Viime tiistaina kisasimme Muuramessa toko-kokeessa. Päivitys laahaa perässä, sillä otimme äkkilähdön Puttaalle ja ehdin vasta nyt syvällisemmin perehtymään siihen miten koe meni. Tuomarina toimi Mauri Pehkonen ja osallistujia luokassamme oli kymmenen. Me starttasimme numerolla yhdeksän, liikkeissä normi järjestys ruudusta poikki, mutta paikallaolot tehtiin viimeiseksi.
Seuraaminen: 8,5 - Tuntui tosi hyvälle ja suurta irtoamistakaan ei tapahtunut, vaan Ruu piti paikan hyvin. Osa perusasennoista edelleen hitaita. Kokonaisuutena tuntui paremmalta kuin edellisessä kokeessa.
Zeta: 9 - I-S-M. Ehkä ne stopit on vähän parantuneet! Jee! Vielä ne voisi olla nopeammat, mutta suunta on rohkaiseva. Tyytyväinen olen.
Luoksetulo: 8,5 - Seisominen ihan hyvä, maahanmeno hidas. Perussetti. Kokonaisvauhti oli hidas mikä harmitti eniten, vaikka tulikin laukalla kaikki välit. Ennakoi siis stoppeja aika lailla, se huomioitava treeneissä paremmin.
Ruutu: 9 - Tässäkin vauhti oli laiska! Merkille nippa nappa laukalla ja ei sinne ruutuunkaan nyt mitenkään innosta puhkuen juostu. Sivulletulokin oli kenties epävarma? Hmm...
Ohjattu: 9 - Nyt oli parempi merkki ja siisti nouto.
Metsku: 10
Tunnari: 9 - Ei varmistellut yhtään, oma nousi heti! Jee! Pistevähennys hitaasta palautuksesta, vaikka tuli laukalla.
Kaukot: 9 - S-I-M-I-S-M. Omalla mittakaavalla kympin kaukot, tekniikka piti hienosti! Tuomarin mukaan peruutteli tai jotain?!
Paikkaistuminen: 10 - Nyt ei ollut silminnäkijöitä joten tuomaria on uskottava. Ei ilmeisesti teputellut.
Paikkamakuu: 10
Yhteensä siis EVL1 292,5p, KP ja sij. 2/10.
Ei huonoa työskentelyä ollenkaan Pikkumustalta. Nyt on neljältä eri tuomarilta haettu ykköstulos KP:n kera, joten ehkä me jotain osataan. Ennen koetta oma mieli oli melko murheellinen perhesyistä johtuen ja harkitsin jopa kokeen jättämistä kokonaan väliin, mutta päädyin sitten kuitenkin osallistumaan vaikkakin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä. Ihmettelen vieläkin miten hyvin sain itseni kasattua ja keskityttyä kokeeseen. Kehässä olin aika rauhallinen eikä jännitys pulpahtanut valloilleen missään vaiheessa. Tunteet kyllä purkautui kotimatkalla, mutta silloin se olikin jo sallittua.
Hienoista tuloksista huolimatta emme ole lähdössä sm karkeloihin henkseleitä paukutellen. Ne on ihan eri tason karkelot ja siellä kisaamme itseämme vastaan. Mittaamme taitomme siellä ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen mikä onnistuu. Ja se mikä ei onnistu niin harjoitellaan kuntoon. Olen iloinen, että minulla on koira, jonka kanssa harrastaa ja kisailla. Minua ei jännitä osallistua isoihin kokeisiin huippujen kanssa. Minua jännittää se, että Ruu juoksee ennen koetta lasinsiruihin tai törmää kyykäärmeeseen kohtalokkain seurauksin ja osallistumisemme oli sitten siinä.
Kaksi viikkoa kokeeseen. Erityishuomion alle:
- vauhtipalautuksia
- merkin taakse AINA kun mahdollista ihmisiä, koiria yms. häiriötä
- vaaditaan nopeutta perusasentoihin joka tilanteessa
- jäävien ja luoksarin stoppien treenausta
- zetan kävelytreeniä
- tunnaria
lauantai 23. toukokuuta 2015
maanantai 18. toukokuuta 2015
EVL1 mutta ei tarpeeksi Hyvä
Melkein on päivitykset ajan tasalla...
Viime torstaina käväistiin Pieksämäellä toko-kokeessa, Erkki Shemeikan tuomaroitavana. Luokkamme alkoi aamulla yhdeksältä ja mukana oli 13 koirakkoa. Meidän numero oli 11. Mikä yllättävintä ja hauskinta, liikkeiden järjestys oli sotkettu ja ne tehtiin kaikki yhteen putkeen! Nyt pääsi Pieksämäki yllättämään, mutta positiivisella tavalla!
Ensin kuitenkin ryhmäliikkeet
Paikkaistuminen: 8,5 - Oli teputellut aika paljonkin etutassuilla. Mur...
Paikkamakuu: 10
Sitten yksilöliikkeet siinä järjestyksessä kuin ne tehtiin
Tunnari: 10 - Ihan hyvä, taisi oman haistamisen jälkeen haistaa vielä viereistä ennen kuin poimi. Mutta ei pahaa varmistelua.
Metallihyppy: 9 - En tiedä vähennyksen syytä, hidas perusasento luovutuksessa?
Ruutu: 10 - Sivulle tuli rumasti vauhdilla. Muuten ihan jees.
Kaukot: 10 - I-S-M-S-I-M. Ei edennyt, mutta ei ollut meidän oman tason mukainen kymppi. Liikautti vasenta takajalkaa S-M vaihdossa ja vastaavasti oikeaa takajalkaa S-I vaihdossa.
Zeta: 10 - I-S-M. Kröhöm...että meidän jäävillä kymppi? Videolta katsoin, että ne on parantuneet, mistä olen tosi iloinen! Mutta itse olin ihan pihalla tämän liikkeen aikana, ei tuntunut hyvälle ja ihme, että Ruu teki kaikki jäävät oikein. Nousi myös viiveellä maasta seuraamiseen, jokin sähellys siinä oli.
Luoksetulo: 8 - Seisominen oli hyvä, se on parantunut! Mutta maahanmeno oli hidas...voi huoh.
Seuraaminen: 9 - Tuntui edistävän välillä, perusasennot vielä suurimmalta osin hitaita. Täyskäännökset oikealle ei toimi vielä hyvin, irtoaa niissä.
Ohjattunouto: 10 - Ruutu jäi vasemmalle häiriöksi ja me saimme hakea vasemman kapulan. Hyvin onnistui, onneksi!
