Toinen EVL1 tulos!

Eilen oli siis toinen EVL:n kokeemme ja se pidettiin täällä Jyväskylässä. Koe toimi samalla KV kokeena. Liekö se syynä, mutta osallistuvia koirakoita oli yhteensä 19, eli pitkä koe oli tiedossa. Koe alkoi about klo 13 ja tuomarina toimi Salme Mujunen. Liikkeet oli jaettu peräti viiteen eri settiin mikä sekin teki kokeesta raskaamman. Starttasimme viidensinä.

Ensin paikallaolot.

Istuminen: 10 - Pisteet eivät olleet ansaitut. Oli silminnäkijäni mukaan teputtanut etutassuilla muutamaan otteeseen. Ilmeisesti aina silloin kun tuomari ei nähnyt, sillä muilta kyllä lähti pisteitä teputtamisista. 

Paikkamakuu: 8 - Pistevähennykset ohjaajan aivopierusta. Ruu oli reunimmainen rivissä ja nousi ensimmäisenä perusasentoon. Katsoin makaavaa koiraa ja ajattelin vain istumaannousua, joten jostain oudosta unohduksesta sanoin koiralle "istu". Ruu tapittaa mua sen näköisenä, että enpäs hairahdu väärään käskyyn. Onneksi saan soperrettua perään oikean "sivu" käskyn ja koira nousee hyvin. Makuun aikana oli pienesti liikauttanut takajalkoja ja mahdollisesti myös siirtänyt toista etujalkaa.

Seuraavassa kehässä tehtiin seuraaminen, zeta ja luoksari.

Seuraaminen: 9 - Ei mitään muistikuvaa vähennyksistä, jotain pientä. Ihan kivalta tuntui. Videolta huomasin toisenkin väärän käskyn askelsiirtymissä taakse. Sanon koiralle "sivu", kun oikeasti pitäisi sanoa "taakse". Kylmä ilma veti ilmeisesti ohjaajan aivot jäähän...:)

Zeta: 9 - Järjestys oli M-I-S. Maahanmeno ja istuminen olisivat saaneet olla nopeampia. Istuminen on videolta katsottuna Ruun parhaita suorituksia.

Luoksari: 7 - Erityisesti seisominen venyy, mutta lähti sentään ekalla käskyllä liikkeelle.

Sitten tulikin vähän pidempi odottelu. Seuraavassa kehässä pelkästään ruutu.

Ruutu: 5½ - Nähtiin nyt sekin, että ennakoi ruutuun lähtöä. Ruudussa kaksi käskyä maahanmenoon, ei voi tietää miksi. Mutta hei, se löysi sinne! Ehkä olin viritellyt koiraa liikaa ennen kehään menoa ja Ruu oli vähän turhan lentoon lähdössä.

Taas vähän odottelua...

Ohjattu nouto: 9½ - Hyvä kokonaisuus, pieni sähläys kapulan kanssa.

Viimeisen odottelun jälkeen tehtiin loput liikkeet putkeen, eli metallinouto, tunnari ja kaukot.

Metallinouto: 9½ - Heitto jäi lyhyeksi, tarkoitus oli heittää kapula pidemmälle. Palauttaessaan Ruu katsoi yleisöä ja näytti jo siltä, että tulee ohi esteestä. Käänsi katseensa varmasti viime hetkellä eteenpäin ja ehti korjata linjan hypylle. Meinasin jo antaa apukäskyn paluuhyppyyn. Perusasentoon tulo hidas.

Tunnari: 9 - Haistelussa oli aavistus hätäilyä, ei onneksi alkanut maistelemaan.

Kaukot: 10 - Järjestys oli S-I-M-I-S-M. Tuomari kehui tekniikkaa, tämä me osataan. :)

Tällä kokonaisuudella yhteensä siis 274p ja EVL1 tulos! Loppusijoituksemme oli hienosti 5/19. Ei voi olla kuin tyytyväinen, niin paljon odottamista, kehässä käymistä ja niitä ajatusharhoja. Itsellä oli vähän outo fiilis kisata, ei ollut sellaista normaalia kisafiilistä. Johtuuko se sitten vielä siitä, että kun se ruutu on vielä täydellisen kesken niin tuntuu typerältä ja vähän väärältä onnistua siinä kokeessa? Ja on väärin osallistua kokeeseen, kun me ei sitä osata. En tiedä. Aloin miettiä, että kannattaako lähteä sittenkään Pieksämäen marraskuun kokeeseen, kun siellä todennäköisesti on se vaikein kuvio meille, luoksarin jälkeen ruutu. Ehditäänkö me kuukaudessa saada tuota liikettä yhtään varmemmaksi?

Mutta hyvä ja iloinen koe ja paljon kokemusta tämän sorttisestakin menosta. Koe oli tosi kovatasoinen, siellä tuli huippusuorituksia parhaimmille. Tuttuja oli myös paljon ja onnea kaikille onnistujille ja suorituksiinsa onnellisille! =)

Ruun työskentelyyn olin tosi tyytyväinen, se teki taas hommia iloisesti ja sillä tuntui olevan hauskaa. Minun kiltti ja hassu noutajani! Tuli siinä suorituksen jälkeen kavereiden kanssa puhetta, että onko Ruussa jotain muuta kuin labradorinnoutajaa? Arvasin, ettei olisi pitänyt antaa Marikan tuoda Viuhtia halliin samaan aikaan. =D Mutta Ruu onkin persoona, monella tapaa. <3

Kiitos Marika filmauksesta, seurasta ja turinoista!

Tässä vielä meidän video.

Onko se sokea? Onko se tyhmä? Siis miksei se tajua?!

Otsikko tiivistää hyvin kuluneen viikon treenejä. Ei, ei se ole varmaankaan mitään noista, se on vain minun oma pieni Pöljäni. Ei ehkä maailman välkyin tai fiksuin koira, mutta varmasti maailman kiltein ja Akin mielestä söpöin koira maan päällä. Se on meidän Ruu. :)

Siis emme osaa ruutua, emme välttämättä merkkiäkään tai ohjattua, mutta mennään reippaasti ja positiivista mieltä kantaen huomisen kokeeseen. On saatu Hennan kanssa kunnon naurut meidän kimppatreeneissä, kun on katsottu Pikkumusta viipotusta kentällä. Viimein joku muukin alkaa jo vähän kysellä, että miksei se tajua?! Sitähän olen tässä jo varsin pitkään pohtinut itsekin. :)

Parhain kuvio meni niin, että ruutu oli sijoitettu isolle jaliskentälle aika keskelle, jotta sinne pystyi lähettämään molemmista suunnista. Merkeiksi laitettiin pinkit kartiot, eli ei vaikeimpia tumman punaisia. Luoksarin merkkeinä oli Hennan valkoiset pienet ja matalat kartiot, ne kulkivat melko lähellä ruutua. Tehtiin se perus kuvio, ensin luoksari ja sitten ruutu. Noutaja ei meinannut löytää ensin edes merkille, jotain säätöä siinä oli. Annetaan se kuitenkin anteeksi, sillä olen muuttanut nyt merkille pysähtymiskäskyä Korrien koulutuksen jälkeen, joten ehkä se ei vielä tule rutiinilla.

Ruutuun lähetyksellä koira paahtaa täysiä ja lujaa ruudun ohitse sinne luoksarin alkupäähän. Ja koska ruutu tosiaan oli kuvion keskellä, joutui Ruu juoksemaan tosi pitkälle sinne väärään paikkaan ja matkalla melkein hipaisi ruudun vasenta etukulmaa. Katselikin ruutua, mutta ilme oli sellainen, että tuo on varmasti jokin häiriörakennelma, ei parane siihen haksahtaa. Tai sitten koira ei vaan nähnyt koko ruutua, ihan kai mahdollista sekin? Silmiähän ei Ruulta ole tutkittu... ;)

No, minä katselen taivaalle vähän aikaa ja mietin, mitä hittoa nyt pitäisi tehdä. Sinä aikana Ruu juoksee lujaa takaisin alkuperäiselle merkille. Otetaan alusta ja edelleen, noutaja juoksee ruutun kulmaa hipoen, ruudun selvästi katsoen sen ohitse pitkälle väärään paikkaan. Jep jep. En ihan tarkasti muista miten tämä setti päättyi, jollain tapaa annoin koiran ratkaista homman itse ja se lyhyen pohdinnan jälkeen löysi tiensä sinne ruutuun. Ja siitä palkka. Voi elämä, voi minun pientä Pöljääni. :)

Eilen ja tänään tein ruudun pari kertaa niin, ettei kentällä ollut yhtään häiriömerkkiä. Tein kuitenkin luoksetulon liikkeenä (ilman siis niitä merkkejä) ennen ruutuun lähetystä ja nämä toistot menivät hienosti. Kokeen jälkeen on ihan oikeasti paneuduttava asiaan ja tehtävä selväksi mikä se "loota" siellä kentällä on. Saas nähdä, millainen versio liikkeestä saadaan nähdä huomenna.

