettiin. Derbyläisille tuli paritehtävä. Katsottiin rinteessä lyhyt `drive` ja tuomarin luvalla pienempi numeroinen kilpailija sai aloittaa. Ja meille sattui niin, että Easy aloitti. Jotenkin olin valmistautunut walk-up tehtävään, jossa koiraa siis seuruutetaan rivissä. Drive kun on aina sellainen "pieni metsästys", jossa ammutaan ja joko pudotetaan tai heitetään dameja tietylle alueelle. Kun tuomari sanoi "number 8, you can send your dog", niin muutama sekuntti meni, että kykenin tajuamaan mikä on drive ja mikä walk-up ja pystyin antamaan Easylle luvan lähteä noutoon. Matka oli taas hirveän pitkä, rinteeseen ja damit lensi horsmikkoon. Ei hyvä ollenkaan. Mutta Easy juoksi ihan ylös, sujahti horsmien sekaan, nuohosi hetken ja toi damin! Herranjestas mikä koira! Palautuksessa erehtyi ohjaajasta, kun en osannut erottautua rivistä riittävän selkeillä merkeillä. Olin varmasti ihmeissäni siitä, että se toi damin niin helposti. Sitten vierelle istumaan ja oli parin vuoro. Heillä tuli aika paljon pillitystä ja ohjausta. Easy on heti 7-8vkon iästä asti joutunut katsomaan, kun teen Ruun kanssa treeniä, joten tämä taito pääsi todellakin nyt oikeuksiinsa ja se ei ollut yhtään ongelma. Ongelma olisi voinut olla parin pillitykset, varsinkin lähihaun, kun niitä Easy vähän kuunteli. Muuten se rönähti lonkalleen, haisteli maata ja katseli taakseen. Tokoihmistä häiritsi ihan hirveästi, mutta niin kauan kun röhnötti vierellä eikä lähtenyt minnekään, en puuttunut. Meille pisteitä 20/20!!! Tältä rastilta Easy sai markkeerauksestaan paljon kehuja kokeneilta ja menestyneiltäkin harrastajilta.
Sitten taas odoteltiin tovi. Rasti nro 5 oli veden äärellä. Ensin tuli laukaus ja veteen lyhyen matkan markkeeraus, joka jäi muistiin. Koiraa seuruutettiin vastakkaiseen suuntaan, tuli laukaus ja markkeeraus puskaiselle/heinikkoiselle aukolle. Tuomarin luvalla ekalle noudolle lähetys. Easy meni ja haki damin. Omaan tahtiin lähetys veteen. Easy meni ja haki damin. Pisteitä 20/20! Tätäkin videota olen hieman leikannut.
Täytyy kyllä sanoa, että olin viimeisen suorituksen jälkeen ihan haltioissa koirastani. Aivan käsittämättöntä, miten taitava Easy oli! Se ylsi kyllä ihan parhaimpaansa ja enemmänkin. Pisteitä taas vaan arvailtiin, mutta niistä ei murheita otettu. Superonnellinen kaikista löytyneistä dameista. Mestaruudessa järjestettiin vielä "grande finale" 6 koirakon kesken, mutta derbyssä sitä ei tarvittu, sillä kuuden rastin jälkeen piste-erot olivat selvät.
Palkintojen jaossa ei jännittänyt yhtään. Onnistuneen kisan jälkeen fiilis oli niin hyvä, että lopputuloksella ei oikeastaan ollut väliä. Kisassa palkittiin neljä parasta koirakkoa, ja kun meidän numeroa ei sanottu vielä kolmanneksikaan ehdin ajatella sijoittuneemme 5-10 koirakoksi. Mutta sitten se sanottiin. Numero 8 on sijoittunut toiseksi! Easy sijoittui toiseksi!!! Apua! Kyyneleet nousi silmiin. Kasvattaja taisi halata lujasti vieressä. Voi miten taitava Easy! Pisteitä meille kertyi yhteensä 115/120, voittajalle 117p, kolmanneksi tulleelle 112p ja neljänneksi 111p. Tiukka kisa ja niin paljon taitavia koiria ja ohjaajia.
Ihan käsittämöntä. Easy oli Derby kakkonen! Huikea, huikea koira!
Brufinn Yazzy Queen "Easy" 1v 4kk
Easy teki ensimmäiset markkeeraukset ja damin noutamiset 8,5kk iässä. Olen jotenkin pelännyt, että pilaan koiran ja en ole siksi tehnyt Easyn kanssa nome-treenejä kovin paljoa. Ollaan rakennettu yhteistyötä muissa lajeissa ja ihan tavallisessa arjessa. Pillityksiä ruuan kanssa kotipihassa ja vähän lenkeilläkin. Easy on vasta minun toinen noutaja, joten muutenkin kisakokemus rodunomaisista lajeista on lähes olematon. Ruun kanssa olen kisannut WT:ssä viimeksi 4v sitten ja meidän nome-kokeiden starttimäärät pystyy laskemaan melkein kahden käden sormilla. Vaikka määrä ei ole iso, on matka silti opettanut erittäin paljon ja voin sanoa, että ilman Ruuta, en tietäisi puoliakaan siitä mitä nyt.
Olen häkeltynyt Easyn taidoista. Sillä on aivan mieletön markkeerauskyky ja muisti, jotka kyllä pääsivät täysiin oikeuksiinsa Derbyssä. "Taktiikka" kisoihin oli selkeä ja osui ihan nappiin. Anna koiran loistaa. Täytyy kyllä sanoa, että nämä kisat Easy veti läpi erittäin vahvoilla taipumuksillaan, koska treenata sitä en ehtinyt. Olisin toki voinut aloittaa vähän aiemminkin, mutta ehkä seuraavan koiran kanssa sitten. Ja voisin kai uskaltaa sanoa, että se vähä mitä on treenattu, on vaan vahvistanut entisestään Easyn muistia ja markkeeraustaitoa. Pärjättiin ihan puhtaasti sen ansiosta.
Tänä vuonna kisat sattuivat olemaan Labradorinnoutajakerhon 40v juhlakisat, joissa oli kunnia ja ilo olla mukana. Tehtävät olivat nuorille koirille ihan sopivia, mutta en kyllä yhtään vaikeampia tehtäviä olisi halunnut. Nyt jäi hyvä mieli varmasti valtaosalle kilpailijoista ja se on tärkeintä. Tätä muistelen ja ihmettelen varmasti vielä vuosienkin päästä. Oli huikeaa onnistua ensimmäisessä Derbyssä, johon uskaltautui mukaan. Toivottavasti saan osallistua joskus uudestaankin. Haaveilin salaa sijoitusta 20 parhaan joukkoon, joka olisi vähän kuin tokossa finaaliin pääsy. Jäi vaan se nolla sieltä perästä pois.
En tiedä olisiko kukaan uskonut jos olisin kertonut, että Easy jätti noudon kesken vielä vajaa viikko ennen koetta.
Kiitos Marika yöpaikasta, avusta ja asioiden huolehtimisesta <3
Kiitos Tuula ja Essi (ja Timo) ja muut meille dameja heittäneet <3
Kiitos Super Mummille <3
Kiitos kotiväelle, että äiti saa harrastaa <3
<3 <3 Huikeaa <3 <3
Kuva: Marika Ruottinen
ps. Tätä kirjoittaessa, siis viikko kisojen jälkeen, Easy aloitti vähän yllättäen juoksut. Menipä koko osallistuminen vähän tiukille...
