Toko-kokeisiin kaksi viikkoa...

Kisaryhmän treenit Vihtavuoressa. Teemana edelleen vahvistaa uskoa palkkaan ja liikkurointia. Ruu oli odotellut autossa muutaman tunnin ja sai vielä padota treenipaikalla lisää, kun toimin itse ensin liikkurina. Lämmittelylenkki alle, mutta en antanut vaipua hajujen maailmaan.

Palkan (namit) heitin auton viereen nurtsin rajalle. Kotona heittelen aamu- ja iltanappulat nurtsille ja teen sitten treeniä ennen vapautusta syömään. Iltaruuan kanssa toimii sairaan hyvin, Ruu on kuin musta salama vierellä. Näkisittepä mitkä täyskäännökset seuruussa! Vire meinaa mennä vähän ylikin... Mutta siis, ajatuksena samantyylinen palkkaus ja sen vahvistaminen treenipaikalla, joka toimii muuten myös tulevien toko-kokeiden kisapaikkana.

Seuruu + maihin + luokse. Hyvä seuruu, hyvä kontakti ja paikka. Perusasennotkin tuntui ihan ok. Maihin kymppi! Luoksetulo ihan kohtuullinen. Stoppi olisi voinut olla sähäkämpi, mutta muuten liike sujui kokonaisuutena oikein hyvin! Tuli laukalla molemmat pätkät. Palkalle vapautus seuraavasta perusasennosta.

Sitten uusi palkka paikoilleen, lisäksi patosin vähän intoa ennen seuraavaa settiä. Seiso + nouto + kaukot. Seisominen hyvä, perusasento hidas. Nouto tosi hyvä!!!! Luovutus oli reipas!!! Kaukot tehtiin hyvässä häiriössä, kun ihan vieressä teki toinen koira omia juttuja ja huomio meinasi karata sinne. Ruu oli kuitenkin ihan hyvin kuulolla, hyvät vaihdot! Viimeisessä maahanmenossa korjasi toisen takajalan asentoa, mutta ei muuten liikkunut. Tosi tosi hyvä! Ja palkalle seuraavasta perusasennosta.

Tosi hyvä liikkurointi treeni. Palkkaus toimi nyt paremmin kuin viimeksi treeneissä. Ruulle toimii myös pieni odottelu ja patoaminen, sekä sellainen meidän oma hössötys/lässytys/vehtaamis juttu. =)

Erikseen katsottiin niitä perusasentoja, niissä välillä hitaita istumisia, muuten tuntui hyvältä.

Tunnari kertaalleen liikkuroituna. Meinasi maistaa hätäissään väärää, mutta ei sitten onneksi kuitenkaan. Poimi oman, kun sen kohdalle tuli. Palautus reippaasti.

Sitten paikallaolot ryhmässä. Tehtiin ensin istuminen 2min. Ruu oli hieman levoton. Se katseli/vähän haisteli sivulle ja vaikutti jotenkin huolestuneelta. Tulin neljästi näkyville, hyvin se kuitenkin pysyi rivissä. Paikkamakuut lyhyissä pätkissä, oikein hyvää settiä.

Loppuun vielä parit luoksetulot suoralla pallopalkalla + yksi läpijuoksu. Näitä lisää! Hyppyä on tehty kotona, toimii tosi hyvin, mutta Ruu meinaa takaisin hypyssä kolauttaa esteeseen. Meidän este on vähän kapeampi, mutta kyllä se onnistuu ilman kolautuksiakin...

Ennen kisoja treenataan takapään käyttöä, seisomasta perusasentoon istumisia, vahvistetaan vielä noudon luovutuksen nopeutta sekä tietenkin tuota palkattomuutta. Yritetään myös nostaa virettä ja tehdä hommasta hauskaa! Ei puurreta liikaa!

Hauskuutta ja ilmettä!

Treenattiin lyhyesti tokoa kotipihassa. Noudon luovutuksiin nopeutta, istumista sekä jäävien erottelua, luoksarin stoppia ja vähän perusasentojen nopeutta ja seuruuta. Ekstrana vielä kaukot häiriössä ja hyppynouto kertaalleen kokeiltuna.

Ensin istumista ja jäävien erottelua. Hain hirmuista virettä ja äksöniä menoon ja sainkin sitä! Istumiset alkuun tosi hyviä ja erotti hyvin jäävät toisistaan. Sitten istuminen unohtui ja tarjosi hirmu hienoja maahanmenoja. Saatiin se istuminen sitten kaivettua esiin ja sen jälkeen pelitti taas hienosti.

Samalla draivilla noudon luovutuksia. Koira istumaan, kapula eteen ja minä seisoin vastassa. Mahduimme kaikki kolmen metrin sisään. Eli ei matkaa, vaan luovutusta. Hyvin meni! Pari kertaa meinasi kapula jäädä minun jalkaa vasten hankalasti, mutta Ruu korjasi tätä itse. Yritin katsoa perusasennon suurin piirtein suoraksi, mutta tärkeintä oli nopeus. Tosi hyvää menoa! Parit poimimiset ja sitten heittelin vähän kapulaa tai annoin sen Ruulle suoraan ja leikittiin samalla "hippaa". Hyvin nosti virettä ja kapulan poimimisetkin nopeutuivat. Oikein hauskaa!

Aki tuli häiriköimään meille kaukokäskyjä seisomalla Ruun takana ja antamalla vääriä käskyä ja heiluttelemalla käsiä. Kerran Ruu nousi istumaan Akin käskystä, tämän jälkeen tsemppasi hienosti ja keskittyi. Hienot vaihdot, ei yhtään kaksoiskäskyn tarvetta. 

Luoksarin stopit tänään tosi makeita. Välillä suorapalkkausta ja hetsasin oikein kunnolla, muuten lensi pallo suorillaan ja vain kerran kokeilin pelkän käsimerkin. Ja mikä stoppi!!! Vau! Kokeilin ensin muuten suullista käskyä...käsimerkki tuntuisi ehkä toimivan paremmin. Testasin toimiiko stoppi, jos tehdään kierto eri paikassa. Ja kyllä se toimi!! =D

Lopuksi vielä nopeita perusasentoja ja kontaktia seuruussa, toivottavasti se peppu laskeutui nyt sitten perille asti. Ainakin fiilis oli hyvä ja Ruu tuli hyvin mukana. Haettiin ihan vain menoa ja meininkiä, Ruuppa tykkää kovasti, kun namipalkkaan sen kainalooni, eli Ruu saa hypätä takajaloille mussuttaa namit kädestä.

Olen muuten saanut ihka oman tokohypyn! Rakas isäntä sahasi lautojen jämistä sopivat osat ja naulasi ne kiinni viikonloppuna, ai että tuli hieno hyppy! Kokeilin nyt huvikseni, luonnistuisiko hyppynouto ja sehän luonnistui! Aika päheää! =)

Haastavaa ja henkistä kasvua

Koirahöperyys on saavuttanut varmaan huippunsa, mitä sitä ei olisi valmis tekemään koiran takia? Tätä kyselin itseltäni, kun huidoin hirvikärpäsiä iholta pois.

Marin ja Saran kanssa mentiin siis samaiseen paikkaan, jossa Ruun kanssa käytiin viime lauantaina. Ruulle lähinnä markkeerauksia, kaksi linjaa lisänä.

Markkeeraukset tehtiin niin, että  toinen heitto tuli avoveteen ja toinen "sammalsuohon", jonne mennäkseen koiran tuli uida n. 5-6m levyinen vesikaistale. Kiertämälläkin olisi päässyt, mutta onneksi Ruu ei sitä tuntunut edes harkitsevan. Damit upposivat tähän sammaleeseen, joka vaikeutti tehtävää myöskin...ja se, että damit oli punaisia.

Ensimmäinen heitto veteen, matka ei ollut mahdoton ja vedessä ei ollut mitään lumpeita häiriönä. Vähän Ruu rupesi katselemaan puolessa välissä, mutta hienosti jatkoi uintia kunnes paikansi damin. Toinen heitto sammalsuohon, Ruu lähti hyvin, mutta jäi sitten pyörimään vastarannan heinikkoon eikä meinannut osata hakeutua rannalle. Ratkaisi asian itse, mutta damia joutui hakemaan ennen kuin löysi. Tehtiin vielä kaksi heittoa tähän sammalpatjalle, sen verran haastavaa oli. Vähän yritin komentaa, ettei olisi lähtenyt ihan mahdottoman laajaan hakuun. Kolmas heitto taisi löyty suht kivasti. Seuraavaksi halusin heiton sammalpatjan oikeaan laitaan eli veden rajaan. Siinä oli korkeaa heinää ja uintia tulisi vähän pidemmästi. Yllättävän hyvin Ruu ui paikanpäälle, mutta sitten ei vain damin haju osunut nenään ja se meinasi harhautua taas pahasti alueelta pois. Palasi alueelle, ui vähän vedessä ja kertaalleen kehoitin jatkamaan etsimistä, kun näytti että palaa tyhjänä. Vaikeaa vaikeaa, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Toinen yritys samaan paikkaan oli jo kelpo suoritus!

Sitten kaksoismarkkeeraus, eka heitto veteen, toinen sammalpatjalle. Patjalta dami löytyi hienosti, mutta veteen lentänyt dami meinasi jollain asteella unohtua. Ruu lähti hyvin uimaan, mutta rantautui sitten siihen heinikkoon, jonne ne parit damit oli heitetty. Sai kuitenkin ilmeisesti heti oikean damin näkyviinsä ja ilmestyi heinistä takaisin veteen. Palautus hienosti uimalla eikä ylimääräisten rantakierrosten kautta.


