Lauantaipäivä alkoi varhain hieman työnmerkeissä. Ruu lähti maskotiksi oottelemaan päivän kulkua klinikalle, jonne Leena Piira tuli pitämään vastaanottoa. Seurailin useamman potilaan käyntiä, varsin mielenkiintoista ja opettavaistakin, kuitenkin aika tuttua hommaa, kun samalla alalla ollaan. Kun pääsin irtautumaan tuolta, ajeltiin Ruun kanssa Palokan Prisman luokse pienelle treenille. Kun ei liikkurihäiriötä tai treeniseuraa oikein löytynyt, hakeuduttiin sitten tuonne, että vähän ympärillä edes tapahtuisi jotain. Ja tapahtuihan sitä. Oli muuten ihan sikana ihmisiä kaupassa, kuin joulukaupoilla olisi ollut.
Tehtiin kaikkea pientä, mutta todellakin häiriössä. Yksi nainen kärräsi jatkuvasti ison pinon ostoskärryjä paikasta A paikkaan B ja kulki siis kaupan edustaa pitkin, missä mekin oltiin. Tämän lisäksi lukuisat ihmiset, lapset yksittäiset kärryt ym ym.
Alkuun pientä seuraamista, palkka kontaktista. Välillä ihan paikallaan, välillä liikkeessä. Hirmu hyvin piti kontakti, ekan kerran, kun kärryjono rätisi ohi, Ruun piti sitä saada vilkaista, mutta toistettuna pystyi jo ohittamaan noin hurjan häiriön. Ihmisten ohitus tuntui olevan lasten leikkiä, tosi tosi hyvä meno. Alkuun edisti ehkä vähän, siksi täyskäännöksiä ja peruuttelua, jonka avulla paikka parani tosi hyvin ja se piti tämän jälkeen. Niin kiva!
Paikalla makuuta pari kertaa, aikaa meni 1-1,5min. Eli lyhyitä, mutta häiriö oli mieletön. Tämä kyseinen kärryjono meni molemmissa seteissä metrin päästä, ihmiset metrin säteellä edes takaisin, lapsia siinä samalla. Vähän kyllä itseäkin hirvitti, olin kuitenkin täysin piilossa, vaikka näinkin koiran. Hienosti oli! Tokalla setillä laski heti kun pääsin piiloon nenän alas, josta huomautin kyllä ankaralla äänellä. Sen jälkeen oli oikein skarppina, oli hyvä päästä tähän puuttumaan. Mutta erinomaista makaamista kaiken tapahtuman keskellä.
Jäävät otin kerran molemmat ja sen tein niin, että kuljin kohti kaupan seinustaa, josta näin meidät ja koiran stopit. Seuraamisen asento oli muuten tosi nätti! Ei poikittanut! Liekö auttanut sekin, että katsoin eteen meidän kuvaamme, enkä sivusilmällä alas koiraan? Ekalla kerralla palkkasin nopeasti, stopit oikein mallikkaat. Tokalla kerralla palkka tuli inasen viiveemmällä, mutta siitä huolimatta molemmat stopit nopeammat ja terävämmät. Kymppi plus niistä! =) Niin, ja toimi häiriön alla!
Kaukoja, ja hyvää häiriötä melkein hännän päältä kulkevista ihmisistä. Ruu oli hyvin kuulolla, oikein hyvät vaihdot. Istumisista palkkasin, kerran palkkasin vasta toisesta istumisesta.
Maahanmenoja perusasennosta, palkka hyvistä asennoista. Tämä on petraantunut, mutta voisin sisällyttää tämän treeniä jatkossa vaikka aina, sillä toistoja tämä kuitenkin vaatii ja paljon.
Oikein hyvä meno tänään, paljon leikkiä, paljon palkkaa. Kerran sain koiralta turpaan, sillä Pikkumusta osaa pompata oikeasti todella korkealle ilmaan innoissaan...onneksi ei ole herkässä veri nenästä...=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti