Kävimme siis viime torstaina Tampereella jo kovin tutuksi tulleella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla ja ell Juha Kallion vastaanotolla. Ja olihan siellä, vaikka sun mitä.
Pääongelmina ne samat paikat, joita jo epäilin olemassa oleviksi. Oikean etujalan hauis-lihaksessa selkeä ongelma, mutta koko oikea etunen paljon kuormittuneempi kuin vasen. Lisäksi molemmat patellat (polvilumpiot) selkeästi löysät. Oikea patella löysempi, mutta kumpikaan ei onneksi vielä luksoidu. Lisäksi takajaloissa lihaskireyksiä, oikealla enemmän etureisi osastolla ja vasemmalla taas takareisissä. Löydökset viittaavat hyvin siihen, että Ruu kulkee vinossa vasemmalle. Kuviin ei tarvinnut ryhtyä, sieltä ei olisi löytynyt mitään lisättävää.
Emme siis turhaan lähteneet lääkärireissulle, vaikka inhottaakin olla oikeassa. Luohan se uskoa omiin näppeihin, että eläinlääkäri löytää samat pääasialliset ongelmat ja toki paljon vielä päälle. Turhaan en siis epäillyt ongelmia takapäässä olevan. Käynti oli äärimmäisen hyvä, asia on tiedossa ja siihen osaa puuttua oikealla tavalla ja toivottavasti myös ajoissa. Nyt on tärkeää saada lihaskireydet pois, jotta takajalkojen virheelliset liikeradat ja toispuoleinen kuormitus korjautuisivat. Tämän jälkeen aloitetaan sitten spesifimpää jumppaa reisilihaksistolle, jonka avulla Ruu pystyy sitten käyttämään oikealla tavalla lihaksistoaan. Näin vahvistetaan jalkojen oikeaa liikemallia ja liikerataa, ja saadaan pidettyä patellat omilla urillaan. Hyvän lihastuen ja oikean liikeradan/jalan käytön avulla toivottavasti vältettäisiin tulevaisuudessa pysyvästi lumpioiden luksoituminen.
Harrastusura sai luvan jatkua, sillä vaikka NOME onkin hirmuisen fyysinen laji, se on kuitenkin eteenpäin suuntautuvaa. Jos harrastaisimme agilitya, olisi Kallio suositellut sen lopettamista. Agility on pelkästään koiran pyöritystä, käännöksiä ja vääntöjä täynnä, jotka altistavat virheelliselle vääntövoimalle, joka saattaisi provosoida luksoitumisen. Tokoa nyt voimme jokatapauksessa jatkaa, se on kuitenkin sen verran rauhallisempi laji. Itseä toki vähän pohdituttaa NOME:n jatkaminen, se on kuitenkin niin fyysistä hommaa. Mutta suunnitelmana ajattelin, että koska noutaja kisoihin emme ensi vuonna ennätä missään tapauksessa luokan vaihdoksen ja vaatimustason nousun takia, jatketaan treenaamista ja käydään vuosittaisilla tsekkauksilla Kallion vastaanotolla ja jos alkaa näkyä viitteitä siitä, että tilanne menee huonompaan suuntaan, jätetään laji silloin muiden juostavaksi. Ennen kaikkea, en todellakaan halua viedä toistakin koiraa polvioperaatioon jos sen suinkin pystyy välttämään.
Pistää vaan miettimään, että jos olisi jatkettu pelkästään haukkariongelman hoidolla eikä huomioitu koiraa kokonaisuutena puhumattakaan siitä, että kovin moni eläinlääkäri ei osaa tutkia koiraa yhtä hyvin, niin treenit ja muut jutut olisi jatkuneet täysin samalla tavalla, jolloin ongelma olisi vaan päässyt pahenemaan ja varmasti aiheuttamaan pahempaa tuhoa. Kai sitä saa kuitenkin olla onnellinen omasta tietämyksestä asioiden suhteen, vaikka yleensä tuleekin harmiteltua sitä, että tieto lisää tuskaa. Nyt asia tuli julki aika varhaisessa vaiheessa, koira lähestyy vasta 2,5 vuoden ikää. Tilanne voisi olla toinen, jos Ruu täyttäisi kohta 5v.
Vuosi sitten, kun viralliset luustokuvat otettiin, ei vastaavia löydöksiä ollut. Kalliohan tutki koiran, koska pyysin sitä erikseen. En luota pelkkiin kuvaustuloksiin, sillä tässä on oppinut jo liian hyvin sen, etteivät ne loppujen lopuksi kerro juuri mitään. Vuodessa Ruu on ehtinyt kasvaa vielä kovasti ja sen kyllä huomaa. Rintakehän puutteellisuuden lisäksi raajojen kulmaukset voisivat olla paremmat. Suora polvikulma altistaa lumpioiden löysyydelle ja niin meidänkin tapauksessa. Ja suorat etukulmat kuormittaa olkaniveliä ja sitä kautta haukkaria, kun ei rintakehästäkään ole Ruun tapauksessa mitään apua. Yllättävän paljon on pelkällä rakenteellakin aika paljon merkitystä. Ihanaa oli kuitenkin kuulla, että kyynärät, lonkat, selkä + muut nivelet ovat terveet.
Jotta näin. Jatkamme parin viikon kipulääkekuurilla ja pienemmällä kuurilla lihasrelaksantteja. Eli harrasteet on ainakin sen aikaa vielä tauolla. Harrastusaika meillä käytetäänkin tehokkaasti koirien huoltoon. Eiköhän se tästä. =)
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
maanantai 12. marraskuuta 2012
Väliaikatietoja ja vähän "kaverikoiratoimintaa"
Treenirintamalla ei ole tapahtunut mitään, ollaan vietetty rauhassa saikkua. Ontuman alettua Ruu söi viikon kipukuurin ja pääsi totaali levolle ja hihnaliikunnalle. Ontuma hävisi ja pikkuhiljaa on lenkkejä pidennetty ja nyt on saanut Pikkumusta olla välillä irtikin, mutta vauhdin pyrin määräämään minä. Eli ravilla mennään, näin vauhti pysyy hallinnassa ja tuleepahan samalla ravitreeniä.
Oikean etujalan jumeja on saatu paljon paremmaksi, mutta täysin hävinneet ne eivät vielä ole. Ongelma puutteellisen rintakehän lisäksi on se, että liikkuessaan Ruu käyttää nenäänsä jatkuvasti, jolloin pää painuu alas ja jonka seurauksena haukkari ja etupää kuormittuvat. Oikean kyynärnivelen koukistuksessa tulee satunnaisesti pehmeä muljahdus, mutta ei joka kerralla. Lisäksi Ruu poikittaa ravissa lievästi vasemmalle, näin se on tehnyt aina, mutta miksi, onkin mielestäni nyt hyvä kysymys. Tutkittaessa molemmat polvet vähän napsaa ja patellat tuntuvat hieman väljille. Molempien lonkkien fleksiot ovat vähän jähmeät. Vasemman SI-nivelen jousto alentunut ja rangassa lieviä kipukohtia lähinnä th-rangassa. Lisäksi vielä muutamia pieniä havainnoituja juttuja, joihin ei välttämättä tulisi kiinnitettyä huomiota normaali elämässä, mutta nyt kun noutaja on muutenkin tarkan tarkkailun alla, niin ei niitä huomaamattakaan voi olla.
Päivittäisellä käsittelyllä ja huollolla ollaan tultu paljon parempaan suuntaan, asento on suoristunut, jumit lievittyneet ja tilanne on ns. vakaa. Torstaille saimme ajan lääkärisedälle, jossa sitten tutkitaan tarkemmin. Haluan poissulkea nyt luusto-nivelongelmat tai sitten jos jotain löytyy, niin uskon monille näille asioille löytyvän selityksen. Epätietoisuudessa en pysty jatkamaan, vaan haluan olla tilanteen tasalla ja tietoinen asioista. Onko nyt toispuoleinen kuormitus laittanut kierteen liikkeelle, vai onko joskus epähuomiossa sattunut jotain "isompaa", josta homma on saanut alkunsa vai onko koko juttu kuitenkin syntyperäistä? Hieman pelottaa tulevaisuus ja jatkot, mutta toisaalta kuten jo mainitsinkin, on hyvä päästä kartalle ja tietää missä mennään.