Lopuksi tehtiin kaksi linjaa. Targetti oli täsmälleen samassa paikassa kuin lauantaina, joten sillä varjolla uskalsin lähettää vähän kauempaa. Eka lähetys oli viistosti rannasta, jonka vuoksi Ruu lähti seuraamaan rantaa ennen veteen menoa. Sallin tämän lauantaina, mutta en tänään. Ei oteta sitä tavaksi, vaan rohkeasti veteen siitä mistä tullaan rantaan! Menin siis vähän lähemmäksi ja nyt Pikkumusta uskaltautui suoraan veteen! Dami löytyi ja palautui hyvin! Toisen lähetyksen menin lähettämään kauempaa rannasta ja niin, että Ruu tuli enemmän kohtisuoraan rantaan eikä viistosta. Lähetys n. 10m rannasta, maasto siis melko upottavaa sammalta ja heinää. Hyvin eteni, reippaasti veteen ja targetille. Oikein hyvä!

Huilin jälkeen Ruu sai hakea vielä veteen jääneen yhden damin, jonne lähetin sen linjana. Rannassa kapea kaistale korkeaa heinää, jonka läpi Ruu ei ensin meinannut kyetä menemään. Takaisin, lähemmäksi ja uusiksi. Dami oli lähellä rantaa, 5m päässä, joten kun sain Ruun heinien läpi se uikin jo damille. Hyvä hyvä!

Vesityöt on vaikeita, ei olla sinne mökillekään päästy keräämään rohkeutta uintiin. Tämä hirvikärpäsmesta on kyllä tosi mahtava treeneihin! Haastavat treenit, mutta uskon Ruun oppineen taas jotain. =) Ohjaajakin kasvoi ainakin henkisesti, hengissä selvittiin hirvikärpäsistä huolimatta!

Toko SM muisteloa

Blogin ulkoasu rakentuu pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti. Piips sai ensimmäisenä päivitetyn oman sivunsa, loput tulevat jahka saan niihin kuvat etsittyä, muokattua ja ladattua. Tekstit päivitän asianmukaisesti.

Ja nyt kun on toimiva blogi sain viimein aikaiseksi ladata tänne kuvia tokon SM-kisoista. Palataan siis hetkeksi muistelemaan Ruun tokokisojen debyyttiä ja SM-hopeaa. =)

Hihnaseuruuta kehässä, ei huonon näköistä ollenkaan...=)

Luultavasti liikkeestä seisominen menossa.

Laitetaanpas parit fiilistely kuvat kehän ulkopuolelta ja suorituksen jälkeen. Kuvat napattiin sillä ajatuksella, kun luulin ettei meistä ollut suorituskuvia ollenkaan. Joukkuetoverimme Henna siis filmasi meitä.

Tässä joukkueemme. Vasemmalta Anna & Nelli, minä ja Ruu, Riikka & Rieha, Tiia & Pepe ja Henna & Hupi

Hyvännäköistä kimppaseuruuta! =)

Fiilistelyä kehänlaidalla =)

Sunnuntai tokoilut

Tänään treenattiin pienellä porukalla Savion lavan pihassa. Hyvää häiriötä ja hyvää liikkuriapua!

Ensin kierron avulla luoksarin stoppia. Ihan jees, treeniä treeniä lisää!

Pientä seuruuta ja nopeita perusasentoja. Hyvä kontakti oli!

Paikkamakuuta, 1½min + 2½min, muutaman kerran näyttäydyin, oikein hyvä! Tehtiin vielä häiriömakuuta niin, että yksi koirakko teki luoksetulon. Ruu pysyi niin hienosti! Olin kerran piilossa, kun yksi koirakko teki, ja pysyi edelleen hienosti! =)

Tunnari kahteen otteeseen. Ekalla maistoi yhtä väärää, mutta toi oman. Siitä pelkät kehut. Tokalla haisteli nätisti ja toi oman. Vauhtipalkkaus.

Huilin jälkeen vielä liikkurointia ja palkattomuutta. Heittelin nameja auton viereen nurmelle, iltaruokapalkan tapaan, ja se oli Ruulle helpompi jotenkin ymmärtää ja teki paremmalla vireellä. Paitsi eka seuruu oli sunnuntaihömpöttelyä, höpö höpö! Keskeytin liikkeen ja uhkasin lakata rakastamasta Ruuppaa. Kauhea uhkaus, mutta toimiva sellainen. ;) Uusinnassa paikka piti, kontakti piti ja meno oli hyvää! Perään maahanmeno, tämäkin hyvä! Ja vapautus!

Seuraavaksi seisominen ja luoksetulo. Seisominen hyvä, mutta kääntyi hieman mukana, kun menin koiran taakse. Ohhoh...näin ei ole ennen tehnytkään. Ei takerruta siihen! Istuminen perusasentoon hiiiiiiidaaaaaassss. Luoksetulon stoppi ihan ok, sekoilin itse seuraavaa käskyä tulla sivulle ja Ruuppa tulikin ravilla. Seuraavasta perusasennosta vapautus palkalle. Treenataan erikseen nopeutta perusasentoon seisomisesta ja varmaan pitäisi viedä luoksetuloakin eteenpäin stopin jälkeen...=)

Kaukot tehtiin erikseen liikkuroituna. Ei ottanut liikkurista häiriötä, vaihdot hyvät ja reippaat! Vapautin toisesta istumisesta pallolla.

Kivat treenit!

Voihan hirvikärpäset!

Yh! Löydettiin tosi tosi tosi kiva pikku nomeilu paikka, jossa olisi ollut pieni lampi, sammal suota, vähän heinikkoa ja loistavat mahkut markkeerauksille ja linjoille. Mutta...siellä asuu näitä ällötyksiä! Nyt on koetuksella, viitsiikö sinne ehdoin tahdoin hakeutua toistamiseen?

Nyt teimme siis linjaa, kaksi targettia. Toiselle pääsi koko ajan maatapitkin, toiselle piti uida lamparetta pätkä. Targetit oli aika kapealla kulmalla toisiinsa nähden, mutta se ei tuottanut ongelmia. Molemmilla targeteilla kolme damia.

Ensin kuivan maan kohteelle. Matkaa n. 60-70m, matkalla siis heinää ja targetti oli metsän puolella kaatuneen puun nostaman juurien/maan luona. Ei viiva suora linja, mutta Ruu eteni koko ajan haluttuun suuntaan. Vähän ennen kohdetta se jäi hirveästi haistelemaan ilmaa ja toisen targetin suuntaan, ilmeisesti tuuli kävi sieltä. Sain sen kuitenkin jatkamaan kohteelle oikein kivasti! MUTTA! Neiti oli sitä mieltä, että ei täällä ole dameja! Meinasi siis lähteä haahuilemaan ja ohittaa tyystin pillityskäskyn. Prkl sanoin minä ja ohjasin tiukemmin etsimään. Ja löytyihän sieltä! Tehtiin vielä toinen samaan paikkaan ja meinasi TAAS haahuilla! Ei niin paljon, mutta kuitenkin. Mikälie oli vaikeutena nyt tässä?

Sitten toiselle kohteelle. Menin aika lähelle lampareen reunaa, mutta Ruu meinasi karata rantaa pitkin, joten otin takaisin ja uusittiin. Nyt meni veteen, ui hyvin, harhautui vasemmalle vaikka jatkoikin suht oikeaan suuntaan. Ei hakeutunut jostain syystä vastarannalle vaan lähti palaamaan takaisin. Menin rantaan vastaan ja käytännössä en antanut Ruun nousta vedestä. Lähetin sen siitä lennosta uudestaan ja nyt meni niin hienosti vastarannalle! Targetti oli kahden metrin päässä ja hyvin näkyvillä. Ruu meinaa eksyä oikealle, ohjaan vasemmalle. Ruu meinaa tulla takaisin, kiellän napakasti, lähetän sen eteen taakselähetyksenä ja se menee targetille kuin olisi koko ajan tiennyt sen olevan siinä!? Sieltä dami. Uusinta oli oikein hyvä!

Sitten viimeinen kuivan maan targetilta. Dami oli sen juurakon/maakasan laella ja olipas se vaikea. Sain kyllä pillittää jonkin aikaa ennen kuin dami löytyi. Vähän Ruu harhautuikin, kyseli minulta katseellaan mahdollisia muita ohjeita, mutta pysyi suurin piirtein alueella. Kerran taisin sen pysäyttää ja käskeä takaisin etsimään, ja niinhän se sieltä löytyi.

Viimeinen veden yli oli ihan jees, vähän otti oikealle rantaviivalla ennen veteen menoa, mutta en puuttunut siihen nyt. Otin nimittäin vähän etäisyyttä rantaan, mutta varmuutta lähteä veteen siitä paikasta missä tullaan rantaan voisi rakentaa lähempää. No, ensi kerralla sitten. =P

Oikein hyvä pieni treeni, mutta kotona oli vähemmän ihanaa löytää saunassa iholta parit hirvikärpäset mönkimästä. Hupparin hupusta löysin kaksi kuollutta. Yh!!!!!!

Toko kokeisiin kolme viikkoa...

Ollaan me koko ajan tokoakin vähän tehty, lähinnä opeteltu istumaan ja viritelty luoksetuloa. Nyt sitten heräsin siihen todellisuuteen, että ne kisat todellakin lähestyy. Niihin on jo ilmoitettu ja luokkana avoin, jotta tarttis varmaan aktivoitua nyt saamaan se avoinluokka edes jonkinlaiseen kisakuntoon. Treenattiin siis omalla kisaporukalla Vihtavuoressa.

Ruulle tein ensin kierron avulla luoksetulon stoppia. Pallo on palkkana, eli käsimerkkiä yritän jalostaa seisomisen käskyksi. Ruu on jo hajulla asiasta, mutta en ole varma onko käsimerkki se toimivin tapa?

Huilin jälkeen Riikka naksutteli meille istumisista, eli siihen haettiin nopeutta. Ruun istuma-asento, tekniikka ja tapa on kokonaisuudessaan jotenkin hassu...ainakin treenikaverit sitä hämmästelee. Itse olen varmaan sokeutunut jo koko asialle, kun näen sitä paljon enemmän. Ehkä se on vain pienen noutajan tapa ja sillä sipuli, ei se peremmälle tunnu istuvan vaikka yrittäisi. Nopeutta vain saisi olla enemmän!

Parit liikkeet liikkuroituna ja ilman palkkaa. Täytyy alkaa jalostamaan sitä palkkaa kehän ulkopuolelle. Kotona iltaruualla tuntuu toimivan tosi hyvin se, että liikkeen jälkeen on tultava vielä sivulle perusasentoon ja siitä saa joko luvan lähteä syömään tai tehdään uusi liike. Ruulla on kotona oikein kiire sivulle! Mutta nyt kentällä oli vähän hidas, mutta namitkin oli tosi huonot... Liikkurointi tuo myös jotain painetta meidän tekemiseen, täytyy sitäkin tehdä paljon, että turrutaan molemmat ja lakataan jännittämästä. Eka setti taisi olla seuruu ja maihin, ihan hyvää menoa! Sitten seisominen ja nouto. Noudossa täytyy treenata erikseen luovutuksia. Ruun mielestä on kamalan työlästä tulla sivulle luovuttamaan, kun sen voisi näppärämmin antaa edestä niin kuin nome puolella...=)

Tunnari kertaalleen. Liikkurointi tehdään vielä hyvin eleettömästi ja hiljaisesti, se tuntuu tuottavan suoritukseen paineita. Hyvä haistelu ja oma palautui hienosti.

Paikkamakuuta tehtiin parissa setissä. Eka ihan perusmakuu, oikein hyvä. Kurkin piilosta välillä, hyvin tuo makasi. Toisessa setissä harjoteltiin ensin pari kertaa paikalla istumista, olin näkyvillä ja toisella kertaa piilossa. Ei vielä pitkää aikaa, hyvin meni! Makuu meni myös hienosti, ainoa erehdys tuli, kun teimme tarkoituksella niin, että viereinen koirakko vapautettiin palkalle. Seisoin lähellä ja olin näkyvillä. Niinalla oli niin osuva ääni ja vapautuskäsky, että Pikkumusta lähti myös rivistä varmana siitä, että minä olisin sille luvan antanut. Palautin Ruun paikoilleen ja otettiin sama häiriö vielä uudestaan. Nyt oli kuin tatti paikoillaan. =)

Lopuksi tein parit luoksetulot niin, että heitin pallon palkkana. Sitten kokeilin ilman palloa ja stoppi oli itseasiassa tosi hyvä! Viimeinen vielä suoralla palkalla. Pikkuhiljaa!

Ahkerana!

Sain avustajia, joten nyt on treenattu oikein ahkerasti niitä "oikeita töitä". Sisko ja äiti tulivat yökylään viime sunnuntaina, joten Ansku-Bansku sai sitten heti lähteä avustajaksi. Pellolla linjaa ja markkeerauksia taas niin, että markkeerauksista osa heitettiin metsään. Linjoja oli kaksi, toinen pellon reunassa, jonne lähetys viistosti vasemmalle. Toinen suoraan eteenpäin pellon suuntaisesti, targetti oli vain tosi kaukana ja pellon ”omat linjat” vaikeuttivat etenemistä.

Olisi pitänyt ensin ottaa yksi pelkkä markkeeraus metsään, sillä Ruu ei linjan jälkeen sitä löytänyt. Olimme kauempana metsästä, heitto jäi vahingossa tosi matalaksi ja luulen, että Ruu ei nähnyt sitä kunnolla. Linja viistosti vasemmalle meni hyvin. Uusittu heitto metsään löytyi pienen hakemisen jälkeen.

Sitten väännettiin rautalangasta. Markkeerauksen jälkeen lähetin suoralle linjalle. Ruu juoksi about puoliväliin, jonka jälkeen kaartoi pahasti vasemmalle, olisi varmaan päätynyt sille toiselle targetille. Yritin ohjata taakse jne., mutta ei mene läpi. Kutsun pois ja lähetän uudestaan, samaa säätöä. Menen tosi lähelle, säädetään vähän, mutta lopulta saan Ruun kääntymään taakse ja se löytää kohteen. Olipas vaikea, tämä piti tosissaan vääntää rautalangasta. Markkeeraus löytyi vielä ihan kivasti tämän jälkeen! Se oli hyvä! =)

Sama treeni jatkuu, markkeeraus + linja viistosti vasemmalle + markkeeraus ja linja kauas eteen. Ok!

Lopuksi tein vielä linjaa ilman markkeerauksia. Ansku laittoi salaa suoran linjan keskelle pienen damin, jolle Ruun pysäytin. Säätöä tuli vähän lähipillistä, mutta ennen kaikkea siitä, että pillitin koiran ollessa väärässä paikassa. Dami löytyi hyvin 10m edempänä, eli nyt oli ohjaajalla hahmotus ongelma. Sama uudestaan, nyt olin itse kartalla ja pystyin ohjaamaan koiraakin kauempaa, hyvin stoppasi ja löysi damin!

Sitten eteen, pysäytys ja ohjaus vasemmalle. Meni liikaa eteen, joten kutsuin vähän takaisin ja stop. Tämä hyvin! Sitten ohjaus vasemmalle, epävarmuutta, eteni vähän matkaa, käskytin uudestaan, jolla koira löysi perille saakka. Viimeinen vielä pysähdyspisteiden yli kauimmaiselle targetille, hieman hidasteli, mutta jatkoi matkaa. Hyvä hyvä.

---

Ansku-Bansku jatkoi matkaan etelään, joten eilen maanantaina äiti sai sitten tulla avustajaksi, mentiin toiselle lähipellolle. Tein pitkän linjan pellon reunaan ja ihan päätyyn, joten targetti piiloutui sinne ja tuli näkyviin varmaan vasta ihan 10-15m etäisyydeltä. Toinen linja pellon keskellä olevan ison metsäsaarekkeen reunaan, lähetyspaikasta viistosti vasemmalle. 

Markkeerausheitot oli mielenkiintoisia, ainakin koira ja ohjaaja joutuivat keskittymään, sillä dami ei välttämättä lentänyt aina oletettuun suuntaan. Heittäjällekin olisi varmaan hankittava kypärä lisävarusteeksi. =P

Vaikeat heitot haetutin heti, muuten lähetin Ruuppaa linjalle ennen markkeerauksen hakua. Pitkät linjat pellon reunassa menivät tosi hyvin kaikki, vaikka targettia ei näkynytkään! Sen sijaan viisto linja vasemmalle takkusi alkuun, otin pari lähetystä takaisin, sillä halusin linjasta suoremman. Kolmannella lähetyksellä sainkin sen mitä halusin. Targetti periaatteessa näkyi, mutta ei kovinkaan hyvin. Tai ehkä se oli vaikeasti nähtävissä, kun on metsä taustalla. Markkeeraukset löytyivät aika hyvin. Vaikeita ovat heitot, jotka jäävät erittäin lähelle itse heittäjää. Yhden kohdalla pyysin äitiä hieman auttamaan Ruuppaa, vaikka se ihan oikeilla ajatuksilla etsikin. Pääsääntöisesti markkeeraukset löytyivät hyvin, kunhan vain joku malttoi keskittyä. Ruu löysi upeasti jopa kaksoismarkkeeraukset, vaikka teki linjan ensin. Hieno pieni! 

Lopuksi vielä pitkän linjan keskelle salaa pikku dami. Tämä on kyllä vaikea, pitäisi tehdä enemmän lähipillin treeniä. Olisiko Ruu yhdistänyt lähipillin vahvasti targettiin ja kun sitä ei ole, ei Ruun mielestä voi damiakaan löytyä. Eli vähän säätöä, mutta löytyi se sitten sieltä. Uusinta meni aivan nappiin! Viimeinen linja taas perille saakka, mutta Ruu jämähtikin piilotettujen damien kohdalle. Pysäytin sen, lähetin taakse, mutta Ruu jatkoi paikallaan etsimistä. Pysäytin uudestaan ja lähetin taakse, jolloin Ruu pyörähti nätisti ympäri ja jatkoi linjan päätyyn! Hienosti! Olin kuitenkin etäällä lähettämässä! Hyvä hyvä!!!

---

Tänään sitten reenattiin vähän metsässä. Helppo kangasmaasto. Tein pari linjaa, pidempi n. 60m, lyhyempi 30m, molempiin kaksi damia. Ensin kuitenkin markkeerauksia, jotka meni tosi hyvin! Ensin ykköset molempiin suuntiin. Vasen oli vaikeampi, sillä maasto nousi hieman ylöspäin ja dami tippui sinne "näkymättömiin". Ensimmäistä vasemmalle tullutta heittoa Ruu joutui hakemaan, sen jälkeen se teki töitä kerrassaan moitteettomasti! 

Ykkösten jälkeen uusi heitto oikealle, mutta käytiin tekemässä se pidempi linja eri paikassa toisessa suunnassa. Parit lähetykset otin takaisin, jonka jälkeen sain Ruun menemään suoraan. Markkeeraus löytyi ilman ongelmia!! Uusi heitto vasemmalle, lyhyempi linja, markkeerauksen noutaminen. Bueno!

Sitten kaksoismarkkeeraus, molemmat löytyi heti. Uusi kakkonen, pidempi linja, markkeerausten nouto ja ne löytyi HETI! Vau! Viimeiseksi vielä lyhyt linja, ei ongelmia.

Mentiin seuraavaksi rantaan, jossa parit helpot markkeeraukset kaislikkoon. Heitot jäi lyhyiksi ja olivat helposti nähtävillä siinä rannan tuntumassa. Sitten vaikeutin vähän ja vein Ruun puun taakse piiloon niin, että se kuuli muttei nähnyt uutta heittoa. Tein sille parit linjat kaislikkoon, yhden helposti rannalta ja kaksi metsän puolelta niin, että rantaan oli kolme metriä, hiekalle ja siitä veteen uimaan. Kaikki menivät hienosti!

Lopuksi lenkkeiltiin laiturille, josta parit hypyt heittojen perään ja pari linja lähetystä dameille jotka heitin, kun Ruu oli palauttamassa edellistä. Hyvin meni! =)

Jotenki huomasi kolmen päivän treeniputkessa sen, että pientä ajatustyötä tuntui Ruu koko ajan tekevän ja se vaikutti petraavan suorituksiaan aina seuraavana päivänä. Ai miten niin pitäis treenata ahkerammin jos aikoo joskus tuloksiakin tehdä? ;) 

Lentsun tokokoulutus

Ruun kanssa osallistuimme viime lauantaina Lentsun tokokoulutukseen, ja olipas hauska pitkästä aikaa saada hyviä vinkkejä ja neuvoja mahdollisiin pulmatilanteisiin. Opetusaikaa jokaisella koirakolla 2 x 20min.

Ekassa setissä halusin jälleen kerran jonkun kokeneemman katsomaan meidän seuraamista. Pidän tätä liikettä kuitenkin tärkeänä ja haluan, että se pelittää oikein. Lentsu kehui kovasti Ruun seuraamista, on oikein pätevää pienen noutajan tekemäksi. Ainoa mihin kouluttaja puuttui oli Ruun perusasentojen hitaus. Ruu istahtaa kyllä nopeasti, mutta ennen kuin se peppu on täysin siellä maassa, niin se kestää. Uskon ongelman tulevan osittain nome-puolelta, jossa koira saa olla ns jousilla, eli siellä ei istuta todellakaan samaan tapaan kuin tokokentällä. Ja osittain ongelma tulee siitä, että olen vasta näin kypsässä kahden vuoden iässä alkanut opettaa Ruulle istumista. Ja yksin kun treenaa, en ole nähnyt tuota istumisen hitautta. Sivulla tuntuu, että koira istuu nopeasti, mutta totuus onkin sitten toinen. Hankala juttu seurata yksin. Tämä on huomattu jo ennen koulutustakin, mutta olen vain unohtanut treenata erikseen tätä probleemaa.

Eli lähdettiin hakemaan istumiseen nopeutta. Toimi parhaiten suullisen apukäskyn ja namikäden avulla ja jopas alkoi pylly tipahtamaan nopeasti. =) Tätä sekä sivulta tehden että ihan vain leikin lomassa. Saman leikin/hetsauksen aikana voi tehdä myös erottelu treenejä istu-maahan-seiso asennoilla. Koiran tulee kuunnella! Vääriin asentoihin ei reagoida, jatketaan vain leikkiä, oikeasta asennosta palkka. Eli Ruulle istuminen kuntoon ja meidän seuruu olisi tämän jälkeen bueno! Ihana kuulla! =)

Toisessa setissä toivoin sitten itselleni ohjeistusta ihan yksinkertaiseen rutiiniin liikkeen jälkeen, ennen varsinaista palkkaa. Eli niillä vihjeillä viedään lopulta koira läpi kokeen ja se valaa koiralle uskoa siihen, että kyllä se palkka sieltä tulee! Olen jonkin verran jo tehnyt Ruulle tätä palkkattomuustreeneissä, mutta voisin ottaa sen ihan rutiiniksi jokaisen liikkeen jälkeen. Varsinainen palkka, esim. pallo vieritetään/laitetaan koiran nähden kehän ulkopuolelle, jonne sitten juostaan yhdessä minun vihjeiden ja luvan jälkeen. Olipas yllättävän vaikea treeni minulle, huh! Lentsu käski minun valita omat rutiinini ja niiden pitäminen oli työlästä! =D Tuli vähän omaa säätöä ja häsläämistä, mutta ehkä se sieltä rakentuu. Liikkeen jälkeen tulee ”hyvin” ja peruutan vähän koiran luota pois, kehun Ruuppaa ja kun se tulee uuteen perusasentoon sanon ”wauu..”. Olen testaillut tätä ja toimii aika kivasti. Alunperin yritin pelkkää ”hyvin” ja ”wau”, mutta pakko siellä välissä on saada vähän kehua koiraa muutenkin. Se tulee luonnostaan niin se saa olla siellä mukana. Lentsu varoitteli kumartumasta koiran päälle, se on useimmille koirille painostavaa. Lelupalkan lisäksi voisin kokeilla ruokapalkkaa, jota olen testannutkin iltaruuan kanssa ja toimii! ;) Eli nyt rutiinia palkkauksiin, vaikka välillä saa ja pitääkin palkata koiraa suoraan.

 

Yhteistreeniä paikkamakuuta. Erikseen maihin ja istumaan. Tämä sujui Ruulta tosi hienosti, ei reagoinut toisten käskyihin. Oli maannut tosi hyvin, mutta kyynärpäät oli laskenut vasta kun menin piiloon! Hmm...tähän tarkkuutta jatkossa.

Paikkamakuuta tehtiin myös häiriötreeninä niin, että yksi koirakko vuorotellen kutsuttiin rivistä luoksetulona. Koiralle täytyi vain kertoa selvillä vihjeillä, että kumpaa liikettä tehdään. Jäin parissa ekassa kokeilussa ihan Ruun lähelle, mutta sitten pidensin jo matkaa. Ei edes yrittänyt lähteä. Hauska treeni!

Muutenkin oli tosi hyvä, kun koulutuksessa oli erilaisia koiria erilaisine ongelmineen. Vinkeistä poimin itselleni vielä muutamia:

-          Ruutua alan treenaamaan kosketusalustan kanssa, niin kuin olen jo tehnytkin. Mutta alustaa ei tarvitse häivyttää pois, ainoastaan välillä testataan, että koira osaa ruudun ilman alustaakin. Ruutu-liikkeen voisi opettaa koiralle oikein kivaksi, niin se toimii kehässä itsessään koiralle palkkana. Eli esim. tehdään joku liike, josta koira saa palkaksi juosta ruutuun, jonka jälkeen saa vielä palkan joko ruudussa (esim. lelu) tai ohjaajalta.

-          Kaukokäskyjä, kuten myös jääviä, tulisi treenata kaikkia asentoja sekaisin. Sitten esim. voittajaluokassa noin viikko ennen kisoja voi tehdä pelkästään sitä istumista. Jäävissä tee kaksi seisomista peräkkäin, joiden jälkeen istuminen. Tämä on koiralle vaikea, mutta koira oppii tämän avulla myös kuuntelemaan! Asentoja voi treenata myös kiertojen avulla.

-          Ohjatussa haasteita ja kuuntelutreeniä niin, että kapulat tuodaan lähemmäs merkkiä. Koira palkitaan merkille menosta.

-          Kaukoissa voisi käyttää myös etupalkkaa, jos takapalkka tai koiran paikalleen palkkaus ei toimi.

-          Tunnarissa, jos koiralla on ongelmana vieraiden poimiminen ja melkein kaikki muu on jo kokeiltu, voisi oman piilottaa pois näkyvistä, eristää vieraat kapulat verkon/aidan toiselle puolelle niin, että koira näkee ainoastaan ne. Koira joutuu jättämään vieraat, vaikka se näkeekin ne ja etsimään nenällä oman.

Sairaan hienoa!

Aivan mielettömän kivat ja onnistuneet nome-treenit Marin ja Saran kanssa! Jes, kerrankin! =D

Oltiin lähipellolla. Ensin hakuruutu helppoon kuusimetsään, jossa paksua sammalta ja vähän saniaisia tms. Maasto oli helppo, joten tehtiin isompi ruutu. Tyhmää, kun ei ole hajuakaan avoimen luokan hakuruutujen koosta, mutta oli tämä nyt selvästi aiempaa isompi. Takarajalla oli jonkinlainen notkelma, ei ehkä ihan ohjaksi voi kutsua, mutta sen toiselle puolelle laitettiin parit kauimmaiset. Dameja yhteensä kymmenen, Ruu haki niistä 7. Hakuruudun tekemisessä auttoi ympäriinsä juokseva Sara ja rhodesiankoira Saku, joten tuli kivasti Ruulle hajujälkiä ennen suoritusta. Ruu kaahottikin ensin lyhyen aikaa hajujen perässä ja pyöri enemmän etualalla, kunnes alkoi työskentelemään. Kolme damia ensin, jonka jälkeen odotettiin ja katseltiin kun Sara haki yhden. Sitten Ruulle taas kolme damia, joista yhden se löysi hienosti oikealta takaa kiven päältä. =) Sara haki taas yhden ja Ruulle vielä yksi, joka löytyi nopeasti. Upea hakuruutu! Ruulle teki erityisen hyvää vetää Saran hakujen ajan henkeä, tuli taas töihin vauhtia, kun iski varmaankin kateus päälle...=)

Sitten jatkettiin pellolla. Markkeeraukset tehtiin pellolta kuusimetsään, eli ajatuksena alueen vaihto ja kuusikkoon piti ylittää korkeat heinät, jotka kasvoivat pellon ja metsän rajalla kulkevan pienen ojan ympärillä. Heitot siis hävisivät jonnekin kuusikkoon. Koirakosta katsoen heitot tuli vasemmalle, mutta tarkoitus olikin ennen markkeerauksen noutoa lähettää koira "oikealle", eli tehvätä muodostivat n. 90 asteen kulman. Sara teki ensin, Ruu malttoi hienosti odottaa ja katsella.

