Nomeilua

Ollaan treenailtu, mutta ei vaan ehdi päivittämään. Jälleen siis yritän muistella mitä on räpelletty.

Se on ainakin todettu, että pienellä mustalla on huono kunto. Ei se yllätys ole, pitkä saikku ja talvella en saanut treenattua sille fysiikkaa niin kuin olisin halunnut. Ei voi koiraa syyttää. Noh, tästä on suunta vain ylöspäin ja toisaalta ei ole niin hätäkään, kun ei olla kisoihin ihan heti kohta menossakaan.

Eli eli. Mentiin pellolle ja laittelin linjoja pystyyn samalla kun siinä vähän lenkkeiltiin. Periaatteessa Ruu näki, kun väsäsin linjat, mutta se keskittyi oikeastaan haistelemaan omiaan ja pienellä hätistelyllä sen sai kaikkoamaan siitä ihan vierestä ihmettelemästä. Sen sijaan Piips kyllä katseli varsin tarkasti mitä minä teen ja mihin kepit ja damit laitan. =) Lisäksi kyhäsin pellon viereiseen metsään hakuruudun, kuusi damia ja takarajalla selkeä maastonvaihdos, jonne laitoin kolme damia aika lähelle tuota maaston omaa "rajaa". Tuuli oli vähän huono, käytännössä nolla. Ruudun rakentamista Ruu ei nähnyt, jätin molemmat otukset odottamaan toisaalle.

Ekat linjat tehtiin niin, että lähetin Ruun ihan selkeästi näkyvälle targetille ja aina yhden damin jälkeen laitoin sen hakuruutuun. Tämä meni hyvin, molemmista paikoista siis yhteensä kolme damia. Sitten laitoin taas linjalle ja päässä pysäytin koiran. Ruulla kesti hetken totella pysähtymiskäskyä, se oli sitä mieltä että etsin ensin damin. Suora linja oli vain jo "tyhjä" ja tarkoitus oli ohjata koira siitä joko oikealle tai vasemmalle sijaitsevalle targetille, jotka olivat 5-10m päässä eli ihan lähellä. Meinasi olla vähän työlästä, mutta kyllä se ajatus sitten sieltä taas muistui mieleen. Ongelmaksi nousi sitten lopulta eteneminen suoralle linjalle, josta se ei saanut enää damia ylös. Ruu olisi ennemmin oikonut sivusuuntiin. Helpotin ja mentiin lähemmäksi ja palkkasin sitä myös suoraan menosta damin heitolla. Tässä kohtaa alkoi olla puhti jo vähän poissa ja työskentely hakuruudussa siis alkoi kärsiä. Ruu ei malttanut oikein irrota ruutuun, vaikka se sieltä takarajalta oli jo yhden damin palauttanut. Lopulta kävelin itse ruutuun sisälle sitä tukemaan ja löytyihän sieltä sitten dami. Eli rapakuntoisia ollaan, mutta tästä se lähtee!

Toisella kertaa tein linjoja useampia ja mukana taas muutava sivusuuntaan ohjauskin. Sivusuunnat otin ensin tosi läheltä ja jätin koiran valmiiksi oikeaan kohtaan istumaan. Mielestäni ne oli aika vaikeat ja ajattelin jo, että pudotaan isoon suohon näissä treeneissä. Ruu oli kuitenkin työstänyt tätä sivusuunnan ohjausta ja se irtosi ja kääntyi hienosti targeteille molempiin suuntiin, jotka kyllä näkyivät, mutta kuitenkin maastoutuivat jonkin verran. Vasemmalle piti vielä pikkuinen oja ylittää, mutta hyvin hyvin pieni sellainen. Lähetin sitten yhden suoran linjan targettien välistä, linja noudatti tätä mini ojaa. Ruu ei alkumatkasta nähnyt targettia, mutta edetessään oli kyllä mahdollisuus se havaita. Eka lähetys meni pipariksi, eteni jonkin matkaa kunnes pisti nenän maahan ja mini oja kutsui. Höpö höpö, askel eteenpäin ja siitä uusiksi. Nyt onnistui ja Ruu eteni hienosti perille saakka!

Tämän jälkeen lähetin taas suoraan, mutta stoppasin matkalta ja lähetin jompaan kumpaan suuntaan sivulle. Toimi tosi hyvin! Oikealle lähetyksessä tuli ekalla kerralla vähän liikaa etuviistoon ennen kuin hoksasi kohteen, muuten toimi hyvin ja hienosti malttoi pysähtyäkin käskystä. Samoin kun aina sivusuuntien jälkeen lähtin koiran suoraan se eteni hyvin ja luottavaisesti perille asti. Vahvistin eteen-käskyä stoppikohdalla ja Ruu selvästi lisäsi vauhtia siitä rohkaistuneena. Tosi kiva! Taisin välillä muuten heittää häiriömarkkeerauksenkin, mutta laitoin ensin koiran linjatyöskentelyyn ja tämän jälkeen markkeeraukselle. Ja hyvin toimi!

Viimeiseksi lähetin vielä linjalle, jonka tein heti pellolle tultuamme ja tähän laitoin kaksi damia. Targetin laitoin metsän puolelle ja se näkyi nyt todella huonosti varsinkin, kun lähetin koiran tosi kaukaa, varmasti liki 100m päästä. Helpotuksena se, että linja noudatti pellon reunaa. Ja Ruu eteni tosi hienosti perille saakka molemmilla kerroilla. Upea!

Tähän väliin pitää mainita, miten päheä ja tärkeä Piips on, kun lähden keräämään linja targetit talteen. Viime vuonna sille "opetin", että tuo minulle targetti kepin. Tämä on näköjään talven aikana jalostunut ison koiran päässä siihen, että se jo omatoimisesti juoksee edeltä ja käy poimimassa kepin ja tuo sen sitten hirmu päheänä minulle. Ilme on sellainen, että nyt on hänen vuoronsa tehdä hommia! Taitava iso koira! Ilmankos se niin tarkkaavaisena seuraakin, kun asennan linjakepit ja damit paikoilleen. =)

Tänään oltiin Birgitan kanssa lenkillä täällä Saviolla ja helteisessä säässä pakkasin treeniliivin taskuun neljä damia ajatuksena, että otetaan matkan varrella sarjassamme vaikeita markkeerauksia.

Eka paikka oli sellainen "mini hiekkamonttu", eli selkeä muutaman metrin nousu/rinne kangasmetsään. Reunalla paljon ohuita koivuja ja vähän puskaa näköesteenä ja itse metsäkin oli aika tiivis ja vaikea. Tuuli tuli hieman oikealta rinteen päältä. Neljä ykköstä siis yhteensä. Ekoilla Ruu hieman haahuili, mutta ei pahasti ja damit nousi hienosti. Toisella kierroksella meni paljon paremmin ja viimeisellä Ruu meni suoraan damille, vaikka heitto katosi jonnekin puiden sekaan. Näitä pitäisi tehdä enemmänkin, oli sinänsä tosi vaikea paikka, vaikka sujui yllättävän hyvin. Ei ole helppoa hahmottaa damia, kun se putoaa jonnekin korkeammalle metsään.

Lenkin päätepisteenä oli ranta ja siinä kaksi markkeerausta niin, että heitot tuli selkeästi rantapusikon taakse veteen. Ajattelin, että hahmottaminen pusikon taakse olisi vaikea, mutta ei se ollut. Helppo nakki oli tämä rasti. Pieni miinus siitä, että toiselle heitolle Ruu kiersi vasemmalta sen sijaan, että olisi painellut suoraan läpi pusikon. Heittäjä tosin jäi suoraan tämän heiton linjalle, se ehkä vaikutti asiaan? Mutta talviturkki tuli siis Ruun heitettyä. =)

Paluumatkalla oli jo jonkin verran korkeampaa ruohoa kasvava pelto, jossa viimeiset neljä ykköstä. Nyt vasta sain tehtyä treenistä vaikean, sillä mentiin Ruun kanssa melko ison ojan toiselle puolelle (kuitenkin helposti yli hypättävissä) ja oja kasvoi pitkiä ohuita puita, jotka peittivät aika lailla näkyvyyttä. Tuuli tuli myös vasemmalta vähän takaa, eli ei helpoin mahdollinen. Ekat heitot siis meni hiukan etsimiseksi, harhautui vähän turhan paljon alueelta. Toisella kertaa keskittyi vähän paremmin ja pyöri hienosti hollilla, ei lähtenyt laajentamaan miten sattuu. Oli siis kartalla tippumispaikasta. Hyvä! Kiitos vain heittäjälle avusta! =)

Kotona lähdettiin vielä Iitun kanssa lenkille ja yhteensä Pikkumustalle tuli 3,5h ulkoilua 20 asteen auringossa. Hiukan oli väsynyttä eläintä kotona. =) Mutta ei käy kieltäminen, etteikö itselläni ollut paita märkänä. Huh!