Mitä muuta kuuluu treenien lisäksi

Työkiireitä, niitähän aina riittää. Kulunut viikko oli erityisen raskas, Aki reissasi työkeikoilla ja oli pari yötä kokonaan poissa. Itsellä työpäivät täyteen buukattuja, illat oli täynnä ohjelmaa tai töitä, joten aika väsynyttä meinasi olla perjantaina töiden jälkeen. Aki käytti onneksi koirat lenkillä, itse hengähdin hetken ja kävin vielä eläinpuolen työnmerkeissä pitämässä lihashuoltoluentoa jattilassa, Ruu lähti esimerkkikoiraksi. Ei sillä, ettei Piips olisi soveltunut moiseen hommaan, mutta ehkä tässä nyt pääsi kaikki osapuolet vähemmällä, kun paikalla oli iloinen, mutta rauhallinen noutaja. =) Ja taas sai olla ylpeä fiksusta noutajasta. Agilityhallissakin malttoi maata pötköllään demovenyttelyjen ajan, vaikka jossain juostiinkin putkeenputkeen...

Mutta ehkä ne työkiireet nyt sitten rauhoittuu. Pakostakin oikeastaan. Katsotaan iskeekö mökkihöperyys jossain vaiheessa...

Muuten eletään toukokuun loppua, mutta sää on ollut jo pitkään kuin parhaimmilta kesäkeleiltä! Aurinkoa, lämpöä ja hikeä on siis todellakin riittänyt! Pihassa riittäisi puuhasteltavaa, touhutaan sitä mukaa kun ehditään. Pihatien istutukset on lähteneet elämään, mutta sen sijaan ainokainen kivikkokukkapenkkini on kärsinyt raskaita tappiota. Jo yhden talven talvehtineet ja leviämään lähteneet maksaruohot ovat kadonneet kuin pieru saharaan. Ei jäljelle jääneitä kuivuneita tai märäntyneitä kukanraatoja, penkki on siitä kohtaa täysin paljas ja sen näköinen, ettei siihen ole mitään koskaan istutettukaan. Joko jonkun kukkasormissa on jotain vikaa tai sitten tuo kohta pihasta ei sovellu kuin rikkaruohoille. Katsotaan kauanko jaksan moista penkkiä yrittää saada kukoistamaan...kasvakoot sitten horsmaa jos ei muuta!

Kissat ovat elementissään, niitä ei paljoa näy sisällä. Syömässä käyvät ja taas mentiin. Nauttivat niin kovasti kesän tulosta. Raatoja on alkanut ilmestyä vähän sinne ja tänne merkiksi siitä, että jyrsijäkantaa pidetään kurissa.

Koirat voivat hyvin. Piips on jaksanut lenkkeillä ja nykyään kuljetaan ilman hihnaa. Se on jaksanut ravailla ja hengailla mukana, juoksennellutkin aina välillä ja pysynyt hyvänä. Aikaisemmin keväällä se oksensi keltaista vaahtoa kesken lenkin, mutta tämä on onneksi jäänyt tähän yhteen kertaan. Tarkkaillaan tilannetta. Karvaa tuosta lähtee koko ajan, oi miksi se ei voi pudottaa kaikkea kerralla?

Ruu tuunailee juoksuja, ajoittuvat varmaan kesä-heinäkuun vaihteeseen...ehkä? Hieman on ollut väsyneen oloinen otus, joko helle tai juoksut tai lisääntynyt liikunta? Joka tapauksessa Ruunkin paikat on kestäneet rasituksen lisäämisen ja siksi nyt onkin kiva treenailla. Pitkä saikku kannatti, ongelmat saatiin hoidettua kerralla pois. Huoltotoimet jatkuu päivittäisinä, niistä ei olla tingitty.

Päivittelen tässä blogiin muuten joitakin tekstejä vanhasta blogista. Päivittyvät tuonne eri vuosiluvulle, haluan että ne kuitenkin ovat "kirjoitettuna" omana ja alkuperäisenä aikataulunaan. Koulutusjutut, terveysasiat sekä muutamat koetulokset. Ne haluan ainakin samaan paikkaan. Loput olkoot.

Eihän siinä. Kesää odotellessa. =)

Tähän loppuun vielä unohtuneet kuvat jonkun viikon takaa. Yllätin kaksikon samalta pediltä ja näin lähekkäin! Yhden kuvan ehdin ottamaan, sitten Piips tuntui älyävän miten lähellä se olikaan noutajaa...=D

Tuskin koskaan pääsen näkemään näitä kahta enää näin lähekkäin ja levollisin mielin...

Tässä Piips älyää, että sen pedillä makaa joku toinekin. Hyi, ällöä! Ja sitten iso koira olikin jo muualla...