Koirahöperyys on saavuttanut varmaan huippunsa, mitä sitä ei olisi valmis tekemään koiran takia? Tätä kyselin itseltäni, kun huidoin hirvikärpäsiä iholta pois.
Marin ja Saran kanssa mentiin siis samaiseen paikkaan, jossa Ruun kanssa käytiin viime lauantaina. Ruulle lähinnä markkeerauksia, kaksi linjaa lisänä.
Markkeeraukset tehtiin niin, että toinen heitto tuli avoveteen ja toinen "sammalsuohon", jonne mennäkseen koiran tuli uida n. 5-6m levyinen vesikaistale. Kiertämälläkin olisi päässyt, mutta onneksi Ruu ei sitä tuntunut edes harkitsevan. Damit upposivat tähän sammaleeseen, joka vaikeutti tehtävää myöskin...ja se, että damit oli punaisia.
Ensimmäinen heitto veteen, matka ei ollut mahdoton ja vedessä ei ollut mitään lumpeita häiriönä. Vähän Ruu rupesi katselemaan puolessa välissä, mutta hienosti jatkoi uintia kunnes paikansi damin. Toinen heitto sammalsuohon, Ruu lähti hyvin, mutta jäi sitten pyörimään vastarannan heinikkoon eikä meinannut osata hakeutua rannalle. Ratkaisi asian itse, mutta damia joutui hakemaan ennen kuin löysi. Tehtiin vielä kaksi heittoa tähän sammalpatjalle, sen verran haastavaa oli. Vähän yritin komentaa, ettei olisi lähtenyt ihan mahdottoman laajaan hakuun. Kolmas heitto taisi löyty suht kivasti. Seuraavaksi halusin heiton sammalpatjan oikeaan laitaan eli veden rajaan. Siinä oli korkeaa heinää ja uintia tulisi vähän pidemmästi. Yllättävän hyvin Ruu ui paikanpäälle, mutta sitten ei vain damin haju osunut nenään ja se meinasi harhautua taas pahasti alueelta pois. Palasi alueelle, ui vähän vedessä ja kertaalleen kehoitin jatkamaan etsimistä, kun näytti että palaa tyhjänä. Vaikeaa vaikeaa, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Toinen yritys samaan paikkaan oli jo kelpo suoritus!
Sitten kaksoismarkkeeraus, eka heitto veteen, toinen sammalpatjalle. Patjalta dami löytyi hienosti, mutta veteen lentänyt dami meinasi jollain asteella unohtua. Ruu lähti hyvin uimaan, mutta rantautui sitten siihen heinikkoon, jonne ne parit damit oli heitetty. Sai kuitenkin ilmeisesti heti oikean damin näkyviinsä ja ilmestyi heinistä takaisin veteen. Palautus hienosti uimalla eikä ylimääräisten rantakierrosten kautta.
Lopuksi tehtiin kaksi linjaa. Targetti oli täsmälleen samassa paikassa kuin lauantaina, joten sillä varjolla uskalsin lähettää vähän kauempaa. Eka lähetys oli viistosti rannasta, jonka vuoksi Ruu lähti seuraamaan rantaa ennen veteen menoa. Sallin tämän lauantaina, mutta en tänään. Ei oteta sitä tavaksi, vaan rohkeasti veteen siitä mistä tullaan rantaan! Menin siis vähän lähemmäksi ja nyt Pikkumusta uskaltautui suoraan veteen! Dami löytyi ja palautui hyvin! Toisen lähetyksen menin lähettämään kauempaa rannasta ja niin, että Ruu tuli enemmän kohtisuoraan rantaan eikä viistosta. Lähetys n. 10m rannasta, maasto siis melko upottavaa sammalta ja heinää. Hyvin eteni, reippaasti veteen ja targetille. Oikein hyvä!
Huilin jälkeen Ruu sai hakea vielä veteen jääneen yhden damin, jonne lähetin sen linjana. Rannassa kapea kaistale korkeaa heinää, jonka läpi Ruu ei ensin meinannut kyetä menemään. Takaisin, lähemmäksi ja uusiksi. Dami oli lähellä rantaa, 5m päässä, joten kun sain Ruun heinien läpi se uikin jo damille. Hyvä hyvä!
Vesityöt on vaikeita, ei olla sinne mökillekään päästy keräämään
rohkeutta uintiin. Tämä hirvikärpäsmesta on kyllä tosi mahtava
treeneihin! Haastavat treenit, mutta uskon Ruun oppineen taas jotain. =) Ohjaajakin kasvoi ainakin henkisesti, hengissä selvittiin hirvikärpäsistä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti