Puttaalla

Viikonloppuna käytiin koko porukka (miinus kissat) Puttaalla, sunnuntaina sai Muurasjärven neljäs "Eemeli" nimensä, onnea Elmerille! :) Muuten ei sen ihmeempää ohjelmaa ollutkaan, sitä perinteistä mitä Puttaalla aina. Rentoa menoa ja mummin kattauksista ja lapsenhoidosta nauttien. Kelpasi!

Paitsi Iitun mokoma karkasi perjantaina rusakon perään. Olin itse tekemässä toko-rataa sillä aikaa kun Ansku kävi lämmittelemässä koirat ennen treenejä. Kohta katsoin, että minkäs takia se Piips juoksee tuolla kentän päädyssä ihan ihmeellisellä intensiteetillä. Koirien edestä metrin päästä oli pellolta lähtenyt rusakko liikkeelle ja jos ei pidä tarpeeksi pahan kuuloista ääntä aika nopeasti niin Piips ainakin lähtee perään. Ruu oli totellut heti, niin kiltti ja nössökkä kun on. Onneksi Piips oli hukannut vemmelsäären nopeasti eikä sinkoillut sen perässä yhtään enempää. Oli se selvästi kipeä tapauksesta johtuen, mutta onneksi ei tullut sellaista voimakasta kipukohtausta. Onneksi.

Viikonloppu sisälsi siis ahkeraa ja epätoivoista treenaamista, kiitos Ansku-Banskulle liikkuroinnista. Treenattiin siis koulun isolla hiekkakentällä pe, la ja su lyhyehköt ja ytimekkäät treenit. Perjantaina häiriötä oli aika paljon nuorisosta johtuen, ihan kentän vieressä on skeittiramppi ja siellä temppuilevat nuoret olivat varmaan vähän liikaa Ruulle, ja se aloitti häröilyn jo heti ensimmäisestä treenihetkestä alkaen. Ajatukset menivät sekaisin ja ruutua etsittiin mistä milloinkin. Jep, hyvin menee. Keksin viikonlopun aikana muuttaa käsimerkkiä vähäsen ja tuntuisi ehkä auttavan asiaa...ehkä...

Ohjatussakin pohdin omaa ohjaamista. Käsimerkkiä ja suullista käskyä, niillä tuntuu olevan iso merkitys. Ja kun en hommaa osaa vielä itse rennosti ja varmasti niin takeltelen käskyn antamisessa ja silloin tulee kyllä hukka noutoja. Sekoitan käskyjä nome-maailmasta ja Iitulle aikanaan käyttämistä käskyistä. Yritetän opettaa nyt itseäni käsimerkin antamisessa ja oikean suullisen käskyn antamisessa. Että nekin voivat tuottaa vaikeuksia? En tiennyt sitä ennen kuin nyt.

Eilen treenattiin Hennan kanssa Saviolla ja muuten meni ihan jees, mutta se merkille meno voi tosiaan unohtua pieneltä koiralta, niin ruudussa kuin ohjatussakin. Vaikka viikonloppuna tehtiin paljon erikseen iloisia merkille menoja. Aina ei voi muistaa kuitenkaan. Ohjatussa haki oikean hyvin, mutta itse takeltelin jälleen käsimerkin ja käskyn kanssa. Luokari on meidän kolmas heikoin lenkki, sitä(KIN) on tehty näköjään liikkuroituna aivan liian vähän. Kiva.

Summasummarum, jatketaan treenejä viikolla ja tehdään mitä voidaan. Totuushan on se, ettei meitä enää mikään pelasta.

Liian iso kala koukussa

Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä ilmaisin, että voisin kuitenkin osallistua piirin toko-kokeisiin. Oman toko-seuran joukkue oli täynnä, mutta noutajaporukka kaipaili osallistujia, joten heikolla hetkellä lupauduin. Ja nyt kaduttaa.

Suurimmat murheet ovat edelleen ruutu-liikkeessä ja ohjatussa noudossa. Ohjattua on treenattu tosi tosi vähän, koska pelkäsin sen treenaamista ruutu-liikkeen kanssa, ettei koira mene sekaisin. Noh, ei se treenaamattomuus varmaan auta siihen, ettei koira menisi sekaisin. Ehkä se koira treenaamisella oppisi erottamaan kumpaa liikettä on tekemässä. On tosi mahtavaa huomata, että on kaksi viikkoa aikaa opettaa ohjattu nouto. Tosi varmalla pohjalla siis...

Ruutu onnistuu välillä ja sitten taas välillä ei onnistu. Se ensimmäinen kerta, ensimmäinen yritys, se ainoa yritys mikä kokeissakin on, sen onnistumisen prosentti on alhainen. Lisäksi edellisissä kisaryhmän treeneissä tehtiin liikkuroituna ja liikkuri oli melko lähellä, meni Pikkumusta ihan sekaisin. Ei kuitenkaan juossut häiriömerkeille vaikka niitä katselikin, selasi liikkurin ja merkin väliä hämillään. Ja kun tämä saatiin viimein pelittämään ja tehtiin liikkeen loppuosa, oli Ruu niin jousilla, että reagoi useasti liikkurin käskyyn ennakoiden siis sivulletuloa. Voi voi voi voi....

Tätä treenattiin viikonloppuna hyvällä tuloksella, mutta se eka ruutuun löytyminen ei ole edelleenkään varmalla pohjalla.

Ja sitten se ohjattu. Vasen tuntuisi olevan ehkä helpompi, tai sitten vain kuvittelen. Ajatuksena on treenata nyt pelkkää kisamatkaa ja siellä niiden kapuloiden erottamista, sitä keskimmäistä ei oteta. Tai jos meinaa, niin osaisi siirtyä käskystä sille toiselle kapulalle. Tuntuu vain tuottavan paljon painetta kun yhtäkkiä stopataan niin Ruun mielestä silloin ei saa ottaa mitään kapulaa. Nome maailmassahan Ruu ohjautuu tosi hyvin ja siellä sen pitää kääntyä ympäri 180 astetta ja jatkaa suoraan eteenpäin. Voitte pohtia, miten tiukan kaaren noutaja kapuloille tekee... Ja jos ruutu on hollilla häiriönä, voin melkeimpä lyödä vetoa, että noutaja käy siellä ensin. Ja merkki siinä välissä unohtuu suurin piirtein joka treeneissä... Mutta tämä kaikki on tietenkin sitä treenin puutetta, ei voi koiraa syyttää. Mutta että kaksi viikkoa aikaa...mikä ihmeen mielenhäiriö mulla oli lähteä kisoihin?

Treenattu nyt ollaan aika ahkerasti ja yritetään jatkaa samalla tahdilla. Tehkäämme parhaamme. Suuria odotuksia ei ole, ei niitä saa tässä tilanteessa edes asettaa. Ohjatun olen käytännössä jo luovuttanut, ei se ole koiran vika. Mutta villinä toiveena, ainoana haaveena siellä kokeissa olisi, että noutaja löytäisi ruutuun sillä ensimmäisellä yrittämällä.

Treeniä raatojen kanssa ja ilman

Yllättävän paljon ollaan itseasiassa treenailtu, suorastaan hämmästyttävää. Tokopulinat pulistaan erikseen, tästäkin näköjään riitti kirjoitettavaa...

Viime viikon loppupuolella tuli inspiraatio ja sulatin pakastimesta raadot, jotta päästiin treenaamaan niillä sunnuntaina. Mentiin pienelle lammelle, tuttu mesta. Mukana uusia treeniystäviä. Mulla oli lisäksi mukana oikein häiriösorsiakin kellumaan rantaan houkuttimeksi, mutta kokemattomuus pääsi yllättämään ja sorsat päätyivät kellumaan holtittomasti veteen ilman valvontaa. Tuuli sitten ehti kuljettaa ne jo lammen toiselle reunalle ennen treenejä, jotta ei niistä niin isoa häiriötä sitten ollutkaan.

Ensin yksinkertainen ja helppo kuivan maan markkeeraus pululla. Ei ongelmia. Sitten vesiohjaus niin, että matkaa oli ehkä jotain 40-50m ja vasemmalle jäi tosi lähelle rantaviiva houkuttimeksi valtaosalle linjan pituutta. Targetti näkyi huonosti, tuuli tuli vasemmalta. Ruu lähti hyvin etenemään, aika pian sitä alkoi ranta vetää puoleensa ja kun näytti siltä, että sinne se menee, puhalsin pilliin ja sain sen huomion, jolloin ohjasin uudestaan eteenpäin. Tämä toistui 3-4 kertaa, mutta joka kerta Ruu jatkoi uintia kohti oikeaa paikkaa. Ja sinne tuo sitten lopulta päätyikin, löysi variksen ja palautti nätisti uiden. Hieno!

Sitten tehtiin kaksoismarkkeeraus perusasetelmalla, jossa eka heitto veteen vasemmalle ja toinen oikealle kuivalle maalle rantaa myöden. Matkaa 50-60m, tämän hetken osaamiseen nähden kipurajalla. Ohjeistin avustajaani huonosti ja veteen tuleva heitto jäi vaikeaksi, musta sorsa lensi tosi lähelle rantaa ja heitto oli tosi pieni, eli näkyi tosi tosi huonosti. Varis lenti paremmin. Tuulikin oli vaikea, takaapäin. Koira matkaan. Variksen Ruu markkeerasi lyhyeksi ja pyöri siinä jonkun aikaa, kunnes tajusi laajentaa sinne eteenpäin. Ei paha. Olin varma, että toinen lintu jää hakematta ja mietin, pitäisikö lähettää ohjauksella. Tyydyin sitten näyttämään pienesti suuntaa ja Ruu vaikutti olevan ihan ulalla. Noh, se juoksi pitkästi rannan suuntaisesti, suuntasi sitten vesirajalle ja siitä heinien läpi varmasti veteen ja lintu talteen! Whaaat? Sillä näytti sittenkin olevan selkeä mielikuva heitosta ja se todellakin tiesi mihin oli menossa. Hemmetin hieno!

Tähän olisi ollyt hyvä lopettaa, mutta päätin sitten ottaa vielä ykkösmarkkeerauksen niin, että katson uskaltaako Ruu uida tarpeeksi. Matkaa otin nyt sen 60-70m. Heittäjä meni linjatehtävän targetille ja heitti siitä oikealle veteen. Heitto taas hieman epäonnistui ja musta sorsa tippui aivan rantaviivalle heinikkoon. Ei molskahdusta. Lähetin koiran. Ruu ui koko ajan varmasti eteenpäin, kaarsi oikean kautta ja hetken mietin, lähteekö se oikealle rantaan "häiriö sorsien" luokse. Ne sieltä jonkin verran loistivat. Mutta Ruu jatkoi koko ajan varmasti matkaa eteenpäin, pääsi tuulen alapuolelle ja rantaan päästyään sai heti hajun linnusta. Poimi sen kyytiin ja lähti heti palautamaan. Sairaan hieno!!!!!!!!

Lopuksi tehtiin enää idioottihelppoa hakua, alue tosi pieni. Hyvin pelitti. Ja ihan viimeiseksi vielä lyhyt kanijälki ja tämä oli kyllä jäljestävän luonnonlahjakkuuteni vahvuus. Ei kauaa nokka tuhissut, kun kanin poikanen kiikutettiin käteen.

Raatojen lisäksi on treenattu dameilla pellolla. Olen todennut, että korkeahko- ja tiheäheinäinen oja on super vaikea. Ja mitä puskaisempi ja isompi, sen vaikeampi. Nyt viimeksi tein linjan niin, että ojan reunat molemmin puolin oli hajustettu damilla. Lisäksi ojan jälkeen vihreä pelto vaihtui beigelle sängelle. Ekalla Ruu jämähti tietenkin etupuolen hajuihin, tokalla ojan toiselle puolelle ja kolmannella se meni varmasti yli ja eteni hienosti helposti näkyvälle targetille. Hajuhäiriöt ovat myös vaikeita. Markkeerauksissa jos otin yhtään matkaa ennen ojaa ja lähetin koiran, ei toivoakaan damin löytymisestä järkevästi. Ruu tuntui etsivän parempaa ylityspaikkaa, jolloin se kulki hetken ojan viertä ennen ylitystä ja silloin hukkui kyllä käsitys damistakin. Tehtiin valkoisilla dameilla, mutta vaikeaa oli silti. Noh, treenillä se tämäkin varmaan alkaa sujua, edes jollain tavalla. Huomaa, että aikaisemmat ojat on olleet täysin mitättömiä.

Mutta ohjaukset, ne on meidän vahvuus. Pitäisi vain saada enemmän hajuhäiriöitä, sillä kun niitä on, tahtoo se nenä välillä lähteä viemään. Silloin häviää pillikuuliaisuus. Mutta tehtiin viime viikolla linjan pituudelle ennätys, oli varmasti 130-140m. Ja alkumatkasta vaihdettiin sängeltä vihreälle pellolle ojan yli. Ekalla toistolla oja hämäsi ja otettiin uusiksi. Sitten sain koiran toiselle puolelle ja kun kannustin sitä uudella käskyllä eteen, kääntyi koira katsomaan minua sen näköisenä, että mitä sanoitkaan? Lähetin lennosta vaan uudestaan matkaan ja hyvin Ruu aina jatkoi matkaa. Eteni tosi kivasti targetille asti. Toisella kerralla ei pysähdellyt lisäkäskyistä huolimatta. Mutta koirasta näki, että sitä selvästi huolestutti edetä minusta niin kauas. Damia palauttaessa ilme oli hieman tuohtunut, selvästi jännittävää käydä yksin niin kaukana. =)

Vuorenmaan koulutuksen kuvia

Toko-aiheeseen sopivasti liittyen sain aikaiseksi ladata tännekin muutaman kuvan jokunen viikko sitten olleesta Vuorenmaan Markon toko-koulutuksesta. Kaikki kuvat on ottanut Maija Haltsonen, kiitos kuvista!

 Pohdintaa ja suunnittelua

Jäävien erottelua

Viisaita ajatuksia

Pidetään asento- harjoitus, näissä molemmissa taisi Ruu mennä halpaan ennen kuin alkoi tönöttää paikoillaan tiukasti ja varmasti

 

Pohdinnan paikka

Perjantaina treenattiin kokeenomaisesti kisaryhmän vuorolla. Porukkaa oli niin kivasti paikalla, että odotusta kyllä tuli ihan kokeiden tyyliin. Häiriötä ei ehkä niin paljon ympärillä kuin olisin toivonut, kehä tehtiin kaukaloon ja kaukalon laidat suojaa ympäristöltä aika paljon.

Ensin tehtiin paikallaolot kaikista luokista putkeen. Meitä ylemmän luokan koirakoita oli rivissä kolme, Ruu oli numerolla yksi toisessa reunassa riviä. Istuminen oli hieno ja varma, ei teputuksia. Makuu sujui myös oikein hienosti, oli siirtänyt/korjannut etuosan asentoa kerran siirtämällä toista etutassua. Se perinteinen.

Pitkän odottelun jälkeen alkoi sitten meidän vuoro. Järjestys oli perinteinen, ruudusta poikki.

Seuraaminen: Ihan jees ja hyvälle tuntui. Irtosi yhdessä juoksun täyskäännöksessä (olen alkanut tekemään sitä oikean puolen kautta eikä olla ehditty treenata) mutta korjasi heti kun jatkettiin suoraan. Perusasennot hitaita. Mokasin itse yhden pysähdyksen jälkeen, kun oli tarkoitus mennä hidasta käyntiä ja vaihdoin stopin jälkeen normaaliin käyntiin.

Zeta: Järjestys oli maahan - istu - seiso, kaikki vaihdot oikein. Maahanmeno hidas, muihin stoppeihin olin tyytyväinen. Kai oma kävelykin pelitti?