Kevennyksenä loppuun kerrotaan vielä, että vieraillessamme Puttaalla viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa moikkaamassa mummoa vanhainkodissa. Tytöt saivat luvan tulla käymään ihan osastolla, jossa mummo oli ja ilostuttivat siellä sitten samalla vähän muitakin vanhuksia. =) Ruu söpöili ja hurmasi kaikki kantamalla omaa hihnaansa korvat rusetilla koko ajan ja Piips sai kerrankin pestä kaikkien halukkaiden kädet ilman vastarintaa. Olipa vähän parhautta, sanoi Piips! =)
Oikean etujalan jumeja on saatu paljon paremmaksi, mutta täysin hävinneet ne eivät vielä ole. Ongelma puutteellisen rintakehän lisäksi on se, että liikkuessaan Ruu käyttää nenäänsä jatkuvasti, jolloin pää painuu alas ja jonka seurauksena haukkari ja etupää kuormittuvat. Oikean kyynärnivelen koukistuksessa tulee satunnaisesti pehmeä muljahdus, mutta ei joka kerralla. Lisäksi Ruu poikittaa ravissa lievästi vasemmalle, näin se on tehnyt aina, mutta miksi, onkin mielestäni nyt hyvä kysymys. Tutkittaessa molemmat polvet vähän napsaa ja patellat tuntuvat hieman väljille. Molempien lonkkien fleksiot ovat vähän jähmeät. Vasemman SI-nivelen jousto alentunut ja rangassa lieviä kipukohtia lähinnä th-rangassa. Lisäksi vielä muutamia pieniä havainnoituja juttuja, joihin ei välttämättä tulisi kiinnitettyä huomiota normaali elämässä, mutta nyt kun noutaja on muutenkin tarkan tarkkailun alla, niin ei niitä huomaamattakaan voi olla.
Päivittäisellä käsittelyllä ja huollolla ollaan tultu paljon parempaan suuntaan, asento on suoristunut, jumit lievittyneet ja tilanne on ns. vakaa. Torstaille saimme ajan lääkärisedälle, jossa sitten tutkitaan tarkemmin. Haluan poissulkea nyt luusto-nivelongelmat tai sitten jos jotain löytyy, niin uskon monille näille asioille löytyvän selityksen. Epätietoisuudessa en pysty jatkamaan, vaan haluan olla tilanteen tasalla ja tietoinen asioista. Onko nyt toispuoleinen kuormitus laittanut kierteen liikkeelle, vai onko joskus epähuomiossa sattunut jotain "isompaa", josta homma on saanut alkunsa vai onko koko juttu kuitenkin syntyperäistä? Hieman pelottaa tulevaisuus ja jatkot, mutta toisaalta kuten jo mainitsinkin, on hyvä päästä kartalle ja tietää missä mennään.
Kevennyksenä loppuun kerrotaan vielä, että vieraillessamme Puttaalla viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa moikkaamassa mummoa vanhainkodissa. Tytöt saivat luvan tulla käymään ihan osastolla, jossa mummo oli ja ilostuttivat siellä sitten samalla vähän muitakin vanhuksia. =) Ruu söpöili ja hurmasi kaikki kantamalla omaa hihnaansa korvat rusetilla koko ajan ja Piips sai kerrankin pestä kaikkien halukkaiden kädet ilman vastarintaa. Olipa vähän parhautta, sanoi Piips! =)
tiistai 30. lokakuuta 2012
Ruu ontuu!
Helvetinhelvetti! Kun tultiin Ypäjältä sunnuntaina illalla kotiin, otin koiran autosta ja katsoin, että liikkuupas se oudosti. Laitoin sen pimeyden piikkiin, sillä enhän nähnyt kunnolla. Mutta kyllä se sitten sisällä valkeni, Pikkumusta ontuu! Ontuu oikeaa etujalkaa. Voihan itku!
Oikea etujalka on ollut kuormittuneempi aiemminkin, se on ollut tiedossa. Johtuen varmasti osittain tokon toispuoleisuudesta jalassa on ollut voimakkaita lihaskireyksiä. Homma on pysynyt hanskassa hyvällä koiran huoltamisella. Mutta ilmeisesti lauantain kisat ja sunnuntaiset treenit olivat liikaa. Kisoissa pystyin hyvin huolehtimaan koiran lämmittämisestä ja jäähdyttelystä aina rastien välillä, mutta sunnuntaina homma jäi puutteelliseksi. Varsinkin se lämmittely puoli treenien alkuvaiheessa. Päivän edetessä sai koiraa kävelytettyä ja juoksutettua hyvin aina tehtävien välissä, mutta eihän se kuitenkaan paikkaa sitä kokonaisuutta. Ei ole mitään tekosyitä asian tekemättä jättämiseksi, v*ttu mikä morkkis!!!
Koiran tutkimisen perusteella kyseessä voisi olla samaa lihaspuolen ongelmaa kuin mitä on ollutkin, nyt vain akuutisti pahentuneena. Mutta en poissulje myöskään pahemman vaihtoehdon olemassa oloa, että jotain olisi rikki. Mitään kaatumista, liukastumista tms ei tullut, vain voimakkaita lähtöjä ja lujaa juoksemista. Toivottavasti tämä toimii kaikille muillekin esimerkkinä ja opetuksena siitä, miten älyttömän tärkeitä ne alkulämmittelyt, loppuverkat ja se koiran huoltaminen on!
Olkoon sitten jatkossa kuka tahansa kouluttamassa ja minkälainen vaikea tilanne tahansa, minun koirat ei koskaan lähde enää tehtävälle niiltä istumilta. Ironisinta on, että kun yhden kerran en hoida asiaa kunnolla ja tavanomaisesti, se kostautuu välittömästi ja korkojen kera. Hemmetti että sylettää!
Meillä siis syödään kipukuuri ja treenit on tauolla aikamäärän x verran. Nyt on saatava koira kuntoon. =(
Oikea etujalka on ollut kuormittuneempi aiemminkin, se on ollut tiedossa. Johtuen varmasti osittain tokon toispuoleisuudesta jalassa on ollut voimakkaita lihaskireyksiä. Homma on pysynyt hanskassa hyvällä koiran huoltamisella. Mutta ilmeisesti lauantain kisat ja sunnuntaiset treenit olivat liikaa. Kisoissa pystyin hyvin huolehtimaan koiran lämmittämisestä ja jäähdyttelystä aina rastien välillä, mutta sunnuntaina homma jäi puutteelliseksi. Varsinkin se lämmittely puoli treenien alkuvaiheessa. Päivän edetessä sai koiraa kävelytettyä ja juoksutettua hyvin aina tehtävien välissä, mutta eihän se kuitenkaan paikkaa sitä kokonaisuutta. Ei ole mitään tekosyitä asian tekemättä jättämiseksi, v*ttu mikä morkkis!!!
Koiran tutkimisen perusteella kyseessä voisi olla samaa lihaspuolen ongelmaa kuin mitä on ollutkin, nyt vain akuutisti pahentuneena. Mutta en poissulje myöskään pahemman vaihtoehdon olemassa oloa, että jotain olisi rikki. Mitään kaatumista, liukastumista tms ei tullut, vain voimakkaita lähtöjä ja lujaa juoksemista. Toivottavasti tämä toimii kaikille muillekin esimerkkinä ja opetuksena siitä, miten älyttömän tärkeitä ne alkulämmittelyt, loppuverkat ja se koiran huoltaminen on!
Olkoon sitten jatkossa kuka tahansa kouluttamassa ja minkälainen vaikea tilanne tahansa, minun koirat ei koskaan lähde enää tehtävälle niiltä istumilta. Ironisinta on, että kun yhden kerran en hoida asiaa kunnolla ja tavanomaisesti, se kostautuu välittömästi ja korkojen kera. Hemmetti että sylettää!
Meillä siis syödään kipukuuri ja treenit on tauolla aikamäärän x verran. Nyt on saatava koira kuntoon. =(
B-pentue treffit ja koulutusta, Huom! Kuvia lisätty!
Hauhon kisoista ajeltiin suorillaan Ypäjälle kasvattajan luokse, sillä sunnuntaina oli ohjelmassa B-pentueen (eli parhaan pentueen) treffit ja samalla vähän koulutusta. =) Ihanasti oli kaikki viisi pentua paikalla, oli oikein mukavaa nähdä jengi samassa paikassa pitkästä aikaa! Olisi vain pitänyt kaikkien olla jo vaikka edellisenä iltana paikalla niin olisi jäänyt aikaa seurustella enemmänkin. Toivottavasti nähtäisiin pian uudestaan. Ohjattua treeniä/koulutusta meille tuli pitämään Timo Rupponen.
Läheisellä pellolla käytiin päivän aikana oikeastaan jo tuttuja juttuja läpi, mutta Pikku-Ruu käyttäytyi vähän huonosti. Sille jäi edellisen päivän kisoista selvästi vireet ylös, kun paikalla oli paljon koirakoita ja dameja heitettiin ja tuli ampumista jne. Kaiken pahaksi sehän kisoissa sai niistä kahdesta vinkaisusta lopulta damin palkaksi. Ruuppa siis ulvahteli näissäkin treeneissä useampaankin otteeseen lähtiessään damille!!! Hitto!
Vaikeaahan on kieltää tai komentaa koiraa, kun se vingahtaa lähtöön, sillä se ei välttämättä tiedä mistä sitä kielletään ja kohta ollaan tilanteessa, ettei se lähde enää ollenkaan heitolle. Nyt tehtiin niin, että otettiin dami ylös ennen koiraa. Tämä ei siltikään oikein toiminut, ainakaan näin äkkiseltään. En alkuun muistanut Tineken oppeja tähän ääntämiseen, mutta siinä keskusteltaessa ja asiaa pohdittaessa muistui sitten homma mieleen. Aloin sitten päivän edetessä tehdä niin, että toisen koiran lähtiessä noutoon käännyin ja annoin Ruulle damin itseltäni ja se sai kantaa sitä hetken aikaa. Tämä auttoi aika hyvin. Lisäksi kouluttaja käski minun itseni lähettää koira rauhallisemmin noutoon, niin markkeeraukseen kuin linjallekin. Hirmuisen vaikeaa, mutta sekin auttoi asiaa. Huomio siihen jatkossa! Ja linjalla, lähettävä käsi paikallaan!!!
Lisäksi mielestäni toimii koiran kierroksia laskevana myös se, että linjalle laittamisen sijaan pyydänkin koiran esim. seuraamaan. Ajatuksena se, ettei koira pääse sinne minne se haluaa ja minne se on voimakkaasti fokusoitunut, vaan se joutuu keskittymään ja kuuntelemaan rauhassa ohjeita. Toki siinä on sekin puoli, että voihan se nostaakin kierroksia, mutta Ruulle toimii minusta hyvin rauhoittavana toimena.
Linjaa tehtiin motivoidusti, jolloin etäisyyttä saatiin roimasti, mutta dameille juostiin sitten selkeää hajujälkeä pitkin. Tulipahan kuitenkin harjoiteltua matkaa hyvin! Yhdelle damille Ruu pääsi vingahduksen kanssa, sillä dameja oli useampia eikä niitä olisi ehtinyt poimia pois, eikä mulla taida olla varaa kieltää Ruuppaa linjalle lähtemisestä. Sen verran herkkä on linja-tehtävä, etten halua siihen yhtään ylimääräistä painetta. Linjat noin muuten menivät erittäin hyvin. Samoin tehtävät, jossa tuli markkeeraus, mutta lähetettiinkin koira linjalle. Näitä ollaan tehtykin.
Lopussa Ruulle vielä ammuskeltiin tällä damiheittimellä, mikälie nimeltään sitten olikaan? Tässä vaiheessa oli koira ehkä jo väsynyt ja se markkeerasi ekan heiton lyhyeksi, vaikka etsi melko lailla alueella harhautuen kuitenkin vähän sivuun. Avustaja avitti damille. Toisella yrittämällä vinkaisi lähtöön, jolloin nyt sitten kielsin. Ruu pysähtyi, otin sen taakseni ja pyysin odottamaan, kun hain damin itse pois. Sitten uudestaan ja nyt pysyi hiljaa lähtiessä, dami löytyi ihan hyvin. Täytyy itsellekin saada moinen heittovekoitin, tulisi sitä paukkumista treenattua enemmänkin.
Vähän jäi tuo ääntely ärsyttämään/häiritsemään. Sitä ei todellakaan ole esiintynyt tällä mittakaavalla ikinä koskaan, ei myöskään siellä Tineken ja Anken koulutuksessa. Mutta siellä ei kyllä ammutukaan, eikä ollut kisoja edellisenä päivänä alla. Ei kai se auta kuin yrittää treenata sitä häiriötä ja häiriössä rauhallisuutta. Täytyy yrittää tehdä vähän hyviä juttuja ennen kuin maa on kokonaan paksussa lumessa ja jättää asiat vähän hautumaan talven ajalle. Jospa se siitä.
Ihan mukava päivä pellolla, aurinko paistoi ja ihan tarkenikin hyvin! Kivointa oli nähdä sisaruksia, tässä muutama kuva! Pahoittelen laatua, viisi mustaa samassa kuvassa vaaleassa taustassa oli kuvaustaidoilleni liikaa!
Ja koska kimppakuvista ei ota kunnolla selvää, tulee vielä yksilöotokset per tyyppi. =)
Läheisellä pellolla käytiin päivän aikana oikeastaan jo tuttuja juttuja läpi, mutta Pikku-Ruu käyttäytyi vähän huonosti. Sille jäi edellisen päivän kisoista selvästi vireet ylös, kun paikalla oli paljon koirakoita ja dameja heitettiin ja tuli ampumista jne. Kaiken pahaksi sehän kisoissa sai niistä kahdesta vinkaisusta lopulta damin palkaksi. Ruuppa siis ulvahteli näissäkin treeneissä useampaankin otteeseen lähtiessään damille!!! Hitto!
Vaikeaahan on kieltää tai komentaa koiraa, kun se vingahtaa lähtöön, sillä se ei välttämättä tiedä mistä sitä kielletään ja kohta ollaan tilanteessa, ettei se lähde enää ollenkaan heitolle. Nyt tehtiin niin, että otettiin dami ylös ennen koiraa. Tämä ei siltikään oikein toiminut, ainakaan näin äkkiseltään. En alkuun muistanut Tineken oppeja tähän ääntämiseen, mutta siinä keskusteltaessa ja asiaa pohdittaessa muistui sitten homma mieleen. Aloin sitten päivän edetessä tehdä niin, että toisen koiran lähtiessä noutoon käännyin ja annoin Ruulle damin itseltäni ja se sai kantaa sitä hetken aikaa. Tämä auttoi aika hyvin. Lisäksi kouluttaja käski minun itseni lähettää koira rauhallisemmin noutoon, niin markkeeraukseen kuin linjallekin. Hirmuisen vaikeaa, mutta sekin auttoi asiaa. Huomio siihen jatkossa! Ja linjalla, lähettävä käsi paikallaan!!!
Lisäksi mielestäni toimii koiran kierroksia laskevana myös se, että linjalle laittamisen sijaan pyydänkin koiran esim. seuraamaan. Ajatuksena se, ettei koira pääse sinne minne se haluaa ja minne se on voimakkaasti fokusoitunut, vaan se joutuu keskittymään ja kuuntelemaan rauhassa ohjeita. Toki siinä on sekin puoli, että voihan se nostaakin kierroksia, mutta Ruulle toimii minusta hyvin rauhoittavana toimena.
Linjaa tehtiin motivoidusti, jolloin etäisyyttä saatiin roimasti, mutta dameille juostiin sitten selkeää hajujälkeä pitkin. Tulipahan kuitenkin harjoiteltua matkaa hyvin! Yhdelle damille Ruu pääsi vingahduksen kanssa, sillä dameja oli useampia eikä niitä olisi ehtinyt poimia pois, eikä mulla taida olla varaa kieltää Ruuppaa linjalle lähtemisestä. Sen verran herkkä on linja-tehtävä, etten halua siihen yhtään ylimääräistä painetta. Linjat noin muuten menivät erittäin hyvin. Samoin tehtävät, jossa tuli markkeeraus, mutta lähetettiinkin koira linjalle. Näitä ollaan tehtykin.
Lopussa Ruulle vielä ammuskeltiin tällä damiheittimellä, mikälie nimeltään sitten olikaan? Tässä vaiheessa oli koira ehkä jo väsynyt ja se markkeerasi ekan heiton lyhyeksi, vaikka etsi melko lailla alueella harhautuen kuitenkin vähän sivuun. Avustaja avitti damille. Toisella yrittämällä vinkaisi lähtöön, jolloin nyt sitten kielsin. Ruu pysähtyi, otin sen taakseni ja pyysin odottamaan, kun hain damin itse pois. Sitten uudestaan ja nyt pysyi hiljaa lähtiessä, dami löytyi ihan hyvin. Täytyy itsellekin saada moinen heittovekoitin, tulisi sitä paukkumista treenattua enemmänkin.
Vähän jäi tuo ääntely ärsyttämään/häiritsemään. Sitä ei todellakaan ole esiintynyt tällä mittakaavalla ikinä koskaan, ei myöskään siellä Tineken ja Anken koulutuksessa. Mutta siellä ei kyllä ammutukaan, eikä ollut kisoja edellisenä päivänä alla. Ei kai se auta kuin yrittää treenata sitä häiriötä ja häiriössä rauhallisuutta. Täytyy yrittää tehdä vähän hyviä juttuja ennen kuin maa on kokonaan paksussa lumessa ja jättää asiat vähän hautumaan talven ajalle. Jospa se siitä.
Ihan mukava päivä pellolla, aurinko paistoi ja ihan tarkenikin hyvin! Kivointa oli nähdä sisaruksia, tässä muutama kuva! Pahoittelen laatua, viisi mustaa samassa kuvassa vaaleassa taustassa oli kuvaustaidoilleni liikaa!
 |
| WF Breeze - Riemu, WF Bliss - Ruu, WF Bullet - Asla, WF Bramble - Mindi, WF Blaze - Jura |
 | |||||
| Riemu, Ruu, Asla, Mindi ja Jura |
 |
| Riemu |
 |
| Ruu |
 |
| Asla |
 |
| Mindi |
 |
| Jura |
WT ALO2
Startattiin Ruun kanssa ensimmäisissa WT-kokeissa Hauholla viime lauantaina. Ilmottautuminen paikan päällä 8.00-8.30, eli aikaisiin sai taas olla liikenteessä. Kisapaikka oli sinänsä entuudestaan tuttu, sillä olimme Ruun kanssa brittiläisen tyypin nome-koulutuksessa siellä yhtenä päivänä aikaisemmin tänä vuotena. Osallistujia oli paljon, meille arvottu tällä kertaa nro 30, olimme alokasluokan viimeisiä suorittajia.
Tehtävät oli jaettu neljään rastiin, meidän rastijärjestys oli 4, 1, 2, 3.
Eli aloitettiin nelosrastilta, jossa tuomarina Anu Mikkola. Tehtävänä oli nurmialueella seuruuttaa koiraa pieni pätkä, jonka aikana ammuttiin vasemmalla pikku paukku. Seuraamista jatkettiin, pysähdyttiin, jonka jälkeen viistosti oikealta metsästä tuli laukaus ja dami heitettiin oikealle. Se tippui risukasaan/sen taakse näkymättömiin, etäisyys aika lyhyt, n. 20m. Ekalla lähetyksellä Ruu vinkaisi ja pysähtyi samantien. Tokalla kehotuksella meni viivatarkasti damille ja markkeeraus sinänsä erinomainen. Tämän jälkeen koira lähetettiin vasemmalle linjalle, matkaa ehkä 10m ja dami nurmialueella frisbeegolf tolpan takana. Lähetin Ruun hätäisesti, sillä oli kauhea angsti liikkeelle ja se huonon lähetyksen seurauksena ajautuikin oikealle metsän rajaan. Stop ja ohjasin vasemmalle ja se meni vasemmalle!!! Lähipillitys ja samassa Ruu saikin tuulesta damin hajun. Markkeerauksessa vinkaisu tiputti pisteitä ja saimme tältä rastilta 14/20p.
Ykkösrastilla tuomarina Harri Sivén. Tehtävänä ensin lähihaku korkeiden ruusupuskien seasta. Koira piti pitää siinä tietyllä pienellä alueella, joka oli vaikeaa, sillä koiraa ei nähnyt pusikossa ollenkaan. Dami kuitenkin palautui pian. Sen jälkeen istumaan lähetyspaikkaan, josta laukaus kuusikon suuntaan. Nurmialueen vieressä kulki iso ja synkkä kuusikko rivi, jonka keskellä oli yksi koivu. Dami oli siellä. Linja viistosti koivulle, matkaa jotain 50m. Otin jo valmiiksi ennen laukausta hyvän suunnan, rauhallinen lähetys ja Ruu meni upeasti koivulle, lähipillitys ja dami ylös. Hieno! Tältä rastilta pisteitä 19/20.
Seuraavaksi kakkosrasti, jossa tuomarina Pekka Uusimäki. Tehtävänä lyhyt seuraamispätkä, pysähdys, jonka jälkeen laukaus ja damin heitto. Dami heitettiin pellolla lyhyen ja selvästi korkeamman heinän rajaan, aurinko paistoi voimakkaasti vasten. Etäisyyttä 40-50m. Ruu markkeerasi heiton varmasti, juoksi damille ja poimi sen helposti. HIENO! Pisteitä 19/20.
Viimeinen rasti oli ylivoimaisesti vaikein. Tuomarina Reima Ronkainen. Tuli laukaus ja kaukana 70-80m päässä heitettiin dami. Pelto oli sänkipelto ja sänki oli aika korkeaa siinä etualalla, heitto tippui vähän korkeammalle kohdalle ja tosiaan kauas. Siihen oli jo muodostunut selvä polku sänkien keskelle, joten ainakaan Ruu ei osaa korkealla sängellä juosta suoraviivaisesti damille. Vinkaisi TAAS lähdössä, paineli eteenpäin ja loikkasi vasemmalle damin kohdalle. Etsi siitä voimakkaasti, mutta oli markkeerannut aivan liian lyhyeksi heiton. Annoin etsiä jonkun aikaa ja yritin sitten ohjata koiraa damille. Ilmeni pientä pillitottelemattomuutta, jouduin ärähtämään huomion saamiseksi. Ohjasin taakse, Ruu lähti hyvin muttei edennyt tarpeeksi. Pysäytin uudestaan ja uusi ohjaus taakse. Nyt eteni damille ja saimme sen ylös. Tehtävä oli meille aivan liian vaikea. Pisteitä 8/20.
Kuitenkin näillä pisteillä ylsimme hienosti ALO2 tulokseen! Olen koiraan ja kokeeseen hirmuisen tyytyväinen. Siellä oli paljon hyvää ja on ehkä parhainta nähdä, että treeni on tuottanut tulosta ja koira pystyy kisoissakin onnistumaan ja tekemään hienoja suorituksia kaikesta häiriöstä huolimatta. Ainoa harmitus oli nuo lähtövinkaisut...paha paha paha... Mutta toisaalta nekin ymmärtää, sillä vastaavanlaista odottamista emme ole pystyneet harjoittelemaan. Kuuluu paukkuja, dameja lentää, paljon koiria ja vire korkealla. Nyt vain on jatkettava treeniä ja opeteltava vielä sitä malttia!Olisi mukava tietää noilla hyvin menneillä rasteilla, että mistä pisteen vähennys tuli, jotta asiaa pystyisi työstämään. Nyt menee vain arvailuksi.
Tehtävät oli jaettu neljään rastiin, meidän rastijärjestys oli 4, 1, 2, 3.
Eli aloitettiin nelosrastilta, jossa tuomarina Anu Mikkola. Tehtävänä oli nurmialueella seuruuttaa koiraa pieni pätkä, jonka aikana ammuttiin vasemmalla pikku paukku. Seuraamista jatkettiin, pysähdyttiin, jonka jälkeen viistosti oikealta metsästä tuli laukaus ja dami heitettiin oikealle. Se tippui risukasaan/sen taakse näkymättömiin, etäisyys aika lyhyt, n. 20m. Ekalla lähetyksellä Ruu vinkaisi ja pysähtyi samantien. Tokalla kehotuksella meni viivatarkasti damille ja markkeeraus sinänsä erinomainen. Tämän jälkeen koira lähetettiin vasemmalle linjalle, matkaa ehkä 10m ja dami nurmialueella frisbeegolf tolpan takana. Lähetin Ruun hätäisesti, sillä oli kauhea angsti liikkeelle ja se huonon lähetyksen seurauksena ajautuikin oikealle metsän rajaan. Stop ja ohjasin vasemmalle ja se meni vasemmalle!!! Lähipillitys ja samassa Ruu saikin tuulesta damin hajun. Markkeerauksessa vinkaisu tiputti pisteitä ja saimme tältä rastilta 14/20p.
Ykkösrastilla tuomarina Harri Sivén. Tehtävänä ensin lähihaku korkeiden ruusupuskien seasta. Koira piti pitää siinä tietyllä pienellä alueella, joka oli vaikeaa, sillä koiraa ei nähnyt pusikossa ollenkaan. Dami kuitenkin palautui pian. Sen jälkeen istumaan lähetyspaikkaan, josta laukaus kuusikon suuntaan. Nurmialueen vieressä kulki iso ja synkkä kuusikko rivi, jonka keskellä oli yksi koivu. Dami oli siellä. Linja viistosti koivulle, matkaa jotain 50m. Otin jo valmiiksi ennen laukausta hyvän suunnan, rauhallinen lähetys ja Ruu meni upeasti koivulle, lähipillitys ja dami ylös. Hieno! Tältä rastilta pisteitä 19/20.
Seuraavaksi kakkosrasti, jossa tuomarina Pekka Uusimäki. Tehtävänä lyhyt seuraamispätkä, pysähdys, jonka jälkeen laukaus ja damin heitto. Dami heitettiin pellolla lyhyen ja selvästi korkeamman heinän rajaan, aurinko paistoi voimakkaasti vasten. Etäisyyttä 40-50m. Ruu markkeerasi heiton varmasti, juoksi damille ja poimi sen helposti. HIENO! Pisteitä 19/20.
Viimeinen rasti oli ylivoimaisesti vaikein. Tuomarina Reima Ronkainen. Tuli laukaus ja kaukana 70-80m päässä heitettiin dami. Pelto oli sänkipelto ja sänki oli aika korkeaa siinä etualalla, heitto tippui vähän korkeammalle kohdalle ja tosiaan kauas. Siihen oli jo muodostunut selvä polku sänkien keskelle, joten ainakaan Ruu ei osaa korkealla sängellä juosta suoraviivaisesti damille. Vinkaisi TAAS lähdössä, paineli eteenpäin ja loikkasi vasemmalle damin kohdalle. Etsi siitä voimakkaasti, mutta oli markkeerannut aivan liian lyhyeksi heiton. Annoin etsiä jonkun aikaa ja yritin sitten ohjata koiraa damille. Ilmeni pientä pillitottelemattomuutta, jouduin ärähtämään huomion saamiseksi. Ohjasin taakse, Ruu lähti hyvin muttei edennyt tarpeeksi. Pysäytin uudestaan ja uusi ohjaus taakse. Nyt eteni damille ja saimme sen ylös. Tehtävä oli meille aivan liian vaikea. Pisteitä 8/20.
Kuitenkin näillä pisteillä ylsimme hienosti ALO2 tulokseen! Olen koiraan ja kokeeseen hirmuisen tyytyväinen. Siellä oli paljon hyvää ja on ehkä parhainta nähdä, että treeni on tuottanut tulosta ja koira pystyy kisoissakin onnistumaan ja tekemään hienoja suorituksia kaikesta häiriöstä huolimatta. Ainoa harmitus oli nuo lähtövinkaisut...paha paha paha... Mutta toisaalta nekin ymmärtää, sillä vastaavanlaista odottamista emme ole pystyneet harjoittelemaan. Kuuluu paukkuja, dameja lentää, paljon koiria ja vire korkealla. Nyt vain on jatkettava treeniä ja opeteltava vielä sitä malttia!Olisi mukava tietää noilla hyvin menneillä rasteilla, että mistä pisteen vähennys tuli, jotta asiaa pystyisi työstämään. Nyt menee vain arvailuksi.
torstai 25. lokakuuta 2012
Liian vähän aikaa, liian paljon treenattavaa
Pikkumustan juoksuja ei kuulu eikä näy, mutta viikonlopun WT-kisat sen sijaan lähestyvät uhkaavaa vauhtia. Niimpä olemme treeneissä keskittyneet pelkästään nomeen. Aika ei vain tahdo riittää, ei sitten millään. Ja lisääntyvä pimeys hankaloittaa hommia entisestään. Miksi tässä nome-maailmassa on niin paljon treenattavia asioita? Miksi miksi miksi!? Koostelen siis sen mitä treeneistä muistan.
Viime perjantain tein hakuruudun, josta oppina ohjaajalle se, ettet koskaan tee hakuruutua samaan aikaan kun puhut puhelimessa ja olet ehkä vähän tuohtunut työasioista. Tein siinä huomaamatta sitten varmaan voittajaluokan kokoisen ruudun (ehkä vähän liioiteltu), mutta iso alue, jossa 5-6 damia. Oli vähän vaikea, ei siitä sen enempää. Läksy meni perille, no phone!
Viikonloppuna, la + su tehtiin markkeerauksia, linjaa ja hakuruutua. Aki tuli heittämään, kiitos rakas hirmuisesti! =) Tuuli oli taas aika olematon, joten oli vaikea miettiä sen suuntaa. Lauantaina heitot meni ihan jees, vähän outoa käyttäytymistä. En ymmärtänyt kyllä yhtään, miksi Ruu tahtoi muutaman kerran juosta pahasti vinoon, vaikka heitto tuli suoraan eteen ja oltiin jopa 10-15m päässä? Eli kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta oli siellä hyviäkin suorituksia.
Hakuruudun etuala oli selvästi nouseva rinne, maasto ihan jees helppoa muuten, mutta ei nyt ihan helpoimmastakaan päästä. Olisiko ollut 9-10 damia. Ruu etsi hyvin ja dameja palautui tasaiseen tahtiin. Se löysi sekä läheltä että kaukaa, joten kävi aluetta hyvin läpi. Varmaa työtä, hyvä!
Sunnuntaina sitten taas markkeerauksia ja linjaa niin, että välillä heitto jäi muhimaan sillä aikaa, kun Ruu suorittikin linjan. Pellon kanssa samassa linjassa oleva linja jatkui pellolta muutaman metrin helppoon kuusikkoon, targetti metsässä hyvin näkyvillä. Toinen linja pellon kulmaan, targetti heikommin nähtävillä. Markkeerauksissa käytin valkoisia, kaksivärisiä ja vihreitä damjea. KAIKKI markkeeraukset nousi UPEASTI!!! Etäisyyttä oli nyt 30-50m. Osa heitoista tuli samaan kuusikkoon johon linjakin oli tehty. Ruulla ei ollut mitään ongelmia antaa markkeerausten olla, se suoritti mitä pyysin. Viimeiseksi kaksoismarkkeeraus, jossa valkoinen dami kuusikkoon ja vihreä pellolle. Vihreästä damista paineli ensin ohi, mutta jäi tosi kauniisti pienelle alueelle ja haki ja haki. Ei laajentanut ja vouhottanut, tiesi mistä etsiä. HIENO!
Linjatkin meni tosi hyvin. Kulmaan menevä viisto linja meni vähän huonommin, mutta muuten oikein hyvä.
Maanantaina juoksin kilpaa kellon kanssa. Olin nippa nappa viideltä treenipaikalla ja kiireellä tein kaksi linjaa niin, että sain otettua yliuittoja. Pakko, jos sattuu, että kisoissakin on vesitehtävä. Vähän kyllä kylmäsi laittaa koiraa veteen, kun maa on ihan kuurassa ja kova. Onneksi Pikku-Ruulla on emältä peritty turkki! Naurakaa vaan minun takkuturkille, mutta nyt siitä on tosi hyötyä! Nih! Kaksi damia molempiin targetteihin. Paikka on tuttu hirvikärpäs mesta, mutta ei näkynyt ötökän ötökkää. =) Lisäksi tein hakuruudun, etuala suopursu metsää, takarajalla vetinen "suo" alue, kauimmaiset damit sen sivuilla. Kahdeksan damia ruudussa.