Yhteensä siis EVL1 301,5p, KP ja luokkavoitto!
Eihän se tuomarointi tiukunta mahdollista ollut, mutta oikein hyvä ja tasainen suoritus meiltä kuitenkin. Mutta harmittamaan jäi oma sählääminen ja se etten keskittynyt kunnolla. Ennen koetta ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan, vasta kun mentiin kehään niin sitten tuli jännitys ja unohdin keskittyä niihin asioihin, joita haluaisin meidän suorituksessa parantaa. Kehä pyöri joutuisasti ja annoin kiireen tarttua. Ei oltu samalla viivalla Ruun kanssa kunnolla ja ihmeellisesti me tuo saatiin vedettyä noinkin hyvin läpi.
Eli parannettavaa jäi, eniten ohjaajalle. Suuren työn alle nuo perusasennot, ne tökkii kyllä muuallakin kuin seuraamisen yhteydessä. Varsinkin ruudun ja ohjatun lähtöpaikat pitäisi saada kunnolla hallintaan, nopea perusasento ja merkin tsekkaus ja sitten molemmat tiedetään mitä tehdään. Nyt mulla menee aikaa saada Ruu vierelle perusasenoon, ei ehditä tsekkailla merkkiä kun liike jo alkaa ja sitten tulee ahdistus jne. Näihi mun nimenomaan piti kokeessa keskittyä ja vituiksihan se meni.
Huomenna on seuraava koe ja samalla viimeinen ennen SM-koetusta. Erityishuomioon huomiselle siis liikkeiden välit ja keskittyminen.
Perjantaina ajettiin sitten Puttaalle kera Ruun, Vauhtipojan ja Nooran. Yövyttiin mummin helmoissa ja lauantaina piipahdettiin Nooran ja noutajan kanssa Lestijärvellä näytelmissä. VP jäi mummin hellään hoivaan ja hyvä niin, sillä näyttelypaikka oli järven rannalla ja keli ei kyllä mikään lämmin ollut. Tuomarina oli Raimo Louhio ja labbiksia oli mukana paaaaaaljon.
Arvostelu kuului näin:
Viime torstaina käväistiin Pieksämäellä toko-kokeessa, Erkki Shemeikan tuomaroitavana. Luokkamme alkoi aamulla yhdeksältä ja mukana oli 13 koirakkoa. Meidän numero oli 11. Mikä yllättävintä ja hauskinta, liikkeiden järjestys oli sotkettu ja ne tehtiin kaikki yhteen putkeen! Nyt pääsi Pieksämäki yllättämään, mutta positiivisella tavalla!
Ensin kuitenkin ryhmäliikkeet
Paikkaistuminen: 8,5 - Oli teputellut aika paljonkin etutassuilla. Mur...
Paikkamakuu: 10
Sitten yksilöliikkeet siinä järjestyksessä kuin ne tehtiin
Tunnari: 10 - Ihan hyvä, taisi oman haistamisen jälkeen haistaa vielä viereistä ennen kuin poimi. Mutta ei pahaa varmistelua.
Metallihyppy: 9 - En tiedä vähennyksen syytä, hidas perusasento luovutuksessa?
Ruutu: 10 - Sivulle tuli rumasti vauhdilla. Muuten ihan jees.
Kaukot: 10 - I-S-M-S-I-M. Ei edennyt, mutta ei ollut meidän oman tason mukainen kymppi. Liikautti vasenta takajalkaa S-M vaihdossa ja vastaavasti oikeaa takajalkaa S-I vaihdossa.
Zeta: 10 - I-S-M. Kröhöm...että meidän jäävillä kymppi? Videolta katsoin, että ne on parantuneet, mistä olen tosi iloinen! Mutta itse olin ihan pihalla tämän liikkeen aikana, ei tuntunut hyvälle ja ihme, että Ruu teki kaikki jäävät oikein. Nousi myös viiveellä maasta seuraamiseen, jokin sähellys siinä oli.
Luoksetulo: 8 - Seisominen oli hyvä, se on parantunut! Mutta maahanmeno oli hidas...voi huoh.
Seuraaminen: 9 - Tuntui edistävän välillä, perusasennot vielä suurimmalta osin hitaita. Täyskäännökset oikealle ei toimi vielä hyvin, irtoaa niissä.
Ohjattunouto: 10 - Ruutu jäi vasemmalle häiriöksi ja me saimme hakea vasemman kapulan. Hyvin onnistui, onneksi!
Yhteensä siis EVL1 301,5p, KP ja luokkavoitto!
Eihän se tuomarointi tiukunta mahdollista ollut, mutta oikein hyvä ja tasainen suoritus meiltä kuitenkin. Mutta harmittamaan jäi oma sählääminen ja se etten keskittynyt kunnolla. Ennen koetta ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan, vasta kun mentiin kehään niin sitten tuli jännitys ja unohdin keskittyä niihin asioihin, joita haluaisin meidän suorituksessa parantaa. Kehä pyöri joutuisasti ja annoin kiireen tarttua. Ei oltu samalla viivalla Ruun kanssa kunnolla ja ihmeellisesti me tuo saatiin vedettyä noinkin hyvin läpi.
Eli parannettavaa jäi, eniten ohjaajalle. Suuren työn alle nuo perusasennot, ne tökkii kyllä muuallakin kuin seuraamisen yhteydessä. Varsinkin ruudun ja ohjatun lähtöpaikat pitäisi saada kunnolla hallintaan, nopea perusasento ja merkin tsekkaus ja sitten molemmat tiedetään mitä tehdään. Nyt mulla menee aikaa saada Ruu vierelle perusasenoon, ei ehditä tsekkailla merkkiä kun liike jo alkaa ja sitten tulee ahdistus jne. Näihi mun nimenomaan piti kokeessa keskittyä ja vituiksihan se meni.
Huomenna on seuraava koe ja samalla viimeinen ennen SM-koetusta. Erityishuomioon huomiselle siis liikkeiden välit ja keskittyminen.
Perjantaina ajettiin sitten Puttaalle kera Ruun, Vauhtipojan ja Nooran. Yövyttiin mummin helmoissa ja lauantaina piipahdettiin Nooran ja noutajan kanssa Lestijärvellä näytelmissä. VP jäi mummin hellään hoivaan ja hyvä niin, sillä näyttelypaikka oli järven rannalla ja keli ei kyllä mikään lämmin ollut. Tuomarina oli Raimo Louhio ja labbiksia oli mukana paaaaaaljon.