Luoksetulo: Tämän liikkeen treenaaminen on täysin laiminlyöty, ehkä se näkyi. Liikkuri seisoi aika lähellä matkan varrella ja en oikein edes osaa sanoa mitä Ruu mietti matkalla. Odotti varmaan joko palkkaa liikkurilta tai sitten pelkäsi, että se liikkuri heittää pallolla. Ruu nimittäin eteni jotenkin vinosti, seisominen oli kohtuullisen nopea, maahanmenossa niiasi, mutta jäikin sitten seisomaan. Pälyili taakseen liikkuria ja oli vähän ihmeissään. Liikkuritreenin puutetta.

Ruutu: Voihan ruutu, se meidän murheenkryyni. Halusin kaverin tummanpunaiset merkit ja mustan nauhan ja jotenkin ne vain sekoittuivat hiekkataustaan sillä seurauksella, että näkyvyys ei ollut paras mahdollinen. Lisäksi teimme sen verran kehänauhaa näihin treeneihin, että se kiersi ruudun sivusta ja takaa hyvät pätkät. Mutta se loppurulla jäi sitten harhamerkiksi kehän takareunalle ruudun sivuun, ja valkoinen kyllä näkyy ja loistaa. Merkille meno oli hyvä, reipas ja napakka. Intoa oli. Ruutu oli oikealla ja Ruu lähti lujaa ja juoksi suoraan tälle kehänauharullalle. Toisella käskyllä palasi merkille, siitä taas rullalle ja sitä rataa. Oli ihan pihalla. Mutta vilkuili kuitenkin näillä juoksumatkoilla myös ruutuun päin, mutta jostain syystä päätti sitten ignoorata kuitenkin sen oikean paikan. Helpotin sitten tosi paljon ja bongattiin ruutu sitten voittajaluokan tyylisesti. Kun Ruu oli sen bongannut, lähetin kuitenkin merkiltä evl-tyylisesti. Meni vähän epävarmasti, mutta meni! Palkkasin sen ruutuun ja palasin lähtöpaikalla. Käskytin maihin ja tehtiin loppuosa liikkeestä. Sivulle tuli reippaasti, mutta jotenkin epätarkasti. Ei paha kuitenkaan.

Kaikkien suoritusten jälkeen käytiin tekemässä vielä kertaalleen ruutu. Ja nyt sinne osattiin, Wau!

Välipalkkauksen jälkeen uudelleen kehään.

Ohjattu: Alla hävettävän vähän treeniä ja jännitin kyllä, että miten menee. Vasen haettiin ja ruutu jäi sinne taustalle. Yllätyin siitä, että Ruu tuntui joko jääneen kapuloihin kiinni tai sitten se kuvitteli menevänsä ruutuun. Käskyllä oli painelemassa merkistä ohi kohti kapulaa tai ruutua, en ole varma. Stoppasi käskystä ja toisella kehotuksella meni merkille. Siitä pyysin kapulalle, lähti tosi lujaa ja hirmuisella draivilla kapulaan kiinni. Luovutus ok. Ilahduttavaa, että oikea kapula nousi, mutta varma tämä liike ei todellakaan ole. Liikkurointia kaivataan selvästi lisää.

Metallihyppy: Kymppi! Ponnisti esteenyli melkein paikoiltaan, ihan järjetön loikka. Pitäs varmaan tehdä hyppytekniikkaa ihan tokoa varten...

Tunnari: 0, toi väärän! Oho, oliko aivopieru vai jäikö edellisen päivän tunnaritreenistä jotain epävarmuutta? Toivottavasti Pikkumusta ei nyt luule, että pitää aina tuoda yksi väärä ennen sitä oikeaa...

Kaukot: Perusjärjestys, viimeisessä seiso-istu vaihdossa siirsi paikallaan oikeaa takajalkaa ihan inasen, muuten täydellistä.