Ruulle ensin yksi markkeeraus kuusikkoon, se löytyi hyvin. Sitten heitto ja lähetys linjalle. Ei mitään ongelmia, markkeerauskin löytyi tosi hienosti. Sama uudestaan, mutta peruuttelin taaksepäin, eli 90 kulma pieneni reilusti. Linjalle tuli nyt matkaa varmaan 70-80m. Sujui kuin vettä vain! Viimeinen tehtävä tehtiin niin, että Mari laittoi linjan keskivaiheille salaa yhden damin odottamaan. Ensin tuli siis markkeeraus, lähetin kuitenkin linjalle, mutta pysäytin kesken matkan. Ruu stoppasi tosi hyvin, oli hetken hämillään lähietsintä pillityksestä, mutta laittoi nenän maahan ja löysi nopeasti siitä damin. UPEA PIENI! Sitten linja targetille saakka, meni lujaa ja epäröimättä! Viimeisenä vielä sen markkeerauksen nouto ja se tuli sieltä yhtä nopeasti. Sairaan hienoa!!! =D

Nome päivitykset

Käyttökatkosta huolimatta on treenattu, koostan nyt viimeisimmät treenit kolmen viikon ajalta. Ainakin sen mitä niistä muistan.

Nomessa on treenattu lähinnä linjaa/ohjausta pellolla.

Ekat treenit kotipuolen pellolla, jonne vein kolme targettia ”kolmion” kulmiin. Sivusuunnat lyhyet, 15-20m. Ensin lähetin vasemmalle ihan perus suoran linjan, muistuttaakseni homman jutun. Tosi hyvä! Sitten yksi eteenlähetys kauimmaiselle targetille, oikein hyvä! Tämän jälkeen jätin Ruun istumaan keskelle ja tehtiin yhdet molempiin sivuihin, peruuttelin lähettämään 5-10m etäisyydeltä. Meni erittäin hienosti!!! Sitten peruutin vähän kauemmas ja lähetin taas eteen, mutta tein pysäytyksen sivutargettien kohdalle, palkkasin pallolla. Sama uudestaan, mutta lähetin oikealle. Ja Ruu meni NIIN hienosti! Sama vasemmalle, yhtä hieno! Sitten lähetin suoraan eteen ja Ruu ohitti hyvin stoppikohdan ja sivutargetit, eteni vauhdilla kärkeen ja sieltä dami!

Sitten tuli ohjaajalle äärimmäinen moka. Olin laittavivani kolme damia tälle kauimmaiselle targetille, joten lähetin Ruun vielä kerran ja peruuteltiin taas kauemmas, jolloin matkaa alkoi olla jo lähelle ainakin sitä sataa metriä. Ja Pikkumusta menee hienosti perille asti, minä pillitän ja Ruu etsii...ja etsii...ja etsii... Harhautuu vähän laajemmalle, palaa nopeasti takaisin ja minä jatkan pillittämistä ja koira etsimistä. Vähän Ruu nosti jo päätä ja kyseli homman nimeä, ja minä vaan pillitän. Ruu etsii ja ajautuu taas oikealle alueelta. Pysäytän (Ruu stoppasi upeasti!) ja lähetän takaisin alueelle, jonne Ruu palaa kuuliaisesti. Siis niin hieno! Ei löydä damia ja aikoo tulla suoraan takaisin, joten pysäytän sen taas (ja taas Ruu pysähtyi tottelevaisesti!). Kävelen paikan päälle aavistellen pahaa, palkkaan ja kehun Ruuppaa rauhallisesti. EI DAMIA!!!! *keletanattu!!* Pudotan salaa yhden, kehun samalla kun kävelen 20-30m päähän ja lähetän Ruun taakse. Lähti toisella käskyllä hienosti suoraan taakse ja löysi nyt sen damin. Voi voi voi...mikä moka itseltäni...ilmankos sinne vasemmalle targetille riitti kolme damia laitettavaksi alkuperäisen suunnitellun kahden sijaan...voi voi voi...

Ai niin, ennen linjoja olin tehnyt hakuruudun erittäin korkeakasvuiseen ja tiheään pöpelikköön, jossa ylitettävänä helppo oja, mutta selvä oja kuitenkin. Ruu oli hakenut täältä kaksi damia, toisen kauimmaisista ja yhden keskeltä. Jatkoimme linjojen jälkeen siis hakua. Homma sujui vähän takkuisesti, Ruu oli selvästi väsynyt...oli aika lämmin sääkin ja maasto siis aika vaikea. Se toi toisen etummaisista, harhautui vähän alueelta, mutta jatkoi etsimistä, harhautui uudelleen, mutta jatkoi etsimistä ja löysi lopulta toisen etummaisen. Halusin sen kuitenkin löytävän vielä yhden ojan toiselta puolelta, joten jatkettiin. Ruu harhautui useasti helppoon maastoon, joka reunusti hakuruutua edestä...tavallaan minun takana. Suullisesti en lähtenyt ohjaamaan, henkistä tukea annoin ja jouduin lopulta kävelemään melko lähelle ojaa, ennen kuin dami löytyi. Tästä opin, että maastoa ei tehdä super vaikeaksi samaan aikaan kun alat opettamaan koiralle isompaa hakualuetta. =P

---

Toiset treenit vedettiin samaisella pellolla, linjaa ja ohjausta silloinkin. Tiivistettynä ahnehdin sivusuuntien matkassa, Ruu ajautuu vielä helposti eteenpäin sen sijaan, että lähtisi suoraan sivusuuntaan. Vasen hahmottui tänään paremmin. Lisäksi oli vaikeuksia totella pysäytys käskyä lähellä targettia, josta se on saanut pari damia jo poimia. Vaikea tehtävä, mutta kyllä se lähti sujumaan. 

Tehtiin myös eteen lähetyksiä niin, että targetti on sopivasti kumpareen takana piilossa ja Ruu näkee sen edetessään muutaman askeleen eteenpäin. Ruu ajautui inasen oikean kautta, mutta en nyt puuttunut siihen... Välissä tehtiin siis nuo ensiksi kerrotut kuviot ja niiden jälkeen lähetin Ruun vielä tälle kumpareen takana olleelle targetille, sinne jäi kaksi damia. Lähetin kokeilumielessä tosi kaukaa, Ruu joutui juoksemaan peltoa ylämäkeen pitkästi, kunnes näki targetin. Nämä ei viivasuoria olleet, mutta ei kyllä pahasti kierojakaan. Eteni haluttuun suuntaan koko ajan, itseasiassa oikein hyvä!

---

Viime viikolla treenattiin Marin ja Saran kanssa ankeriaksessa, jälleen ohjausta sekä lisänä markkeerausta. Ohjaus samalla kuviolla kuin ekoissa treeneissä, mutta homma meni heti alkuun puihin, kun Ruu otti linjan selkeästi oikean kaaren kautta. Miksi?! Opetusvirhe mitä todennäköisimmin, se on selvä, mutta silti miksi ja mitä sille pitää tehdä? Kun toisinaan menee viiva suoraan ja sitten toisinaan taas ei. Ehkä omassa päässäkin on epäselvyyttä siitä, mitä haluan koiralta vaatia ja mihin tulisi pyrkiä? Alkuun oli siis hankaluuksia, tuli paineistumista, mutta onneksi pystyin kuitenkin lähettämään koiran pienen odottelun jälkeen. Helpotin ja mentiin lähemmäksi, joten saatiin linjakin suoremmaksi. Toistojen jälkeen heinään oli muodostunut jo helppo ”polku”, joten etäisyyttä pystyi kasvattamaan ja luomaan sitä suoran linjan uskoa. Sivusuunnissakin vähän takkuilua, Ruu karkaa eteenpäin. Ei edelleenkään ihme, lisää treeniä vaan. Helpotin ja menin lähettämään ihan läheltä, alkoi toimia. Oikea toimi nyt puolestaan paremmin.

Saatiin hyvää treeniä pillikuuliaisuuteen, kun stoppailin välillä ja lähetin sivusuuntiin. Lisäksi tehtiin niin, että Mari laittoi linjalle salaa damin, minä stoppasin ja Ruun olisi lähietsintäpillityksellä pitänyt etsiä se. Vaan Pikkumusta oli ihan hoomoilasena, ei ymmärtänyt sitten mitenkään mitä siltä halusin. Lähti vain tulemaan eteenpäin. Tätä ekaa jankattiin kyllä melkoisesti, jouduin menemään hirmu lähelle, mutta kun Ruu sen nenän sitten lopulta laski ja poimi sieltä damin, taisi jokin ajatus syttyä! =) Toinen yritys onnistuikin jo todella hienosti! Näitä lisää! Viimeisenä vielä pitkä suora linja kaikkien stoppikohtien ohi, ei mitään ongelima!

Ruu sai seuraavaksi huilata ja katsella Saran työskentelyä, jonka jälkeen Ruullekin vielä muutamat markkeeraukset. Näkee, että näissä on taukoa alla. Keskittyminen ei ollut ihan kohdillaan. Vasemmalta tuleva reipas tuuli toi myös jotain häiriö hajuja, jotka sotki kyllä Ruun ajatuksia aika pahasti. Hukkasi totaalisesti parit heitot kaksoismarkkeerauksissa. Aijai...