Ohjattu ei onnistunut Hennan kanssa, mutta on toiminut omatoimisissa treeneissä. Kaukotkin ihan jees, malttia on löytynyt. Tunnarissa joko tekee hyvin tai sitten sählää, sekin selviää huomenna. Jäävissä on haparoinut istumisen kanssa ja istumisen sijaan jatkaa vierellä seuraamista. ??? Ei voi tietää miksi näin, toivottavasti ei häröile huomennakin. Metskua ei olla tehty ollenkaan. Luoksarin stopit on mitä on, ainakin koira on noussut liikkeelle sillä ekalla käskyllä. Seuraamisessa on opeteltu täyskäännöstä oikealle, se on parempaan päin mutta vielä kesken.

Näillä mennään. Hassua miten vähän olen panikoinut ja vaikka ollaankin tehty viimehetken treenejä, en halua nimittää niitä paniikkitreeneiksi. Koska eihän ne ole. Ne on vain tavallisia treenejä, joissa yritän opettaa koiralle asioita. Ykköstulos ei ole edelleenkään mahdottomuus ja olisi kyllä tosi kiva, että saisi koiralle koekehästä onnistumisen. Ja jos sattuisi epäonnistuminen käymään niin tottahan nyt on tiedossa, että harjoituksia on edelleen jatkettava. Totuus kuitenkin on, ettei me sitä ruutua osata. Mutta seuraava tavoite on oppia se. Marraskuulle olen jo katsonut seuraavaa koetta, sillä on tullut todettua, että ei tule treenattua ellei ole kisoja kiikarissa. Tai tulee, mutta siihen menee varmaan sitten taas vuosi, jonka jälkeen saa huomata, ettei me vieläkään osata yhtään sen paremmin. :)

Ja Ruulla on ollu treeneissä hauskaa. Se on tehny töitä iloisesti ja sellaisella omalla hyvällä asenteellaan, haluaa yrittää parhaansa. Se on niin liikkistä. <3

Oih ja voih

Viikko kokeeseen, oi voi voi voi ja oi. Kuukausi sitten oli edelliset kokeet ja siellä sen ruudun löytyminen oli kyllä ihan silkkaa onnea. Ei Ruu sitä liikettä vielä(KÄÄN) osaa ja tuskinpa saan sitä viikossa opetettua. Ollaan tällä viikolla käyty jattilassa pari lyhyttä treeniä tekemässä, intoa noutajalla on kyllä ollut, mutta ajatuksia ja viisautta...mitä ne on?

Ei siis löytynyt ruutu jattilassa, meni siihen luoksarin häiriömerkki ansaan, ihan sumeilematta. On jotenkin erilainen fiilis mennä tähän tulevaan kokeeseen kuin mitä edellisessä. Silloin jännitti ihan kamalasti ja toivoin vain sitä, että se sinne ruutuun löytäisi. Ja se löysi ja voi sitä onnellisuutta. Mutta nyt jotenkin on sellainen fiilis, että jos se sinne menee niin so what? Ei tunnu siltä, että voisin iloita siitä, kun ei se tarkoita sitä, että Ruu sen liikkeen osaisi. Ja jos ei löydä, niin sitten se olisi rehellistä epäonnistumista, kun homma ei ole vielä hanskassa. Tänään treenattiin täällä kotikylän koulun kentällä, ruutu löytyi, mutta linja sinne ei ollut suora. Eli meinasi mennä väärään paikkaan. Sitten tein sille ruutuun siirtymiä eripuolilta ja niin, että seisoin itsekin eri paikoissa. Ja olipahan vaikeaa! Eräänkin kerran Pikkumusta löysi tiensä ties mille kaikista kentällä olleista merkeistä. Oih ja voih. Mutta ei auta kuin treenata, pakko uskoa, että tuo jossain vaiheessa homman tajuaa.

Tunnarissa ilmeni jattilassa hätäilyä. Yhdellä toistolla potkaisi kapuloille mennessään oman vähän syrjempään ja kun ei meinannut löytyä, alkoi väärien maistelu. Ei kelpaa moinen. Tarkoitus on treenata joka päivä yksi setti tunnaria varmuuden hakemiseksi. Tein kotipihassa vaikeahkon, paljon kapuloita, oma selvästi erillään muista. Haisteli tosi kauan vääriä edes takaisin ja näki, että miettii ja ihmettelee, kun ei omaa löydy. Mutta niin vain malttoi loppuun asti tehdä töistä siististi ja voi sitä riemua, kun se oma sitten lopulta löytyi. Hyvä oli!

Kaukoissa on ilmennyt yllättävä ongelma, ennakointi ja ylitarjonta. Ei malta odottaa ja kuunnella, lähtee tarjoamaan omatoimisesti vaihtoa. Ja liikettä on näkynyt ihan perus m-i vaihdossa, kun on sitä intoa vähän liikaa... Malttia siis harjoitellaan. (mutta tosi kiva, että on fiilistä!!!)

Luoksarissa vetoketju-homma on toiminut hyvin siinä mielessä, että ei ole alkanut ennakoimaan. Jes! Ja ehkä stoppeihinkin on saanut napakkuutta...ehkä. Tänään toimi myös hyvin palkkana namialusta, kun tein stoppeja kierron kautta. Ei edes yrittänyt nameille kiertäessään "tolppaa". Hyvä meno.

Jotta näin. Paniikki treenit jatkuu ensi viikolla.

On aika mennä eteenpäin

Viime lauantaina oli seuran järjestämä toko-koulutus, kouluttajina Riitta ja Pekka Korri. Olen aiemminkin ollut heidän koulutuksessa ja tykännyt eikä tarvinnut kyllä pettyä tälläkään kertaa. Sain täsmälleen sellaisia neuvoja/vinkkejä, joita todellakin tarvitaan juuri tällä hetkellä.

Ensin oltiin Riitan opeissa ja halusin katsoa sitä meidän suurinta ongelmaamme, ruutua. Suurin ongelma tällä hetkellä on sinne löytäminen sillä ensimmäisellä toistolla ja erityisesti, jos on ensin tehty luoksetuloa toisessa reunassa. Ruu ajautuu niin herkästi niille kaukanakin oleville väärille merkeille. Tähän ratkaisuksi nyt tehdä helpotetusti ruutua niin, että ensin lähetetään merkille ja stopataan siihen. Seuraavaksi käydään joko itse näyttämässä tai avustaja näyttää ruudun ja lähetetään koira sitten sinne. Näin suljetaan pois se väärä suoritusmalli, joka koiralla on. Eli estetään sitä tekemästä virheellisiä toistoja ja vahvistetaan sitä oikeaa suoritusmallia. Tuodaan häiriömerkkejä lähemmäs, lisätään matkalle kapulaa ja muuta häiriötä. Ja tehdä merkiltä vuorotellen joko ohjattua noutoa tai ruutuun juoksemisia. Avustaja voisi ajoittain laittaa ruutuun lelun, jolla saadaan vahvistettua ruudun palkkausta. Tämä voi hidastaa ruudussa pysähtymistä, mutta sitten on haettava balanssi siihenkin suorilla palkkauksilla. Lähdetään nyt näillä työstämään ja katsotaan mitä alkaa tapahtua vai alkaako mitään tapahtua.

Riitan kanssa ehdittiin vielä pikaisesti jutella luoksetulosta, joka ei sekään ole meidän vahvuuksia. Tässä aletaan testaamaan jotain vetoketju-leikkiä avustajan kanssa niin, että koira juoksee ohjaajan ja avustajan välissä saaden molemmilta palkkaa. Sitten aletaan tehdä stoppeja, alkuun vaikka niin, että koira on aika lähellä ohjaajaa ja voi ottaa vartaloapuakin mukaan. Palkkaus avustajalta, joka voi tarvittaessa kutsua koiraa, mutta palkkaus muuten tapahtuu hyvin neutraalisti. Jos koira alkaa ennakoimaan tai pysähtymään vinoon, tulee palkka ohjaajalta. Tai jos vauhti hidastuu niin otetaan enemmän eteenpäin palkkaa ilman stoppeja jne. Idea on, ettei koira tiedä koskaan mistä suunnasta palkka tulee ja missä vaiheessa se tulee, joten yleensä koirat eivät ala ennakoimaan. Tärkeää on asettaa itselleen kriteerit ja pitää niistä kiinni niin stoppien kuin vauhdinkin osalta.

Jos yksin tekee stoppeja kiertojen kautta, voisi kierrettävän tolpan taakse vähän matkan päähän asettaa namikipon. Opetetaan koira ensin luopumaan kiposta, eli tekemään vain kiertoja huolimatta namikiposta.Sitten tehdä stoppeja samalla periaatteella kuin edellistäkin harjoitusta, palkkaa joko edestä tai takaa.

Pienen tauon jälkeen mentiin Pekan koulutettaviksi. Halusin katsoa ohjattua noutoa ja vinkkejä siihen, miten voisin vahvistaa sen oikean kapulan ottamista. Selitin hirmuisen epäselvästi koko liikkeen historia, jota on kokonaisuudessaan hyvin hyvin vähän. Olen itse liikkeen kanssa ollut tosi epävarma ja varovainen, halunnut välttää liian vaikeita harjoituksia. Sain toteamuksen Pekalta, että kun on alla jo yksi ykköstulos erikoisvoittajaluokasta, on aika mennä eteenpäin. Jostain syystä kavereita ympärillä nauratti...ja ehkä nauratti vähän minuakin.

Kävikin sitten niin, että varsinaisesti liike on kunnossa ja näyttää tosi hyvältä, mutta mihin pitäisi kiinnittää huomiota oli merkille meno ja kapulan poiminta. Merkillä Ruu nyökkää sen näköisenä, että hakisi nenä kosketusta merkkiin. Tähän yksinkertainen harjoitus, jossa ollaan tosi lähellä merkkiä ja pyydetään sille "stoppi" sanalla koiraa menemään klo 12 merkin taakse. Eli sen viimeisen komennon tulisi tarkoittaa koiralle, että mene seisomaan kello 12 merkin taakse. Ja kun koira menee sinne niin palkitaan namilla. Itselläni meni pasmat ihan sekaisin tästä harjoituksesta, kun olisi pitänyt namiohjata ja käskyttää ja vaikka mitä, ei vaan pystynyt. Nyt kun asiaa on saanut hetken pohdiskella tulin siihen tulokseen, että vaihdan sitä stoppi-käskyä. Käytän sitä tällä hetkellä muuallakin ja sen merkitys koiralle on pysähtyä mahdollisimman nopeasti. Testailinkin tätä jo kotipihassa vähän ja ihan kivalta alkoi näyttämään.

Ja niin, olisi hyvä alkaa tekemään tätä(KIN) liikettä yleisön vieressä, ruudun kanssa samalta merkiltä (mitä Riittakin jo sanoi...) eli vaikeuttaa harjoituksia. Mennä eteenpäin. Nyt kokeiltuna Ruu suoriutui hirmuisen hyvin huolimatta siitä, että kapulat olivat tosi lähellä yleisöä. Ja kapulalle meneviä kaaria ei tarvitse alkaa pyöristämään, Ruun nykyinen kulmaus on kuulemma erittäin hyvä.

Kapulan poimintaan testattiin hyvin pikaisesti pitkää noutoa. Ruu meni lujaa ja näytti jo siltä, että todellakin rynnii kapulalle, mutta poimikin sen pikaistakin pikaisemmin ja lähti palauttamaan. Koiralle kannattaa merkitä se kaunis poiminta kehulla eikä vasta siinä vaiheessa, kun se jo palauttaa kapulaa, koska silloin sitä kehutaan siitä vauhdista.

Muistiin vielä se, että kun harjoittelee (ja kannattaakin harjoitella) koiran pysäyttämistä, jos se erehtyy menemään kohti keskimmäistä kapulaa, niin heitetään sille pallo/lelu palkaksi, että se pysähtyy. Tällöin koira pysähtyessään oppii ajattelemaan hyvällä mielellä, että minne minne pitäisi mennä ja se todennäköisesti hyvällä mielellä haluaa suunnan korjatakin. Kuin että stoppaat vihaisesti, jolloin koira voi muuttua epävarmaksi, varovaiseksi ja tarvitset useamman käskyn kehoittaa koiraa suunnan muutokseen. Mutta ei liikaa stoppi + pallo leikkiä, koska siitä pian kehittyy sitten hauska leikki.

Hyvä koulutus, jälleen kerran. Saatiin juuri sitä mitä tarvittiinkin. Kiitos kouluttajille sekä Lauka:n seuralle (Hennalle) touhun järjestämisestä! =)

Ei saalista

Ollaan noutajan kanssa käyty kahtena viikonloppuna metsästämässä ja kyttäämässä kanalintuja. Ekana viikonloppuna oltiin Hankasalmella ja siellä lintuja jopa näkyi useamman kerran ja pari hyvää paikkaa oli ampuakin, mutta lopputuloksena ei saalista lukuunottamatta joitakin hirvikärpäsiä. Ja aikaisemmasta poiketen, kun olen tottunut kyttäämään kanalintuja passissa, tuli nyt yllätyksenä että talsittiinkin 3,5h metsässä. Uudet kumpparit pääsivät tosi testiin ja hyvin ne kyllä pelittivätkin! Uusia kenkiä on silti hyvä syyttää, kun vasen takareisi oli reissun päätteeksi ihan maitohapoilla...

Viime viikonloppuna kurvailtiin Puttaalle tyttöjen ja Eltsun kanssa. (kyllä, minusta ihanan söpöä, kun hoitopaikan lapset on antaneet E:lle tuollaisen lempinimen) Jouni-serkun kanssa käytiin talsimassa perjantai-iltana pieni lenkki, nähtiin sentään yksi metso ja yksi teeri, mutta ei taaskaan saalista. Lisäksi matkan varrella näkyi komea hirvi! Julmetun suuri ja niin kevyt askel. Ja tottakai, jokunen hirvikärpänen taas. Olen niin ylpeä, kun kykenen niiden öttiäisten sekaan ja selviän siellä ilman hysteriaa! Pelastuksena on, että olen keksinyt miten saan hiukset piiloon. Uimalakki tai tuubi-huivista tehty tiukkaakin tiukempi pipo. Ilman niitä en välttämättä kykenisi ja selviäisi... Niin miksi meninkään ottamaan noutajan?

Sunnuntaiaamuna käytiin vielä passissa seisomassa ja katselemassa aamun sarastusta. Ei linnun lintua, kaukana lentäviä korppeja lukuunottamatta. Ruulla meinasi tehdä alkuun tiukkaa olla hiljaa paikallaan ja se meinasi vouhotuksissaan turhautua. Tiukalla komennolla asettui kuitenkin pötköttelemään ja rentoutui lopulta hyvin.

Saas nähdä, kenestä tulee meidän sankari ja saa meille oikean tiputuksen aikaiseksi. Ehkä ensi vuonna.

Tokoilua on pyritty jatkamaan kisojen jälkeen, vaikka viikon verran ehkä huilattiinkin. Tuli sellainen treeniähky ennen koetta eikä tehnyt mieli tehdä yhtään mitään. Mutta seuraavat kokeet on jo katsottu ja lähestyvät nekin kovaa vauhtia. Joten pakko jatkaa treenaamista. Kiitos Anskulle taas avustuksesta!

Ruutu se pysyy meiltä varmaan ikuisesti hukassa. Vaikka kokeessa liike onnistuikin niin ei se edelleenkään ole varma liike. Ei ole mitään takeita, että Ruu sinne ekalla kerralla löytäisi. Jos ensin siis löytää ylipäänsä sille merkille ensin. Onneksi viikonloppuna on toko-koulutusta Korrien kanssa, jospa saisimme tähän jotain apua. Koska apua me kyllä tarvitaan.

Eilen kun tehtiin niin tuuli tosi kovaa. Ruu meni merkille hyvin ja siltä bongasi minusta ruudunkin hyvin. Lähetin ja koira juoksee kohti ruutua (minä kaivan jo lelua taskusta valmiina suoraan palkkaukseen), mutta sitten näköpiiriin osuukin luoksetulomerkki sivusta, jossa hetki sitten tehtiin luoksetuloa. Ruu kurvaa sinne ja samaan aikaan takaapäin kuuluu kovaa räminää kovasta tuulesta johtuen (en tiedä mikä peltiläjä siellä rämisi). Koira vähän säikähtää ja ihmettelee, lähtee sitten tulemaan kohti minua. Huudan sille "loota"-käskyn ja se juoksee sinne lootaan helposti ja varmasti, kuten oli alunperin menossakin. Mutta miksi se kesken matkan, vaikka suunta ja ajatukset oli varmasti ruudussa, vaihtaa kurssia häiriömerkille? Tämä tuntuu nyt vaikealta. Juuri tämmöinen harjoitus, jossa on tehty luoksetuloa ruudun vieressä olevalla läheisellä merkillä.

Ohjattu on toiminut, toistaiseksi. (kop kop)

Luoksetulossa testauksessa on takapalkkaus, mutta alan kyllä kallistua siihen mielipiteeseen, ettei takapalkka ole Ruun juttu. Jumitusta siis ilmassa... Eikä viitsisi enää toisessa kokeessa vähentää neljää pistettä yhden lisäkäskyn takia...

Siinäpä ne mitä on tahkottu, ne meidän hankaluudet. Vähän lisäksi jääviä, kaukoja ja seuraamista.

Sitten on noussut pelottava ajatus siitä, että pitäisikö kokeilla, osaisiko Ruu tehdä pk-jälkeä? Kun se luonnostaan kerran niin mielellään jäljestää niin pitäisikö kokeilla? Kuka lähtisi meidän kanssa metsään, sillä minä tarvitsisin ohjausta ja neuvontaa?

Se löysi! Se löysi ruutuun!

