SNJ:n toko-kokeen jälkeen heitettiin kesälomalle. Olin satavarma, että juoksut alkaisivat ja emme osallistuisi Keski-Suomen piirinmestaruuksiin. Kohta huomaan, että koe on ihan pian ja tarttis varmaan jotain treenata. Siltä varalta, että ne juoksut eivät alkaisikaan...
Edellisellä viikolla treenattiin Vihtavuoressa kertaalleen ja koeviikolla kahdesti oman kylän kentällä. Keskiviikkoon jäi siis viimeinen treenikerta (kun pari siskonpoikaa tuli laittamaan päiväohjelmat uusiksi loppuviikon osalta). Suurkiitos Tuulalle, joka raahauduit sinne vähän kaveriksi. Tuolloin nähtiin nimittäin luoksetulossa niin tiukka maahanmeno, että kelpaisi todellakin esitellä sitä isommissakin arvokisoissa. Vaan millähän sen saisi siirrettyä koekentälle ja jokaiseen treeniin? Sitä sopii pohtia.
Anyway, kaikille treeneille ja ennen kaikkea noille kahdelle viimeiselle treenille on ollut yhteistä se, että meillä on ollut tosi kivaa ja hauskaa. Ruu on tehnyt tosi makeasti hommia ja niitä ei ole tehty liikaa. Kaikki ei mennyt aina ihan nappiin ekalla yrittämällä, mm. hakeutui edelleen ohjatussa keskimmäiselle, ennakoi luoksetulossa ja sen sellaista pientä. Mutta kun se FIILIS oli aina katossa niin vähät noista. Niin KIVAA!
Koepäivä alkoi märkääkin märemmällä sateella ja sitä jatkui koko päivän. EVL alkoi vasta iltapäivällä, koepaikalla olimme jotain klo 16 jälkeen. Tuomarina kokeessa oli Salme Mujunen, liikkeet oli jaettu viiteen erilliseen settiin ja osallistujia yhteensä kymmenen koirakkoa. Me kisasimme numerolla kaksi. Koekehä oli täynnä vettä, kuivaa löytyi vain toisesta päästä kenttää pieneltä alalta.
Paikkamakuu ja istuminen: 10 + 10 - Hienoa työtä näissä! Makuun aikana sade vähän jopa "taukosi" niin, että lammikot pääsivät vähän imeytymään.
---
Seuraaminen: 9½ - Välillä tuntui vähän edistävän, hiukan huonosti otin ehkä kuulolle ennen kehää. Mutta perushyvää puurtamista Ruulta, se seuraa niin kiltisti.
Zeta: 9½ - M - I - S. Tuomarin mukaan maahan ja seiso olivat hyviä, istuminen kohtalaisen hyvä. Tämä liike on itselle vieläkin vaikea ja siitä puuttuu se varmuus ja harmonia.
Luoksetulo: 9½ - Olisikohan Ruun uran paras tähän mennessä? Hieno se oli!
---
Ruutu: 10 - Meni niin pirun kovaa merkille ja ruutuun, jopa maahan meni nopeasti! Pelkäsin, ettei pysähdy ajoissa. Mielettömän hieno!!!
---
Ohjattu: 10 - Tämäkin oli sairaan hieno. Merkillekin meni tosi lujaa! Mieletön fiilis!!!
---
Ruudun ja ohjatun jälkeen leijuin kyllä niin pilvissä, niin fiiliksissä että! Ehkä niin fiiliksissä, että herpaantuminen tuli aivan lopussa. Satamaankin taas alkoi tässä vaiheessa...
Metsku: 10
Tunnari: 9½ - Piti varmistella kertaalleen. Vauhti nyt hyvä molempiin suuntiin.
Kaukot: 8 - S - I - M - I - S - M. Täydellinen tekniikka. Ekaan seisomiseen kaksoiskäsky, -2p ja se vei meiltä mestaruuden. Annoin käsimerkin ja käskyn huolimattomasti. Mutta ei pystynyt harmittamaan, ei niin mitenkään.
Yhteensä EVL1 305,5p, KP ja piirinmestaruus hopeaa! Voittajalle hävittiin muutamalla pisteellä, tiukka kisa, mutta ei harmita yhtään. Oon niin fiiliksissä tästä kokeesta, Ruu oli niin <3!
Seuraltamme, Laukaan koiraharrastajat, oli kaksi joukkuetta joukkuekisassa mukana ja tänä vuonna saimme kaksoisvoiton! Me kisasimme kakkosjoukkueessa ja saimme joukkuekisan kultaa. Kiertopytystä (anteeksi pokaalista) katsoin, että seuramme on voittanut edellisen kerran v 2009! Ohhoh. Jo oli aikakin saada poika taas kotiin! :D
Onnea vielä mestarit Hanna ja Kit ja pronssimitalistit Riikka ja Rieha. Onnea myös muille kisanneille ja suoritukseensa tyytyväisille. Kiitos treeniystävät ja kiitos kotijoukot! Nää leijuu vieläkin, niin hyvä FIILIS! Ruu pieni <3
tiistai 28. heinäkuuta 2015
torstai 9. heinäkuuta 2015
EVL1 kera hyvä fiiliksen!
Viime tiistaina kisattiin Pieksämäen Partaharjulla SNJ:n tokomestaruudesta. Emme ole aikaisempina vuosina kyseiseen kokeeseen koskaan vielä osallistuneet ja tapahtuman suuruus yllätti, sillä paikalla pyöri samalla SNJ:n kesäleiri. Osallistujia EVL:ssä oli 19 ja näistä ilahduttavasti peräti 13 oli noutajia. Tuomarina toimi Marko Puranen, kaikki liikkeet paikallaoloja lukuun ottamatta tehtiin putkeen ja rivistö ja selostus kuuluu näin:
Paikkaistuminen: 10 - "Tuomarin apulainen" yleisöstä tiesi kertoa, että oli ihan pienesti liikauttanut kerran kumpaakin etutassua.
Paikkamakuu: 10
Marika kävi lämmittelemässä Ruun ja tehtiin sitten ennen omaa vuoroa vielä tunnari ja pohdittiin istumisen-käskysanaa kehän laidalla. Sitten aloin katselemaan, että miksei kukaan koira ole suorittamassa kehässä ja seuraavaksi sainkin juosta itse kehään. Karkit tungin vain jollekin käteen kehän ulkopuolella ja sitten töihin mars. Hienosti meni taas tämä valmistelu ennen kehää...noloa...
Seuraaminen: 8½ - Pitkä seuruu, tuntui tosi hyvälle ja vaikka liikkuri olikin nopea/hätäinen käskytyksissä, niin sain mielestäni pidettyä hyvin rauhan tekemisessä. Osa perusasennoista hitaita, mutta osa jopa nopeita!
Zeta: 8½ - S - M - I, En sitten uskaltanut ottaa sitä uutta käskyä istumiseen, kun se ei ole ollut satavarma treeneissä ja istuminen oli nyt viimeisenä vuorossa. Mieluummin hidas istuminen kuin väärä asento. Ja istuminen oli todellakin todella hidas.
Luoksetulo: 9 - Tämän kuuluisi olla nolla. Koiran jättö sujui tosi hyvin, mutta kun käännyin oli Ruu istumassa?!? Oli noussut jo ennen kuin ehdin kääntyä, videolta näkee, että harhautuu ajattelemaan jotain takaviistosta ja kyynärpäät vain nousee ja sitten koira päättää nousta kokonaan istumaan. Outo virhe, ei ole koskaan tapahtunut aiemmin. Ja sitten minä sekoan jotenkin ja seisomiseen annan suullisen käskyn lisäksi käsimerkin?!? Enkä pysty sanomaan miksi. Loppuliike ok.
Ruutu: 8½ - Merkki hyvä ja ruutuunkin juoksi hyvin. Stoppi olisi voinut olla napakampi, jokin haju siellä oli, mikä kiusasi monta muutakin kilpailijaa. Sivulle tuli huonosti, tosi väljästi.
Ohjattu: 9 - Saimme oikean. Merkki ok, kääntyi nopeasti täysin 180 astetta kuin keskikapulalle mennäkseen, mutta korjasi välittömästi itse oikealle. Luovutus vähän hidas.
Metsku: 0 - Ruu nouti ohi esteen ja olisi varmaan tullut takaisinkin ohi ellen olisi ohjannut sitä hypylle. Voi muru! Jäin esteestä vähän kauas, liikkuri kyllä yritti sanoa, että saa tulla vähän lähemmäksikin. Ääh, kyllä tää sujuu tästäkin, helppo nakki. En saanut heittoa niin kauas kuin olisin halunnut ja sitten kapula tuli vielä vasemmalta sivulta näkyviinkin. Ja olisiko Ruu vielä lisäksi halunnut väistää liikkuria ja yleisöä oikealla? Voi miten turha nolla. Meidän simppeli ja helppo liikkeemme.
Tunnari: 9 - Hyvä haistelu, poimi oman heti, mutta hieman taas kiireessä meinasi käydä niin, ettei kapula lähtenytkään heti mukaan. Luovutus hidas.
Kaukot: 9½ - I - S - M - S - I - M, aivan kympin kaukot, hienot! Olisiko puolikas lähtenyt siitä, että videolta näkyy kun Ruu ei ole alussa ihan kunnolla maassa.
Yhteensä näillä siis EVL1 263p ja sij. 5/19.
Ei sitten onnistuttu niin kuin olisi ennalta ehkä odottanut, mutta tiedättekö, ei haittaa eikä edes harmita! Tässä kokeessa oli se fiilis kohdillaan ja kehässä oli mukava olla. Yhtään kertaa en ajatellut, ettemme tähän pysty ja mitään emme osaa. Me osaamme, parhaamme teimme ja olen niin onnellinen suorituksestamme. Ihana fiilis! Ja Ruu sai paljon kehuja yleisöstä, kaukojen tekniikkaa erityisesti ihailtiin. Eikä pysty harmittelemaan metskun nollautumista, kun luoksetulon olisi oikeasti pitänyt olla nolla. Ja jos näin olisi ollut onnistuneesta metallista huolimatta, emme olisi saanut edes ykköstulosta. Mestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen, tosi upeaa työskentelyä oli parivaljakolla!
Mutta mitäs nyt? Kauden toinen päätavoitteemme on ohi ja piirinmestaruuteen emme todennäköisesti tule pääsemään juoksujen takia, joten mitäs me nyt sitten. Aletaanko opetella uusia sääntöjä vai suunnataanko katseet ihan jonnekin muualle kuin tokoon? Mutta minne? Onhan meillä toki niin vankka pohja tokoon tehty, että olisi melkein sääli heittää se hukkaan jos ei edes yrittäisi ja kokeilisi uusia sääntöjä. Noh, katsellaan. Nyt ainakin vähän nautitaan kesästä ja vaikka lomaillaan vaan.
Kiitos Marika jälleen hyvästä seurasta, koiran lämmittelystä ja filmauksesta. :)
Ja se video vielä
Paikkaistuminen: 10 - "Tuomarin apulainen" yleisöstä tiesi kertoa, että oli ihan pienesti liikauttanut kerran kumpaakin etutassua.
Paikkamakuu: 10
Marika kävi lämmittelemässä Ruun ja tehtiin sitten ennen omaa vuoroa vielä tunnari ja pohdittiin istumisen-käskysanaa kehän laidalla. Sitten aloin katselemaan, että miksei kukaan koira ole suorittamassa kehässä ja seuraavaksi sainkin juosta itse kehään. Karkit tungin vain jollekin käteen kehän ulkopuolella ja sitten töihin mars. Hienosti meni taas tämä valmistelu ennen kehää...noloa...
Seuraaminen: 8½ - Pitkä seuruu, tuntui tosi hyvälle ja vaikka liikkuri olikin nopea/hätäinen käskytyksissä, niin sain mielestäni pidettyä hyvin rauhan tekemisessä. Osa perusasennoista hitaita, mutta osa jopa nopeita!
Zeta: 8½ - S - M - I, En sitten uskaltanut ottaa sitä uutta käskyä istumiseen, kun se ei ole ollut satavarma treeneissä ja istuminen oli nyt viimeisenä vuorossa. Mieluummin hidas istuminen kuin väärä asento. Ja istuminen oli todellakin todella hidas.
Luoksetulo: 9 - Tämän kuuluisi olla nolla. Koiran jättö sujui tosi hyvin, mutta kun käännyin oli Ruu istumassa?!? Oli noussut jo ennen kuin ehdin kääntyä, videolta näkee, että harhautuu ajattelemaan jotain takaviistosta ja kyynärpäät vain nousee ja sitten koira päättää nousta kokonaan istumaan. Outo virhe, ei ole koskaan tapahtunut aiemmin. Ja sitten minä sekoan jotenkin ja seisomiseen annan suullisen käskyn lisäksi käsimerkin?!? Enkä pysty sanomaan miksi. Loppuliike ok.
Ruutu: 8½ - Merkki hyvä ja ruutuunkin juoksi hyvin. Stoppi olisi voinut olla napakampi, jokin haju siellä oli, mikä kiusasi monta muutakin kilpailijaa. Sivulle tuli huonosti, tosi väljästi.
Ohjattu: 9 - Saimme oikean. Merkki ok, kääntyi nopeasti täysin 180 astetta kuin keskikapulalle mennäkseen, mutta korjasi välittömästi itse oikealle. Luovutus vähän hidas.
Metsku: 0 - Ruu nouti ohi esteen ja olisi varmaan tullut takaisinkin ohi ellen olisi ohjannut sitä hypylle. Voi muru! Jäin esteestä vähän kauas, liikkuri kyllä yritti sanoa, että saa tulla vähän lähemmäksikin. Ääh, kyllä tää sujuu tästäkin, helppo nakki. En saanut heittoa niin kauas kuin olisin halunnut ja sitten kapula tuli vielä vasemmalta sivulta näkyviinkin. Ja olisiko Ruu vielä lisäksi halunnut väistää liikkuria ja yleisöä oikealla? Voi miten turha nolla. Meidän simppeli ja helppo liikkeemme.
Tunnari: 9 - Hyvä haistelu, poimi oman heti, mutta hieman taas kiireessä meinasi käydä niin, ettei kapula lähtenytkään heti mukaan. Luovutus hidas.
Kaukot: 9½ - I - S - M - S - I - M, aivan kympin kaukot, hienot! Olisiko puolikas lähtenyt siitä, että videolta näkyy kun Ruu ei ole alussa ihan kunnolla maassa.
Yhteensä näillä siis EVL1 263p ja sij. 5/19.
Ei sitten onnistuttu niin kuin olisi ennalta ehkä odottanut, mutta tiedättekö, ei haittaa eikä edes harmita! Tässä kokeessa oli se fiilis kohdillaan ja kehässä oli mukava olla. Yhtään kertaa en ajatellut, ettemme tähän pysty ja mitään emme osaa. Me osaamme, parhaamme teimme ja olen niin onnellinen suorituksestamme. Ihana fiilis! Ja Ruu sai paljon kehuja yleisöstä, kaukojen tekniikkaa erityisesti ihailtiin. Eikä pysty harmittelemaan metskun nollautumista, kun luoksetulon olisi oikeasti pitänyt olla nolla. Ja jos näin olisi ollut onnistuneesta metallista huolimatta, emme olisi saanut edes ykköstulosta. Mestaruus meni ihan oikeaan osoitteeseen, tosi upeaa työskentelyä oli parivaljakolla!
Mutta mitäs nyt? Kauden toinen päätavoitteemme on ohi ja piirinmestaruuteen emme todennäköisesti tule pääsemään juoksujen takia, joten mitäs me nyt sitten. Aletaanko opetella uusia sääntöjä vai suunnataanko katseet ihan jonnekin muualle kuin tokoon? Mutta minne? Onhan meillä toki niin vankka pohja tokoon tehty, että olisi melkein sääli heittää se hukkaan jos ei edes yrittäisi ja kokeilisi uusia sääntöjä. Noh, katsellaan. Nyt ainakin vähän nautitaan kesästä ja vaikka lomaillaan vaan.
Kiitos Marika jälleen hyvästä seurasta, koiran lämmittelystä ja filmauksesta. :)
Ja se video vielä
torstai 2. heinäkuuta 2015
Kesälomaa, synttäreitä ja treeniä
Meillä on alkanut kesäloma, kun taloutemme tämän hetken työnpuurtaja on jäänyt kesälomalle. Juhannus vietettiin Puttaalla, joka osoittautui muutamaa päivää myöhemmin parhaaksi päätökseksi ikinä. Ehdimme vielä nähdä isomummon ja hänkin ehti vielä nähdä meidän Vauhtipojan, jolle antoi viimeiset sanansa ja hymynsä. Muutamaa päivää myöhemmin isomummon voimat loppuivat lopullisesti. Kärvä-mummo <3
Surusta huolimatta on jatkettu arkea eteenpäin ja lasten kanssa se on pakollistakin. Tämän viikon alussa tehtiin lomareissu Tampereelle ja todettiin, että lomareissu lähimpään leikkipuistoon olisi riittänyt vallan mainiosti. Tällä reissulla Jäbä Duudsoni oppi juoksemaan karkuun ja tämä epeli kyllä sitten juoksee lujaa ikäisekseen, eli perässä saa juosta itsekin ihan oikeasti, jotta karkurin saa kiinni. Onneksi huoltoasemalla oli avuliaita kanssa matkustajia, jotka viittelöivät mihin suuntaan minimies hetki sitten oli juossut ja hänet tavoitettiin juuri ennen kuin painella ulko-ovista läpi. Äänestäisin automaattisten liukuovien poistamista käytöstä... Lisäksi rakas esikoisemme oppi huutamaan joka välissä "auta minua". Onneksi, voi onneksi se ei huutanut "auttakaa minua", vaikka sitä monessa kohtaa varmasti tarkoittikin. Ja tämä lause elää vahvana edelleenkin kotona, on yhtä suosittu kuin "en haluu". Vanhemmat säästyivät uhkaavalta burn outilta Vauhtipojan ansiosta, joka oli reissussa ihan yli kiltti.
Reissun aikana meidän Pikku-Ruu täytti 5 vuotta, 30.kesäkuuta! Onnea Huu Haalle! Pikkumusta (ja Piips) saivat tuliaisina kuuluisat Ikean rotat ja kyllä, meilläkin niistä tykättiin PALJON! Pitkään niillä leikittiin ja sitten kaikessa hiljaisuudessa Ruun rotalle kävi jo näin:
Mutta siis paljon onnea mamman mussukalle ja muulle B-pentueelle!
Treenattukin on, jonkin verran. Ohjaaja on keskittynyt siihen, että pipo ei kiristä päässä ja ottanut paljon rennommin. Ja kas, meillä on ollut oikein hauskaa treeneissä. Eilen treenattiin lähikentällä ruutu, ohjattu ja tunnari Ikean rotalla ja voi onnea ja vauhtia!
Mutta tuli huomattua, että jokaisessa treenissä pitäisi käyttää aina eri värisiä ruutumerkkejä, jotta R osaisi hakea sitä paremmin katseellaan. Viime viikolla sortui uuden kentän treeneissä vanhanaikaiseen ja juoksi helposti näkyville luoksetulon merkeille. Sieltä paineli sitten avoimena olleeseen takakonttiin, jonne aiemmin olin vienyt sen miettimään. Ruutu-merkit oli siis tumman pinkit ja ne oli sijoitettu varjoon puskien viereen, piti helpottaa jotta sinne löydettiin.
Zetaan olen vaihtanut istumisen käskyä ja viilannut vähän käskyn ajoittamista ja on toiminut tosi hyvin! Mutta vähän mietin, uskallanko tehdä sitä ensi viikon kokeessa. On kyllä testattava kokeenomaisena ensin. Noudon luovutusta olen yrittänyt ottaa takaa kiertäen, mutta siitä luovuin nyt ennen viimeisiä kokeita. Se on vielä Ruusta liian "jännää" kapulan kanssa, kotona tulee ilman kapulaa jo reippaasti. Luoksetulon stoppeja olen tehnyt pienten käsimerkkien kanssa hauskuutellen ja kun mieli ja vire on kohdillaan, toimii älyttömän hyvin.
Kaukoja on muistuteltu säännöllisesti. Mainitaan urhoollisuudesta kotipihassa, kun ekan istumisen jälkeen meni kolme käskyä seisomiseen, Ruu napsi häiritsemään tullutta paarmaa. Tehtiin pitkä setti, tekniikka täydellinen vaikkakin koiran ilme oli vähän omituinen...sellainen varovainen ja vähän kärsivä? Mutta kun meni muuten oikein niin vapautin takapalkalle. Ja hyvä että palkkasin! Kun kävelin koiran luokse niin paarma osoittautui ampiaiseksi, joka oli parkkeerannut Ruun selkään! Hui!
Saas nähdä milloin tuo aloittaa juoksunsa ja onko joidenkin päivien vetämättömyys niistä johtuvaa? Muistan edelliseltä kesältä, että juoksut osuivat niihin parhaimpiin helteisiin ja R oli kyllä ihan älyttömän laiska. Silloin ei kyllä treenattukaan ja hyvä niin. Karvat on lähteneet melkein kaikki, tissit on kaljuina ja römpsäkin jo turvottelee. Jos nyt ensi viikon kokeen selvittäisi edes. Piirinkisoihin tuskin keretään, mutta eipä se katastrofi olisi. Aloitetaan treeniloma vain odotettua aiemmin.
Surusta huolimatta on jatkettu arkea eteenpäin ja lasten kanssa se on pakollistakin. Tämän viikon alussa tehtiin lomareissu Tampereelle ja todettiin, että lomareissu lähimpään leikkipuistoon olisi riittänyt vallan mainiosti. Tällä reissulla Jäbä Duudsoni oppi juoksemaan karkuun ja tämä epeli kyllä sitten juoksee lujaa ikäisekseen, eli perässä saa juosta itsekin ihan oikeasti, jotta karkurin saa kiinni. Onneksi huoltoasemalla oli avuliaita kanssa matkustajia, jotka viittelöivät mihin suuntaan minimies hetki sitten oli juossut ja hänet tavoitettiin juuri ennen kuin painella ulko-ovista läpi. Äänestäisin automaattisten liukuovien poistamista käytöstä... Lisäksi rakas esikoisemme oppi huutamaan joka välissä "auta minua". Onneksi, voi onneksi se ei huutanut "auttakaa minua", vaikka sitä monessa kohtaa varmasti tarkoittikin. Ja tämä lause elää vahvana edelleenkin kotona, on yhtä suosittu kuin "en haluu". Vanhemmat säästyivät uhkaavalta burn outilta Vauhtipojan ansiosta, joka oli reissussa ihan yli kiltti.
Reissun aikana meidän Pikku-Ruu täytti 5 vuotta, 30.kesäkuuta! Onnea Huu Haalle! Pikkumusta (ja Piips) saivat tuliaisina kuuluisat Ikean rotat ja kyllä, meilläkin niistä tykättiin PALJON! Pitkään niillä leikittiin ja sitten kaikessa hiljaisuudessa Ruun rotalle kävi jo näin:
 |
| Mä mitään tehny tälle korvalle... Mitenhän olisi käynyt ellei hommaa olisi keskeytetty. Toistaiseksi muut ulokkeet ovat siis paikoillaan... |
Mutta siis paljon onnea mamman mussukalle ja muulle B-pentueelle!
Treenattukin on, jonkin verran. Ohjaaja on keskittynyt siihen, että pipo ei kiristä päässä ja ottanut paljon rennommin. Ja kas, meillä on ollut oikein hauskaa treeneissä. Eilen treenattiin lähikentällä ruutu, ohjattu ja tunnari Ikean rotalla ja voi onnea ja vauhtia!
Mutta tuli huomattua, että jokaisessa treenissä pitäisi käyttää aina eri värisiä ruutumerkkejä, jotta R osaisi hakea sitä paremmin katseellaan. Viime viikolla sortui uuden kentän treeneissä vanhanaikaiseen ja juoksi helposti näkyville luoksetulon merkeille. Sieltä paineli sitten avoimena olleeseen takakonttiin, jonne aiemmin olin vienyt sen miettimään. Ruutu-merkit oli siis tumman pinkit ja ne oli sijoitettu varjoon puskien viereen, piti helpottaa jotta sinne löydettiin.
Zetaan olen vaihtanut istumisen käskyä ja viilannut vähän käskyn ajoittamista ja on toiminut tosi hyvin! Mutta vähän mietin, uskallanko tehdä sitä ensi viikon kokeessa. On kyllä testattava kokeenomaisena ensin. Noudon luovutusta olen yrittänyt ottaa takaa kiertäen, mutta siitä luovuin nyt ennen viimeisiä kokeita. Se on vielä Ruusta liian "jännää" kapulan kanssa, kotona tulee ilman kapulaa jo reippaasti. Luoksetulon stoppeja olen tehnyt pienten käsimerkkien kanssa hauskuutellen ja kun mieli ja vire on kohdillaan, toimii älyttömän hyvin.
Kaukoja on muistuteltu säännöllisesti. Mainitaan urhoollisuudesta kotipihassa, kun ekan istumisen jälkeen meni kolme käskyä seisomiseen, Ruu napsi häiritsemään tullutta paarmaa. Tehtiin pitkä setti, tekniikka täydellinen vaikkakin koiran ilme oli vähän omituinen...sellainen varovainen ja vähän kärsivä? Mutta kun meni muuten oikein niin vapautin takapalkalle. Ja hyvä että palkkasin! Kun kävelin koiran luokse niin paarma osoittautui ampiaiseksi, joka oli parkkeerannut Ruun selkään! Hui!
Saas nähdä milloin tuo aloittaa juoksunsa ja onko joidenkin päivien vetämättömyys niistä johtuvaa? Muistan edelliseltä kesältä, että juoksut osuivat niihin parhaimpiin helteisiin ja R oli kyllä ihan älyttömän laiska. Silloin ei kyllä treenattukaan ja hyvä niin. Karvat on lähteneet melkein kaikki, tissit on kaljuina ja römpsäkin jo turvottelee. Jos nyt ensi viikon kokeen selvittäisi edes. Piirinkisoihin tuskin keretään, mutta eipä se katastrofi olisi. Aloitetaan treeniloma vain odotettua aiemmin.
 |
| Sai oikein käskyttää paikoilleen kuvaa varten, kun ei kumpikaan meinannut malttaa jäädä kuvaan :) |
torstai 18. kesäkuuta 2015
EVL1 vaikka fiilis oli hukassa
Palattiin eilen koekentälle oman seuran iltakokeessa ja hyvinhän se noin tuloksellisesti meni. Hieno ykköstulos, 293p, KP ja vielä luokkavoitto. Mutta mitä ihmettä oikein on menossa, kun ei tunnu olevan sitä fiilistä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Mitä ihmettä?
Tuomarina toimi Mauri Pehkonen, liikkeet oli sekoitettu ja ne tehtiin kaikki yhteen putkeen. Me saimme kunnian olla ensimmäinen koirakko "suuressa" neljän koirakon luokassa.
Aloitettiin kuitenkin paikallaoloilla, jotka sujuivat oikein hienosti.
Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10 - Meni alas inasen hitaasti ja oli siirtänyt sitä etutassuaan. Mukavaa kun siitä ei rokoteta, kun en siihen pysty puuttumaankaan.
Paikallaolojen jälkeen kävin palkkaamassa koiran ja sitten pika pikaa kehään.
Metallihyppy: 10 - Luovutus hitaanpuoleinen.
Luoksetulo: 7 - Tässä liikkeessä näkyi erityisesti se, että me ollaan nyt vähän hukassa. Lähti hitaasti ja pudottikin heti raville. Stoppi hyvä (oli syytä ollakin tuosta vauhdista), sitten vähän reipastui ja tuli jonkinlaista laukkaa, maahanmeno myös hyvä, loppuosakin oli sellainen tahmea.
Seuraaminen: 9 - Tämä sujui ja oli oikein mukavaa. Yksi parhaista seuraamisistamme. Ja siellä näkyi jopa nopeita perusasentojakin! Hitaan käynnin perusasennot on hitaita, ne erityishuomion alle jatkossa.
Ruutu: 10 - Oli kyllä tämän hetken tilannetta ajatellen oikein hieno ruutu. Maahanmeno voisi siellä ruudussa olla nopeampi ja merkkikin voisi olla napakampi.
Zeta: 9 - Järjestys oli I - M - S. Istuminen jälleen todella hidas, mutta maahanmeno tuntuisi nyt menneen kenties eteenpäin ja se oli ihan ok.
Ohjattu: 9 - Vasen puoli saatiin haettavaksi ja olen kyllä supertyytyväinen, että tämä liike onnistui. Niin isoja ongelmia on ollut ihan lyhyellä aikaa. Nopeutta tuomari toivoi merkille ja luovutus oli myös hidas. Sähläsi myös pienesti kapulan poimimisessa.
Tunnari: 8 - Epävarmuutta näkyi. Osui heti omalle ja merkkasi sen selvästi, mutta haisteli kerran muut läpi ja poimi sitten sen oman. Luovutus jälleen hidas.
Kaukot: 10 - Järjestys S - I - M - I - S - M. Sama kuin SM-kokeessa, jossa käskytin ihan pieleen. Nyt onnistui ja upeahan Ruun tekniikka näissä on!
Palkintojen jaossa tuomari kehui suorituksia kertakaikkisen hienoiksi, mutta miksi itsellä ei ole sitä fiilistä? Mikä sen on vienyt? Kehässä ajattelin suurimmaksi osaksi koko ajan, että ei tästä tule mitään ja että ei me osata mitään. Ihmettelen, että ylipäänsä kykenin liikkurin ohjeiden mukaan toimimaan. Ja kun kävelin tulostaululta katsomaan kokonaistuloksen en ollut uskoa silmiäni. Siis miten hitossa me tehtiin tommonen rivi? Mekö?
Jossain vaiheessa on pipo kiristynyt huomaamatta ja olen unohtanut sen tärkeimmän, fiiliksen. Kun tiedän, miten hienosti ja nopeasti tuo pystyisi ne meidän heikommat osiot suorittamaan, niin olen varmaan väkisin yrittänyt puskea ne esiin ja pilannut sen hauskuuden, joka tässä hommassa on. Unohtanut, että mikä se meidän tavoite on.
Olen saanut kisajännityksen älyttömän hyvin häviämään, kun olen lakannut kilpailemasta ja tavoittelemasta ns. mahtavuutta ja menestystä. Kun minulle on yksi hailee se, että sijoitummeko kisassa ensimmäisiksi vai viimeisiksi. Otan niin paljon mieluummin vastaan sen hyvän mielen ja yhteistyön suorituksen, jolla ei pisteillä juhlita kuin suorituksen, jossa ei ole sitä fiilistä. Kilpailemme itseämme, omaa osaamistamme vastaan ja tavoittelemme sitä 320p suoritusta. Jos vaikka joskus olisimme niin taitavia, että saisimme virheettömällä ja iloisella suorituksella täydet pisteet.
Olipa ihanaa katsoa suorituksemme videolta (kiitos Tuula!) (kuvista iso kiitos Tiina!) ja huomata, että ei me olla niin surkeita kuin miltä itsestä tuntuu. Ruu tekee oikein hienosti hommia, tarkasti ja varmasti ja pisteet ovat ansaittuja ja toki niitä on myös vähennetty aiheesta. Aika uskomatonta, että Pikkumusta teki noin upeaa työtä, vaikka ohjaajalla oli niin synkkä pilvi pään päällä. Pitäisiköhän nyt vähän opetella olemaan itsevarmempi ja oikeasti nauttia siitä, miten taitavia me jo ollaan? Uskoa meihin ja osaamiseemme?
Ja meidän video vielä
Tuomarina toimi Mauri Pehkonen, liikkeet oli sekoitettu ja ne tehtiin kaikki yhteen putkeen. Me saimme kunnian olla ensimmäinen koirakko "suuressa" neljän koirakon luokassa.
Aloitettiin kuitenkin paikallaoloilla, jotka sujuivat oikein hienosti.
Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10 - Meni alas inasen hitaasti ja oli siirtänyt sitä etutassuaan. Mukavaa kun siitä ei rokoteta, kun en siihen pysty puuttumaankaan.
Paikallaolojen jälkeen kävin palkkaamassa koiran ja sitten pika pikaa kehään.
Metallihyppy: 10 - Luovutus hitaanpuoleinen.
Luoksetulo: 7 - Tässä liikkeessä näkyi erityisesti se, että me ollaan nyt vähän hukassa. Lähti hitaasti ja pudottikin heti raville. Stoppi hyvä (oli syytä ollakin tuosta vauhdista), sitten vähän reipastui ja tuli jonkinlaista laukkaa, maahanmeno myös hyvä, loppuosakin oli sellainen tahmea.
Seuraaminen: 9 - Tämä sujui ja oli oikein mukavaa. Yksi parhaista seuraamisistamme. Ja siellä näkyi jopa nopeita perusasentojakin! Hitaan käynnin perusasennot on hitaita, ne erityishuomion alle jatkossa.
Ruutu: 10 - Oli kyllä tämän hetken tilannetta ajatellen oikein hieno ruutu. Maahanmeno voisi siellä ruudussa olla nopeampi ja merkkikin voisi olla napakampi.
Zeta: 9 - Järjestys oli I - M - S. Istuminen jälleen todella hidas, mutta maahanmeno tuntuisi nyt menneen kenties eteenpäin ja se oli ihan ok.
Ohjattu: 9 - Vasen puoli saatiin haettavaksi ja olen kyllä supertyytyväinen, että tämä liike onnistui. Niin isoja ongelmia on ollut ihan lyhyellä aikaa. Nopeutta tuomari toivoi merkille ja luovutus oli myös hidas. Sähläsi myös pienesti kapulan poimimisessa.
Tunnari: 8 - Epävarmuutta näkyi. Osui heti omalle ja merkkasi sen selvästi, mutta haisteli kerran muut läpi ja poimi sitten sen oman. Luovutus jälleen hidas.
Kaukot: 10 - Järjestys S - I - M - I - S - M. Sama kuin SM-kokeessa, jossa käskytin ihan pieleen. Nyt onnistui ja upeahan Ruun tekniikka näissä on!
 |
| Suoritus on ohi ja tuomarille kiitos, kenties viimeinen arvostelu mikäli hän ei enää jatka uusilla säännöillä. |
Palkintojen jaossa tuomari kehui suorituksia kertakaikkisen hienoiksi, mutta miksi itsellä ei ole sitä fiilistä? Mikä sen on vienyt? Kehässä ajattelin suurimmaksi osaksi koko ajan, että ei tästä tule mitään ja että ei me osata mitään. Ihmettelen, että ylipäänsä kykenin liikkurin ohjeiden mukaan toimimaan. Ja kun kävelin tulostaululta katsomaan kokonaistuloksen en ollut uskoa silmiäni. Siis miten hitossa me tehtiin tommonen rivi? Mekö?
Jossain vaiheessa on pipo kiristynyt huomaamatta ja olen unohtanut sen tärkeimmän, fiiliksen. Kun tiedän, miten hienosti ja nopeasti tuo pystyisi ne meidän heikommat osiot suorittamaan, niin olen varmaan väkisin yrittänyt puskea ne esiin ja pilannut sen hauskuuden, joka tässä hommassa on. Unohtanut, että mikä se meidän tavoite on.
Olen saanut kisajännityksen älyttömän hyvin häviämään, kun olen lakannut kilpailemasta ja tavoittelemasta ns. mahtavuutta ja menestystä. Kun minulle on yksi hailee se, että sijoitummeko kisassa ensimmäisiksi vai viimeisiksi. Otan niin paljon mieluummin vastaan sen hyvän mielen ja yhteistyön suorituksen, jolla ei pisteillä juhlita kuin suorituksen, jossa ei ole sitä fiilistä. Kilpailemme itseämme, omaa osaamistamme vastaan ja tavoittelemme sitä 320p suoritusta. Jos vaikka joskus olisimme niin taitavia, että saisimme virheettömällä ja iloisella suorituksella täydet pisteet.
Olipa ihanaa katsoa suorituksemme videolta (kiitos Tuula!) (kuvista iso kiitos Tiina!) ja huomata, että ei me olla niin surkeita kuin miltä itsestä tuntuu. Ruu tekee oikein hienosti hommia, tarkasti ja varmasti ja pisteet ovat ansaittuja ja toki niitä on myös vähennetty aiheesta. Aika uskomatonta, että Pikkumusta teki noin upeaa työtä, vaikka ohjaajalla oli niin synkkä pilvi pään päällä. Pitäisiköhän nyt vähän opetella olemaan itsevarmempi ja oikeasti nauttia siitä, miten taitavia me jo ollaan? Uskoa meihin ja osaamiseemme?
On niin noloa tunnustaa, että fiilis oli hukassa vaikka pisteet kertoisivatkin muuta. Suorastaan hävettää. Mutta ei auta kuin kasvaa henkisesti. Eiköhän me olla vahvempia jatkossa.
Ruu <3
Ja meidän video vielä
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Takaisin treenikentälle
Treenit on jatkuneet, mutta ei niin menestyksekkäästi kuin olisin toivonut.
Ohjatussa on nyt iso iso ongelma, epävarmuus. On suoranainen ihme, että se onnistui SM kokeessa. Oikea puoli erityisesti on VAIKEA. Muutama päivän sitten tehtiin treeni enkä tiedä, oliko se loppujen lopuksi hyvä vai huono. Tunnarin kannalta ainakin huono...
Ensin oltiin tehty siis ruutu ja tunnari, jotka oikein mallikkaat. Sitten ohjattua niin, että kapulat jäivät ruudun linjalle ja ruutu siis sinne oikealle, ei kuitenkaan ihan ohjatun kapuloiden viereen. Ensin haetutin vasemman, tosi kaunis suoritus. Sitten aloitettiin alamäkeen kompurointi oikein urakalla. Oikean kapulan sijasta R juoksee häiriömerkeille, jotka on kanssani samalla linjalla kentällä. Sieltä se juoksi ruutuun ja pyöri aikansa siellä. Sitten siirtyi tunnarikapuloille, jotka oli jääny ruudun viereen. Aikansa niitä kelailtuaan toi sitten mulle väärän kapulan, kun eihän siellä siis enää mitään omaa ollut. Voi jee.
Ainakin kahdesti uusittiin tämä liike, aina niin, että näytin korostetusti oikean ohjatun kapulan koiralle. Ja aina R juoksi ruutuun ja sieltä tunnareille ja sitten harhaili ties missä. Ignoorasi tyystin ohjatun kapulat. Voihan iso huokaus. Vaati siis kaksi vai kolme kehotusta, että uskalsi sen oikean puoleisen kapulan nostaa. Tämän jälkeen onnistui paremmin, mutta voi hyvä ihme sentään. Lopuksi tein vielä tunnarin ja TADAA...arvatkaa oliko epävarmuutta sielläkin, kun oli päässyt ihmettelemään niitä kapuloita ilman sitä oikean hajuista. Kaksi toistoa, molemmilla toi onneksi kuitenkin oman, vaikka varmisteli jonkin verran. Vauhtipalkkaus näihin.
Eilen kisaryhmän treeneissä tehtiin ohjattu ja oikean puoleisen kapulan haku niin, että ruutu jäi hyvin lähelle minun viereeni oikealle. Ja sinne Ruu oli ensin menossakin, mutta kuunteli käskyn loppuun ja vaihtoi suuntaa ja etsi katseellaan kapulan ja toi mulle. Hienosti. Uusinnalla vielä parempi, mutta merkit oli hitaita. Tunnari onneksi toimi liikkuroituna, vauhtipalkka siihen.
Seuraamistakin tein ja siinä vaatimuksena ne nopeat (tai normaalin vauhtiset) perusasennot. Kaukot sujui upeasti liikkuroituna. Samoin paikallaolot. Niin ja ruutukin on löytynyt jokaisessa treenissä SM skaban jälkeen...mikälie unohdus sattunut juuri niissä karkeloissa. :)
Ensi tiistaina on taas koe, toivottavasti saadaan vähän parempaa suoritusta aikaiseksi kuin viimeksi. Ei auta kuin treenata ja taas treenata.
Ohjatussa on nyt iso iso ongelma, epävarmuus. On suoranainen ihme, että se onnistui SM kokeessa. Oikea puoli erityisesti on VAIKEA. Muutama päivän sitten tehtiin treeni enkä tiedä, oliko se loppujen lopuksi hyvä vai huono. Tunnarin kannalta ainakin huono...
Ensin oltiin tehty siis ruutu ja tunnari, jotka oikein mallikkaat. Sitten ohjattua niin, että kapulat jäivät ruudun linjalle ja ruutu siis sinne oikealle, ei kuitenkaan ihan ohjatun kapuloiden viereen. Ensin haetutin vasemman, tosi kaunis suoritus. Sitten aloitettiin alamäkeen kompurointi oikein urakalla. Oikean kapulan sijasta R juoksee häiriömerkeille, jotka on kanssani samalla linjalla kentällä. Sieltä se juoksi ruutuun ja pyöri aikansa siellä. Sitten siirtyi tunnarikapuloille, jotka oli jääny ruudun viereen. Aikansa niitä kelailtuaan toi sitten mulle väärän kapulan, kun eihän siellä siis enää mitään omaa ollut. Voi jee.
Ainakin kahdesti uusittiin tämä liike, aina niin, että näytin korostetusti oikean ohjatun kapulan koiralle. Ja aina R juoksi ruutuun ja sieltä tunnareille ja sitten harhaili ties missä. Ignoorasi tyystin ohjatun kapulat. Voihan iso huokaus. Vaati siis kaksi vai kolme kehotusta, että uskalsi sen oikean puoleisen kapulan nostaa. Tämän jälkeen onnistui paremmin, mutta voi hyvä ihme sentään. Lopuksi tein vielä tunnarin ja TADAA...arvatkaa oliko epävarmuutta sielläkin, kun oli päässyt ihmettelemään niitä kapuloita ilman sitä oikean hajuista. Kaksi toistoa, molemmilla toi onneksi kuitenkin oman, vaikka varmisteli jonkin verran. Vauhtipalkkaus näihin.
Eilen kisaryhmän treeneissä tehtiin ohjattu ja oikean puoleisen kapulan haku niin, että ruutu jäi hyvin lähelle minun viereeni oikealle. Ja sinne Ruu oli ensin menossakin, mutta kuunteli käskyn loppuun ja vaihtoi suuntaa ja etsi katseellaan kapulan ja toi mulle. Hienosti. Uusinnalla vielä parempi, mutta merkit oli hitaita. Tunnari onneksi toimi liikkuroituna, vauhtipalkka siihen.
Seuraamistakin tein ja siinä vaatimuksena ne nopeat (tai normaalin vauhtiset) perusasennot. Kaukot sujui upeasti liikkuroituna. Samoin paikallaolot. Niin ja ruutukin on löytynyt jokaisessa treenissä SM skaban jälkeen...mikälie unohdus sattunut juuri niissä karkeloissa. :)
Ensi tiistaina on taas koe, toivottavasti saadaan vähän parempaa suoritusta aikaiseksi kuin viimeksi. Ei auta kuin treenata ja taas treenata.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
SM-kisat
Kisattiin menneenä viikonloppuna Tampereella tokon SM-kisoissa. Tajusin ennen koetta, että tämä koe olisi vasta meidän kahdeksas EVL:n koe ja 13 koe ylipäätään. Suurkisoista kokemusta tasan yhden kerran v. 2012 SM-kokeissa. Hurraata ei pysty huutamaan tämän kokeen jälkeen, mutta kaikki asiahaarat huomioiden on fiilis, että kokonaisuus jäi plussan puolelle.
Koepaikalla oltiin aamulla klo 9, juoksujen tarkistus oli about puol 10 ja kehät starttasivat n. klo 10. Meidän vuoronumerona oli 7, eli hyvin alkupäässä, mikä ei tällä kertaa ollut meille yhtään hyödyksi. Päinvastoin.
Alkuperäisessä suunnitelmassa Vauhtipojan piti jäädä pois koepaikalta, mutta olosuhteiden pakosta piti pienen pojan osallistua toimintaan mukaan. Ja vaikka se kiltti vauva noin yleensä onkin, niin nyt tämä sankari ei suostunut kaikesta yrityksestä huolimatta aamupäivän unille ja väistämättä aiheutti vähän murhetta minulle.
