Mitä muuta kuuluu treenien lisäksi

Työkiireitä, niitähän aina riittää. Kulunut viikko oli erityisen raskas, Aki reissasi työkeikoilla ja oli pari yötä kokonaan poissa. Itsellä työpäivät täyteen buukattuja, illat oli täynnä ohjelmaa tai töitä, joten aika väsynyttä meinasi olla perjantaina töiden jälkeen. Aki käytti onneksi koirat lenkillä, itse hengähdin hetken ja kävin vielä eläinpuolen työnmerkeissä pitämässä lihashuoltoluentoa jattilassa, Ruu lähti esimerkkikoiraksi. Ei sillä, ettei Piips olisi soveltunut moiseen hommaan, mutta ehkä tässä nyt pääsi kaikki osapuolet vähemmällä, kun paikalla oli iloinen, mutta rauhallinen noutaja. =) Ja taas sai olla ylpeä fiksusta noutajasta. Agilityhallissakin malttoi maata pötköllään demovenyttelyjen ajan, vaikka jossain juostiinkin putkeenputkeen...

Mutta ehkä ne työkiireet nyt sitten rauhoittuu. Pakostakin oikeastaan. Katsotaan iskeekö mökkihöperyys jossain vaiheessa...

Muuten eletään toukokuun loppua, mutta sää on ollut jo pitkään kuin parhaimmilta kesäkeleiltä! Aurinkoa, lämpöä ja hikeä on siis todellakin riittänyt! Pihassa riittäisi puuhasteltavaa, touhutaan sitä mukaa kun ehditään. Pihatien istutukset on lähteneet elämään, mutta sen sijaan ainokainen kivikkokukkapenkkini on kärsinyt raskaita tappiota. Jo yhden talven talvehtineet ja leviämään lähteneet maksaruohot ovat kadonneet kuin pieru saharaan. Ei jäljelle jääneitä kuivuneita tai märäntyneitä kukanraatoja, penkki on siitä kohtaa täysin paljas ja sen näköinen, ettei siihen ole mitään koskaan istutettukaan. Joko jonkun kukkasormissa on jotain vikaa tai sitten tuo kohta pihasta ei sovellu kuin rikkaruohoille. Katsotaan kauanko jaksan moista penkkiä yrittää saada kukoistamaan...kasvakoot sitten horsmaa jos ei muuta!

Kissat ovat elementissään, niitä ei paljoa näy sisällä. Syömässä käyvät ja taas mentiin. Nauttivat niin kovasti kesän tulosta. Raatoja on alkanut ilmestyä vähän sinne ja tänne merkiksi siitä, että jyrsijäkantaa pidetään kurissa.

Koirat voivat hyvin. Piips on jaksanut lenkkeillä ja nykyään kuljetaan ilman hihnaa. Se on jaksanut ravailla ja hengailla mukana, juoksennellutkin aina välillä ja pysynyt hyvänä. Aikaisemmin keväällä se oksensi keltaista vaahtoa kesken lenkin, mutta tämä on onneksi jäänyt tähän yhteen kertaan. Tarkkaillaan tilannetta. Karvaa tuosta lähtee koko ajan, oi miksi se ei voi pudottaa kaikkea kerralla?

Ruu tuunailee juoksuja, ajoittuvat varmaan kesä-heinäkuun vaihteeseen...ehkä? Hieman on ollut väsyneen oloinen otus, joko helle tai juoksut tai lisääntynyt liikunta? Joka tapauksessa Ruunkin paikat on kestäneet rasituksen lisäämisen ja siksi nyt onkin kiva treenailla. Pitkä saikku kannatti, ongelmat saatiin hoidettua kerralla pois. Huoltotoimet jatkuu päivittäisinä, niistä ei olla tingitty.

Päivittelen tässä blogiin muuten joitakin tekstejä vanhasta blogista. Päivittyvät tuonne eri vuosiluvulle, haluan että ne kuitenkin ovat "kirjoitettuna" omana ja alkuperäisenä aikataulunaan. Koulutusjutut, terveysasiat sekä muutamat koetulokset. Ne haluan ainakin samaan paikkaan. Loput olkoot.

Eihän siinä. Kesää odotellessa. =)

Tähän loppuun vielä unohtuneet kuvat jonkun viikon takaa. Yllätin kaksikon samalta pediltä ja näin lähekkäin! Yhden kuvan ehdin ottamaan, sitten Piips tuntui älyävän miten lähellä se olikaan noutajaa...=D

Tuskin koskaan pääsen näkemään näitä kahta enää näin lähekkäin ja levollisin mielin...