Piirin kokeisiin on kuukausi aikaa. Riittääkö se? Treenattavaa on aikasta paljon, ehkä liikaa siihen nähden, että treenimahdollisuuksia on rajallisesti aikapulan vuoksi. Nyt on treenattu sekä la että su omassa pihassa aamuruuan voimalla ja hyvällä meiningillä, mutta ei se kotipiha ratkaise ongelmia. Ne pitäs osata missä ja milloin vaan. Ja vaikka treenaisi näitä liikkeitä varmemmiksi, niin silti pitäisi treenata myös liikkurointia ja kokonaisuuksia. Nyt vaikka Ruu pärjäsi ihan hyvin ja teki ihanalla ilmeellä hommia, niin silti aistin siitä sitä tiettyä tunnetta ja epävarmuutta liikkuroinnin kanssa. Se on varmaan se oma epävarmuus. Meininkiin ja työskentelyyn olin tosi tosi tyytyväinen, siitä onkin hurjan hyvä mieli.

Tuleehan niitä kokeita ja kisoja vielä, inhoan hoppuilua ja hätäilyä. Pohdiskellaan ja tuumaillaan.

Ruutua, ohjattua ja tunnari sulkeisia

Tiistaina ja keskiviikkona treenattiin ruutua ja ohjattua, tiistain treenit tein typerästi ilman ajatuksia, ei niistä sen enempää. Keskiviikkona olin miettinyt homman loppuun asti ja tein treenin, jollainen sen olisi pitänyt olla tiistainakin. =)

Eli eli, ruudun merkit ja lähtöpisteet about kisamatkoihin, häiriömerkkejä vasemmalle ja oikealle reunalle. Ensin tehtiin ohjattua, jonka merkkinä toimi ruudun lähetyspaikan merkki. Eli ruutu jäi häiriökse vasemmalle taakse. Ei ihan kapulan vieressä, mutta siellä taustalla. Noutaja pelitti hyvin, merkille menoon ja oloon en ollut tyytyväinen, mutta suunnat se erotteli varmasti ja kapulat löytyivät häiriöjutuista huolimatta hyvin.

Tähän väliin vähän seuraamista, jonka jälkeen tehtiin se ruutu. Ja se löysi sinne! Paikka oli inasen liian takana ja stoppi ruudussa hidas, mutta se meni sinne ja siitä pitää olla tyytyväinen. Muutama toisto ja homma oli koko ajan varmempaa. Merkille menokin parempi, napakampi.

Tänään tein kotipihassa tunnari sulkeisia. Ajattelin, että kun liike on aika varma, muttei tarpeeksi varma, niin halusin noutajalle vähän haasteita hommaan. Ja katsoa, selviääkö se tästä haasteesta. Eli tein tunnarin niin kuin Vuorenmaan koulutuksessa tehtiin yhdelle koirakolle. Runsaasti kapuloita, kapuloiden väleissä matalat "kartiot" 4kpl joissa reiät keskellä ja niiden alla myös aina yksi kapula. Oma oli ensin kahdella toistolla jonkun kartion vieressä ja kolmannella kerralla sitten yhden kartion alla. Maltillisesti Ruu malttoi haistella, mutta oli selvästi hämmentynyt. Laajensi etsintä piiriä hieman ympäristöönkin, kun ei omaa löytynytkään. Pitkän yrittämisen jälkeen päätyi tuomaan kartion viereisen kapulan. Sai siis varmasti hajua kartion alta, mutta epäröi tuoda sitä väärää. Otin sen vastaan ja laitoin etsimään uudestaan. Nyt uskalsi siirtää kartion ja sieltä se oma nousi! Vaihdoin paikkaa ja oma palautui jälleen. Sitten tuli yksi väärä tuonti, mutta korjasi toisella haulla. Viimeiseksi halusin tehdä vielä niin, että oma oli toinen oikealta ja sen vasemmalle puolelle jäi kaksi kapulaa ja sitten yksi kartioista, ja loput pitkänä rivinä siellä vasemmalla. Ruu haisteli tosi pitkään riviä edes takaisin, mutta ei heti osannut hakeutua sen viimeisen kartion oikealle puolelle, jossa se oma siis odotti. Etsi kauan, mutta etsi kauniisti haistellen. Lopulta hoksasi ne reunimmaiset kapulat ja oma nousi sieltä heti. Siitä lähti isot bileet, niin taitavasti etsitty!

Tämä tuntui hauskalta ja kivalta harjoitukselta ja tuo varmasti itseluottamusta sen oman nostamiseen. Ja sen nenän käyttämiseen!

Mitäs treeni-rintamalla?

Katsoin, että treenejä olen päivittänyt edellisen kerran kesäkuun alussa. Sen jälkeen ei olla tehty nome yhtään kahteen kuukauteen, niin jotenkin huono fiilis siitä oli, että ei vaan napannut. Sitten on ollut tosi kuuma keli ja oli ne juoksutkin, joten ollaan otettu ihan löysästi. Ja päätin, etten stressaa asiasta. Oma ajatusmaailma on sellainen, että jos ei tunnu hyvältä niin silloin ei kannata väkisinkään yrittää. Nyt vasta ihan loman lopuksi olen tehnyt kolme treeniä nomea. Kaksi oikein lyhyttä hyvän mielen treeniä ja yksi vähän pidempi, joka ei olisi saanut olla niin pitkä. Kaverin kanssa sitä sortuu tekemään kaikkea mahdollista, se oli virhe, mutta suurin osa treenistä meni super hienosti ja hyvällä mielellä.

Ohjaukset toimii siis pitkästä tauosta huolimatta aika kivasti. Siitä olen tosi tyytyväinen ja niitä onkin Ruun kanssa kiva tehdä. Hakua ei olla tehty, sen tilanteesta ei ole tietoa. Markkeerauksia tein vihreillä dameilla melko lyhyellä matkalla. Pitkän tauon jälkeen oli kiva katsoa Ruussa sellaista kovaa yrittämistä. Sellaista, nyt mun pitää oikein tarkasti tsempata ja etsiä se dami tästä näin...tässä jossain se on varmasti... Tiedättekö, sellaista oikeaa yrittämistä. Ei päätöntä juoksemista. Hyvä fiilis, hyvät löydöt ja työskentely. Kaverin kanssa otin reilusti pidemmän matkan, halusin katsoa mitä Pikkumusta tekee, kun heitetään heti suoraan kakkonen vihreillä dameilla. Ja se markkeerasi tosi hyvin, molemmat heitot! Olisi pitänyt jättää siihen. Treeni saatiin siis kuitenkin onnellisesti päätökseen ja mitään ongelmia ei olisi tullutkaan, jos olisin malttanut jättää hommat lyhyeen. Ehkä tästä taas opin jotain? Fiilis on kuitenkin ihan erilainen kuin kaksi kuukautta sitten. Nyt nome tuntui jopa tosi kivalta.

Tokoa on treenattu ehkä liian vähän, mutta kun on ollut tosi kuuma ja ne juoksut, niin ei ole väkisin viitsitty tätäkään tehdä. Juoksujen jälkeen tuli selkeä tekemisen meininki ja sen jälkeen on oltu treenienkin kanssa aktiivisempia.

Mutta, me painitaan edelleen samojen ongelmien ääressä. Se samperin ruutu-liike. Huoh. Luulin meidän jo edistyneen siinä ja iloitsin siitä ajatuksen siemenestä, jonka luulin saaneeni kylvettyä Pikkumustan korvien väliin. Sitten ostin uudet, vähän pienemmät merkit ja kokeilin niillä ja Ruu oli kuin koko lootaa ei olisi olemassakaan. Sen jälkeen ei hahmottanut kotipihassakaan enää yhtään koko juttua. Noh, hermostumisen sijasta istuttiin alas ja siinä Ruun korvia rapsutellesani kilautin kaverille ja kysyin lähtisikö hän mukaan, jos käytäytiin jossain viisaammalla kysymässä neuvoja. Se asia on vielä työn alla, mutta tuntuu, että tarvitsen tähän nyt apua.

Tosin, edellisissä seuran treeneissä tehtiin liikkuroitu ruutu vierailla merkeillä ja Ruu löysi sinne helposti ja varmasti. Onneksi se ajatuksen siemen ei siis ole kokonaan sieltä kadonnut, mutta en halua, että tämä liike on meille näin epävarma. Tai mulla ainakin on tosi epävarma olo siitä, minne se noutaja juoksee. Varmuutta on saatava, mutta miten?

Muita suuria ongelmia meillä ei kai olekaan, ai niin, paitsi se ohjattu. Tai siinä ei kai ole mitään ongelmaa, paitsi että ei olla tehty sitä. Pelkään jotenkin, että Ruu sotkee noudon ja ruudun. Mutta eihän se treenaamatta voi sitäkään osata.

Muuten on keskitytty takaosan käyttöön, jäävien erotteluun ja varmuuden hakemiseen ja kaukojen tekniikkaan. Pitäisi kyllä jotenkin monipuolistaa treeniä, jauhetaan kyllä liian samalla kaavalla näitä asioita.

Niin käytiinhän me Marko Vuorenmaan koulutuksessa, jonka seura järjesti hiljattain. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt katsoa sitä ruutua, mutta siinä vaiheessa luulin vielä tietäväni itse mitä teen sen kanssa. Jälkiviisaus on parasta. Nyt siis katsottiin minun zeta-kävelyä. Tsemppasin ja yritin kävellä reippaasti, mutta snadisti rauhallisemmin ja Markon silmään se näytti ihan hyvältä.

Maahanmenon Ruu teki seisomisena, muuten erotteli hyvin. Maahanmenon en usko olevan ongelma, ennemminkin sen istumisen. Saatiin sitten erotteluun vinkiksi, että heitetään koiralle nami ja kun se namin syötyään tulee kohti sanotaan sille joku jäävien käskyistä. Koiraan ollaan ensin sivuttain ja sitten vaikeutetaan kääntymällä selin. Kaverin olisi hyvä olla naksuttamassa oikeasta asennosta. Alkuun tämä oli Ruulle vaikeaa, mutta petrasi sitten hyvin. Viimeksi treeneissä kokeiltiin tätä ja istuminen on se vaikein. Jännä, mutta sekin onnistui paremmin kun olin koiraan selin? Vähemmän painetta minulta?

Toisella setillä halusin mielipiteen Ruun paikkamakuuseen. Ongelmana on se, että pitkän makuun aikana Ruu väistämättä siirtää toista etujalkaa korjatakseen asentoa niin, että jaksaa olla siinä. Ruun rintakehä on niin olematon, että se ei saa makuuseen siitä tukea yhtään. Niinpä se sitten joko nojaa toiseen etujalkaan ja vaihtelee puolta tai siirtää toista etujalkaa kunnolla toiseen asentoon. Tähän ei saatu oikein mitään ohjetta, muuta kuin kiinnittää huomiota siihen ensimmäiseen asentoon, kun koira käsketään maahan. Minun kannattaa treenata sen tekniikkaa erikseen ja perusasennossa tulla hieman enemmän eteenpäin, jolloin omalla kropalla tai jaloilla ohjaan koiraa suorempaan asentoon alas. Mutta siitä oltiin yhtä mieltä, että tästä on turha lähteä koiraa moittimaan tai rankaisemaan, kun eihän se rakenteelleen voi mitään. Enkä jaksa alkaa opettamaan Ruuta makaamaan pää maassa pelastaakseni sen pisteen tai toisen. Niin kunnianhimoinen en ole.

Reilun kuukauden päästä olisi Keski-Suomen piirinmestaruus kokeet. Kovasti haluaisin kisaamaan, mutta näillä epävarmuustekijöillä en ole ihan varma. Viikon päästä meillä on kokeenomainen treeni ja jos siellä hommat menee sen näköisesti, että meillä on mahdollisuus treenata asioita kuntoon, niin otetaan kisat tavoitteeksi. Jos joku ei toimi ollenkaan, niin sitten jättäydytään kokeista pois ja jatketaan harjoittelua. Tulee niitä kokeita vielä.