Ekassa kehässä oli ruutu ja luoksetulo, tuomarina Ralf Björklund. Meille meinasi tulla hieman kiire kehään, kenties se häiritsi hieman keskittymistä. Eikä se itkevä VP siellä kehän laidallakaan auttanut keskittymistä yhtään. En tiedä valmistelinko Ruun kuitenkin jotenkin huolimattomasti vai mitä tapahtui, mutta se meidän vanha ruutu-peikkomme tuli esiin. Merkille Ruu meni ihan hienosti, mutta sitten pyörähti kohti kehänauhaa kuin ohjattua hakeakseen. Nopeasti stop, uudella käskyllä lähti juoksemaan ristiin kehän poikki. Stop ja seuraavalla käskyllä palasi merkille eikä sieltäkään vielä osannut ruutua bongata. Siis 0 pistettä. Ja homma oli taputeltu jo tässä vaiheessa. Luoksetulossa annoin tosi myöhässä ekan käskyn, seisominen ok, maahanmeno venyi. Sivulle ihan ok. Arvosana 7. Kehästä ulos juuri sopivasti ottamaan vastaan väsymystään raivoava Vauhtipoika.
Toisessa kehässä oli liikkeinä ohjattu ja kaukot, tuomarina Carina Savander-Ranne. Arvonnassa saimme tottakai sen vaikeamman oikean puolen. Merkille meno ok, kääntyi hyvin, hetken oli epävarma kunnes bongasi kapulan ja toi sen onnellisena. Luovutus hieman hidas. Arvosana 8½. Tästä olen TOSI onnellinen, kun kolme päivää ennen koetta oli tilanne se, että Ruu ei lähtenyt merkiltä mihinkään, ei mihinkään. Niin epävarmaksi se meni meidän nurtsitreeneissä, kun ei nähnyt koskaan kapuloita kunnolla. Eli hyvin saimme pelastettua liikkeen hiekkakentän treeneillä. Sitten kaukot, meidän kympin liike. Liikkurin kylttinä toimi näyttötaulu, jossa valo vaihtui aina eri asennossa olevan koiran kohdalle. Kaikessa kiireessä en ollut opetellut liikejärjestystä ulkoa, vaikka normisti teen sen AINA. Järjestyshän oli S-I-M-I-S-M ja minä käskytin S-I-M-S-I-M. Ruu teki täydellisesti juuri niin kuin käskin, mutta arvosana 0 pistettä. Aurinko paistoi näyttötaulun takaa ja valon vaihtuminen näkyi todella huonosti, ja koska en ollut opetellut järjestystä niin se kostautui. Sillä lailla.
Ennen kolmatta kehää olin VP:n luona niin pitkään kuin mahdollista, kunnes aloin katselemaan, että jokohan siellä olisi meidän vuoro tulossa. Lähdin katsomaan ja pääsimmekin suoraan kehään. Meitä oltiin jo odotettu! Noloa. Valmisteluihin tarkotettu makkara äkkiä koiran naamaan ja eikun menoksi. Tässä kehässä siis tunnari ja zeta, tuomarina Tuija Sere. Tunnari meni muuten ihan hyvin, mutta Ruu mokaili kapulalla. Omalle tullessaan yritti poimia sitä kyytiin ja lähteä heti palauttamaan, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta ei saanut kapulaa suuhunsa. Päätti sitten vielä varmistaa rivin viimeiset kapulat ja takaisin tullessaan poimi sen oman. Luovutus taas vähän hidas. Arvosana 7½. Sitten zeta. Ennen liikettä tiedustelin järjestyksen I-S-M, jota en ollut ehtinyt mistään tsekata, saatika treenata. Siitä lennosta vaan, kaikki stopit oikein! Istuminen oli luokattoman hidas, seisominen hyvä, maahanmeno kelvollinen, seuraaminen ihan hyvää. Arvosana 8, josta olen todella ylpeä!
Neljännessä kehässä seuraaminen ja hyppynouto, tuomarina Pirkko Bellaoui. Ei häävillä valmisteluilla tähänkään kehään. Seuraaminen ihan hyvää, mutta hitaita perusasentoja. Niissä riittää vielä työtä. Arvosana 8½. Hyppynoudossa vauhti oli laiska ja Ruu jotenkin osui palauttaessaan esteeseenkin, luovutus hidas. Arvosana 7. Ei jaksanut hypätä esteen yli kunnolla, mutta heti ekoilla kehuilla jaksoi hypätä antamaan pusun naamaan...
Viimeisessä kehässä paikallaolot, ensin makuu, sitten istuminen, tuomarin Salme Mujunen. Molemmat sujuivat aivan täydellisesti ja kymppi irtosi molemmista. Hienosti! Hauskasti laitettu makuu ensimmäiseksi, jonka jälkeen oli varmasti ajatuksena katsoa, kuka koirista jaksaa vielä aurinkoisessa ja tosi tuulisessa kelissä istua.
Yhteensä siis 196½ pistettä ja EVL3 tulos, sij. 70/95. Tällä kokemuksella, viime hetken murheista ja huonoista kehäänmenojen valmisteluista huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen meidän suoritukseen. Ruu teki parhaansa, se jaksoi tehdä hommia hienosti ja kesti häiriöt upeasti. Joukkueemme, Laukaan koiraharrastajat, sijoittui sijalle 56 joukkuekisassa. Tulos ja pisteet eivät kerro koko totuutta. Olen valtavan ylpeä meidän joukkueesta, upeasta Riehasta ja upeista avoimenluokan koirakoistamme Kaaposta ja Sususta, jotka isoista vaikeuksista huolimatta uskaltautuivat kokeeseen mukaan ja vetivät päivän läpi hienosti ja myös onnistumisien kanssa. Hienoa tytöt! Kiitos kisaseurasta ja jatketaan harjoituksia! :)
Erityiskiitos Marika aivan älyttömästi kaikesta avusta ja majoituksesta. Ilman sinua ei oltaisi voitu osallistua ollenkaan. Kiitos! <3
Vauhtipoikakin pääsi unillensa heti, kun suorituksemme viimeisessä kehässä oli valmis. Kyllähän tuo pieni poika matkassa aiheutti nyt vähän hankaluuksia suorituksiin, sillä mun oli vaikeaa kaikessa kiireessä edes palkata koiraa kehien välissä, kun karkit oli vaunuissa ja ei ollut joka välissä aikaa niitä hakea. Ja samasta syystä ei ollut herkkuja, millä valmistella koiraa kehiä varten, mutta eipä mulla ollut siihen aikaakaan. Ensimmäisen kehän jälkeen, kun otin karjuvan lapsukaisen syliin, tuli sivusta kommenttia joltain henkilöltä, ettei näin pienen lapsen kanssa tulisi ikinä tämmöisiin karkeloihin. Kommenttia ei varmaan oltu tarkoitettu kuultavaksi, kaikillahan saa olla oma mielipiteensä, mutta jäi tuo vähän harmittamaan. Eroaako raviradan keskellä hengailu jotenkin siitä, että olisin lenkillä jossain muualla vauvan kanssa? Tai jossain muussa tapahtumassa, markkinoilla? Ei ne vauvat aina lenkilläkään nuku, ei ainakaan minun vauvat. Enkä ole äiti, joka jättäytyy neljän seinän sisälle ja unohtaa omat harrastuksensa, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Koiravouhaaminen, kuten rakas aviomieheni harrastustani kutsuu, on minulle todella tärkeä ja saan siitä todella paljon voimaa, energiaa ja hyvää mieltä, joiden avulla jaksan niitä arjen raskaimpia aikoja ongelmitta. Ja vaikka harrastan aktiivisesti ja tavoitteellisesti, jää minulla silti aikaa lapsilleni. Vauhtipojallakaan ei ollut mitään hätää paikan päällä. Hänet oli syötetty, hänellä oli kuivat vaipat, mutta hän oli vain väsynyt, koska ei suostunut nukkumaan päiväuniansa syystä jostain? Ehkä hän vain päätti koepäivänä osoittaa kuuluvansa tähän "hankalaniemien" sukuun siinä missä isoveljensäkin, kun ei ole sitä päässyt vielä kunnolla esiin tuomaan.
Ja koska tämä on minulle vain harrastus, vaikkakin tärkeä sellainen, en ole pahoillani siitä, että suorituksemme kärsi Vauhtipojan läsnäolosta. Ei harmita, vaikka normaalilla ja oman tasoisella suorituksellamme olisimme voineet päästä finaalipäivälle, sillä tänä vuona sinne pääsi tosi alhaisilla pisteillä, eli vähempikin suorittaminen olisi riittänyt. Olen tyytyväinen suoritukseemme tämmöisenään, koska en halua pilata sitä harrastuksen tuomaa iloa sillä, että tekisin siitä liian vakavaa, liian tavoitteellista. Kyllähän me treenataan ja viilataan pilkkua oikein viimeisen päälle, mutta silti tämän täytyy pysyä kivana asiana. Ja jos vaipuisin masennuksen, murheen ja harmituksen syövereihin, ei tämä olisi enää hauskaa. Olen todella iloinen siitä, miten Ruu teki kisoissa hommia, vaikka siellä niitä juttuja tulikin. So what? Eipähän lopu treenattavat asiat ;)
Anteeksi avautuminen. En moiti niitäkään äitejä, jotka haluavat käyttää kaiken ajan vain lapsiinsa. Se on heidän asiansa ja se heille suotakoon ilman moitteita, ilman huomautuksia. Kukin tyylillään. Minä olen harrastava äiti.