Fiilikset on kyllä aika huikeat! Huikea pieni noutaja! Se teki eilisessä toko kokeessa duunia niin iloisesti, niin hyvällä fiiliksellä ja niin parhaansa yrittäen. Ja päällimmäisenä onnen tunteena se, että se löysi sinne ruutuun ensimmäisellä yrittämällä! Se oli Ruun paras lootaan juokseminen ikinä! <3

Ja tapahtui muutakin hienoa. Me ylsimme eilen tämän hetken parhaimpaamme ja sen siivittämänä irtosi EVL1 tulos 288 pisteellä ja sen myötä Keski-Suomen piirinmestaruus kultaa! Vaikka maailman huiput eivät osallistuneetkaan oli kokeessa silti osallisena kovia koiria, ei voitto ilmaiseksi tullut. Ei voi moittia Ruun erikoisvoittajaluokan aloitusta, ei sitten mitenkään. :) Osallistuimme Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen joukkueessa kokeeseen ja noutajat veivät tällä kertaa myös joukkuekultaa! Huikeaa! Onnea myös Laukan joukkueelle ja hyville treeniystäville hienosta hopeasta ja hienoista tuloksista! Oli ilo kisailla hyvässä seurassa!

Tässä vielä liikkeet, pisteet ja selitykset suoritusjärjestyksessä, jota oli sotkettu. Tuomarina toimi Ralf Björklund.

Ruu oli kisapaikalla kuin kuuhun lähdössä oleva raketti. Se pomppi suurin piirtein naaman tasolla ja puhkui intoa, vauhtia ja tekemistä. Hetken mietin, otinko oikean koiran mukaan ja että onko se minun koirani ollenkaan? Yritin tyynnytellä sitä ennen paikallaoloja ja vähän jännittävin fiiliksin kehään.

Paikkaistuminen: 10 - istui kuin tatti paikallaan, hieno!
Paikkamakuu: 10 - hyvä rauhallinen makuu, oli kerran korjannut toista etutassua.


Toka setti: hyvässä mielentilassa kehään

Zeta: 8,5 - järjestys oli S - M - I. Tuntui hyvälle, stopit oikein, maihin ja istuminen hitaita.
Luoksetulo: 5,5 - kaksoiskäsky lähtöön, stopit ilmeisesti hitaita. Mutta Ruulle ne olivat sen parhaimmasta päästä ja itse olin niihin tyytyväinen. Saa nähdä, saadaanko niille tehtyä jatkossa mitään.
Seuraaminen: 9½ - ja siltä se tuntuikin!
Ohjattu: 9 - pistevähennys siitä, että palautuksen aikana minä korjasin hieman omien jalkojeni asentoa. Muuten olisi kuulemma ollut kymppi. Toivoin ennen liikettä, että saisimme vasemman haettavaksi. Arvonnassa saimme tietenkin oikean. Ruutu jäi merkiltä ja koiran näkökulmasta katsoen alaviistoon vasemmalle ja olin ihan varma, että Ruu menee sinne. Sydän hakkasi ihan tolkuttoman lujaa ennen liikettä, mutta sitten rauhotin itseni ja muistutin miten vähän meillä on treeniä alla. Ei haittaa, vaikka Ruu juoksisi minne. Tehdään parhaamme. Ja niin Ruu tekikin. Ihan mahtava pieni noutaja!

Kolmas setti: ennen aloitusta Ruu oli tosi kovilla kierroksilla ja puhkui intoa. Tuntui, ettei koira ollut hallinnassa. Esimerkiksi ennen tunnaria sen häntä vispasi niin lujaa, ettei peppu meinnannut laskeutua ollenkaan perusasentoon. Kierrokset oli siis kovat ja mietin, hätäileekö ja tuoko jopa väärän kapulan. Ruutu-liike oli jätetty toiseksi viimeiseksi liikkeeksi ja sain jännittää loppuun asti onnistuuko se vai ei. Ja vaikka kuinka yritin olla rentona, niin kyllä jännitti.

Metallinouto: 10 - heitin vasemmalle hieman vinoon, Ruu meni vauhdilla ja melkein kapulasta ohi, onneksi bongasi sen hyvin.
Tunnari: 9 - oli aika hätäisen oloinen kapuloilla, mutta kun nenä osui kunnolla oman kohdalle, poimi sen varmasti. Korjasi matkalla kerran otetta, mutta korjausliike näytti isolta ja "rumalta".
Ruutu: 10 !!!!!!! - Merkki oli hyvä, käskyn jälkeen Ruu ampaisi vauhdilla matkaan ja hetken aikaa meni takaviistoon kohti kehänauhaa (kuten kuvauksestakin näkee, että kamera hakee mihin se koira lähtikään...) ja sen hetken mietin, että tähän se nyt meni. Mutta Ruu korjasi linjansa hienosti ja pian noutaja makasi ruudussa! Se löysi sinne!!!! Meinasin alkaa itkemään onnesta. Niin hieno! Niin hyvä fiilis!!! <3 <3 <3
Kaukot: 9½ - järjestys oli S - I - S - M - I - M, ekassa istumisessa liikautti inasen oikeaa takajalkaa, muuten täydellinen tekniikka.