Tässä Piips älyää, että sen pedillä makaa joku toinekin. Hyi, ällöä! Ja sitten iso koira olikin jo muualla...

Ehkä se kuitenkin osaa markkeerata

Käppäiltiin lähipellolle koko sakki, lukuunottamatta kissoja. =) Aki tuli heittämään meille dameja, joten saatiin kunnolla harjoitella markkeerauksia.

Ekaksi halusin tehdä paikassa, jossa on vähän korkeampi heinä ja matkalla parin ojan ylitystä. Ojissa kasvoi matalaa puskaa lisävaikeutena. Tuuli tuli kuitenkin kivasti vasemmalta, joten toimi hyvänä apuna! Jännäsin vain, että osaako Pikkumusta ylittää molemmat ojat. Ja osasihan se. Tiesi hyvin alueen damin alastuloon ja tuulta apuna käyttäen sai nopeat nostot. Tehtiin kaksi ekaa molempiin suuntiin ensin valkoisilla, sitten kaksivärisillä. Ykkösten jälkeen kaksoismarkkeeraus ja sekin meni oikeastaa helposti! Lopuksi vielä pidensin matkaa, ykköset punaisilla dameilla molempiin suuntiin. Ja matkaa oli...80-100m kieppeillä!

Seuraavaksi harjoiteltiin linjamarkkeerausta. Ei olla tehty vielä koskaan aikaisemmin ja vähän olin itsekin kysymysmerkkinä, että mitenkäs sitä nyt aletaan opettamaankaan. Matkaa lyhennettiin niin, että kauimmainen dami tuli 20-25m päähän ja lyhyempi siihen max 10m päähän. Tineken koulutuksesta en löytänyt mainintaa miten tätä lähtisi opettamaan, ainoastaan se, että avustaja auttaa kauimmaiselle damille ja kokeissa jos tietää koiralla olevan vaikeuksia niin käyttää sitten ohjausta. Kysyin vielä Marikalta ja hän muisteli, että alkuun opetetaan pikkuisen V:muotoon ja siitä lähetään kulmaa kaventamaan suoraksi linjamarkkeeraukseksi. Järkeenkäypää ja sillä periaatteella nyt yritettiin tehdä. V-aurasta tuli vain heti aika kapea, mutta läpi harjoituksen Ruu ei epäillyt hetkeäkään hakea toista damia. Kertaakaan se ei erehtynyt menemään samalle damille. Kauimmainen heitettiin ensin, se kaksivärinen, lähimmäinen heitettiin toisena ja se valkoinen helpottamassa tehtävää. Eka taisi mennä ihan niin kuin ajattelinkin, mutta sitten Ruu alkoi tarjoamaan sitä, että meneekin hakemaan sen kauimmaisen ensin. Ohjasin sitä parilla lähetyksellä lähimmäiselle, mutta siitä huolimatta kaksi viimeistä harjoitusta se veti kauimmaiselle ensin. Ja kuitenkin ihan helposti pysähtyi ja poimi sen lähemmänkin seuraavaksi kyytiin. Tästä voisi kyllä nyt ehkä jutella jonkun kanssa.....ennen kuin alkaa säätämään itse enempää....

Viimeiseksi vielä pitkä linja pellon reunassa, targetti paikallaan mutta ei todellakaan näkyvissä. Paikka kuitenkin "tuttu", joten uskalsin lähettää tosi kaukaa. Ensin kuitenkin häiriöheitto vastakkaiseen suuntaan linjan kanssa. Sanoin taas "muista" ja sitten lähetys linjalle. Hieno oli! Markkeerauksen Ruu jätti himpan lyhkäiseksi, mutta löysi sen pian. Toisella kertaa häiriömarkkeeraus linjan kanssa samaan suuntaan, mutta Ruulla ei ongelmia tuottanut käydä ensin linjan päässä hakemassa dami ja sen jälkeen poimia markkeeraus kyytiin. Nämä heitot tehtiin vihreillä dameilla ja jälkimmäinen näkyi metsätaustaa vasten aikas huonosti. Silti Pikkumusta oli kartalla damin sijainnista, hieman taisi taas jäädä lyhkäiseksi ja tuuli tuli takaa, mutta silti dami nousi nopeasti. Tosi tosi hieno!

Kautta linjain Ruu markkeerasi hyvin ja käyttää tuulta hienosti apuna. Tuli niin hyvä mieli, ehkä se kuitenkin on oppinut jotain ja ehkä minä olen osannut opettaa sille jotain! =) Ja vaikka jotkut markkeeraukset eivät osuneet täysin kohdilleen niin Ruu ei lähtenyt laajentamaan hullun lailla, tiesi mistä etsiä ja teki sen rauhallisesti. Kuinka paljon sitten todella lämmin ja aurinkoinen sää vaikutti siihen, ettei jaksa kaahata ylimääräistä? Juoksujakin tuo tekee...alkavat lähiaikoina.

Ainoat kauneusvirheet oli huonot otteet joistakin dameista. Lähinnä noista kovista ja liukkaista kaksivärisistä, eli palautuksen aikana näkyi muutamia haparointeja (damit tippuivat!) tai sitten otetta piti korjailla matkan varrella. Läähätyskin oli kova, joten senkin puoleen oli välillä väljä suu.

WT koulussa ja omatoimi treeniä

Olen ilmoittanut meidät Ruun kanssa paikallisen yhdistyksen WT-koulutukseen, joka on suunnattu avoimen luokan koirille. Ensinnäkin on varmaan parempi puhua ohjatusta treenistä ja toisekseen en ole varma onko kyse alokas tasosta vai avoimesta. Porukka jaettiin kahtia tason mukaan mikä sinänsä on hyvä, mutta jos tehdään kuitenkin vain alokastason treeniä niin viekö se meitä eteenpäin? Noh, ehkä näin on kuitenkin hyvä kun otetaan huomioon pitkä pitkä saikku/treenitauko. Kouluttajana/opettajana toimii Pasi Pöppönen.

Koulutukseen kuuluu kolme kertaa ja ensimmäinen oli nyt menneenä torstaina Ankeriasjärvellä. Teemana maltti ja markkeeraus. Koirakoita kaikkiaan muistaakseni 11 ja tehtiin alkuun porukassa häiriö treeniä. Oltiin kahdessa rivissä, n. 10m etäisyydellä toisistamme naamat vastakkain. Markkeerausheitot tuli vuorotellen molempien rivien taakse ja hakea sai se koirakko, jonka rintamasuunta oli damiin päin. Piti siis kestää taakse tulleita heittoja sekä ohi juoksevia tai vierestä lähteviä koiria. Homma meni meidän osalta hirmuisen hienosti, muistuttelin välillä paikallaolosta, ei karkaamisia, ei vinkumista ei epätoivottua käyttäytymistä. Omalla vuorolla Ruu haki damin varmasti talteen, hieno!

Toisessa porukkatreenissä oltiin samassa rivissä, heitto tuli vain n. 10m päähän metsän rajaan. Heiton jälkeen piti kääntyä ympäri ja heittäjä piilotti damin niin, ettei sitä silmillä voinut havaita. Koiran piti siis käyttää nenää ja oikeasti olla kartalla tippumispaikasta. Tehtävä oli monelle yllättävän haastava ja useampi koira paineli metsään. Ruu markkeerasi taas tosi hienosti, etsi pienen hetken alueelta ja hyvä palautus. Rivissä malttoi myös tosi hyvin, ei vinkumisesta tietoakaan. Hommaan tuhrautui vain aika lailla aikaa, kun osan kanssa harjoitusta piti hioa enemmänkin, joten kävelytin tai seuruutin Ruuppaa siinä ajan kuluksi ja kuumenemisen välttämiseksi. Pysyipähän samalla lihakset lämpiminä.

Lopuksi tehtiin vielä yksilötehtävä vuorotellen. Tuli kaksoismarkkeeraus, joista piti hakea se ensimmäisenä heitetty. Tämän jälkeen tuli heitto samaan paikkaan, mutta pitikin hakea se toisena heitetty dami. Näin edettiin useamman heiton kanssa ja matkaa pidennettiin aina välillä. Sanoin Ruulle aina ensin "muista", jonka jälkeen käänsin vain hieman sen rintamasuuntaa sinne, mistä dami piti oikeasti hakea. Toimi hirmuisen hyvin, olin aika yllättynyt. Tämmöistä kun ei olla aikaisemmin tehty... Markkeeraukset tuli aina samaan paikkaan, joka kuitenkin ehkä helpotti tehtävää sopivasti.

---

Tänään käytiin sitten tuolla lähipellolla ja ajatuksena tehdä linjaa eri paikoissa sekä sivusuuntien vahvistusta. Keksin siinä pellolla tarpoessani, että tehdään myös linja pienehköön metsäsaarekkeeseen, jossa lähihaku.