Koepaikalla oltiin aamulla klo 9, juoksujen tarkistus oli about puol 10 ja kehät starttasivat n. klo 10. Meidän vuoronumerona oli 7, eli hyvin alkupäässä, mikä ei tällä kertaa ollut meille yhtään hyödyksi. Päinvastoin.
Alkuperäisessä suunnitelmassa Vauhtipojan piti jäädä pois koepaikalta, mutta olosuhteiden pakosta piti pienen pojan osallistua toimintaan mukaan. Ja vaikka se kiltti vauva noin yleensä onkin, niin nyt tämä sankari ei suostunut kaikesta yrityksestä huolimatta aamupäivän unille ja väistämättä aiheutti vähän murhetta minulle.
Ekassa kehässä oli ruutu ja luoksetulo, tuomarina Ralf Björklund. Meille meinasi tulla hieman kiire kehään, kenties se häiritsi hieman keskittymistä. Eikä se itkevä VP siellä kehän laidallakaan auttanut keskittymistä yhtään. En tiedä valmistelinko Ruun kuitenkin jotenkin huolimattomasti vai mitä tapahtui, mutta se meidän vanha ruutu-peikkomme tuli esiin. Merkille Ruu meni ihan hienosti, mutta sitten pyörähti kohti kehänauhaa kuin ohjattua hakeakseen. Nopeasti stop, uudella käskyllä lähti juoksemaan ristiin kehän poikki. Stop ja seuraavalla käskyllä palasi merkille eikä sieltäkään vielä osannut ruutua bongata. Siis 0 pistettä. Ja homma oli taputeltu jo tässä vaiheessa. Luoksetulossa annoin tosi myöhässä ekan käskyn, seisominen ok, maahanmeno venyi. Sivulle ihan ok. Arvosana 7. Kehästä ulos juuri sopivasti ottamaan vastaan väsymystään raivoava Vauhtipoika.
Toisessa kehässä oli liikkeinä ohjattu ja kaukot, tuomarina Carina Savander-Ranne. Arvonnassa saimme tottakai sen vaikeamman oikean puolen. Merkille meno ok, kääntyi hyvin, hetken oli epävarma kunnes bongasi kapulan ja toi sen onnellisena. Luovutus hieman hidas. Arvosana 8½. Tästä olen TOSI onnellinen, kun kolme päivää ennen koetta oli tilanne se, että Ruu ei lähtenyt merkiltä mihinkään, ei mihinkään. Niin epävarmaksi se meni meidän nurtsitreeneissä, kun ei nähnyt koskaan kapuloita kunnolla. Eli hyvin saimme pelastettua liikkeen hiekkakentän treeneillä. Sitten kaukot, meidän kympin liike. Liikkurin kylttinä toimi näyttötaulu, jossa valo vaihtui aina eri asennossa olevan koiran kohdalle. Kaikessa kiireessä en ollut opetellut liikejärjestystä ulkoa, vaikka normisti teen sen AINA. Järjestyshän oli S-I-M-I-S-M ja minä käskytin S-I-M-S-I-M. Ruu teki täydellisesti juuri niin kuin käskin, mutta arvosana 0 pistettä. Aurinko paistoi näyttötaulun takaa ja valon vaihtuminen näkyi todella huonosti, ja koska en ollut opetellut järjestystä niin se kostautui. Sillä lailla.
Ennen kolmatta kehää olin VP:n luona niin pitkään kuin mahdollista, kunnes aloin katselemaan, että jokohan siellä olisi meidän vuoro tulossa. Lähdin katsomaan ja pääsimmekin suoraan kehään. Meitä oltiin jo odotettu! Noloa. Valmisteluihin tarkotettu makkara äkkiä koiran naamaan ja eikun menoksi. Tässä kehässä siis tunnari ja zeta, tuomarina Tuija Sere. Tunnari meni muuten ihan hyvin, mutta Ruu mokaili kapulalla. Omalle tullessaan yritti poimia sitä kyytiin ja lähteä heti palauttamaan, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta ei saanut kapulaa suuhunsa. Päätti sitten vielä varmistaa rivin viimeiset kapulat ja takaisin tullessaan poimi sen oman. Luovutus taas vähän hidas. Arvosana 7½. Sitten zeta. Ennen liikettä tiedustelin järjestyksen I-S-M, jota en ollut ehtinyt mistään tsekata, saatika treenata. Siitä lennosta vaan, kaikki stopit oikein! Istuminen oli luokattoman hidas, seisominen hyvä, maahanmeno kelvollinen, seuraaminen ihan hyvää. Arvosana 8, josta olen todella ylpeä!
Neljännessä kehässä seuraaminen ja hyppynouto, tuomarina Pirkko Bellaoui. Ei häävillä valmisteluilla tähänkään kehään. Seuraaminen ihan hyvää, mutta hitaita perusasentoja. Niissä riittää vielä työtä. Arvosana 8½. Hyppynoudossa vauhti oli laiska ja Ruu jotenkin osui palauttaessaan esteeseenkin, luovutus hidas. Arvosana 7. Ei jaksanut hypätä esteen yli kunnolla, mutta heti ekoilla kehuilla jaksoi hypätä antamaan pusun naamaan...
Viimeisessä kehässä paikallaolot, ensin makuu, sitten istuminen, tuomarin Salme Mujunen. Molemmat sujuivat aivan täydellisesti ja kymppi irtosi molemmista. Hienosti! Hauskasti laitettu makuu ensimmäiseksi, jonka jälkeen oli varmasti ajatuksena katsoa, kuka koirista jaksaa vielä aurinkoisessa ja tosi tuulisessa kelissä istua.
Yhteensä siis 196½ pistettä ja EVL3 tulos, sij. 70/95. Tällä kokemuksella, viime hetken murheista ja huonoista kehäänmenojen valmisteluista huolimatta ei voi olla kuin tyytyväinen meidän suoritukseen. Ruu teki parhaansa, se jaksoi tehdä hommia hienosti ja kesti häiriöt upeasti. Joukkueemme, Laukaan koiraharrastajat, sijoittui sijalle 56 joukkuekisassa. Tulos ja pisteet eivät kerro koko totuutta. Olen valtavan ylpeä meidän joukkueesta, upeasta Riehasta ja upeista avoimenluokan koirakoistamme Kaaposta ja Sususta, jotka isoista vaikeuksista huolimatta uskaltautuivat kokeeseen mukaan ja vetivät päivän läpi hienosti ja myös onnistumisien kanssa. Hienoa tytöt! Kiitos kisaseurasta ja jatketaan harjoituksia! :)
Erityiskiitos Marika aivan älyttömästi kaikesta avusta ja majoituksesta. Ilman sinua ei oltaisi voitu osallistua ollenkaan. Kiitos! <3
Vauhtipoikakin pääsi unillensa heti, kun suorituksemme viimeisessä kehässä oli valmis. Kyllähän tuo pieni poika matkassa aiheutti nyt vähän hankaluuksia suorituksiin, sillä mun oli vaikeaa kaikessa kiireessä edes palkata koiraa kehien välissä, kun karkit oli vaunuissa ja ei ollut joka välissä aikaa niitä hakea. Ja samasta syystä ei ollut herkkuja, millä valmistella koiraa kehiä varten, mutta eipä mulla ollut siihen aikaakaan. Ensimmäisen kehän jälkeen, kun otin karjuvan lapsukaisen syliin, tuli sivusta kommenttia joltain henkilöltä, ettei näin pienen lapsen kanssa tulisi ikinä tämmöisiin karkeloihin. Kommenttia ei varmaan oltu tarkoitettu kuultavaksi, kaikillahan saa olla oma mielipiteensä, mutta jäi tuo vähän harmittamaan. Eroaako raviradan keskellä hengailu jotenkin siitä, että olisin lenkillä jossain muualla vauvan kanssa? Tai jossain muussa tapahtumassa, markkinoilla? Ei ne vauvat aina lenkilläkään nuku, ei ainakaan minun vauvat. Enkä ole äiti, joka jättäytyy neljän seinän sisälle ja unohtaa omat harrastuksensa, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Koiravouhaaminen, kuten rakas aviomieheni harrastustani kutsuu, on minulle todella tärkeä ja saan siitä todella paljon voimaa, energiaa ja hyvää mieltä, joiden avulla jaksan niitä arjen raskaimpia aikoja ongelmitta. Ja vaikka harrastan aktiivisesti ja tavoitteellisesti, jää minulla silti aikaa lapsilleni. Vauhtipojallakaan ei ollut mitään hätää paikan päällä. Hänet oli syötetty, hänellä oli kuivat vaipat, mutta hän oli vain väsynyt, koska ei suostunut nukkumaan päiväuniansa syystä jostain? Ehkä hän vain päätti koepäivänä osoittaa kuuluvansa tähän "hankalaniemien" sukuun siinä missä isoveljensäkin, kun ei ole sitä päässyt vielä kunnolla esiin tuomaan.