Aloitettiin hakuruudulla. Sieltä neljä damia. Töitä sai Ruu tehdä, että löysi, tuuliapuja ei juuri ollut. Sitten eka linja siitä "vierestä". Kohta on täsmälleen sama, jossa ollaan tehty ennenkin. Uintia 3-5m ja maalla piti jatkaa 10m metsän rajaan. Targetti näkyi. Ruu lähti hyvin, epäröimättä veteen, mutta lähti uimaan vinoon kohti vanhaa rantautumispaikkaa, jossa heinikossa oli selvä aukko. Pysäytin ja ohjasin, ei auttanut, vielä uudestaan ohjausyritys ja niin vain kurssi kääntyi sinne minne pitikin! Näin eka dami tuli takaisin. Uudestaan ja nyt mentiin hienosti viiva suoraan. Damia sen sijaan etsi pitkään ja hartaasti, jostain kumman syystä? Meinasi harhautua alueelta, kyseli pari kertaa, mutta onneksi jatkoi etsimistä ja viimein löysi. Outoa, en kuitenkaan mitenkään vaikeasti niitä ollut piilottanut.
Sitten jatkettiin hakuruudulla. Sieltä yksi dami ylös, jonka jälkeen käytiin toisella linjapaikalla. Se oli sen leveämmän kaistaleen yli, vastakkaiseen suuntaan kuin mitä olemme sitä edellisellä kerralla tehneet. Targetti aavistuksen huonommin näkyvillä. Ruu naulitsi katseen heti suoraan, ehkä valkoinen keppi näkyi hämärässä kuitenkin "selvästi", vaikka omaan silmään näytti vaikeasti havaittavalta. Lähetin ja noutaja ui ihan viivatarkasti vastarannalle ja jatkaa matkaa kohteelle. Kauneusvirhe siinä, että damin löydettyään päätti vielä ravistaa itseään, jolloin pudotti damin! Mrr...muuten ihan valtavan upea suoritus. Jätin tähän, en raaskinut enempää uitattaa, kun meni muuten niin hienosti. Upea linja!
Laitoin vielä kerran hakuruutuun. Vähän ehkä alkoi kaduttaa, sillä Ruu etsi toooosi kauan. Se tuli jo useamman kerran etualalle tarkistamaan minun sijainnin, mutta jatkoi itsenäisesti töitä. Ruudussa oli jäljellä vasemmalla aika edessä yksi, oikealla "suon" reunassa toinen kauimmaisista ja suon etureunassa yksi. Pimeäkin alkoi jo saapua, en paljoa nähnyt koko koiraa. Aikaa tosiaan kului ja päätin sitten edetä ruutuun aina kun Ruu oli kauempana etsimässä, olin henkisenä tukena. Olin tullut n. 10m, kun se löysi sen suon etureunassa olleen damin. Hyvä! Hirmuiset kehut ja samalla huomaan, että koiran turkin pintakarvat on kohmeessa! Aika lähteä kotiin.
Tiistaina toisella lähipellolla vähän linjaa, ajatuksena tehdä sokkolinjoja. Kun olin vienyt targetit, pohdin, onko mitään järkeä ennen kisoja ottaa useampi epäonnistunut linja ja lisätä koiran epävarmuutta? Vaikka tiedostin asian, niin silti tein treenin!? Tsäkällä vai osaamisella, Ruu teki yyber hyvin!
Eka linja oli jonkin laiseen myötätuuleen, targetti pellon ja metsän välisessä leveässä ja avarassa ojassa, näkyvillä siis vasta ihan reunalla. Lähetin n. 5m päästä ekan, se suoraan! Sitten kiersin vähän kauemmas, suora tämäkin ja kolmas taas kauempaa ja hyvin meni!
Sitten toinen linja, jonne lähetin viistosta. Kohde ison metsäsaarekkeen keskivaiheilla, targetti melko huonosti näkyvillä. Etäisyys n. 15m ekalla, toisella 25m, eli lyhyet nämäkin. Mutta niin suorat ja varmat!
Viimeisenä pellon reunassa, ei näkyvillä, häiriölinja oikealla, jonka Ruu kyllä bongasi heti. Lähetin n. 25-30m, pellon reuna ei ollut suora, joten siitä ei linja saanut apuja. Ruu meni niin varmasti, niin lujasti ja niin suoraan, että olin ihan monttu auki?!? Kaksi viimeistä lähetystä aina kauempaa, nekin hyvät! Oli kyllä upeaa katseltavaa pienen työskentely. Pohdin vain, että jos eka linja menee täsmälleen oikein, kannattaako niitä loppuja edes haetuttaa? Nyt ainakin vaikutti siltä, että Ruun linjan suoruuteen vaikuttaa sen tekemät meno- ja palautusjäljet. Hmm...
Loppuviikko otetaan iisisti, lepäillen ja lenkkeillen. Tänään tein pienen hakuruudun aamulla, kun menin vähän myöhempään töihin. Tarkoitus vahvistaa uskoa omaan tekemiseen, mutta jostain syystä helposta ruudusta tulikin jotenkin haastava. Kuusi damia, alue aika pieni, maasto kyllä siinä mielessä vaikea, että oli paljon puskaa ja korkeaa heinää ja puita jne. Tuuli aika olematon, taas. Kolme tuli hyvin, viidettä etsittiin jonkin aikaa ja sen jälkeen tuli totaalinen nukahdus. Ruu ei lähtenyt enää uusille alueille, pyöri vain etualalla siinä oikealla. Koko ajan samalla pienellä alueella, ihan kuin olisi lopettanut hommat kokonaan. Otin pillillä luokse ja aika napakasti herättelin pentua ja lähetin matkaan kohti puuttuvia dameja. Kahdessa minuutissa sain toisen kauimmaisen käteeni. Kun vain viitsisi tehdä hommia. Hmm..........pakko ottaa huomenna varmaan tosi helpossa maastossa pieni hakuruutu, jossa paljon dameja. Itseluottamusta! Hmm.......jonkun pitäisi estää mua!
Viime perjantain tein hakuruudun, josta oppina ohjaajalle se, ettet koskaan tee hakuruutua samaan aikaan kun puhut puhelimessa ja olet ehkä vähän tuohtunut työasioista. Tein siinä huomaamatta sitten varmaan voittajaluokan kokoisen ruudun (ehkä vähän liioiteltu), mutta iso alue, jossa 5-6 damia. Oli vähän vaikea, ei siitä sen enempää. Läksy meni perille, no phone!
Viikonloppuna, la + su tehtiin markkeerauksia, linjaa ja hakuruutua. Aki tuli heittämään, kiitos rakas hirmuisesti! =) Tuuli oli taas aika olematon, joten oli vaikea miettiä sen suuntaa. Lauantaina heitot meni ihan jees, vähän outoa käyttäytymistä. En ymmärtänyt kyllä yhtään, miksi Ruu tahtoi muutaman kerran juosta pahasti vinoon, vaikka heitto tuli suoraan eteen ja oltiin jopa 10-15m päässä? Eli kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta oli siellä hyviäkin suorituksia.
Hakuruudun etuala oli selvästi nouseva rinne, maasto ihan jees helppoa muuten, mutta ei nyt ihan helpoimmastakaan päästä. Olisiko ollut 9-10 damia. Ruu etsi hyvin ja dameja palautui tasaiseen tahtiin. Se löysi sekä läheltä että kaukaa, joten kävi aluetta hyvin läpi. Varmaa työtä, hyvä!
Sunnuntaina sitten taas markkeerauksia ja linjaa niin, että välillä heitto jäi muhimaan sillä aikaa, kun Ruu suorittikin linjan. Pellon kanssa samassa linjassa oleva linja jatkui pellolta muutaman metrin helppoon kuusikkoon, targetti metsässä hyvin näkyvillä. Toinen linja pellon kulmaan, targetti heikommin nähtävillä. Markkeerauksissa käytin valkoisia, kaksivärisiä ja vihreitä damjea. KAIKKI markkeeraukset nousi UPEASTI!!! Etäisyyttä oli nyt 30-50m. Osa heitoista tuli samaan kuusikkoon johon linjakin oli tehty. Ruulla ei ollut mitään ongelmia antaa markkeerausten olla, se suoritti mitä pyysin. Viimeiseksi kaksoismarkkeeraus, jossa valkoinen dami kuusikkoon ja vihreä pellolle. Vihreästä damista paineli ensin ohi, mutta jäi tosi kauniisti pienelle alueelle ja haki ja haki. Ei laajentanut ja vouhottanut, tiesi mistä etsiä. HIENO!
Linjatkin meni tosi hyvin. Kulmaan menevä viisto linja meni vähän huonommin, mutta muuten oikein hyvä.
Maanantaina juoksin kilpaa kellon kanssa. Olin nippa nappa viideltä treenipaikalla ja kiireellä tein kaksi linjaa niin, että sain otettua yliuittoja. Pakko, jos sattuu, että kisoissakin on vesitehtävä. Vähän kyllä kylmäsi laittaa koiraa veteen, kun maa on ihan kuurassa ja kova. Onneksi Pikku-Ruulla on emältä peritty turkki! Naurakaa vaan minun takkuturkille, mutta nyt siitä on tosi hyötyä! Nih! Kaksi damia molempiin targetteihin. Paikka on tuttu hirvikärpäs mesta, mutta ei näkynyt ötökän ötökkää. =) Lisäksi tein hakuruudun, etuala suopursu metsää, takarajalla vetinen "suo" alue, kauimmaiset damit sen sivuilla. Kahdeksan damia ruudussa.
Aloitettiin hakuruudulla. Sieltä neljä damia. Töitä sai Ruu tehdä, että löysi, tuuliapuja ei juuri ollut. Sitten eka linja siitä "vierestä". Kohta on täsmälleen sama, jossa ollaan tehty ennenkin. Uintia 3-5m ja maalla piti jatkaa 10m metsän rajaan. Targetti näkyi. Ruu lähti hyvin, epäröimättä veteen, mutta lähti uimaan vinoon kohti vanhaa rantautumispaikkaa, jossa heinikossa oli selvä aukko. Pysäytin ja ohjasin, ei auttanut, vielä uudestaan ohjausyritys ja niin vain kurssi kääntyi sinne minne pitikin! Näin eka dami tuli takaisin. Uudestaan ja nyt mentiin hienosti viiva suoraan. Damia sen sijaan etsi pitkään ja hartaasti, jostain kumman syystä? Meinasi harhautua alueelta, kyseli pari kertaa, mutta onneksi jatkoi etsimistä ja viimein löysi. Outoa, en kuitenkaan mitenkään vaikeasti niitä ollut piilottanut.
Sitten jatkettiin hakuruudulla. Sieltä yksi dami ylös, jonka jälkeen käytiin toisella linjapaikalla. Se oli sen leveämmän kaistaleen yli, vastakkaiseen suuntaan kuin mitä olemme sitä edellisellä kerralla tehneet. Targetti aavistuksen huonommin näkyvillä. Ruu naulitsi katseen heti suoraan, ehkä valkoinen keppi näkyi hämärässä kuitenkin "selvästi", vaikka omaan silmään näytti vaikeasti havaittavalta. Lähetin ja noutaja ui ihan viivatarkasti vastarannalle ja jatkaa matkaa kohteelle. Kauneusvirhe siinä, että damin löydettyään päätti vielä ravistaa itseään, jolloin pudotti damin! Mrr...muuten ihan valtavan upea suoritus. Jätin tähän, en raaskinut enempää uitattaa, kun meni muuten niin hienosti. Upea linja!
Laitoin vielä kerran hakuruutuun. Vähän ehkä alkoi kaduttaa, sillä Ruu etsi toooosi kauan. Se tuli jo useamman kerran etualalle tarkistamaan minun sijainnin, mutta jatkoi itsenäisesti töitä. Ruudussa oli jäljellä vasemmalla aika edessä yksi, oikealla "suon" reunassa toinen kauimmaisista ja suon etureunassa yksi. Pimeäkin alkoi jo saapua, en paljoa nähnyt koko koiraa. Aikaa tosiaan kului ja päätin sitten edetä ruutuun aina kun Ruu oli kauempana etsimässä, olin henkisenä tukena. Olin tullut n. 10m, kun se löysi sen suon etureunassa olleen damin. Hyvä! Hirmuiset kehut ja samalla huomaan, että koiran turkin pintakarvat on kohmeessa! Aika lähteä kotiin.
Tiistaina toisella lähipellolla vähän linjaa, ajatuksena tehdä sokkolinjoja. Kun olin vienyt targetit, pohdin, onko mitään järkeä ennen kisoja ottaa useampi epäonnistunut linja ja lisätä koiran epävarmuutta? Vaikka tiedostin asian, niin silti tein treenin!? Tsäkällä vai osaamisella, Ruu teki yyber hyvin!
Eka linja oli jonkin laiseen myötätuuleen, targetti pellon ja metsän välisessä leveässä ja avarassa ojassa, näkyvillä siis vasta ihan reunalla. Lähetin n. 5m päästä ekan, se suoraan! Sitten kiersin vähän kauemmas, suora tämäkin ja kolmas taas kauempaa ja hyvin meni!
Sitten toinen linja, jonne lähetin viistosta. Kohde ison metsäsaarekkeen keskivaiheilla, targetti melko huonosti näkyvillä. Etäisyys n. 15m ekalla, toisella 25m, eli lyhyet nämäkin. Mutta niin suorat ja varmat!
Viimeisenä pellon reunassa, ei näkyvillä, häiriölinja oikealla, jonka Ruu kyllä bongasi heti. Lähetin n. 25-30m, pellon reuna ei ollut suora, joten siitä ei linja saanut apuja. Ruu meni niin varmasti, niin lujasti ja niin suoraan, että olin ihan monttu auki?!? Kaksi viimeistä lähetystä aina kauempaa, nekin hyvät! Oli kyllä upeaa katseltavaa pienen työskentely. Pohdin vain, että jos eka linja menee täsmälleen oikein, kannattaako niitä loppuja edes haetuttaa? Nyt ainakin vaikutti siltä, että Ruun linjan suoruuteen vaikuttaa sen tekemät meno- ja palautusjäljet. Hmm...
Loppuviikko otetaan iisisti, lepäillen ja lenkkeillen. Tänään tein pienen hakuruudun aamulla, kun menin vähän myöhempään töihin. Tarkoitus vahvistaa uskoa omaan tekemiseen, mutta jostain syystä helposta ruudusta tulikin jotenkin haastava. Kuusi damia, alue aika pieni, maasto kyllä siinä mielessä vaikea, että oli paljon puskaa ja korkeaa heinää ja puita jne. Tuuli aika olematon, taas. Kolme tuli hyvin, viidettä etsittiin jonkin aikaa ja sen jälkeen tuli totaalinen nukahdus. Ruu ei lähtenyt enää uusille alueille, pyöri vain etualalla siinä oikealla. Koko ajan samalla pienellä alueella, ihan kuin olisi lopettanut hommat kokonaan. Otin pillillä luokse ja aika napakasti herättelin pentua ja lähetin matkaan kohti puuttuvia dameja. Kahdessa minuutissa sain toisen kauimmaisen käteeni. Kun vain viitsisi tehdä hommia. Hmm..........pakko ottaa huomenna varmaan tosi helpossa maastossa pieni hakuruutu, jossa paljon dameja. Itseluottamusta! Hmm.......jonkun pitäisi estää mua!
torstai 18. lokakuuta 2012
Nomeilut, niissä vähän muutoksia
Ollaan vähän ehditty nomeilla ja treeneihin on tullut nyt vähän muutoksia. Ajatukset ovat lähteneet edeltäneestä koulutuksesta ja ovat vain niin paljon järkevämpiä. =)
Olen tehnyt Ruulle sitä lähietsintä-treeniä lenkkeilyn yhteydessä. Hyvin on alkanut pelittämään ja nenä käy hyvin. En ole tehnyt kauhean suurta aluetta, koska tämä neiti kyllä osaa laajentaakin tarvittaessa liikaakin. Mieluummin nyt vähän pienempi ympyrä.