Ensin kuitenkin linja aika korkeassa ruohossa, matkalla kuivuneita koiranputkia siellä sun täällä ja targetti näkyi huonosti. Matkaa 20-30m. Hieman vasemman kautta, mutta perille saakka. Tämän jälkeen kävin lähettämässä tälle metsäsaarekkeelle, etäisyys n. 20m. Eteni tosi tosi hyvin, mutta tehtävä ei noin muuten oikein auennut pienelle koiralle. Eikä sitä käy syyttäminen. =) Ei siis osannut lähteä etsimään laajemmalta, oli hieman hämillään koko tehtävästä. Menin ohjaamaan ihan vierestä ja vaikka dami löytyikin, on tätä kyllä tehtävä erikseen. Lähihakua ei olla harjoiteltu tarpeeksi. Otin toisenkin damin ylös samantien ja ohjasin läheltä. En haluaisi käyttää samaa käskyä kuin hakuruutuun, joten aloin nyt ajamaan sisään pilli-ääntä ohjaamisessa. Jospa se siitä?

Tämän jälkeen käytiin hakemassa vielä toinen dami ekalta linjalta, mutta lähetin pykälän kauempaa niin, että tuli ojan ylitys heti alkuun ja ojassa kasvoi matalaa puskaa, joiden läpi piti mennä. Ruu yritti ensin taas hyvin lievästi, mutta kuitenkin selvästi vasemman kautta, jossa olisi ollut tarjolla hieman helpompi kohta pusikon ylittämiseen. Otin takaisin ja lähetin uudestaan ja ihan helposti se pääsi kyllä yli kohdasta, josta pitikin. Eteni nyt suoraan ja hienosti targetille saakka.

Sitten toinen linja, joka oli jätetty matkalle. Sinne viistosti ja kohde oli leveämmän ojan toisella puolella. Kohde näkyi taas huonosti, mutta koira eteni hienosti ja suoraan! Väliin opeteltiin taas lähihakua samasta saarekkeesta ja sen jälkeen taas toinen dami edelliseltä linjalta. Hieno!

Viimeinen suoralinja pellon alkupäässä, metsän rajaan ja sinnekin vinosti pellon sarkaan nähden ja kohde näkyi äärimmäisen huonosti. En itsekään nähnyt varmasti, oliko targetti juuri siinä mihin koiran aioin lähettää...heh...=) Ja Ruu eteni varmasti! Olisiko linjoihin tullut nyt jonkinlaista varmuutta? Etenee sen 30-40m luottavaisesti maltin kanssa suoraan ja saapuu kohteelle. Kiva, jos tämä pitäisi paikkaansa ihan oikeasti. Targettia Ruu ei tainnut tajuta edes paikan päällä, nosti ihmettelevää katsetta minuun pillityksestä huolimatta. Alkoi sitten kuitenkin etsiä ja sai sieltä damin ylös. Toiselle lähetykselle ensin häiriömarkkeeraus, jonka jälkeen linjalle ja sieltä dami. Markkeeraus löytyi myös hienosti. Hienoa hienoa!

Lopuksi vielä niitä sivusuuntien vahvistamista. Targetit pellon reunaa myötäillen ja molemmat näkyivät tällä kertaa selvästi. Neljä damia molemmissa suunnissa. Vasen suunta tuntuu ehkä helpommalta, sinne Ruu hakee katsetta heti kun alan vihjaamaan suunnasta. Oikealle piti vähän houkutella ja kehuin kovasti, kun se käänsi katsettaan oikeaan suuntaan. Ensiksi lähetys n. 5m etäisyydeltä, molemmista suunnista vuorotellen kaksi damia. Sitten siirryin ihan metsänreunaan, etäisyyttä reilu 10m ja loput kaksi damia molemmista suunnista. Tämä oli nyt se tarkoituksenmukainen helppo treeni, varmat onnistumiset. Hyvä!

Ajatuskatkoksia

Menin myöhempään töihin joten lenkkeiltiin ja treenattiin aamusta. Lenkkeiltiin pellolle, jossa ei olla töitä tehty aiemmin ja teemana tehdä linjoja. Sivusuuntiin pelkkää opetusta ja varmuutta, eteen varmuutta.

Ekaksi sivusuunnat, jotka tein niin, ettei suuntiin tullut hajuapuja (yleensäkin pyrin aina tekemään linjat niin). Etäisyyttä molempiin suuntiin 10-20m, eli ihan lyhyet ja linjat kulki vielä selkästi jollain uralla tms. Vasen targetti näkyi vasta-auringossa huonommin, otettiin se ensin. Lähetys aluksi siis ihan muutaman metrin päästä koirasta. Molemmat suunnat priimaa! Sitten menin vähän kauemmaksi ja lähetys n. 10m etäisyydeltä. Jälleen molemmat suunnat priimaa!!! Sitten menin muutaman metrin kauemmaksi ja pienen ojan toisella puolelle. Vasemmalle lähettäessäni tulisi Ruu hirmuisesti etuviistoon pyörimään??? Annoin hetken pyöriä, no ei todellakaan ole mitään löydettävää ja uusiksi, lähetin lähempää. Jälleen sama huti, joka toistui vielä kolmannenkin kerran, vaikka lähetin ihan läheltä. En tajua mikä pienen noutajan ajatuksiin tuli. Vihjailin läheltä suuntaa ja sain sen katsomaan sinne ja kehuin. Nyt onnistui lähetys ja dami ylös. Kehuin kovasti ja kävin vielä viemässä sinne yhden damin ja uusittiin vielä kertaalleen. Viimeinen oikealta löytyi heti hienosti.