Ja koska tämä on minulle vain harrastus, vaikkakin tärkeä sellainen, en ole pahoillani siitä, että suorituksemme kärsi Vauhtipojan läsnäolosta. Ei harmita, vaikka normaalilla ja oman tasoisella suorituksellamme olisimme voineet päästä finaalipäivälle, sillä tänä vuona sinne pääsi tosi alhaisilla pisteillä, eli vähempikin suorittaminen olisi riittänyt. Olen tyytyväinen suoritukseemme tämmöisenään, koska en halua pilata sitä harrastuksen tuomaa iloa sillä, että tekisin siitä liian vakavaa, liian tavoitteellista. Kyllähän me treenataan ja viilataan pilkkua oikein viimeisen päälle, mutta silti tämän täytyy pysyä kivana asiana. Ja jos vaipuisin masennuksen, murheen ja harmituksen syövereihin, ei tämä olisi enää hauskaa. Olen todella iloinen siitä, miten Ruu teki kisoissa hommia, vaikka siellä niitä juttuja tulikin. So what? Eipähän lopu treenattavat asiat ;)
Anteeksi avautuminen. En moiti niitäkään äitejä, jotka haluavat käyttää kaiken ajan vain lapsiinsa. Se on heidän asiansa ja se heille suotakoon ilman moitteita, ilman huomautuksia. Kukin tyylillään. Minä olen harrastava äiti.
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Näillä mennään
Ei ollut mikään vitsi edellisessä postauksessa pohtia, että jännitän SM koetta enemmän sitä, etten pääsisi osallistumaan koko kisaan. Nome hommat on olleet tosi minimissä ja kun sitten joku aika sitten kuitenkin mentiin pellolle vähän dameja viskomaan, niin eipä ollut kauhean kaukana Pikkumustan ja käärmeen kohtaaminen. Yäk!
Treenattu ollaan aika ahkerasti ja keskitytty nurtsitreeneihin, koska se on selvästi vaikeampi alusta meille. Joskin kotipihaa on kulutettu myös ahkerasti, sillä aina ei jaksa muksujen kanssa raahautua kauemmas.
Paikkaistuminen: Natsikuri on tuonut rauhaa, enkä ole treeneissä saanut sitä kiinni teputtelusta. Viimeisimpänä on ollu namit tassujen päällä ja on toiminut tosi hyvin.
Paikallamakuu: Lonkalle kääntyminen tuntuu jääneen unholaan ja nämäkin on sujuneet hienosti. Etutassu siirtyy, mutta ei mahda mitään.
Seuraaminen: On painotettu sitä nopeaa perusasentoa ja kivasti se on "kotona" toiminut. Vaikeinta on silloin, jos seuruutan kohti ja lähelle jotain seinää tms. Silloin istuu hitaammin. Vasemmalle käännökset ja täyskäännökset vaikeimpia.
Zeta: Nopeutta on yritetty hakea, katsotaan mihin se riittää. Aika varmasti on kuitenkin erottanut jäävät, ei montaa hutia.
Luoksetulo: Ohjaaja ottaa riskin ja vaihtaa seiso-stopin käskyä kaksi viikkoa ennen kisoja. Ei se voi ainakaan huonompi olla. :D On tehty myös läpijuoksuja kaukaa ja stoppien kohdalta, jotta se vauhti edes jotenkin säilyisi.
Ruutu: Pitkällä nurtsilla näkyi isoja haparointeja, oi oi oi. Tuntui, että meinasi hukata koko ruudun ajatuksen ihan kokonaan. Ei ole Ruun lempiliike, siitä ei ole kivaa juosta minusta kauaksi, kun on tällä hetkellä ihan ihmeen läheisyyden kipeä. Ihmiset merkin taustalla ja matkan varrella ruutuun ovat pahoja pahoja mörköjä. Eilen esim. väisti selvästi Riikkaa, yksi ainoa häiriöihminen koko suurella kentällä. Voi pientä noutajaa. Ehdottomasti meidän epävarmin liike. Se joko onnistuu tai ei onnistu, olen optimisti ja sanoisin että kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua...
Metsku: Pari kertaa tehty, perus varmaa työtä. Olen yrittänyt panostaa ennen kaikkea nopeampaan luovutukseen. Pahasti vielä työn alla.
Ohjattu: Tässäkin on menty takapakkia nurtsilla. On ajautunut koko ajan keskimmäiselle. Huoh. Viikko ennen koetta vaihdoin käsimerkkiä nouto-käskyyn. On toiminut selvästi paremmin ja nyt viime metreillä on haettu varmuutta. Oikean puoleinen kapula vaikeampi. Toivotaan arvonnassa vasenta...
Tunnari: Tähän on saatu varmuutta takaisin. Jee! Palautukseen ja luovutukseen haettu nopeutta, mutta tämäkään ei vielä valmista.
Kaukot: Näihin meinasi tulla pieni mörkö ja oli hetkellisesti vaikeaa nousta maasta suoraan seisomaan. Onneksi siitä möröstä päästiin nopeasti eroon ja hyvin nämä on treenatessa pelittäneet.
Summa summarum, hyvillä mielin siis kohti suurta kisaa. Ei me olla nopeita eikä näyttäviä, mutta kyllä me ykköstulosta lähdetään hakemaan. Iloitaan siitä, että on päästy kisaan mukaan ja saadaan testata taitomme oikein urakalla. Otetaan opiksemme ja harjoitellaan sitten lisää niitä asioita, jotka vaikeimmiksi osoittautuvat.
Treenattu ollaan aika ahkerasti ja keskitytty nurtsitreeneihin, koska se on selvästi vaikeampi alusta meille. Joskin kotipihaa on kulutettu myös ahkerasti, sillä aina ei jaksa muksujen kanssa raahautua kauemmas.
Paikkaistuminen: Natsikuri on tuonut rauhaa, enkä ole treeneissä saanut sitä kiinni teputtelusta. Viimeisimpänä on ollu namit tassujen päällä ja on toiminut tosi hyvin.
Paikallamakuu: Lonkalle kääntyminen tuntuu jääneen unholaan ja nämäkin on sujuneet hienosti. Etutassu siirtyy, mutta ei mahda mitään.
Seuraaminen: On painotettu sitä nopeaa perusasentoa ja kivasti se on "kotona" toiminut. Vaikeinta on silloin, jos seuruutan kohti ja lähelle jotain seinää tms. Silloin istuu hitaammin. Vasemmalle käännökset ja täyskäännökset vaikeimpia.
Zeta: Nopeutta on yritetty hakea, katsotaan mihin se riittää. Aika varmasti on kuitenkin erottanut jäävät, ei montaa hutia.
Luoksetulo: Ohjaaja ottaa riskin ja vaihtaa seiso-stopin käskyä kaksi viikkoa ennen kisoja. Ei se voi ainakaan huonompi olla. :D On tehty myös läpijuoksuja kaukaa ja stoppien kohdalta, jotta se vauhti edes jotenkin säilyisi.
Ruutu: Pitkällä nurtsilla näkyi isoja haparointeja, oi oi oi. Tuntui, että meinasi hukata koko ruudun ajatuksen ihan kokonaan. Ei ole Ruun lempiliike, siitä ei ole kivaa juosta minusta kauaksi, kun on tällä hetkellä ihan ihmeen läheisyyden kipeä. Ihmiset merkin taustalla ja matkan varrella ruutuun ovat pahoja pahoja mörköjä. Eilen esim. väisti selvästi Riikkaa, yksi ainoa häiriöihminen koko suurella kentällä. Voi pientä noutajaa. Ehdottomasti meidän epävarmin liike. Se joko onnistuu tai ei onnistu, olen optimisti ja sanoisin että kuitenkin 50% mahdollisuus onnistua...
Metsku: Pari kertaa tehty, perus varmaa työtä. Olen yrittänyt panostaa ennen kaikkea nopeampaan luovutukseen. Pahasti vielä työn alla.
Ohjattu: Tässäkin on menty takapakkia nurtsilla. On ajautunut koko ajan keskimmäiselle. Huoh. Viikko ennen koetta vaihdoin käsimerkkiä nouto-käskyyn. On toiminut selvästi paremmin ja nyt viime metreillä on haettu varmuutta. Oikean puoleinen kapula vaikeampi. Toivotaan arvonnassa vasenta...
Tunnari: Tähän on saatu varmuutta takaisin. Jee! Palautukseen ja luovutukseen haettu nopeutta, mutta tämäkään ei vielä valmista.
Kaukot: Näihin meinasi tulla pieni mörkö ja oli hetkellisesti vaikeaa nousta maasta suoraan seisomaan. Onneksi siitä möröstä päästiin nopeasti eroon ja hyvin nämä on treenatessa pelittäneet.
Summa summarum, hyvillä mielin siis kohti suurta kisaa. Ei me olla nopeita eikä näyttäviä, mutta kyllä me ykköstulosta lähdetään hakemaan. Iloitaan siitä, että on päästy kisaan mukaan ja saadaan testata taitomme oikein urakalla. Otetaan opiksemme ja harjoitellaan sitten lisää niitä asioita, jotka vaikeimmiksi osoittautuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)