Eläinhullun päiväkirja: Pikku-Ruulle Nome B ALO1 ja ALO2!

Molemmat kisat olivat heinäkuussa ja tässä koosteet niistä.

Ensimmäiset raato kokeemme kisattiin Evolla (14.7.2012), tuomarina Pekka Uusimäki . Jännitin aivan sairaasti, oli luojan lykky, että Marika oli mukana holhoamassa. =) Tattis vain! Kisapaikalle ei meinannut löytää, opasteet oli tosi surkeat ja pelkäsin, että olen myöhässä. Kisajärjestäjät eivät tuntuneet tietävän mistään mitään. Meille onnettomille sattui kaiken hyväksi aloitusvuoro, numero yksi. Ja pisteenä i:n päällä vielä se, etten nukkunut edellisenä yönä yhtään! Kaikki hyvät eväät siis onnistuneeseen suoritukseen...

Mutta Pikkumusta oli huikea! Meni ja nappasi heti ensimmäisistä noutaja kokeistansa ALO1 tuloksen! Aivan mahtava! Olen niin ylpeä toisesta, pieni teki kaiken minkä osasi ja ohjaajakin toimi kohtuullisesti. ;)

Maasto oli tosi kiva, leveähkö joki, jonka molemmin puolin työskenneltiin. Koehan eteni niin, että paikanpäältä kuului ensin laukaus ja samalla meidät kutsuttiin paikalle. Ensimmäisenä tehtävänä oli hakea tiheästä risukosta/metsästä varis. Lintu ei ollut kaukana, mutta vaarana oli, että koira etenisi vasemmalla sijaitsevaan hakuruutuun. Ruulla ei kestänyt kauaa, kun se jo toi linnun minulle. Seuraavaksi mentiin joen rantaan, josta ammuttiin ja markkeerausheitto tuli joen toiselta puolelta metsästä veteen (luonnollisesti vastarannalle) ja osittain kaislikkoon. Joki kaartui meidän kohdalta niin, että tehtäväksi tuli uida jokea pitkin, ellei koira päättäisi rantautua. Hirvitti, jalat vapisi, kun lähetin Ruun töihin. Se ui määrätietoisesti heitolle, poimi lokin kyytiin ja toi sen suorillaan takaisin.

Sitten siirryttiin muutama metri eteenpäin ja vuorossa ohjaustehtävä, jossa koira piti yliuittaa suoraan vastarannalle ja rannalta muutama metri eteenpäin riistalle. Ei mahdoton tehtävä, olimmehan jonkinlaisia yliuittoja tehneet. Ruu lähti hyvin, ui suoraan joen puoleen väliin, sai vasemmalta näkyviinsä lumpeen ja meni tarkistamaan sen. Emme ole tehneet vesiohjauksia vielä yhtään ja tiesin, että minun on aivan turha alkaa huutelemaan ohjeita, koira tulisi varmasti takaisin rantaan. Annoin Ruun uida joessa, se ui jokea pitkin takaisinpäin, vilkaisi vastarannalle, jolloin annoin kannustus vihjeen. Jollain onnella, Ruu ui kuin uikin vastarannalle, toivottavasti osittain myös apukäskyjen ansiosta. =P Lähipillitystä ei uskonut, meinasi pari kertaa tarjota takaisin tulemista, joista kielsin. Lopulta ja onneksi yllättävän ”nopeastikin” sain Ruun ohjattua riistalle. Sieltä palautui iso sorsa.

Seuraavaksi hakuruutu. Iso osa joen rannasta ja alueesta oli avaraa ”suota”, vähän puita, rannassa enemmän puska kasvustoa. Hakualue ulottui myös osittain metsän puolelle, jonne Ruu ei irronnut ollenkaan. Takarajalla olisi ollut fasaani. Tuuli oli vaikea, se tuli suoraan takaapäin ja ruudussa ei tosiaan ollut muita suorituksia tehty. Ruu palautti kuitenkin kivasti kolme riistaa, variksia ja lokkeja. Näiden jälkeen keskeytettiin haku ja tehtiin toinen markkeeraus. Laukaus rannasta ja vastarannalla heitettiin metsiköstä lokki korkean kaislikon jonnekin taakse. Olin varma, että lokki jää hakematta, mutta Ruu suoritti tämänkin suoraviivaisesti ja helposti. WAU! Sitten jatkettiin hakuruutua, josta Ruu palautti vielä kaksi lokkia. Hieman se joutui hakemaan, harhautui alueelta kerran taaksemme ja tuli kerran ns. tyhjänä. Minä olisin tietysti voinut lähettää sitä eri kohdista ruutuun, vaikka kuvittelin näin tekeväni, niin en sitten kuitenkaan tehnyt. Riistat onneksi kuitenkin palautuivat suht nopeasti ja onneksi tuomari ei edellyttänyt fasaanin tuomista, koska se olisi jäänyt. Ruu ei osannut hakeutua sinne metsään. Tällä suorituksella kuitenkin jäljelle!