Arvostelu kuului näin:
"Runsaat 4v. narttu, joka edustaa hyvää "metsästystyyppiä". Kevytluustoinen koira, jolla pitkä kevyehkö pää. Hyvä kaula. Liikkuessa takakorkea selkälinja. Melko matala rintakehä. Raajoissa hyvät kulmaukset ja hyvät liikkeet. Turkki niskasta häntään voimakkaasti laineilla, lähes kiharalla. Alusvilla puuttuu."
Ja arvosanaksi siis jälleen T. Voi höh. Tuolla arvostelulla olisi pitänyt melkein se H jo ansaita. Varsinkin kun kaikki käyttikset tuntuivat saavan sen H:n, vaikka mukana näkyi peitsaavia koiria ja yksi aliravittukin yksilö. Eli ei tarvitse lihottaa omaa koiraa näytelmiin seuraavaa kertaa ajatellen... Mutta eipä tämä edelleenkään kuoleman vakava asia ole. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. Kiitos Nooralle Ruun esittämisestä, Pikkumusta esiintyi kanssasi niin kauniisti ja hienosti! Ensi kerralla kehään sitten heti karvanlähdön loputtua... ;)
Mutta ei mennyt käynti kokonaan hukkaan, sillä paikalla sai erinomaista häiriötä tokoa silmällä pitäen. Tunnari sujui upeasti! Merkille menoa otin teltta- ja ihmistaustalla, hyvin meni! Seuraamisessa kontakti piti, vaikka yksi setä yritti kesken seuruun kutsua koiraa mukaansa ja en ole varma ylettikö jopa koskemaankin. Kaukoissa sen sijaan oli murheita, M-S sijaan Ruu nousi istumaan....kovin oli huolia, mutta hyvää häiriötä ja kokemusta!
maanantai 4. toukokuuta 2015
Mato-koira Tampereella
Viikolla treenattiin kerran Haukkuvaarassa, peilin kanssa perusasentoja ja jäävia, joissa vaadin nopeutta. Peilin kanssa helppoa, kun näkee koiran, mutta yksin treenattuna ilman peiliä on sula mahdottomuus. Voi huoh. Miksei tätä ole voinut opettaa jo ihan alussa???
Keskiviikkona treenattiin koulun kentällä Tiinan ja Piikan kanssa vesi/räntäsateessa. Fiilis oli hyvä, koira oli hauskan riehakas ja ehdittiin tehdä kiertojen kautta muutama luoksetulon stoppi yksinämme ja Ruu tekikin tosi hienosti! Olen seisomista tehnyt peruuttamisen kanssa eikä se ainakaan huonontavasti ole vaikuttanut stoppiin. Sitten kun Tiina tuli, nousi noutajan kierrokset ihan pilviin, kun Ruun mielestä kentälle saapui aivan ventovieraita pelottavia tyyppejä. Suurista kierroksista huolimatta teki Ruu hienon liikkuroidun tunnarin, poimi heti oman kun kohdalle osui.
Olin tehnyt kaukaloon valmiiksi ruudun häiriömerkkeineen. Tiina ja Piika toimi häiriönä tosi lähellä ja kyllähän Ruu häiriötä ottikin. Olisin tosin voinut valmistella koiran paremmin, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Merkille ampui lujaa, mutta ruutuun ei ekalla uskaltanut vaan teki epämääräisen lähdön etuviistoon ja palasi sitten merkille. Toisella yrittämällä uskalsi ruutuun, mutta ennakoi maahanmenon. Tätä hiottiin muutama kerta, että malttoi jäädä seisomaan. Pari kertaa myös sivulle kutsuminen.
Sitten ohjattua niin, että ruutu jäi taustalle. Ensin palkka merkiltä, sitten haetutin vasemman. Ruu oli tosi fiksoitunut ruudun suuntaan ja merkille meno unohtui siinä matkalla. Hups, Uusinnalla onnistui. Sitten päätin haetuttaa vielä oikeankin kapulan, sillä noutaja oli niin ruudun suuntaan menossa, että halusin tsekata lähteekö oikeaan suuntaan. Harhautui keskimmäiselle, eli kyllä se ruudun suunta veti kovasti puoleensa. Oikean kapulan takana makasi Piika paikallaolossa, joten uskon senkin vaikuttaneen jotain. Uusinnalla onnistui hienosti.
Lopuksi katsottiin vielä zetan kävelyä. Vauhti oli Tiinan mielestä hyvä, käännöksetkin saatiin jollain lailla pelittämään ja itse sain ahaa-elämyksiä vartalon käytöstä koiran apuna. Ruu otti aika paljon Tiinan liikkuroinnista häiriötä, vaikka stoppeja tehtiin tosi vähän. Istuminen oli liikkuroituna hitaampaa kuin ilman liikkurointia. En halunnut sillä kertaa alkaa nillittämään stopeista, kävely ja käännökset riittivät sillä kertaa.
Torstaina pakkasin auton kyytiin Vauhtipojan ja noutajan ja suuntasimme tällä kokoonpanolla Tampereelle Marikan luokse. Yritin ilmoittautua Ikaalisiin kokeeseen, mutta kas kummaa, ei mahduttu mukaan. Mutta ajatuksena oli tehdä hyvät treenit paikan päällä vierailla kentillä.
Perjantaina mentiin hiekka/nurmikentälle, paitsi nurmikenttä oli niin surkeassa kunnossa, että nipin napin sain tehtyä ruudun nurmen puolella. Ensin simppeli tasamaanouto, josta ilman palkkaa ruutua tekemään. Marika jäi vankkureiden kanssa merkin taakse melko lähelle ja Ruu lähti ampumaan kaukana hiekkakentällä näkyvää merkkiä kohti?!? Just. Toisella uskalsi oikealle merkille. Ennen kuin lähetin ruutuun, Marika kutsui Viuhtin tulemaan luokse ruudun suunnasta ja minä lähetin tämän jälkeen Ruun ruutua kohti. Ja Pikkumusta väistää sivuun ja haksahtaa häiriömerkkiin. Oijoi joi... Uusinnalla sama, mutta häiriömerkiltä menee hetken pohdittuaan omatoimisesti ruutuun. Kehun ja otetaan vielä uusiksi. Ja nyt uskaltaa painaa suoraan ruutuun. Olipahan vaikea!
Sitten ohjattu, Viuhti haettavan kapulan takana. Ei ongelmia nyt, vasen haettiin.
