Huoltopäivä

Sunnuntain ajanvietteeksi päätin huoltaa perusteellisemmin molemmat tytöt ja samalla päivitellä niiden terveystilanteesta asioita ylös.

Ruu pääsi ensin käsittelyyn. Päivittäinen venyttely, aktiivinen jumppaaminen ja säännöllinen pienempi ja nopeampi huoltaminen venytysten yhteydessä on tehnyt sen, että nyt ei mitään isompia ollutkaan. Ranka ei aristanut mistään ja jousto oli kaikkialla hyvä. Th-rangan alussa ehkä "tiukimmat" paikat. Oikea etunen lievästi reagoi lihaksistolta, mutta nopeasti jumit sieltä helpotti. Vasemman takajalan kireydet on helpottaneet huomattavasti, lieviä sielläkin enää jäljellä. Ruu makasi silmät nurinpäin koko käsittelyn ajan ja mitä ilmeisimminkin nautiskeli ihan antaumuksella. =) Olen niin tyytyväinen nyky tilanteeseen, nyt täytyy vaan jatkaa jumppaa ja venyttelyjä sekä vaikeuttaa harjoituksia. Takapää tarvitsee vahvistusta vielä.

Ruun rankempi kuntoilu on ollut haastavaa erinäisistä syistä, en ole ollut siihen täysin tyytyväinen. Talvella on vaikea saada riittävän reipasta vauhtia niin, että koira kuormittuisi tarpeeksi. Potkurilla eikä pyörälläkään pääse tarpeeksi kovaa, ainakaan oma kunto ei siihen riitä. Ollaan sitten käyty vesijuoksumatolla nyt useamman viikon ajan kerran viikossa. Ja odotan innolla lumien sulamista, sitten pääsee fillarillakin lujempaa ja ennen kaikkea, päästään niihin "oikeisiin töihin", jossa saadaan kuntoa ylöspäin. Lenkeillä käytän Ruulla "ohjureita", sellaista viritelmää, jolla saan suoristettua sen asentoa ravissa. Ruu edelleen poikittaa takapäätä vasemmalle, se on tiukkaan juurtunut tapa, jota se on tehnyt koko ikänsä. Poikittaminen on vähentynyt, rauhallisessa ravissa menee suorassa ilman apujakin, mutta reippaammassa vauhdissa poikittaa. Mutta ohjureiden kanssa tulee hyvää treeniä lihaksille ja koiralle fiilistä, miten siinä oikeasti pitäisi mennä.

Sitten Piips ja siellä sitten olikin vähän kaikenlaista. Iituhan pärjäilee tällä hetkellä oikein hyvin. Lenkkien vauhtia on vähän himmattu näin talvella, mutta Piips jaksaa tulla samat lenkit meidän muiden kanssa, vaikka lenkkien pituus kyllä tehdäänkin aina Iitua ajatellen. Eli vauhti ja pituus pysyvät "normaaleina", vaikka noutajaa voisi ja pitäisikin viedä reippaammin. Piips ei onnu, ravi on nättiä ja hyvin jaksaa jumppaharjoituksissakin tehdä hommia. Levonjälkeiset liikkeelle lähdöt vain ajoittain kankeita. Piips venyttelee aktiivisesti joka päivä.

Mutta, onhan se selvää, että se keventää painoa pois sieltä oikealta takajalalta. Eli puoliero niin lihasvoiman, liikkuvuuksien ja jalan käytön suhteen on hurja. Ja tämä tuo sitten kaikenlaisia seurauksia muuhun kroppaan.

Etupäässä on paljon lihaskuormituksia. Lapojen liikkuvuudet on alentuneet ja haukkarit kiristää. Vasemmalla etujalassa myös neuraalikudos on välillä selvästi kireä. Th-rangan jousto yllättävän hyvä, mutta lanneranka siitäkin edestä sitten jäykistynyt. Erityisen kipeä oli th-lannerangan ylimenoalue, mutta se vastasi hyvin käsittelyyn ja saatiin paikkoja avattua. Selkälihaksisto ja syvät vatsalihakset kireät ja arat. Takana on tutut liikerajoitukset, mutta oikean polven liikerajoitus on lisääntynyt. Fleksio on Iitusta aika epämiellyttävää ja tekee kipeää. Vasemman lonkan ympärys tuntui aristavan, tämä toispuoleisen kuormituksen seurausta. Uskon, että nivelrikko on edennyt niin lonkissa kuin oikeassa polvessakin.

Eli paljon kaikkea ikävää. =( Sanoisin, että äärimmäisen sitkeä koira, joka omaa vahvan kipukynnyksen. Hoidetaan jatkossakin ja yritetään pitää tyttö mahdollisimman hyvässä kunnossa.