Vähän ennen jälkien alkua sain tietää, että jälki on alokasluokassa erilainen kuin taippareissa. Whaaat?! Ei sitten oltu tätä koskaan harjoiteltu ja se vähän näkyikin. Lähetys oli ensinnäkin tieltä suoraan metsään. Sanoin Ruulle ”jälki”, kuten harjoituksissakin. Ruu lähti ja pyörähti samantien takaisin ja sen ilmeestä näki, että ”Mamma, ei tässä haise mikään jälki?”. Otin takaisin ja seuraavaksi tokaisin ”saa mennä”. Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisinhan voinut sanoa vaikka ”etsi”, että olisi Ruulla ollut edes joku ajatus siitä, että ollaan töissä eikä huvikseen metsässä juoksemassa. Ruu kuitenkin lähti tällä toisella yrittämällä hyvin, löysi jäljen ja katosi metsään. Kohta se rymisteli näytille, mutta ilman riistaa. Ajattelin, että tähän se sitten tyssäsi. Ilmeisesti Ruu oli kuitenkin vain hukannut jäljen ja se palasi takaisin löytääkseen sen vain varmuudella uudelleen. Se paineli takaisin metsään ja heti kohta se palasi roikottaen valtavaa kanin raatoa suussaan. Ensi silmäykseltä katsoin, että mikä kissan raato sillä on suussa (kanin punaruskea väri hämäsi), mutta kani se kuitenkin oli. Iso kuin mikä, jälkeenpäin kuulin, että jotain 6-7kg koko luokkaa.

Näin oli urakkamme ohi! Taitava Ruu Ruu! =D Olimme päivän päätteeksi vielä toimitsijoiden valinta, josta saimme pienen peiton palkinnoksi. Tässä vielä tuomarin arvostelut:

Haku: Ensimmäinen hakutehtävä: Löytää riistan nopeasti. Toinen hakutehtävä: Tekee vauhdikasta, laajaa ja tehokasta hakua. Löytää hyvin riistaa.

Ohjattavuus: Saadaan ohjattua riistalle. Voisi kuunnella merkkejä paremmin ja olla suoraviivaisempi.

Paikallistamiskyky; 1. markkeeraus: Havaitsee pudotuksen ja noutaa linnun suoraviivaisesti. 2. markkeeraus: Havaitsee pudotuksen. Noutaa riistan vaivattomasti.

Riistan käsittely: Pääosin hyvää. Muutamasta riistasta pinnallinen ote.

Jäljestämiskyky: Suorittaa jäljen.

Muut ominaisuudet: Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma: Hyvässä yhteistyössä työskentelevä tehokas metsästyskoira, joka suorittaa kokeen tehtävät vaivattomasti. Ohjauksessa voisi olla suoraviivaisempi.

Tässä pieni hieno noutaja!

Ja tässä yksi yhteiskuva. Huomatkaa, kuka tulee jälleen jakamaan tämän menestyksen...

----

Tasan viikko Evon kisojen jälkeen starttasimme täällä oman seuran kisoissa Laukaan Kuusaalla (21.7.2012). Tuomarina Risto Heikkonen? Jännitystä oli edelleen ilmassa ja onnistuimme jälleen saamaan itsellemme kilpailunumeron yksi, mikä ei ainakaan helpottanut jännitystä! Kiitos Marika taas, kun olit henkisenä tukena! =) Lisäksi Ruu vaikutti minusta väsyneeltä ja jotenkin poissa olevalta. Tästä saan kyllä syyttää vain itseäni. Jos on viikko vain kisojen välissä aikaa, niin ei varmaan kannata yrittääkään treenata mitään ihmeellistä, ainakaan mitään raskasta ja vaikeaa, joka uuvuttaa sekä koiran että ohjaajan. Siihen päälle vielä paremmin menneet treenit ja todella paljon muuta ekstra liikuntaa. Olimme vielä vierailulla Puttaalla, joka kuormittaa koiraa tietysti omalla tapaansa. Onko tuo ihme, jos koira on väsynyt? Tämä on nyt itsensä ruoskimista, mutta onneksi ohjaaja on nopea oppimaan! (lupaan!!) Harmi vain, että kaikki pitää oppia kantapään kautta...

Vaikka viikon aikana yritinkin ilmeisesti sabotoida suorituksemme, Ruu ylsi hienoon ALO2 tulokseen ollen tuomarin valinta! Ykköstulos ei jäänyt väsymyksestä kiinni, se oli vain tehtävä, jollaista emme ole harjoitelleet ja jota Pikkumusta ei osannut. Kaiken muun se suoritti oikein mallikkaasti, ehti siinä sivussa viihdyttää yleisöä ja tehdä pienen vaikutuksen otteillaan riistasta.