Sitten tunnari, toisella yrittämällä uskalsi poimia heti oman. Ihan jees. Lopuksi hinkattiin nopeita perusasentoja seuraamisessa. Marika liikkuroi ja sanoi aina kun pystyi palkkaamaan. Seuraaminen tuntui hyvältä noin muuten, loppua kohti alkoi myös perusasennot nopeutua. Ja ihan treenien aluksi tehtiin lyhyt paikkamakuu, joka tosi hieno.
Perjantaina lenkkeiltiin vielä illalla läheiselle nurmikentälle. Tein ruudun, jossa Viuhti teki luoksetulon ruudun takana, taustalla. Ruu katsoi kyllä, mutta uskalsi heti ekalla ruutuun asti. Jes! Tunnari, en muista otti heti ekalla toistolla oman vai tehtiinko kahdesti? Mutta ihan jees joka tapauksessa. Alettiin tehdä vielä luoksetuloa liikkuroituna, kun paikalle pölähti neljä 7-9v tyttöä pyörien kanssa. Ja jäivät tietysti katselemaan treeniä. Tulivat oma-aloitteisesti seisomaan ihan ruudun taakse, jos ei ruutunauhan päälle niin maksimissaan 5cm päähän. Ja minä tein lennosta ruudun. Ja niin Ruu sinne uskalsi, ihan mahtavaa! Samaan häiriöön tein kaukoja, pyysin tyttöjä asettumaan Ruun ympärille ja tästäkin huolimatta S-M-S-I meni upeasti!
Kiitoksena häiriöstä tytöt saivat silittää Pikkumustaa, joka oli heistä kovin suloinen ja kiva. Ruun tapa kiemurrella ja pyöriä silitysten aikana sai aikaan naurua ja yksi tytöistä nimesikin Ruun mato-koiraksi. :)
Lauantaina Ruu pääsi ennen lähtöä uimaan sisäuimalaan. Noutaja ui kovin pylly alhaalla ja hirmuisella vauhdilla. Laitettiin uimaliivit ja asento parani huomattavasti, lelu suussa uinti rauhoitti vauhtiakin. Oli väsynyttä koiraa kotimatkalla, jonka aikana sain puhelun, että oltaisiin päästy Keuruulle kokeeseen sunnuntaille. Ilmoittautumishetkellä varakoirien lista oli kuulemma pitkä ja mitään mahdollisuuksia päästä mukaan ei ollut, joten olin jo hylännyt moisen mahdollisuuden. Olisin halunnut osallistua, voi että olisinkin, mutta en saanut järkättyä Vauhtipojan asioita nyt riittävän hyvin, joten jäätiin rannalle ruikuttamaan ja luovuttiin paikasta. Nyyh.
Kokeen sijaan mentiin illalla vielä treenaamaan koulun kentälle, Hansun ja Palman kanssa. Hurmaava nuori noutajaneiti, ilmiömäinen keskittymään hommiin...olen kateudesta vihreä. Noh, ohjattu alkuun, Hansu ja Palma liikkuivat taustalla häiriönä. Ruu teki hienosti, ensin oikea ja sitten vasen. Koska "vihollinen" oli siellä takana, Ruusta oikein näki, että kapula kiireesti mukaan ja äkkiä karkuun takaisin. Oli kyllä super hieno!
Tunnari sen sijaan oli vaikeaakin vaikeampi. Ruu selvästi merkkaa oman, mutta varmistelee enemmän ja vähemmän muita kapuloita. Tehtiin varmaan 4-5 toistoa ja joka kerta piti varmistella, viimeisellä poimi jo oman, mutta pudotti ja alkoi varmistella. Krrääh! Alkoi hieman kiristää pipoa, joten Pikkumusta joutui jäähylle, että ohjaajakin pääsi puhaltamaan eikä purkamaan kiukkua koiraan. Positiivista kuitenkin, että jokaisella kerralla kuitenkin loppu viimein se oma nousi. Jäähyn jälkeen yksi täydellinen toisto, oma nousi heti. Super palkka! Kapulat jäivät tässä paljon lähemmäs minua kuin aiemmissa toistoissa...vaikutustako?
Lopuksi tein muutamia luoksetulon stoppeja.
Hyviä ja tärkeitä treenejä, mutta samalla tuli huomattua miten paljon näitä pitäisi treenata ja miten vähän on aikaa. Aina sama juttu. Eli kyllä saa olla super tyytyväinen jos päästään Sm karkeloihin mukaan ja jos siellä edes jokin onnistuisi.
Keskiviikkona treenattiin koulun kentällä Tiinan ja Piikan kanssa vesi/räntäsateessa. Fiilis oli hyvä, koira oli hauskan riehakas ja ehdittiin tehdä kiertojen kautta muutama luoksetulon stoppi yksinämme ja Ruu tekikin tosi hienosti! Olen seisomista tehnyt peruuttamisen kanssa eikä se ainakaan huonontavasti ole vaikuttanut stoppiin. Sitten kun Tiina tuli, nousi noutajan kierrokset ihan pilviin, kun Ruun mielestä kentälle saapui aivan ventovieraita pelottavia tyyppejä. Suurista kierroksista huolimatta teki Ruu hienon liikkuroidun tunnarin, poimi heti oman kun kohdalle osui.
Olin tehnyt kaukaloon valmiiksi ruudun häiriömerkkeineen. Tiina ja Piika toimi häiriönä tosi lähellä ja kyllähän Ruu häiriötä ottikin. Olisin tosin voinut valmistella koiran paremmin, kun se kävi niin kovilla kierroksilla. Merkille ampui lujaa, mutta ruutuun ei ekalla uskaltanut vaan teki epämääräisen lähdön etuviistoon ja palasi sitten merkille. Toisella yrittämällä uskalsi ruutuun, mutta ennakoi maahanmenon. Tätä hiottiin muutama kerta, että malttoi jäädä seisomaan. Pari kertaa myös sivulle kutsuminen.
Sitten ohjattua niin, että ruutu jäi taustalle. Ensin palkka merkiltä, sitten haetutin vasemman. Ruu oli tosi fiksoitunut ruudun suuntaan ja merkille meno unohtui siinä matkalla. Hups, Uusinnalla onnistui. Sitten päätin haetuttaa vielä oikeankin kapulan, sillä noutaja oli niin ruudun suuntaan menossa, että halusin tsekata lähteekö oikeaan suuntaan. Harhautui keskimmäiselle, eli kyllä se ruudun suunta veti kovasti puoleensa. Oikean kapulan takana makasi Piika paikallaolossa, joten uskon senkin vaikuttaneen jotain. Uusinnalla onnistui hienosti.