----

Eilen mentiin lähipellolle, jossa ei olla Ruun kanssa käyty varmaan koskaan. Saimme seuraksi ja avuksi Tiinan koirineen. Ruulle linjaa ja markkeerauksia. Linjat laitoin lähelle pellon reunaa helpottaakseni tehtävää. Sijoituimme itse linjojen väliin pellon reunaan ja Tiina heitti meitä vastapäätä dameja. Ruu sai ensin hakea yhden vasemmalta, joka löytyi kyllä vähän kaahottaen ja hakien. Samaan suuntaan uusi heitto, mutta nyt lähetinkin linjalle vastakkaiseen suuntaan. Ja Ruu lähti upeasti, etäisyyttä lähelle 100m ja eteni suoraan ja lujaa. Ei epäröinyt yhtään. Targettikin näkyi, jos vain katsoi. Tehtiin myös heittoja linjan kanssa samaan suuntaan, mutta kertaakaan ei Ruu yrittänytkään varastaa markkeeraukselle. Tällä periaatteella työstettiin siis. Välillä markkeeraukset löytyivät tosi hienosti, välillä Ruu hukkasi ne kokonaan. Onneksi kuitenkin vain muutama jäi kokonaan siis löytymättä, sillä en antanut sen saada palkintoa niin laajalla haulla

Vasemmalla oleva targetti näkyi paljon huonommin, käytännössä ei lainkaan. Sen sijaan 20m sivusuuntaan targetista näkyi keppi, jossa roikkui keltasta nauhaa. Ruu eteni melkein loppuun saakka suoraan, kunnes lähti kaartamaan häiriökeppiä kohti. (Häiriökeppi ei ollut omalaittama, mutta en näköjään ottanut sitä poiskaan.) Pysäytin, Ruu stoppasi hienosti. Lähetin uudestaan taakse, mutta olisi pitänyt yrittää laittaa vasemmalle. Ruu jatkoi siis kohti häiriökeppiä, pysäytin ja kun Ruu oli pysähtymässä, se sai samaan aikaan oikean targetin näkyviinsä ja meni suoraan sinne. Eli vähän säätöä, mutta ihan hyvin kuunteli. Toinen linja oli viivasuora! Markkeeraukset löytyi tällä suunnalla paremmin, oikein mallikkaasti.

 

Lopuksi vielä kolmas ja viimeinen linja oikealle ja otin sen nyt vähän kauempaa, askeleita tuli 122, kun mittasin. Markkeerausheitto ensin, mutta lähetys linjalle. Ihan ensi hetket Ruu oli hetken, että mitäs mitäs, mutta sitten se muisti ja keskittyi. Ja se veti linjan UPEASTI! Markkeeraus sen sijaan jäi saamatta, joten piti se vielä uusia. Ruu kyllä juoksi heiton vierestä useamman kerran, mutta kun tuuli ei osunut niin se ei sitten osunut, enkä sallinut löytöä laajasta etsinnästä. Onkohan se muuten virhe? Pitäisikö se sallia? hmm.... Tehtiin siis heitto, lähetin linjalle, mutta stoppasin ja heitin pienen damin palkaksi. Markkeeraus löytyi suoraan, hyvä!

Hieman noottia Ruun otteista. Aurinko kyllä paistoi ja kovasti Ruuppaa hengästytti...liekö se osasyynä huonoihin damiotteisiin tänään? Muuten oikein kivat treenit, kiitos Tiina kauheasti heittoavusta!!!

Huilin jälkeen koirat pääsivät vähän leikkimään. Tiinalla oli kamera matkassa ja tässä muutamat kuvat. Kivasti tuli jengi toimeen, kunnes sitten lopussa tuli jotain riitaa Ruun ja Pessin kanssa. Pikkumustan ensimmäinen rähinä ja oli jännää huomata omassa koirassa uusia luonteenpiirteitä. Vähän alakynteen se taisi kahakassa jäädä, kun erotettiin koirat oli tilanne selvä ja koirat pystyivät jatkamaan irrallaan. Mutta Ruun piti ensin kulkea ihan jalkojen juuressa, se haki hirmuisesti minusta turvaa. Hellyttävää =). Sitten kun kannustin sitä lähtemään leikkimään Piikan kanssa, se eteni vähän matkaa, katseli missä Pessi menee ja päätti palata takaisin. Voi pieni. =D Kyllä se sitten reipastui irtoamaan Piikan perään ja Pessin lähestyessä Ruu vältteli ja rauhoitteli, ei selvästikään halunnut vahingossakaan provosoida ja mieluummin pyrki väistämään. Ihan fiksua toimintaa. Onneksi ei tainnut kummallekaan osapuolelle tulla tikkauksia, ainakaan Ruuppasta en niitä äkkiseltään löytänyt.

Tässä niitä kuvia! On mulla persoonallisen näköinen koira...ei voi muuta sanoa. =)

 

Pikku-Ruulle Nome B ALO1 ja ALO2!

Molemmat kisat olivat heinäkuussa ja tässä koosteet niistä.

Ensimmäiset raato kokeemme kisattiin Evolla (14.7.2012), tuomarina Pekka Uusimäki . Jännitin aivan sairaasti, oli luojan lykky, että Marika oli mukana holhoamassa. =) Tattis vain! Kisapaikalle ei meinannut löytää, opasteet oli tosi surkeat  ja pelkäsin, että olen myöhässä. Kisajärjestäjät eivät tuntuneet tietävän mistään mitään. Meille onnettomille sattui kaiken hyväksi aloitusvuoro, numero yksi. Ja pisteenä i:n päällä vielä se, etten nukkunut edellisenä yönä yhtään! Kaikki hyvät eväät siis onnistuneeseen suoritukseen...

Mutta Pikkumusta oli huikea! Meni ja nappasi heti ensimmäisistä noutaja kokeistansa ALO1 tuloksen! Aivan mahtava! Olen niin ylpeä toisesta, pieni teki kaiken minkä osasi ja ohjaajakin toimi kohtuullisesti. ;) 

Maasto oli tosi kiva, leveähkö joki, jonka molemmin puolin työskenneltiin. Koehan eteni niin, että paikanpäältä kuului ensin laukaus ja samalla meidät kutsuttiin paikalle. Ensimmäisenä tehtävänä oli hakea tiheästä risukosta/metsästä varis. Lintu ei ollut kaukana, mutta vaarana oli, että koira etenisi vasemmalla sijaitsevaan hakuruutuun. Ruulla ei kestänyt kauaa, kun se jo toi linnun minulle. Seuraavaksi mentiin joen rantaan, josta ammuttiin ja markkeerausheitto tuli joen toiselta puolelta metsästä veteen (luonnollisesti vastarannalle) ja osittain kaislikkoon. Joki kaartui meidän kohdalta niin, että tehtäväksi tuli uida jokea pitkin, ellei koira päättäisi rantautua. Hirvitti, jalat vapisi, kun lähetin Ruun töihin. Se ui määrätietoisesti heitolle, poimi lokin kyytiin ja toi sen suorillaan takaisin.

Sitten siirryttiin muutama metri eteenpäin ja vuorossa ohjaustehtävä, jossa koira piti yliuittaa suoraan vastarannalle ja rannalta muutama metri eteenpäin riistalle. Ei mahdoton tehtävä, olimmehan jonkinlaisia yliuittoja tehneet. Ruu lähti hyvin, ui suoraan joen puoleen väliin, sai vasemmalta näkyviinsä lumpeen ja meni tarkistamaan sen. Emme ole tehneet vesiohjauksia vielä yhtään ja tiesin, että minun on aivan turha alkaa huutelemaan ohjeita, koira tulisi varmasti takaisin rantaan. Annoin Ruun uida joessa, se ui jokea pitkin takaisinpäin, vilkaisi vastarannalle, jolloin annoin kannustus vihjeen. Jollain onnella, Ruu ui kuin uikin vastarannalle, toivottavasti osittain myös apukäskyjen ansiosta. =P Lähipillitystä ei uskonut, meinasi pari kertaa tarjota takaisin tulemista, joista kielsin. Lopulta ja onneksi yllättävän ”nopeastikin” sain Ruun ohjattua riistalle. Sieltä palautui iso sorsa.

Seuraavaksi hakuruutu. Iso osa joen rannasta ja alueesta oli avaraa ”suota”, vähän puita, rannassa enemmän puska kasvustoa. Hakualue ulottui myös osittain metsän puolelle, jonne Ruu ei irronnut ollenkaan. Takarajalla olisi ollut fasaani. Tuuli oli vaikea, se tuli suoraan takaapäin ja ruudussa ei tosiaan ollut muita suorituksia tehty. Ruu palautti kuitenkin kivasti kolme riistaa, variksia ja lokkeja. Näiden jälkeen keskeytettiin haku ja tehtiin toinen markkeeraus. Laukaus rannasta ja vastarannalla heitettiin metsiköstä lokki korkean kaislikon jonnekin taakse. Olin varma, että lokki jää hakematta, mutta Ruu suoritti tämänkin suoraviivaisesti ja helposti. WAU! Sitten jatkettiin hakuruutua, josta Ruu palautti vielä kaksi lokkia. Hieman se joutui hakemaan, harhautui alueelta kerran taaksemme ja tuli kerran ns. tyhjänä. Minä olisin tietysti voinut lähettää sitä eri kohdista ruutuun, vaikka kuvittelin näin tekeväni, niin en sitten kuitenkaan tehnyt. Riistat onneksi kuitenkin palautuivat suht nopeasti ja onneksi tuomari ei edellyttänyt fasaanin tuomista, koska se olisi jäänyt. Ruu ei osannut hakeutua sinne metsään. Tällä suorituksella kuitenkin jäljelle!

Vähän ennen jälkien alkua sain tietää, että jälki on alokasluokassa erilainen kuin taippareissa. Whaaat?! Ei sitten oltu tätä koskaan harjoiteltu ja se vähän näkyikin. Lähetys oli ensinnäkin tieltä suoraan metsään. Sanoin Ruulle ”jälki”, kuten harjoituksissakin. Ruu lähti ja pyörähti samantien takaisin ja sen ilmeestä näki, että ”Mamma, ei tässä haise mikään jälki?”. Otin takaisin ja seuraavaksi tokaisin ”saa mennä”. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisinhan voinut sanoa vaikka ”etsi”, että olisi Ruulla ollut edes joku ajatus siitä, että ollaan töissä eikä huvikseen metsässä juoksemassa. Ruu kuitenkin lähti tällä toisella yrittämällä hyvin, löysi jäljen ja katosi metsään. Kohta se rymisteli näytille, mutta ilman riistaa. Ajattelin, että tähän se sitten tyssäsi. Ilmeisesti Ruu oli kuitenkin vain hukannut jäljen ja se palasi takaisin löytääkseen sen vain varmuudella uudelleen. Se paineli takaisin metsään ja heti kohta se palasi roikottaen valtavaa kanin raatoa suussaan. Ensi silmäykseltä katsoin, että mikä kissan raato sillä on suussa (kanin punaruskea väri hämäsi), mutta kani se kuitenkin oli. Iso kuin mikä, jälkeenpäin kuulin, että jotain 6-7kg koko luokkaa.

Näin oli urakkamme ohi! Taitava Ruu Ruu! =D Olimme päivän päätteeksi vielä toimitsijoiden valinta, josta saimme pienen peiton palkinnoksi. Tässä vielä tuomarin arvostelut:

Haku: Ensimmäinen hakutehtävä: Löytää riistan nopeasti. Toinen hakutehtävä: Tekee vauhdikasta, laajaa ja tehokasta hakua. Löytää hyvin riistaa.

Ohjattavuus: Saadaan ohjattua riistalle. Voisi kuunnella merkkejä paremmin ja olla suoraviivaisempi.

Paikallistamiskyky; 1. markkeeraus: Havaitsee pudotuksen ja noutaa linnun suoraviivaisesti. 2. markkeeraus: Havaitsee pudotuksen. Noutaa riistan vaivattomasti.

Riistan käsittely: Pääosin hyvää. Muutamasta riistasta pinnallinen ote.

Jäljestämiskyky: Suorittaa jäljen.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Hyvässä yhteistyössä työskentelevä tehokas metsästyskoira, joka suorittaa kokeen tehtävät vaivattomasti. Ohjauksessa voisi olla suoraviivaisempi.

Tässä pieni hieno noutaja!

 

Ja tässä yksi yhteiskuva. Huomatkaa, kuka tulee jälleen jakamaan tämän menestyksen...

----

Tasan viikko Evon kisojen jälkeen starttasimme täällä oman seuran kisoissa Laukaan Kuusaalla (21.7.2012). Tuomarina Risto Heikkonen? Jännitystä oli edelleen ilmassa ja onnistuimme jälleen saamaan itsellemme kilpailunumeron yksi, mikä ei ainakaan helpottanut jännitystä! Kiitos Marika taas, kun olit henkisenä tukena! =) Lisäksi Ruu vaikutti minusta väsyneeltä ja jotenkin poissa olevalta. Tästä saan kyllä syyttää vain itseäni. Jos on viikko vain kisojen välissä aikaa, niin ei varmaan kannata yrittääkään treenata mitään ihmeellistä, ainakaan mitään raskasta ja vaikeaa, joka uuvuttaa sekä koiran että ohjaajan. Siihen päälle vielä paremmin menneet treenit ja todella paljon muuta ekstra liikuntaa. Olimme vielä vierailulla Puttaalla, joka kuormittaa koiraa tietysti omalla tapaansa. Onko tuo ihme, jos koira on väsynyt? Tämä on nyt itsensä ruoskimista, mutta onneksi ohjaaja on nopea oppimaan! (lupaan!!) Harmi vain, että kaikki pitää oppia kantapään kautta...

Vaikka viikon aikana yritinkin ilmeisesti sabotoida suorituksemme, Ruu ylsi hienoon ALO2 tulokseen ollen tuomarin valinta! Ykköstulos ei jäänyt väsymyksestä kiinni, se oli vain tehtävä, jollaista emme ole harjoitelleet ja jota Pikkumusta ei osannut. Kaiken muun se suoritti oikein mallikkaasti, ehti siinä sivussa viihdyttää yleisöä ja tehdä pienen vaikutuksen otteillaan riistasta.

Ensin tuli rannassa ykkösmarkkeeraus, joka oli erittäin helppo. Varis heitettiin siihen 10-20m päähän, Ruu haki sen helposti aika tiheästä kasvustosta huolimatta. Sitten se ohjaus, joka oli meidän ongelmamme tänään. Laukauksen jälkeen koira piti lähettää korkeaan ja aika tiheäänkin kaislikkoon, riista olisi ollut kaislikosta avoveteen n. 5m päässä olevan kepin luona. Ruu ei osannut edetä kaislikosta avoveteen. Se jäi pyörimään kaislikon reunaan ja tuli lopulta rantaan. Yritin ohjata, mutta turhaan...me ei osata yhtään vesiohjausta vielä. Sama toistui toisella yrittämällä ja pyysin sitten vielä kolmannen yrityksen, jolla Ruu loppujen lopuksi ajautui riistalle. Hyvä niin, toivottavasti ei jäänyt mielikuvaa, ettei siellä ollut mitään.

Sitten siirryttiin hieman toiseen kohtaan rantaa, jossa ensin hakuruudusta kaksi riistaa. Lokkeja oli kolme selkeästi kuulemma ”vedessä” kaislikossa ja kaksi varista rannassa, mutta kuitenkin maalla. Tämä meni oikein hyvin, sain variksen ja lokin. Seuraavaksi tuli samalta lähetyspaikalta laukaus ja vedessä olleesta veneestä heitettiin lokki tämän saman kaislikon taakse. Pikku-Ruun nouto oli hauska, se juoksi kaislikon vieressä olleen pitkän t-laiturin päähän, katsoi vuoroin lokkia ja venettä (ohjaaja jo ajattelee, että nyt meni puihin, koira tulee rantaan ja unohtaa koko heiton), jonka jälkeen Ruu ottaa pommihypyn veteen ja noutaa riistan. Reppana yrittää tulla vielä samaa reittiä takaisin, mutta laiturille kiipeäminen olisi ollut sula mahdottomuus, joten niin pieni noutaja päättää uida rantaan. Tämä oli se yleisön viihdytys osio. =)

Jatkamme hakuruudulla, mutta Ruulle iski markkeerauksen jälkeen jokin outo ajatuskatkos. Se pyöri kovasti vanhoilla hajuilla ja ajautui useamman kerran yleisön kautta takaisin minun luokse. Lähetän sitä uudelleen, mutta sama toistuu. Lopulta tuomari jo pyytää kytkemään koiran, mutta onneksi Ruu on samaan aikaan päättänyt edetä hakuruutuun ja tuo minulle lokin. Loput riistat tulivatkin sitten todella nopeasti ja ongelmitta minulle. Hieman outoa toimintaa Ruulta, mutta kai näinkin voi käydä? Ruun otteet riistoista sekä palautukset olivat yyber hienoja, sillä jäi lokin siivet pariin otteeseen tassujen alle, mutta otteet linnuista oli ja pysyi. Toisen lokin kanssa siipi jäi takajalan alle, jolloin Ruu pää oikein kääntyi peppuun päin, mutta lintu pysyi suussa. =) Hieno!

Oikein hyvä suoritus, Ruu teki kaiken osaamansa erittäin hienosti. Ohjausta ei oltu harjoiteltu riittävästi, varsinkaan vedessä, joten ei voi olettaa koiran myöskään osaavan. Hakuruudun haksahdus ihmetytti ja harmitutti itseäni hetken aikaa ja meinasi jäädä kunnolla kehumatta toisen muuten hieno koesuoritus. Onneksi Marika oli huomauttamassa asiasta, hyi minua! Vaikken nyt varsinaisesti moittinutkaan Ruuppaa, niin tottahan pieni nyt aidot kehut hyvin tehdyistä töistä ansaitsee.

Tuomari oli tässäkin kokeessa oikein mukava ja koejärjestelyt pelitti. Vaikka itse tilanteessa jännittää ihan kauheasti, niin on tämä raatojen kanssa touhuaminen jollain oudolla tapaa ihan hauskaa puuhaa. ;) Tässä vielä viralliset arvostelut:

Haku: Hakee lähemmät hyvin. Pienen pyörimisen jälkeen koira hakee kaikki riistat hyvin.

Ohjattavuus: Ajautuu riistalle. Tarvitsee useamman lähetyksen.

Paikallistamiskyky; Näkee molemmat heitot ja hakee ne.

Riistan käsittely: Hyvä.

Jäljestämiskyky: -

Muut ominaisuudet: Tarkkaavainen laukauksissa.

Yleisvaikutelma: Miellyttävän kuvan itsestään antava parivaljakko. Ohjaustehtävä laskee palkintosijaa.

Ja lopuksi parit action-kuvat, kun niitä kerran joku viitsi yrittää ottaa. Kaikki kuvat on ottanut Marika Ruottinen.

Odottelu on yllättävän vakavaa...;)

 

 Tässä näkyy hyvin tuota laituria ja viereistä kaislikkoa

 Pitkät siivet on vähän kinkkiset!

Terveyshuolia jälleen

Vaikka kevät oli Iitulle vaikea, siitä selvittiin ja homma näytti hetken jo tosi hyvälle. Mutta heti kesän alussa alkoi ilmenemään ongelmia ja lopulta tilanne eteni sellaiseksi, ettei Piips sietänyt oikein mitään rasitusta. Jumpasta ja kipulääkkeistä ei tuntunut olevan apua ja aloin olla jo todella epätoivoinen. Rehellisesti sanottuna ajatuksissa kävi useamman kerran se pahin mahdollinen lopputulos. Heti kun tultiin sieltä Tallinan reissulta, vietiin Iitu seuraavana maanantaina (2.7.) jälleen Tampereelle (Eläinystäväsi lääkäri- klinikalle) eläinlääkäriin.