Eli näitä lisää, helppoja ja varmoja sivusuuntia. Vaikeus tulee selkeästi kun lähetysetäisyys kasvaa.

Sitten suora linja, joka noudatti ojan reunaa, mutta loppupäässä piti ylittää isohko oja, jonne koira ihan hetkeksi laskeutui. Viisi damia yhteensä ja pidensin aina lähetysmatkaa niin, että kävelin ottamaan damin vastaan sivuun linjalta, joten aina tuli pieni pätkä edettäväksi ilman hajuapua. Viimeinen lähetys oli jo reilu 100m ja hyvin jaksoi edetä. Hieno!

Viimeiseksi linja, jonka tein jo alkumetreillä pellolle tultaessamme, tänne kolme damia. Tämänkin noudatti pusikkoista ojanreunaa ja matkaa varmaan liki 100m, about. Ensin häiriömarkkeeraus sivuun oikealle. Jännitin kovasti eteneekö, ja sehän eteni!!! Linjan päässä kyllä kerran nosti päätään isona kysymysmerkkinä, mutta alkoi sitten etsiä pillistä. Hieno hieno! Markkeerausdami löytyi hienosti. Toistettiin sama, mutta heitin markkeerausdamin vasemmalle. Koko setti aivan priimaa!

Sitten vielä viimeinen kerta ja heitin häiriödamin nyt oikealle selvästi etuviistoon. Ajattelin kyllä, että pitäisi tehdä taakselähetyksiä ja harkitsin, että olisin pysäyttänyt koiran kesken linjan ja lähettänyt sen siitä taakse. Mutta koska teemana oli nyt varmuus niin päätin, että nyt vaan mennään eteen. Mutta liekö noutajalla ajatustenlukutaitoa, se eteni jonkun matka, pysähtyi, kääntyi ja istui kuin olisin sen siihen pillittänyt stoppaamaan. ??? Lähetin sitten eteen, ja Ruu jatkoi linjaa epävarmasti ja poikkesi lopulta oikealle. Kutsuin pois. Uusinnalla alkoi heti nuuskuttamaan ojan pusikkoa ja karkasi vasemmalle. Kutsuin pois. Siis mitä ihmettä?? Taas otin yhden askeleen kohti määränpäätä ja uudestaan. Ja nyt se eteni kuin vettä vaan, itsevarmana ja tietäen homman. En osaa selittää mikä ajatuskatkos tässä tuli. Jatkossa ei saa vissiin edes ajatella mitään muuta kuin on tarkoitus tehdä....;)

Päheä Piips huolehti taas, että targetti kepit tuli kaikki talteen. =D

Piritta Pärssisen koulutuksessa

Ollaan me tokoiltukin, mutta ehkä vähän vähänlaisesti. Lämpimät kelit varmaan tekee sen, ettei ehkä ihan niin aina jaksa. =) Samoja juttuja ja samoja ongelmia on treeneissä esiintynyt. Ihan hyvä, että jätettiin perjantaiset kisat väliin.

Osallistuimme kuitenkin eilen lauantaina perjantain kokeissakin tuomaroineen Piritta Pärssisen toko-koulutukseen. Anti jäi vähän suppeaksi, per koirakko oli varattu 2 x 10min, joista toinen pätkä kutistui 5min mittaiseksi. Päätin kysyä ja katsoa samoja ongelmia, joita Pulliaisenkin koulutuksessa tehtiin, koska ne nyt ovat ehkä ne isoimmat ongelmat meillä ja ei niihin liikaakaan voi vinkkejä saada.

Eli ekassa setissä katsottiin sitä meidän istumisen vaikeutta. Vinkiksi tuli sama kuin Pulliaiseltakin, eli pysähdys ja samalla vahvistetaan istumista käskyllä. Kokeiltiin vähän muitakin juttuja, mutta istuminen ei siitä sen nopeammaksi muuttunut. Kommenttina se, että sinänsä Ruu lähtee tekemään liikettä nopeasti, mutta sen loppuun vieminen sitten kestää. Lopputulemana oli Pärssiseltä se, ettei osannut sen ihmeemmin lähteä ongelmaa parantamaan. Voittajassa istumisesta menee ehkä piste ja evl:ssä puolikas tai piste. Ja siihen on kai sitten tyytyminen? Noh, katsotaan jos treeni vain alkaisi tuomaan hommaan varmuutta ja nopeutta. Se ainakin nyt jatkoon, että yksin en liikettä saa tehdä, sillä en kertakaikkiaan näe koiraa ja sitä, onko se takapuoli maassa vai ei. Ja varmasti juurikin tämän takia tästä on tullut nyt ongelma, kun olen varmaan palkannut vajaista istumisista.

Toisella kertaa halusin, että katsotaan sitä ruudusta sivulle tuloa. Myönnän, että en ole tätä nyt aktiivisesti edes treenannut, mutta lelu palkkana ei ole kuitenkaan sitä tiiviyttä hommaan tuonut. Nyt kokeiltiin sitten ihan namin kanssa imuttamalla ja kannustamalla ja toimi tosi hyvin. Olisihan tätä voinut kokeilla itsekin...heh. Mutta toivottavasti tämä ei kuitenkaan lähde tuomaan sitä ongelmaa, että Ruu jäisi himmailemaan ja odottamaan sitä kehua ja kannustusta, kun tuntuu, että se voi herkästi tehdä senkin. Tässä jos missä on yksinkertaisesti treenin puutetta, joten jospa se sieltä lelun ja namin välistä lähtisi tasapainottumaan.

Nomeilua

Ollaan treenailtu, mutta ei vaan ehdi päivittämään. Jälleen siis yritän muistella mitä on räpelletty.

Se on ainakin todettu, että pienellä mustalla on huono kunto. Ei se yllätys ole, pitkä saikku ja talvella en saanut treenattua sille fysiikkaa niin kuin olisin halunnut. Ei voi koiraa syyttää. Noh, tästä on suunta vain ylöspäin ja toisaalta ei ole niin hätäkään, kun ei olla kisoihin ihan heti kohta menossakaan.

Eli eli. Mentiin pellolle ja laittelin linjoja pystyyn samalla kun siinä vähän lenkkeiltiin. Periaatteessa Ruu näki, kun väsäsin linjat, mutta se keskittyi oikeastaan haistelemaan omiaan ja pienellä hätistelyllä sen sai kaikkoamaan siitä ihan vierestä ihmettelemästä. Sen sijaan Piips kyllä katseli varsin tarkasti mitä minä teen ja mihin kepit ja damit laitan. =) Lisäksi kyhäsin pellon viereiseen metsään hakuruudun, kuusi damia ja takarajalla selkeä maastonvaihdos, jonne laitoin kolme damia aika lähelle tuota maaston omaa "rajaa". Tuuli oli vähän huono, käytännössä nolla. Ruudun rakentamista Ruu ei nähnyt, jätin molemmat otukset odottamaan toisaalle.

Ekat linjat tehtiin niin, että lähetin Ruun ihan selkeästi näkyvälle targetille ja aina yhden damin jälkeen laitoin sen hakuruutuun. Tämä meni hyvin, molemmista paikoista siis yhteensä kolme damia. Sitten laitoin taas linjalle ja päässä pysäytin koiran. Ruulla kesti hetken totella pysähtymiskäskyä, se oli sitä mieltä että etsin ensin damin. Suora linja oli vain jo "tyhjä" ja tarkoitus oli ohjata koira siitä joko oikealle tai vasemmalle sijaitsevalle targetille, jotka olivat 5-10m päässä eli ihan lähellä. Meinasi olla vähän työlästä, mutta kyllä se ajatus sitten sieltä taas muistui mieleen. Ongelmaksi nousi sitten lopulta eteneminen suoralle linjalle, josta se ei saanut enää damia ylös. Ruu olisi ennemmin oikonut sivusuuntiin. Helpotin ja mentiin lähemmäksi ja palkkasin sitä myös suoraan menosta damin heitolla. Tässä kohtaa alkoi olla puhti jo vähän poissa ja työskentely hakuruudussa siis alkoi kärsiä. Ruu ei malttanut oikein irrota ruutuun, vaikka se sieltä takarajalta oli jo yhden damin palauttanut. Lopulta kävelin itse ruutuun sisälle sitä tukemaan ja löytyihän sieltä sitten dami. Eli rapakuntoisia ollaan, mutta tästä se lähtee!

Toisella kertaa tein linjoja useampia ja mukana taas muutava sivusuuntaan ohjauskin. Sivusuunnat otin ensin tosi läheltä ja jätin koiran valmiiksi oikeaan kohtaan istumaan. Mielestäni ne oli aika vaikeat ja ajattelin jo, että pudotaan isoon suohon näissä treeneissä. Ruu oli kuitenkin työstänyt tätä sivusuunnan ohjausta ja se irtosi ja kääntyi hienosti targeteille molempiin suuntiin, jotka kyllä näkyivät, mutta kuitenkin maastoutuivat jonkin verran. Vasemmalle piti vielä pikkuinen oja ylittää, mutta hyvin hyvin pieni sellainen. Lähetin sitten yhden suoran linjan targettien välistä, linja noudatti tätä mini ojaa. Ruu ei alkumatkasta nähnyt targettia, mutta edetessään oli kyllä mahdollisuus se havaita. Eka lähetys meni pipariksi, eteni jonkin matkaa kunnes pisti nenän maahan ja mini oja kutsui. Höpö höpö, askel eteenpäin ja siitä uusiksi. Nyt onnistui ja Ruu eteni hienosti perille saakka!

Tämän jälkeen lähetin taas suoraan, mutta stoppasin matkalta ja lähetin jompaan kumpaan suuntaan sivulle. Toimi tosi hyvin! Oikealle lähetyksessä tuli ekalla kerralla vähän liikaa etuviistoon ennen kuin hoksasi kohteen, muuten toimi hyvin ja hienosti malttoi pysähtyäkin käskystä. Samoin kun aina sivusuuntien jälkeen lähtin koiran suoraan se eteni hyvin ja luottavaisesti perille asti. Vahvistin eteen-käskyä stoppikohdalla ja Ruu selvästi lisäsi vauhtia siitä rohkaistuneena. Tosi kiva! Taisin välillä muuten heittää häiriömarkkeerauksenkin, mutta laitoin ensin koiran linjatyöskentelyyn ja tämän jälkeen markkeeraukselle. Ja hyvin toimi!

Viimeiseksi lähetin vielä linjalle, jonka tein heti pellolle tultuamme ja tähän laitoin kaksi damia. Targetin laitoin metsän puolelle ja se näkyi nyt todella huonosti varsinkin, kun lähetin koiran tosi kaukaa, varmasti liki 100m päästä. Helpotuksena se, että linja noudatti pellon reunaa. Ja Ruu eteni tosi hienosti perille saakka molemmilla kerroilla. Upea!

Tähän väliin pitää mainita, miten päheä ja tärkeä Piips on, kun lähden keräämään linja targetit talteen. Viime vuonna sille "opetin", että tuo minulle targetti kepin. Tämä on näköjään talven aikana jalostunut ison koiran päässä siihen, että se jo omatoimisesti juoksee edeltä ja käy poimimassa kepin ja tuo sen sitten hirmu päheänä minulle. Ilme on sellainen, että nyt on hänen vuoronsa tehdä hommia! Taitava iso koira! Ilmankos se niin tarkkaavaisena seuraakin, kun asennan linjakepit ja damit paikoilleen. =)

Tänään oltiin Birgitan kanssa lenkillä täällä Saviolla ja helteisessä säässä pakkasin treeniliivin taskuun neljä damia ajatuksena, että otetaan matkan varrella sarjassamme vaikeita markkeerauksia.

Eka paikka oli sellainen "mini hiekkamonttu", eli selkeä muutaman metrin nousu/rinne kangasmetsään. Reunalla paljon ohuita koivuja ja vähän puskaa näköesteenä ja itse metsäkin oli aika tiivis ja vaikea. Tuuli tuli hieman oikealta rinteen päältä. Neljä ykköstä siis yhteensä. Ekoilla Ruu hieman haahuili, mutta ei pahasti ja damit nousi hienosti. Toisella kierroksella meni paljon paremmin ja viimeisellä Ruu meni suoraan damille, vaikka heitto katosi jonnekin puiden sekaan. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin, oli sinänsä tosi vaikea paikka, vaikka sujui yllättävän hyvin. Ei ole helppoa hahmottaa damia, kun se putoaa jonnekin korkeammalle metsään.