Lopuksi katsottiin vielä zetan kävelyä. Vauhti oli Tiinan mielestä hyvä, käännöksetkin saatiin jollain lailla pelittämään ja itse sain ahaa-elämyksiä vartalon käytöstä koiran apuna. Ruu otti aika paljon Tiinan liikkuroinnista häiriötä, vaikka stoppeja tehtiin tosi vähän. Istuminen oli liikkuroituna hitaampaa kuin ilman liikkurointia. En halunnut sillä kertaa alkaa nillittämään stopeista, kävely ja käännökset riittivät sillä kertaa.
Torstaina pakkasin auton kyytiin Vauhtipojan ja noutajan ja suuntasimme tällä kokoonpanolla Tampereelle Marikan luokse. Yritin ilmoittautua Ikaalisiin kokeeseen, mutta kas kummaa, ei mahduttu mukaan. Mutta ajatuksena oli tehdä hyvät treenit paikan päällä vierailla kentillä.
Perjantaina mentiin hiekka/nurmikentälle, paitsi nurmikenttä oli niin surkeassa kunnossa, että nipin napin sain tehtyä ruudun nurmen puolella. Ensin simppeli tasamaanouto, josta ilman palkkaa ruutua tekemään. Marika jäi vankkureiden kanssa merkin taakse melko lähelle ja Ruu lähti ampumaan kaukana hiekkakentällä näkyvää merkkiä kohti?!? Just. Toisella uskalsi oikealle merkille. Ennen kuin lähetin ruutuun, Marika kutsui Viuhtin tulemaan luokse ruudun suunnasta ja minä lähetin tämän jälkeen Ruun ruutua kohti. Ja Pikkumusta väistää sivuun ja haksahtaa häiriömerkkiin. Oijoi joi... Uusinnalla sama, mutta häiriömerkiltä menee hetken pohdittuaan omatoimisesti ruutuun. Kehun ja otetaan vielä uusiksi. Ja nyt uskaltaa painaa suoraan ruutuun. Olipahan vaikea!
Sitten ohjattu, Viuhti haettavan kapulan takana. Ei ongelmia nyt, vasen haettiin.
Sitten tunnari, toisella yrittämällä uskalsi poimia heti oman. Ihan jees. Lopuksi hinkattiin nopeita perusasentoja seuraamisessa. Marika liikkuroi ja sanoi aina kun pystyi palkkaamaan. Seuraaminen tuntui hyvältä noin muuten, loppua kohti alkoi myös perusasennot nopeutua. Ja ihan treenien aluksi tehtiin lyhyt paikkamakuu, joka tosi hieno.
Perjantaina lenkkeiltiin vielä illalla läheiselle nurmikentälle. Tein ruudun, jossa Viuhti teki luoksetulon ruudun takana, taustalla. Ruu katsoi kyllä, mutta uskalsi heti ekalla ruutuun asti. Jes! Tunnari, en muista otti heti ekalla toistolla oman vai tehtiinko kahdesti? Mutta ihan jees joka tapauksessa. Alettiin tehdä vielä luoksetuloa liikkuroituna, kun paikalle pölähti neljä 7-9v tyttöä pyörien kanssa. Ja jäivät tietysti katselemaan treeniä. Tulivat oma-aloitteisesti seisomaan ihan ruudun taakse, jos ei ruutunauhan päälle niin maksimissaan 5cm päähän. Ja minä tein lennosta ruudun. Ja niin Ruu sinne uskalsi, ihan mahtavaa! Samaan häiriöön tein kaukoja, pyysin tyttöjä asettumaan Ruun ympärille ja tästäkin huolimatta S-M-S-I meni upeasti!
Kiitoksena häiriöstä tytöt saivat silittää Pikkumustaa, joka oli heistä kovin suloinen ja kiva. Ruun tapa kiemurrella ja pyöriä silitysten aikana sai aikaan naurua ja yksi tytöistä nimesikin Ruun mato-koiraksi. :)
Lauantaina Ruu pääsi ennen lähtöä uimaan sisäuimalaan. Noutaja ui kovin pylly alhaalla ja hirmuisella vauhdilla. Laitettiin uimaliivit ja asento parani huomattavasti, lelu suussa uinti rauhoitti vauhtiakin. Oli väsynyttä koiraa kotimatkalla, jonka aikana sain puhelun, että oltaisiin päästy Keuruulle kokeeseen sunnuntaille. Ilmoittautumishetkellä varakoirien lista oli kuulemma pitkä ja mitään mahdollisuuksia päästä mukaan ei ollut, joten olin jo hylännyt moisen mahdollisuuden. Olisin halunnut osallistua, voi että olisinkin, mutta en saanut järkättyä Vauhtipojan asioita nyt riittävän hyvin, joten jäätiin rannalle ruikuttamaan ja luovuttiin paikasta. Nyyh.
Kokeen sijaan mentiin illalla vielä treenaamaan koulun kentälle, Hansun ja Palman kanssa. Hurmaava nuori noutajaneiti, ilmiömäinen keskittymään hommiin...olen kateudesta vihreä. Noh, ohjattu alkuun, Hansu ja Palma liikkuivat taustalla häiriönä. Ruu teki hienosti, ensin oikea ja sitten vasen. Koska "vihollinen" oli siellä takana, Ruusta oikein näki, että kapula kiireesti mukaan ja äkkiä karkuun takaisin. Oli kyllä super hieno!
Tunnari sen sijaan oli vaikeaakin vaikeampi. Ruu selvästi merkkaa oman, mutta varmistelee enemmän ja vähemmän muita kapuloita. Tehtiin varmaan 4-5 toistoa ja joka kerta piti varmistella, viimeisellä poimi jo oman, mutta pudotti ja alkoi varmistella. Krrääh! Alkoi hieman kiristää pipoa, joten Pikkumusta joutui jäähylle, että ohjaajakin pääsi puhaltamaan eikä purkamaan kiukkua koiraan. Positiivista kuitenkin, että jokaisella kerralla kuitenkin loppu viimein se oma nousi. Jäähyn jälkeen yksi täydellinen toisto, oma nousi heti. Super palkka! Kapulat jäivät tässä paljon lähemmäs minua kuin aiemmissa toistoissa...vaikutustako?
Lopuksi tein muutamia luoksetulon stoppeja.