Ell Kallio tutki Iitun ja kaikeksi onneksi kyse oli pahentuneesta oikean polven nivelrikosta sekä todennäköisesti myös oikean lonkan nivelrikosta. Polvi kuvattiin ja kaikki näytti muuten hyvälle, paitsi nivelrikon osalta. Se on edennyt. Päädyttiin laittamaan kortisonipiikki polviniveleen ja seuraamaan vaikutukset, kun ei täysin voida tietää kumpaa niveltä Iitu aristaisi enemmän, kun kyse on kuitenkin samasta jalasta. Mukaan lisäksi kipulääkekuuri sekä vähän ylimääräisiä kipulääkkeitä jatkoa ajatellen. No, sinä iltana potilas oli vähän kipeä ja ns. aineissa. Ja saipa vielä kaiken kukkuraksi tosi voimakkaan ripulin, ilmeisesti reagoi ensimmäistä kertaa ikinä rauhoitukseen? Piips pyysi ulos varmaan neljästi illan aikana ja yöllä heräsin kahdesti käyttämään sen ulkona, kahdelta yöllä viimeksi. Sitten pelkäsin jo, etten herää enää toisen hätään ja laitoin toisen varmuuden vuoksi kaakelille kodinhoitohuoneeseen. Aamulla vastassa oli maailman noloin koiruus, voi reppanaa. Yksi kasa oli vielä tullut. Jouduin rauhoittamaan vatsan kokonaan, joten kipulääkekuurin aloitimme pari päivää myöhemmin.

Ripulia lukuunottamatta Piips oli heti seuraavana päivänä selvästi parempi. Parin päivän kuluessa ontuma hävisi käytännössä kokonaan ja ehdittiin jo unohtaa murheet. Ohjeiden mukaan oltiin reilu viikko kortisonipiikistä ”levossa” ja kun tämän ajan jälkeen olisi saanut aloittaa varovaisesti pidemmät lenkkeilyt ja fysioterapiat, tilanne ns. romahti ja ontuminen palasi. Se tuli tällä kertaa nopealla aikataululla ja kenties voimakkaampana kuin koskaan aiemmin. Oltiin Puttaalla juuri silloin käymässä, siellä jo vähän katsoin liikkeistä, että ei mene puhtaasti. Automatkan jälkeen kotiin Piips ontuikin sitten jo voimakkaasti. Päivässä tai kahdessa Iitu ei pystynyt edes yhtä raviaskelta ottamaan. Uutena ”oireena” ilmeni myös ”lonksuminen”, kun Iitu liikkui. Puttaalla se kuului ajoittain ravatessa, tänä päivänä se kuuluu jo kävellessä ja melkein aina. Olen paikantanut sen tulevan joko oikeasta polvesta tai lonkasta, tai molemmista. Ontuman laatu oli kuitenkin selkeästi erilainen kuin aiemmin.

Kipulääke on siis jatkunut säännöllisenä, huoli ja ahdistus on ollut itselläni tosi voimakasta. Mistä tämä yhtäkkinen romahdus? Lonkka? Polvi? Selkä? Iitun kroppa on joutunut hirmuiselle rasitukselle ja se todellakin tuntuu kyllä omiin käsiin, kun jumppaan ja käsittelen koiraa. Etupää on kovasti kuormittunut, erityisesti vasen etunen, mutta se on siirtynyt jo oikeallekin puolelle. Syvät vatsalihakset ovat kivi kovat, samoin koko selkälihaksisto aristaa. Vasen takajalka kuormittuu aivan valtavasti, sen verran voimakasta on painon kevennys oikealta takajalalta. Itku sentään!

Pohdin, voisiko tämä ”romahdus” osittain selittyä sillä, että ennen kuin pääsimme lääkärille Iitun liikunta jäi vähälle, koska se ei kertakaikkiaan kestänyt mitään. Ontuma paheni kaikesta. Sitten lääkärikäynnin jälkeen jouduimme vielä reiluksi viikoksi lepoon kortisonin vuoksi. Olisiko mahdollista, että viimeisetkin lihasten rippeet oikean lonkan ympäriltä olisivat heikentyneet lopullisesti ja liikkuminen olisi tullut sen takia niin vaikeaksi? Koska ontuminen oli kuitenkin erilaista ja havainnoiden se näytti tulevan ylempää kuin polvesta? Ehkä. Toispuoleinen kuormitus rasittaa kyllä selkääkin paljon. Puhumattakaan kropan muista ongelmista.

Joka tapauksessa olen kokeillut nyt vain sitkeästi ja ”agressiivisesti” kuntouttaa Iitua. Tilanne ei ainakaan ole huonompaan suuntaan mennyt, päin vastoin. Piips ottaa jo raviaskelia, ontuminen on selvästi lievempää ja ainakin syviin lihaksiin ollaan saatu lisää voimaa. Ontumista kyllä on. Eli tällä hetkellä mennään seuranta linjalla, tarvittaessa mennään sitten heti lääkäriin mikäli alkaa yhtään siltä näyttämään. Seuraavaksi kokeilen vähentää kipulääkettä, kestääkö yhtään. Fysioterapiaa jatketaan samalla intensiteetillä.

Tästä tuli nyt aika pitkä kirjoitus, mutta ehkä se osaltaan helpotti omaa oloa. Pahimpina hetkinä asiasta ei kärsinyt puhua eikä kirjoittaa...tai edea ajatella. Olen aina sanonut, että Piips on jotain spesiaalia ja kyllä se huoli tulevaisuudesta ahdistaa ja kuormittaa, kun tuntuu, että koko ajan eletään vähän kuin veitsen terällä. Tavoitteena on, että Piips pystyy elämään normaalia kotikoiran elämää ja jos se ei pysty edes siihen, ei se ole enää koiran elämää. Ja se ajatus kyllä ahdistaa ja saa kyyneleet heti silmiin. Mutta nyt tilanne on onneksi vakaa...toistaiseksi

Tähän loppuun Piips ja Pallo. Iitu sanoo: "Onni on oma vinkupallo." 

Uusi blogi!

Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa! Vuodatus-blogin järjestelmä on takkuillut aika ajoin ja nyt sitten oikein pahemman kerran. Blogia ei pystynyt päivittämään ollenkaan koko kesänä ja lopulta käy ilmi, että järjestelmä on hukannut suurella vaivalla otetut ja muokatut kuvat bitti avaruuteen. Vitutusmaksimus! Harmitus on sen verran suuri, että antaa sitten olla. Kokeillaan vaihtaa nyt blogia kokonaan ja jos ei ala toiminaan, niin jätetään kirjoittelut sitten kokonaan muille. Nih! Onneksi en ole kärsinyt tästä asiasta yksin, moni muukin on vaihtanut blogia...todella harmillista. Tämän uuden blogin ulkoasua tuunaan kunhan siihen löytyy aikaa. Pistetään nyt ensiksi ihan vain tekstiä tulemaan. Pahoittelen, että uuden blogin aloittaminen on kestänyt. Minut tuntevat tietävät, että Muutosvastarintavastaavalle tekee tiukkaa luopua jostain, jota on oppinut käyttämään ja joka kuitenkin ennen pelitti suht moitteetta. Olen pakotettu muutoksiin...en tykkää! Vanha blogi löytyy siis osoitteesta www.iippuli.vuodatus.net

 

Siinähän se kesä ja loma sitten menikin, blogi- katkon aikana. Tässä nyt sitten sepostukset kaikki kerralla.

Meillä kaksijalkaisilla oli pitkästä aikaa yhteinen pitkä kesäloma, joka suurimmaksi osaksi käytettiin kotihommia tehden. Heti Juhannuksen jälkeen ja loman alun kunniaksi vierailimme Tallinnassa. Joskus tekee hyvää ottaa kunnolla välimatkaa arkeen ja arkisiin ympyröihin. Matkustaminenkin oli aikaisempaa mukavempaa, kun pääsimme Jyväskylästä menevillä suorilla lennoilla Tallinaan. Ei tarvinnut käyttää koko päivää matkustamiseen, kuten aiemmin. Meni vain hujaus ja sitten oltiinkin perillä. Toimii! Kiitos AnskuBanskulle koirien kaitsimisesta, homma sujuu jo rutiinilla. Kiitos Akin porukoille, jotka huolehtivat kissa-Trion ruokinnasta.

Kotihommia on sitten paiskottu oikein urakalla, mutta niiden ansiosta takapihalla on nyt kaiteita ja harkinnan alla olevaa katetta vaille valmis iso terassi! Ihkua! Tämä on ollut suurimmalta osin isännän projekti, itse olen tuunaillut pihatien vierustaa ja autotallin sokkelia sekä viereistä rinnettä. Tiivistettynä sanottakoon, että inhoan kiviä! ;) Eikä homma ole edes vielä aivan valmista. Huoh. Ja sitten olisi vielä vaikka mitä muuta projektia. Uudestaan huoh. =)

Loman alussa vietettiin myös muuten Pikku-Ruun synttäreitä! Mittariin kertyi 30.6.2012 se 2v. Onnea myös muille sisaruksille! Aina sitä saa näinä päivinä hämmästellä ajan kulumista...onko sitä itsekin vanhentunut saman verran? Hmm... Anyway, Ruu sai lahjaksi ihanan siilin, joka tällä kirjoitushetkellä ei ole enää yhtä ehjässä kuosissa...;)

Tähän väliin otos synttärisankarista.

Kotitöiden ohella olen koittanut treenaillakin Pikkumustan kanssa. Jotain on tehty oikein, sillä kisasimme kaksissa raatokokeissa ja sieltä saaliina upeasti heti ALO1 ja ALO2 tulokset! Ei olisi uskonut! =D Näistä enemmän omassa treeni/kisa kirjoituksessa.

Piips on voinut loman ajan vähän huonommin, mutta siitä enemmän myös omassa kirjoituksessa. Ihan sen takia, että on helpompi löytää tärkeät kirjoitukset myöhemmin.

Loman lopuksi ja meidän kaksijalkaisten yksivuotis hääpäivän kunniaksi Aki oli järjestänyt meille pienen reissun Helsinkiin, jossa teemana taisi edellä mainittujen lisäksi olla loma lomasta. Tiivistetysti; ihana reissu! Nyt ollaan siis jo reilu viikko pakerrettu töissä, ihan leppoisasti on arki lähtenyt taas rullaamaan. Tästä se lähtee!