Ensin tuli rannassa ykkösmarkkeeraus, joka oli erittäin helppo. Varis heitettiin siihen 10-20m päähän, Ruu haki sen helposti aika tiheästä kasvustosta huolimatta. Sitten se ohjaus, joka oli meidän ongelmamme tänään. Laukauksen jälkeen koira piti lähettää korkeaan ja aika tiheäänkin kaislikkoon, riista olisi ollut kaislikosta avoveteen n. 5m päässä olevan kepin luona. Ruu ei osannut edetä kaislikosta avoveteen. Se jäi pyörimään kaislikon reunaan ja tuli lopulta rantaan. Yritin ohjata, mutta turhaan...me ei osata yhtään vesiohjausta vielä. Sama toistui toisella yrittämällä ja pyysin sitten vielä kolmannen yrityksen, jolla Ruu loppujen lopuksi ajautui riistalle. Hyvä niin, toivottavasti ei jäänyt mielikuvaa, ettei siellä ollut mitään.

Sitten siirryttiin hieman toiseen kohtaan rantaa, jossa ensin hakuruudusta kaksi riistaa. Lokkeja oli kolme selkeästi kuulemma ”vedessä” kaislikossa ja kaksi varista rannassa, mutta kuitenkin maalla. Tämä meni oikein hyvin, sain variksen ja lokin. Seuraavaksi tuli samalta lähetyspaikalta laukaus ja vedessä olleesta veneestä heitettiin lokki tämän saman kaislikon taakse. Pikku-Ruun nouto oli hauska, se juoksi kaislikon vieressä olleen pitkän t-laiturin päähän, katsoi vuoroin lokkia ja venettä (ohjaaja jo ajattelee, että nyt meni puihin, koira tulee rantaan ja unohtaa koko heiton), jonka jälkeen Ruu ottaa pommihypyn veteen ja noutaa riistan. Reppana yrittää tulla vielä samaa reittiä takaisin, mutta laiturille kiipeäminen olisi ollut sula mahdottomuus, joten niin pieni noutaja päättää uida rantaan. Tämä oli se yleisön viihdytys osio. =)

Jatkamme hakuruudulla, mutta Ruulle iski markkeerauksen jälkeen jokin outo ajatuskatkos. Se pyöri kovasti vanhoilla hajuilla ja ajautui useamman kerran yleisön kautta takaisin minun luokse. Lähetän sitä uudelleen, mutta sama toistuu. Lopulta tuomari jo pyytää kytkemään koiran, mutta onneksi Ruu on samaan aikaan päättänyt edetä hakuruutuun ja tuo minulle lokin. Loput riistat tulivatkin sitten todella nopeasti ja ongelmitta minulle. Hieman outoa toimintaa Ruulta, mutta kai näinkin voi käydä? Ruun otteet riistoista sekä palautukset olivat yyber hienoja, sillä jäi lokin siivet pariin otteeseen tassujen alle, mutta otteet linnuista oli ja pysyi. Toisen lokin kanssa siipi jäi takajalan alle, jolloin Ruu pää oikein kääntyi peppuun päin, mutta lintu pysyi suussa. =) Hieno!

Oikein hyvä suoritus, Ruu teki kaiken osaamansa erittäin hienosti. Ohjausta ei oltu harjoiteltu riittävästi, varsinkaan vedessä, joten ei voi olettaa koiran myöskään osaavan. Hakuruudun haksahdus ihmetytti ja harmitutti itseäni hetken aikaa ja meinasi jäädä kunnolla kehumatta toisen muuten hieno koesuoritus. Onneksi Marika oli huomauttamassa asiasta, hyi minua! Vaikken nyt varsinaisesti moittinutkaan Ruuppaa, niin tottahan pieni nyt aidot kehut hyvin tehdyistä töistä ansaitsee.

Tuomari oli tässäkin kokeessa oikein mukava ja koejärjestelyt pelitti. Vaikka itse tilanteessa jännittää ihan kauheasti, niin on tämä raatojen kanssa touhuaminen jollain oudolla tapaa ihan hauskaa puuhaa. ;) Tässä vielä viralliset arvostelut:

Haku: Hakee lähemmät hyvin. Pienen pyörimisen jälkeen koira hakee kaikki riistat hyvin.

Ohjattavuus: Ajautuu riistalle. Tarvitsee useamman lähetyksen.

Paikallistamiskyky; Näkee molemmat heitot ja hakee ne.

Riistan käsittely: Hyvä.

Jäljestämiskyky: -

Muut ominaisuudet: Tarkkaavainen laukauksissa.

Yleisvaikutelma: Miellyttävän kuvan itsestään antava parivaljakko. Ohjaustehtävä laskee palkintosijaa.

Ja lopuksi parit action-kuvat, kun niitä kerran joku viitsi yrittää ottaa. Kaikki kuvat on ottanut Marika Ruottinen.

Odottelu on yllättävän vakavaa...;)