Hyviä ja tärkeitä treenejä, mutta samalla tuli huomattua miten paljon näitä pitäisi treenata ja miten vähän on aikaa. Aina sama juttu. Eli kyllä saa olla super tyytyväinen jos päästään Sm karkeloihin mukaan ja jos siellä edes jokin onnistuisi.
lauantai 18. huhtikuuta 2015
Leppoisampi viikko
Tällä viikolla on treenattu vähemmän, sillä Pihtiputaan mummi tuli kylään ja laittoi allekirjoittaneen puunaamaan taloa. Ynh...mieluummin sitä kyllä treenaisi... Mutta Pikkumusta sai ansaittua lepoa ja samalla tuli taas huollettua molemmat koirat vähän paremmin.
Perjantaina käytiin Haukkulassa, jossa törmättiin sattumalta Annaan ja saatiin kivasti paikallaolot treenattua kimpassa. Lisäksi sain Annan liikkuroimaan tunnaria. Ekalla meni jälleen epävarmaksi ja maisteli vääriä. Uusinnalla oli jo paljon parempi. Jännä, miten tuo liikkurointi on Ruusta niin kamalaa. Päätin, että teen sille paljon nyt palkkausta heti kun nostaa oman, jotta rohkaistuisi poimimaan sen heti kyytiin. Lisäksi tehtiin jääviä, jossa yritin keskittyä nopeuteen. Tämä on tosi vaikeaa yksinään, kun koiraa ei näe. Luoksetuloakin tehtiin, mutta se ei toiminut ollenkaan, joten en jäänyt sitä jankkaamaan.
Tänään treenattiin ekaa kertaa ulkokentällä lähikoulun kentällä. Ihanaa treenata ulkona, kun keli on oikein optimaalinen! Aloiteetiin ruudulla, joka löytyi hienosti! Saatiin tähän myös kiva pieni häiriö, kun saatiin jutustelemaan tullut henkilö seisomaan ja liikuskelemaan ruudun taakse. Hyvin uskalsi Ruu juosta ruutuun asti. Jatkoin ohjatulla, jossa palkkaa myös erikseen merkille menosta. Vauhti oli hyvä koko ajan! Sai hakea myös kapulan pari kertaa, jotta liikkeen idea säilyisi mielessä. Ohjatun jälkeen tein vielä ruudun, kun kapulat jäi sopivasti häiriöksi ruudun linjalle. Ekalla Ruu lähti hyvin mutta hidasti heti ekalla kapulalla...jatkoi kuitenkin matkaa...tuli toinen kapula ja kolmas ja noutaja oli selvästi ihmeissään, mutta jatkoi ruutuun asti! Iso palkka. Toisella toistolla Ruu päätti sitten kiertää kapulat...hyvin hyvin pahat ja vaaralliset kapulat...mutta juoksi siis ruutuun. Mielenkiintoista.
Tunnaria x 3 ja heti palkkaus kun poimi oman. Ja kaikilla kolmella toistolla se kyllä nosti heti oman kun osui kohdalle. Luoksetulon stoppeja. Lopuksi lyhyt paikalla makuu, laitoin namit sivulle jotta pitäisi asennon paremmin. Tämä voisi toimia...
Niin ja tein myös pienen seuraamispätkän Iitunkin kanssa. Ja voi vitsit! Piips on niin ihana...niin iso ja voimakas siinä vierellä, niin varmasti mukana ja tuntui uhkuvan intoa tehdä. Joo, seuraa liian edessä ja vähän painaa, mutta tykkään siitä. Siinä on vain jotain, jotain taikaa mitä ei voi sanoiksi pukea. Mulla pääsi itku kentällä...meidän aika vähenee koko ajan... Piips <3
Perjantaina käytiin Haukkulassa, jossa törmättiin sattumalta Annaan ja saatiin kivasti paikallaolot treenattua kimpassa. Lisäksi sain Annan liikkuroimaan tunnaria. Ekalla meni jälleen epävarmaksi ja maisteli vääriä. Uusinnalla oli jo paljon parempi. Jännä, miten tuo liikkurointi on Ruusta niin kamalaa. Päätin, että teen sille paljon nyt palkkausta heti kun nostaa oman, jotta rohkaistuisi poimimaan sen heti kyytiin. Lisäksi tehtiin jääviä, jossa yritin keskittyä nopeuteen. Tämä on tosi vaikeaa yksinään, kun koiraa ei näe. Luoksetuloakin tehtiin, mutta se ei toiminut ollenkaan, joten en jäänyt sitä jankkaamaan.
Tänään treenattiin ekaa kertaa ulkokentällä lähikoulun kentällä. Ihanaa treenata ulkona, kun keli on oikein optimaalinen! Aloiteetiin ruudulla, joka löytyi hienosti! Saatiin tähän myös kiva pieni häiriö, kun saatiin jutustelemaan tullut henkilö seisomaan ja liikuskelemaan ruudun taakse. Hyvin uskalsi Ruu juosta ruutuun asti. Jatkoin ohjatulla, jossa palkkaa myös erikseen merkille menosta. Vauhti oli hyvä koko ajan! Sai hakea myös kapulan pari kertaa, jotta liikkeen idea säilyisi mielessä. Ohjatun jälkeen tein vielä ruudun, kun kapulat jäi sopivasti häiriöksi ruudun linjalle. Ekalla Ruu lähti hyvin mutta hidasti heti ekalla kapulalla...jatkoi kuitenkin matkaa...tuli toinen kapula ja kolmas ja noutaja oli selvästi ihmeissään, mutta jatkoi ruutuun asti! Iso palkka. Toisella toistolla Ruu päätti sitten kiertää kapulat...hyvin hyvin pahat ja vaaralliset kapulat...mutta juoksi siis ruutuun. Mielenkiintoista.
Tunnaria x 3 ja heti palkkaus kun poimi oman. Ja kaikilla kolmella toistolla se kyllä nosti heti oman kun osui kohdalle. Luoksetulon stoppeja. Lopuksi lyhyt paikalla makuu, laitoin namit sivulle jotta pitäisi asennon paremmin. Tämä voisi toimia...