Lenkin päätepisteenä oli ranta ja siinä kaksi markkeerausta niin, että heitot tuli selkeästi rantapusikon taakse veteen. Ajattelin, että hahmottaminen pusikon taakse olisi vaikea, mutta ei se ollut. Helppo nakki oli tämä rasti. Pieni miinus siitä, että toiselle heitolle Ruu kiersi vasemmalta sen sijaan, että olisi painellut suoraan läpi pusikon. Heittäjä tosin jäi suoraan tämän heiton linjalle, se ehkä vaikutti asiaan? Mutta talviturkki tuli siis Ruun heitettyä. =)

Paluumatkalla oli jo jonkin verran korkeampaa ruohoa kasvava pelto, jossa viimeiset neljä ykköstä. Nyt vasta sain tehtyä treenistä vaikean, sillä mentiin Ruun kanssa melko ison ojan toiselle puolelle (kuitenkin helposti yli hypättävissä) ja oja kasvoi pitkiä ohuita puita, jotka peittivät aika lailla näkyvyyttä. Tuuli tuli myös vasemmalta vähän takaa, eli ei helpoin mahdollinen. Ekat heitot siis meni hiukan etsimiseksi, harhautui vähän turhan paljon alueelta. Toisella kertaa keskittyi vähän paremmin ja pyöri hienosti hollilla, ei lähtenyt laajentamaan miten sattuu. Oli siis kartalla tippumispaikasta. Hyvä! Kiitos vain heittäjälle avusta! =)

Kotona lähdettiin vielä Iitun kanssa lenkille ja yhteensä Pikkumustalle tuli 3,5h ulkoilua 20 asteen auringossa. Hiukan oli väsynyttä eläintä kotona. =) Mutta ei käy kieltäminen, etteikö itselläni ollut paita märkänä. Huh!

Vaikeaa pihatreeniä, helppoa peltotreeniä

Eilen treenasin laiskana kotipihassa tokojuttuja, pääteemana ruutu. Rakensin kolme ruutua, yhteen oli nauha, muut merkeillä. Ruudut sijoitin niin, että pystyin lähettelemään vähän eri suunnista ja aina jonkun ruudun merkit jäi häiriöksi joko matkalle sivuun tai taakse. Jokaisessa ruudussa kosketusalusta. Ja olipas vaikeaa! Ruu oli sitä mieltä, että se ruutu, jossa on nauhat on niin kuin se oikea ruutu eikä muita ole olemassa. Alkuun ei siis meinannut onnistua ollenkaan, jos yritin lähettää niin, että toinen ruutu jäi taakse häiriöksi. Mutta kyllä se siitä sitten, kun helpotin lähetyssuuntia ja Ruu sai juonesta kiinni. Tämän jälkeen alkoi sujumaan miten päin vaan ja hyvällä meiningillä. Muutaman maahanmenon otin, mutta enimmäkseen palkkailin nopeasti seisomisesta. Se on edelleen ärsyttävän hidas, mutta ehkä se vaan on rauhallisen noutajan tapa? Yritetään nyt kuitenkin saada sitä vähän terävämmäksi.

Aurinko paistoi täydeltä teholta ja hommassa tuli aikamoinen hiki. Mutta Ruulla oli ihana meininki treenatessa ja se teki tosi täpäkästi hommia. Koko treenin ajan palkkailin jatkuvasti ripeistä perusasennoista. Seuraavaksi tehtiin hyppynoutoa. Tämä sujuu, luovutuksiin hain nopeutta ja nopeaa palkkaa, että se alkaisi sieltä löytymään. Nyt kun on muuten tullut nomeiltua muutaman kerran niin luulen tämänkin "ongelman" tulevan sieltä. Nappaan siltä damin edestä ja Ruu pyörähtää reippaasti sivulle, mutta ei tarvitse istua. Ja jos haluan sen istuutuvan niin sekin tapahtuu hiiiitaasti. Että tarviiko sitä enää ihmetellä ongelman syytä? Tein myös niin, että heitin kapulan reippaasti vinoon. Noutaja meni ansaan ja hyppy meinasi unohtua, mutta ei tarvinnut kuin kertaalleen huomauttaa. Avustin paluuhypyssä ja varmistelin, että se onnistuu heti. Näitä siis lisää!

Liikkeestä istumista ihan vain muutaman kerran, sillä liike on vaikea tehdä yksin. Nyt näin varjon kautta, että Ruu istui. 

Luoksarinstoppeja kiertojen kautta. Nurmikko alustana ja se vähän alkuun näkyi, mutta lähti se sieltä sujumaan.

---

Tänään sitten käytiin aamulenkillä lähipellolla ja tein siellä tämän kevään/kesän ekat linjat. Laitoin targetteja ympyrään ja lähettelin Ruuppaa niille. Targetit jäi aika kauaksi toisistaan eikä ainakaan sen puoleen ollut liian vaikea treeni. Etäisyydetkin jäi lyhyiksi. Hyvin muisti linjankin, oli hiljaa ja keskittyi hienosti. Helppo treeni. =)