Miten mahtava pieni noutaja! Tuomari kehui työskentelyä ja hienostihan Ruu hommia tekikin. Tästä on hyvä jatkaa. <3 Kiitos treeniystävät (erityiskiitos Henna sinulle!), ei tämä onnistuisi ilman teitä! Kiitos sisko rakas seurasta, tsempistä ja filmauksesta!

Tässä vielä video

Mätsärissä, jahdin seuraukset ja henkinen valmentautuminen

En muistanut kertoa edellisissä kuulumisissa, että Ruu kävi mätsärissä harjoittelemassa näytelmiä. Henkilökohtainen handlerimme Noora vei Pikkumustaa kehässä ja vaikka kaksikolla synkkasi enemmän kuin hyvin, ei menestystä näissä kisoissa tullut. Koiria oli ihan julmetusti ja minusta tuomarina toiminut henkilö paneutui asiaan turhan tarkasti, kyseessä kuitenkin vain mätsäri. Ja koska Pikku Herra E oli matkassa ja kello kävi, toivoin todella, että menestykset jäisivät lyhyeen. Eli enemmän kuin hyvä, että emme tulleet valituksi jatkoon. Kiitos Nooralle kuitenkin esittämisestä, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Ei se H-arvosana tule ainakaan esittämisestä jäämään kiinni! :) Ja kiitos teille muillekin tutuille, jotka paimensitte pientä poikaa ja vahditte toista koiraa.

Iitun kohdalla ilmeni alkuviikosta selkeämpää seurausta vemmelsäären kanssa käydystä kilpajuoksusta. Normaalisti Piips ylösnoustessaan venyttelee, nyt tämä yritys päättyi vinkaisuun ja huonoon yritykseen. Samoin vinkaisi muutaman kerran lenkillä, kun olisi pitänyt ponnistaa oikealla takajalalla vähän enemmän. Ja liikkeestä näki myös selkeämmin, että on vähän kipeää. Onneksi ei ole vinkunut nyt enempää ja vaikuttaa kuitenkin iloiselta omalta itseltään.

Ja sitten, huomenna olisi toko-koe. Treenattu on niin paljon kuin on ollut mahdollista ja ruutuun löytämisen kanssa olin jo todella toiveikas ja jopa luottavainenkin. Mutta eilen kisaryhmän treeneissä juoksi suoraan luoksetulon aloitusmerkille, jotka olivat toisella puolen kenttää. Olen treeneissä tehnyt varmaan triplasti vaikeampia harjoituksia häiriömerkkeineen ja silti kävi vanhanaikainen. Mutta sitten ohjattu, joka on se vaikeampi ja epävarmempi liike, meni oikein.

Mutta, jos kaikki sattuisi onnistumaan, niin ei se ykköstulos ole täysin mahdoton. Kai me sitä lähdetään tavoittelemaan. Kai? Pitäisi jostain keksiä vähän itsevarmuutta peliin, mutta kun luonne on niin hemmetin pessimistinen. Sentään pystyn myöntämään ykkösen olevan ihan realistinen mahdollisuus. Olisihan se hienoa. Mutta rehellisyyden nimissä se mitä toivon olisi, että Ruu sinne ruutuun löytäisi. Sitä on hinkattu nyt niin paljon, että tuntuisi hienolta työvoitolta edes joskus onnistua. Ohjatulle ei ole toiveita, olisi epäreilua koiraa kohtaan vaatia siltä tässä vaiheessa yhtään mitään tämän liikkeen osalta. On ylipäätään hienoa, että Ruulle on tässä kahdessa viikossa kehittynyt jonkinlainen ajatuksen siemen siitä, miten liikkeen tulisi mennä. Ja se tulee kuitenkin varmasti suorittamaan sen niin hyvin kuin osaa. Niin kuin varmasti muutkin liikkeet.

Tämmöisiä pohdintoja olisi varmaan hyvä tehdä useamminkin. Koota ajatukset ja käsitellä ne mielessään, ettei tarvitse kehään mentäessä alkaa murehtimaan kaiken maailman murheita. Vaikkei ihan valmiita ehkä vielä tähän viimeiseen luokkaan ollakaan niin päälimmäisenä pitäisi muistaa se, että ollaan kuitenkin todella onnekkaita, että päästään kisaamaan. Päästään kokeilemaan tosi toimiin yhteistyötämme ja taitojamme, otetaan opiksemme ja jatketaan harjoittelua sekä yritetään sitten myöhemmin taas uudestaan. Eihän se sen ihmeellisempää ole. Siis hyvillä mielin kohti huomista.