Suurin muutos lienee lähipillikäskyn vaihtaminen. Ruu reagoi käskyyn heti hirmu hyvin, ekalla kerralla tuijotti minua kolme sekuntia ennen kuin alkoi etsimään. Sen jälkeen ei ole kysellyt. Käsky jäljittelee Anken hienoa lähipillitystä, mutta en ole varma miltä se ihmiskorvaan edes kuulostaa. Selvästi kuitenkin erilainen kuin ennen ja eroaa myös selvästi muista käskyistä.
Lähietsinnässä ollaan edistytty niin hyvin, että olen pari kertaa kokeillut tehdä luoksetulon etsinnän lomasta. Molemmilla kerroilla Ruu on reagoinut ensimmäiseen käskyyn, josta on saanut hirmuiset kehut ja damin. Ekalla kerralla reagointi oli vähän hitaampi, mutta lähti kuitenkin heti tulemaan. Viimeisimmässä treenissä lopetti etsinnän välittömästi. Hienoa! =)
Lenkillä olen tehnyt myös pysäytyspilliä ja luoksetulopilliä, molempia ilman käsiapuja. Toimii!
Pari päivää sitten treenattiin yksiksemme pellolla. Tuuli tosi paljon, joten oli helppo katsoa tuulen suuntaa. Tein ekan linjan pienen kumpareen taakse, häiriötargetin oikealle lähelle. Kolme damia. Eka lähetys niin, että Ruun tarvitsi mennä vain kaksi askelta nähdäkseen kummun taakse. Ekalla lähti kuitenki loivasti vinoon oikealle, muttei kyllä tähdännytkään häiriötargetille. Otin pois ja lähetin samasta uudestaan. Nyt meni suoraan! Toinen lähetys kauempaa ja kolmas vielä kauempaa ja hienosti meni!
Sitten jatkettiin semi-etsintään, jota alamme myös treenaamaan omalla käskyllänsä. Laitoin kolme damia aika pellon ja metsän rajaan, melko pienelle alueelle. Lähetys niin, että tuuli tuli ns. suoraan edestä. Tämä vaatii opettelua meiltä molemmilta. Hieman meinasi lähteä kauemmas, mutta tuli kutsusta takaisin. Opetellaan opetellaan...
Toinen linja meni pellon ja metsän rajaan, edelleen myötätuuleen. Targetti hieman vaikeammin nähtävissä, häiriötargetti vasemmalla. Lähetys eka 50-60m. Suoraan ja lujaa! Toinen ja kolmas samalla tavalla aina vähän pidemmästä matkasta ja lisäksi heitin ennen lähetystä häiriödamin oikealle. Hieno!!!
Koska meille jäi luppoaikaa, tein vielä sitten ohjaustreeniä kolmella targetilla. Edessä neljä ja sivuilla kolme damia. Tuuli tuli suoraan oikealta. Treeni meni hyvin, muutama erehdys taisi tulla, mutta nekin ratkaistiin hyvässä hengessä. Toko-koirani alkoi kylläkin ennakoimaan pysäytystä, eli teki muutaman kerran omatoimisen seisahtumisen stoppikohdassa. Tämän vuoksi tein sitten vain suoria eteenmenoja väliin, en ollenkaan taakselähetyksiä. Tosi hyvä treeni!! =)
Markkeerauksia ei olla paljon tehty, heittäjä puuttuu. Hieman ahdistaa, sillä näillä näkyvin olisi WT koe viikon päästä. Ellei nyt sitten ne juoksut ala.
Aki tuli meitä avustamaan viime sunnuntaina, ei mennyt ihan niin hyvin kuin koulutuksessa. =P Tuuli oli aika olematon, joten en ollut ihan varma sainko tehtyä nyt tuulen mukaan niin kuin halusin. Mutta selvästi Ruu markkeeraa ne valkoiset damit paremmin, kuin edes kaksiväriset. Silti heitoissa näki sen työskentelyä, ja kyllä sillä sitä ajatusta on mukana. Pitäisi vaan saada treenattua enemmän!
Olen tehnyt Ruulle sitä lähietsintä-treeniä lenkkeilyn yhteydessä. Hyvin on alkanut pelittämään ja nenä käy hyvin. En ole tehnyt kauhean suurta aluetta, koska tämä neiti kyllä osaa laajentaakin tarvittaessa liikaakin. Mieluummin nyt vähän pienempi ympyrä.
Suurin muutos lienee lähipillikäskyn vaihtaminen. Ruu reagoi käskyyn heti hirmu hyvin, ekalla kerralla tuijotti minua kolme sekuntia ennen kuin alkoi etsimään. Sen jälkeen ei ole kysellyt. Käsky jäljittelee Anken hienoa lähipillitystä, mutta en ole varma miltä se ihmiskorvaan edes kuulostaa. Selvästi kuitenkin erilainen kuin ennen ja eroaa myös selvästi muista käskyistä.
Lähietsinnässä ollaan edistytty niin hyvin, että olen pari kertaa kokeillut tehdä luoksetulon etsinnän lomasta. Molemmilla kerroilla Ruu on reagoinut ensimmäiseen käskyyn, josta on saanut hirmuiset kehut ja damin. Ekalla kerralla reagointi oli vähän hitaampi, mutta lähti kuitenkin heti tulemaan. Viimeisimmässä treenissä lopetti etsinnän välittömästi. Hienoa! =)
Lenkillä olen tehnyt myös pysäytyspilliä ja luoksetulopilliä, molempia ilman käsiapuja. Toimii!
Pari päivää sitten treenattiin yksiksemme pellolla. Tuuli tosi paljon, joten oli helppo katsoa tuulen suuntaa. Tein ekan linjan pienen kumpareen taakse, häiriötargetin oikealle lähelle. Kolme damia. Eka lähetys niin, että Ruun tarvitsi mennä vain kaksi askelta nähdäkseen kummun taakse. Ekalla lähti kuitenki loivasti vinoon oikealle, muttei kyllä tähdännytkään häiriötargetille. Otin pois ja lähetin samasta uudestaan. Nyt meni suoraan! Toinen lähetys kauempaa ja kolmas vielä kauempaa ja hienosti meni!
Sitten jatkettiin semi-etsintään, jota alamme myös treenaamaan omalla käskyllänsä. Laitoin kolme damia aika pellon ja metsän rajaan, melko pienelle alueelle. Lähetys niin, että tuuli tuli ns. suoraan edestä. Tämä vaatii opettelua meiltä molemmilta. Hieman meinasi lähteä kauemmas, mutta tuli kutsusta takaisin. Opetellaan opetellaan...
Toinen linja meni pellon ja metsän rajaan, edelleen myötätuuleen. Targetti hieman vaikeammin nähtävissä, häiriötargetti vasemmalla. Lähetys eka 50-60m. Suoraan ja lujaa! Toinen ja kolmas samalla tavalla aina vähän pidemmästä matkasta ja lisäksi heitin ennen lähetystä häiriödamin oikealle. Hieno!!!
Koska meille jäi luppoaikaa, tein vielä sitten ohjaustreeniä kolmella targetilla. Edessä neljä ja sivuilla kolme damia. Tuuli tuli suoraan oikealta. Treeni meni hyvin, muutama erehdys taisi tulla, mutta nekin ratkaistiin hyvässä hengessä. Toko-koirani alkoi kylläkin ennakoimaan pysäytystä, eli teki muutaman kerran omatoimisen seisahtumisen stoppikohdassa. Tämän vuoksi tein sitten vain suoria eteenmenoja väliin, en ollenkaan taakselähetyksiä. Tosi hyvä treeni!! =)
Markkeerauksia ei olla paljon tehty, heittäjä puuttuu. Hieman ahdistaa, sillä näillä näkyvin olisi WT koe viikon päästä. Ellei nyt sitten ne juoksut ala.
Aki tuli meitä avustamaan viime sunnuntaina, ei mennyt ihan niin hyvin kuin koulutuksessa. =P Tuuli oli aika olematon, joten en ollut ihan varma sainko tehtyä nyt tuulen mukaan niin kuin halusin. Mutta selvästi Ruu markkeeraa ne valkoiset damit paremmin, kuin edes kaksiväriset. Silti heitoissa näki sen työskentelyä, ja kyllä sillä sitä ajatusta on mukana. Pitäisi vaan saada treenattua enemmän!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)