Niin ja tein myös pienen seuraamispätkän Iitunkin kanssa. Ja voi vitsit! Piips on niin ihana...niin iso ja voimakas siinä vierellä, niin varmasti mukana ja tuntui uhkuvan intoa tehdä. Joo, seuraa liian edessä ja vähän painaa, mutta tykkään siitä. Siinä on vain jotain, jotain taikaa mitä ei voi sanoiksi pukea. Mulla pääsi itku kentällä...meidän aika vähenee koko ajan... Piips <3
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Vuoden toko-koira x 2
Olen vallan unohtanut kertoa, että Ruu on Laukaan koiraharrastajien ja Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2014 toko-koira! Ja hieno toko-kaverihan tuo on. <3
Koekausi korkattu
Osallistuimme siis tämän vuoden ensimmäisiin toko-kokeisiin Varkaudessa viime lauantaina. EVL starttasi vasta iltapäivällä klo 15 ja osallistujia meidän luokassa oli 11. Me olimme viimeisinä suoritusvuorossa. Tuomarina toimi Anne Nokelainen, liikkeet suoritettiin normi järjestyksessä, ruudusta poikki. Videolta puuttuu seuruu ja Zeta, koska Vauhtipoika vaati huomiota juuri silloin...tietysti...
Paikkaistuminen: 10 - Apusilmät tiesivät kertoa, että teputteli yhden kerran etutassuilla.
Paikkamakuu: 9,5 - Viive istumaan nousussa. Melkein ehdin antaa jo kaksoiskäskyn. Apusilmät kertoivat myös, että oli jotain takaosan heiluntaa tehnyt. Jäi hyvään asentoon ja oli hyvässä asennossa kun tulin.
Seuruu: 9 - Ainakin juoksuosuudessa irtosi sivusuuntaan hieman, perusasennot varmaan taas hitaita.
Zeta: 9,5 - Järjestus S - I - M, kaikki meni oikein. Harmittaa, ettei tämä jäänyt videolle. Ei mitään hajua minkälaiset oli stopit. Oliko ihan näin hyvien pisteiden arvoiset?
Luoksetulo: 9 - Ihan jees.
Ruutu: 9,5 - Vaikeat häiriömerkit, luoksetulon valkoiset pienet merkit, jotka oli keskellä kenttää. Myös merkki oli meille vaikea, hyvin lähellä yleisöä. Mutta merkki oli hyvä. Näin että bongasi valkoiset merkit ja olin jo varma, että sinne painelee. Niin varmaan meinasikin, mutta bongasi kuitenkin ruudun ja korjasi suunnan sinne. Taas viive ennen kuin lähti tulemaan sivulle.
Ohjattunouto: 9 - Merkille meni laukalla, jee! On menty tässä eteenpäin. Kompuroi kapulan kanssa, siitä vähennys.
Metsku: 10 - Mun heitto oli huono, kapula jäi tosi lähelle estettä ja ajattelin, että kiertää paluu hypyn. Ruu hyppäsikin pitkälle ja hyvä kun ei kuperkeikkaa heittänyt, kun jarrutti kapulan huomattuaan. Hienosti paikkasi ohjaajaa!
Tunnari: 9 - Varmisteli vielä muita, vaikka oli oman jo haistanut.
Kaukot: 9 - Ekaan istumiseen kaksoiskäsky. Tuomari ihasteli Ruun tekniikkaa, ja kyllähän me nämä osataankin. :)
Tällä rivillä siis yhteensä EVL1 298,5p, KP ja luokkavoitto! Ei huonosti ollenkaan vuoden ensimmäiseksi kokeeksi, kun takana on pitkä treenitauko. On mukava tietää, että peruspalikat on kohdillaan ja nyt voidaan työstää pienempiä yksityiskohtia tulevaa varten. Tuomari oli kyllä joissain kohdin leppoisalla tuulella pisteiden suhteen, mutta varma ykkönen tämä silti olisi ollut.
Mutta se tärkein, se fiilis, oli hieman hukassa tässä kokeessa. Ruu kyllä teki hyvin, mutta se jokin puuttui. Erilaista oli se, että luokka alkoi vasta iltapäivällä ja noutaja oli kyllä selvästi normaalia väsyneempi. Ja kenties jotain vaikutti sekin, että ohjaaja sortui aamupäivällä tekemään kotipihassa treeniä...öhöm... Mutta on hyvä huomata, että treenejä pitää tehdä myös muulloinkin kuin heti aamusta. Isommissa kisoissa tulee sitä odottamista ja päivät on piiiiitkiä. Sitäkin pitää harjoitella.
Kiitos Ansku-Bansku kun vaivauduit lähtemään mukaan ja kaitsemaan Vauhtipoikaa! Erityiskiitos paluumatkan nauruista! ;) Ja yhtään ei allekirjoittanutta ainakaan väsyttänyt eikä yhtään ole ainakaan univelkaa... :)
Paikkaistuminen: 10 - Apusilmät tiesivät kertoa, että teputteli yhden kerran etutassuilla.
Paikkamakuu: 9,5 - Viive istumaan nousussa. Melkein ehdin antaa jo kaksoiskäskyn. Apusilmät kertoivat myös, että oli jotain takaosan heiluntaa tehnyt. Jäi hyvään asentoon ja oli hyvässä asennossa kun tulin.
Seuruu: 9 - Ainakin juoksuosuudessa irtosi sivusuuntaan hieman, perusasennot varmaan taas hitaita.
Zeta: 9,5 - Järjestus S - I - M, kaikki meni oikein. Harmittaa, ettei tämä jäänyt videolle. Ei mitään hajua minkälaiset oli stopit. Oliko ihan näin hyvien pisteiden arvoiset?
Luoksetulo: 9 - Ihan jees.
Ruutu: 9,5 - Vaikeat häiriömerkit, luoksetulon valkoiset pienet merkit, jotka oli keskellä kenttää. Myös merkki oli meille vaikea, hyvin lähellä yleisöä. Mutta merkki oli hyvä. Näin että bongasi valkoiset merkit ja olin jo varma, että sinne painelee. Niin varmaan meinasikin, mutta bongasi kuitenkin ruudun ja korjasi suunnan sinne. Taas viive ennen kuin lähti tulemaan sivulle.
Ohjattunouto: 9 - Merkille meni laukalla, jee! On menty tässä eteenpäin. Kompuroi kapulan kanssa, siitä vähennys.
Metsku: 10 - Mun heitto oli huono, kapula jäi tosi lähelle estettä ja ajattelin, että kiertää paluu hypyn. Ruu hyppäsikin pitkälle ja hyvä kun ei kuperkeikkaa heittänyt, kun jarrutti kapulan huomattuaan. Hienosti paikkasi ohjaajaa!
Tunnari: 9 - Varmisteli vielä muita, vaikka oli oman jo haistanut.
Kaukot: 9 - Ekaan istumiseen kaksoiskäsky. Tuomari ihasteli Ruun tekniikkaa, ja kyllähän me nämä osataankin. :)
Tällä rivillä siis yhteensä EVL1 298,5p, KP ja luokkavoitto! Ei huonosti ollenkaan vuoden ensimmäiseksi kokeeksi, kun takana on pitkä treenitauko. On mukava tietää, että peruspalikat on kohdillaan ja nyt voidaan työstää pienempiä yksityiskohtia tulevaa varten. Tuomari oli kyllä joissain kohdin leppoisalla tuulella pisteiden suhteen, mutta varma ykkönen tämä silti olisi ollut.
 |
| Tottelevainen palkintojensa kanssa. Mukana myös Piina Pikku-Rotta :) |
Mutta se tärkein, se fiilis, oli hieman hukassa tässä kokeessa. Ruu kyllä teki hyvin, mutta se jokin puuttui. Erilaista oli se, että luokka alkoi vasta iltapäivällä ja noutaja oli kyllä selvästi normaalia väsyneempi. Ja kenties jotain vaikutti sekin, että ohjaaja sortui aamupäivällä tekemään kotipihassa treeniä...öhöm... Mutta on hyvä huomata, että treenejä pitää tehdä myös muulloinkin kuin heti aamusta. Isommissa kisoissa tulee sitä odottamista ja päivät on piiiiitkiä. Sitäkin pitää harjoitella.
Kiitos Ansku-Bansku kun vaivauduit lähtemään mukaan ja kaitsemaan Vauhtipoikaa! Erityiskiitos paluumatkan nauruista! ;) Ja yhtään ei allekirjoittanutta ainakaan väsyttänyt eikä yhtään ole ainakaan univelkaa... :)
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Pohdintoja
Huomenna on edessä ensimmäinen toko-koe tälle vuodelle, edellinen koe käytiin joulukuussa. Tämän jälkeen treenit jäi hetkeksi sairastauon ja perheenlisäyksen vuoksi. Nyt on treenattu ahkerasti, mutta homma on kyllä vielä kesken. Ollaan käyty Haukkuvaarassa treenaamassa, mutta siellä kentän koko on rajoittanut esim. ruudun ja ohjatun treenaamista. Niin ja se mukana kulkeva mini-ihminenkin on aiheuttanut toisinaan haasteita treeneihin... Mutta pääasia, että se fiilis treeneissäkin on ollut kohdillaan!
Muutamissa liikkeissä on ilmennyt yllättäviä ongelmia ja esim. ohjattu on kyllä kysymysmerkki tällä hetkellä. Siinä olemme keskittyneet siihen merkille menoon, mutta tämän takia kapuloille meno on kärsinyt pahasti ja Ruu on unohtanut, miten liike tulee suorittaa kokonaisena.
Mutta huomisen kokeen tarkoitus onkin katsastaa, miten liikkeet onnistuvat "tosi tilanteessa". Ja sen mukaan sitten suunnitellaan treenit jatkoon. Päätavoitteet on kuitenkin SM-koe ja noutajien mestaruuskoe sekä piirinmestaruus. Ei vaadita itseltämme liikoja huomenna, tehkäämme parhaamme ja nautitaan siitä, että päästään kisaamaan! Hyvällä fiiliksellä!
Olen viime aikoina pannut merkille, että Ruu on ollut jotenkin kummallinen, erilainen. Se on jollain lailla muuttunut vauvan tulon jälkeen. Alun "masennuksesta" toivuttuaan se on kyllä piristynyt, mutta ei esim. leiki enää pihassa leluilla niin kuin aiemmin. Nyt se on jatkuvasti vailla minun huomiota ja kulkee tarkemmin kuin varjo perässäni kaikkialle. Hakeutuu sisälläkin yleensä aina samaan huoneeseen nukkumaan kuin missä satun milloinkin olemaan. Ja tulisi lähemmäksi kuin syliin...valtava huomion kipeys. Parhaani tietysti yritän koiria huomioida ja osoittaa niillekin erityistä aikaa. Tänään kun harjasin Iitua, joka meitä ilahduttaakseen on aloittanut karvanlähdön, niin Ruu istui kiltisti vieressä seuraamassa toimenpidettä. Ja kun lopetin Iitun kanssa niin oli noutaja tullut seisomaan ison koiran tilanne ilman pyytämättä ja toivoi ilmeisesti saavansa saman kohtelun. Liikkistä, voi Pikkumustaa.
Muutamissa liikkeissä on ilmennyt yllättäviä ongelmia ja esim. ohjattu on kyllä kysymysmerkki tällä hetkellä. Siinä olemme keskittyneet siihen merkille menoon, mutta tämän takia kapuloille meno on kärsinyt pahasti ja Ruu on unohtanut, miten liike tulee suorittaa kokonaisena.
Mutta huomisen kokeen tarkoitus onkin katsastaa, miten liikkeet onnistuvat "tosi tilanteessa". Ja sen mukaan sitten suunnitellaan treenit jatkoon. Päätavoitteet on kuitenkin SM-koe ja noutajien mestaruuskoe sekä piirinmestaruus. Ei vaadita itseltämme liikoja huomenna, tehkäämme parhaamme ja nautitaan siitä, että päästään kisaamaan! Hyvällä fiiliksellä!
Olen viime aikoina pannut merkille, että Ruu on ollut jotenkin kummallinen, erilainen. Se on jollain lailla muuttunut vauvan tulon jälkeen. Alun "masennuksesta" toivuttuaan se on kyllä piristynyt, mutta ei esim. leiki enää pihassa leluilla niin kuin aiemmin. Nyt se on jatkuvasti vailla minun huomiota ja kulkee tarkemmin kuin varjo perässäni kaikkialle. Hakeutuu sisälläkin yleensä aina samaan huoneeseen nukkumaan kuin missä satun milloinkin olemaan. Ja tulisi lähemmäksi kuin syliin...valtava huomion kipeys. Parhaani tietysti yritän koiria huomioida ja osoittaa niillekin erityistä aikaa. Tänään kun harjasin Iitua, joka meitä ilahduttaakseen on aloittanut karvanlähdön, niin Ruu istui kiltisti vieressä seuraamassa toimenpidettä. Ja kun lopetin Iitun kanssa niin oli noutaja tullut seisomaan ison koiran tilanne ilman pyytämättä ja toivoi ilmeisesti saavansa saman kohtelun. Liikkistä, voi Pikkumustaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)